Kolmevuotiaan harrastukset
0
Meidän napero, joka täyttää vajaan kuukauden päästä kolme vuotta, harrastaa tällä hetkellä varsinaisesti yhtä lajia. Sitä on kerran viikossa, säännöllisesti, ja sen lisäksi teemme muita harrastusmaisia juttuja silloin kun ehtii ja huvittaa. Millaisia ovat meidän melkein kolmevuotiaan harrastukset ja miten niissä viihdytään?
Harrastusten alkuna vauvauinti
Harrastuspolku alkoi sikäli aikaisin, että aloitimme perheenä vauvauinnissa käymisen lapsen ollessa päivää vaille 3kk vanha. Se oli tarkoitus lopettaa ensimmäisen vuoden jälkeen, mutta siinä oli sitten koronaa päällä ja menot muuten niin vähissä, että mahdollisuus päästä uimaan yhdessä oli erityisen arvokasta. Sitä jatkuikin sitten viime kevääseen asti, kun lapsi oli 2v 5kk vanha.
Ja uinti on edelleen super hauskaa. Kesällä tietty uitiin paljon, niin järvissä, meressä kuin kylpylöissäkin. Kellukkeet kädessä tuo tyyppi painaa menemään kuin mikäkin vesipeto. Kävimme vähän aikaa sitten uimahallissa ja mietin näinköhän vesi jännittää tauon jälkeen, mutta mitä vielä. Nappula kipitti pukuhuoneesta sellaista vauhtia altaaseen, ettei perässä meinannut pysyä.
Uiminen on siis niitä juttuja, joiden parissa harrastetaan ihan just silloin kun huvittaa.
Lue lisää vauvauintikokemuksista täältä.
Tämäkin on heppatyttö
Olen itse harrastanut lapsena ratsastusta, ja odotin aika malttamattomana oman lapsen tutustuttamista hevosiin. Asumme Keskustallin lähellä ja olemme käyneet moikkaamassa hevosia varsin usein. Napero aloitti myös talutusratsastuksen Keskustallilla reilu vuosi sitten noin 1v 8kk ikäisenä.
Siinä oli välillä vähän pidempi tauko, ennen kuin löysin aivan ihanan Annalan tallin ja aloimmekin käydä siellä. Se on kuin pieni satutalli keskellä kaupunkia! Mitä suloisin paikka, jossa ankkoja vilistää pitkin pihaa ja pikku ponit asustavat. Lapsi on saanut taluttaa poneja aitaukseen ja harjata ja hoitaa niitä ihan itse. Siellä on sitten käyty melko säännöllisesti, kerran pari kuussa. Kerran myös kärryajelulla. Ratsastus on ehdottomasti laji, jota haluan harrastaa yhdessä lapsen kasvettua. Omalta osaltani se on jäänyt viime vuosina vähiin, mutta sitten totutellaan siihen taas yhdessä.
Ratsastus ja hevoset ovat niitä juttuja, joiden kohdalla olen miettinyt olenko tuputtanut lapselle omia mieltymyksiäni liikaa. En kuitenkaan usko, sillä hän on itse niistä kovin innoissaan. En vie ratsastamaan väkisin, vaan kysyn etukäteen haluaisiko hän mennä jos varaan ajan. Mutta olenhan tietysti erittäin innoissani, jos hänkin niistä pitää!
Täällä vähän ensimmäisistä ratsastuskerroista.
Muusta heppailusta täällä.
Ja vihdoin tanssitunneille
Kävimme vauva-aikana tanssitunneilla, missä lähinnä äidit pyörivät ja heiluivat vauvat sylissä. Se oli kyllä ihan hauskaa, ja kivaa tekemistä yhdessä. Tanssitunneille oli tarkoitus mennä aiemminkin, mutta korona. Tunnit peruttiin ja napero oli vielä sen verran pieni, että hänelle ei ollut tarjolla moista. Ja kun jatkoimme vauvauinnissa, se vähän jäi.
Tunnit ovat maanantaisin, ja niissä on useampi ryhmä eri ikäisille. Meidän ryhmämme 2-4 vuotiaille on ensimmäisenä, ja toivon, että alkuvuodesta tulee vielä yksi pienempien ryhmä joka alkaisi jo neljän jälkeen. Sitten sinne voisi mennä suoraan päiväkodista ja välttää sen kotona käytävän taiston, kun lapsi on juuri alkanut leikkimään eikä haluaisi lähteä enää mihinkään.
Tanssitunnit ovat lapsen ensimmäinen ”oikea” harrastus, jonne hän menee yksin ilman vanhempia. Se tuntui alkuun aika hurjalta, katsoa miten se pieni 2-vuotias meni yksin tanssisaliin iso tyllihame yllään ja itse jäi ulkopuolelle! Mutta on mennyt tosi hienosti, ja voi että miten sydän sulaa kun olen kurkkinut heitä ikkunasta tullessani hakemaan?
Kolmevuotiaan harrastukset
Meillä kolmevuotiaalla on siis yksi harrastus tällä hetkellä. Tanssi toimii mainiosti, se on joustavaa ja siitä maksetaan ne kerrat kun paikalla ollaan. Toki siihen sitoudutaan niin, että säännöllisesti mennään eikä jätetä väliin koska ei malttaisi leikkejä lopettaa kotona, mutta esimerkiksi mökkiviikon tai sairastamisen takia ei tarvitse maksaa turhasta. Se on ihan paras systeemi mikä voi olla, kun miettii miten kehnosti lasten harrastuksissa yleensä joustetaan. Mikä on älytöntä, kun miettii että ihan varmasti kauden aikana sairastumisia tulee.
Harrastusten kannalta pidän tosi tärkeänä lapsen kuuntelua. Hän harrastaa, hän saa siis päättää. Vanhempana koen, että minun tehtäväni on tuoda esiin millaisia vaihtoehtoja on ja mahdollisuuksien mukaan tarjota hänelle mahdollisuus niiden kokeilemiseen, ja sitten tukea niitä mistä hän itse innostuu.
Luulen, että meillä yksi harrastus viikossa systeemillä mennään aika pitkään. En halua tappaa intoa harrastamisesta raahaamalla häntä joka ilta eri lajin pariin. Kyllä harrastaa ehtii isompanakin. Tällä kaudella se on tanssi, ja ensi vuodeksi mietitään yhdessä mitä silloin haluaa kokeilla. Muuten arjessa saa olla aktiivisuuttakin ja mielellään käydään tekemässä asioita. Mutta niissä voi sitten mennä juuri sen hetkisen fiiliksen mukaan.
