Millaista on työskennellä startupissa?
2Aloitin työt pienessä startupissa viime elokuussa. Sain paikan yrityksestä viime keväänä etsiessäni uutta työtä päättymäisillään olevan pätkätyön jälkeen. Itse työilmoitus ei kertonut minulle paljoa, ja itse asiassa he etsivät yritykseensä kesäharjoittelijaa sisällöntuotannon pariin. Lähetin hakemuksen, sain soiton ja sovimme videohaastattelun. Enpä siinä vaiheessa tiennyt, että olin jo saanut paikan! Omistajat olivat olleet niin innoissaan hakemuksestani, että päättivät palkata minut hoitamaan yrityksensä viestintää, muun muassa, harjoittelijan etsimisen sijaan. Sain kuulla saavani paikan jo heti videohaastattelun aikana, ja loppupäivän olin aika puulla päähän lyöty että mitä äsken oikein tapahtui. Joten uskokaa ihmiset, että hyvällä työhakemuksella voi todella saada ihmeitä aikaan! Ja entä nyt – millaista on työskennellä startupissa?
Uusi työ on uuden oppimista
Sovimme, että aloitan työssä elokuussa kesäloman jälkeen. Nyt olen ehtinyt olla hommissa reilut viisi ja puoli kuukautta. Enkä yhtään liioittele sanoessani, että tämä työ on ehdottomasti parasta mitä olen ikinä tehnyt. Rakastan työtäni, ja uuden työviikon alkaminen on joka kerta innostavaa.
Ei siinä, ettenkö nauttisi myös vapaasta ja välillä kaipasi vapaapäiviä enemmän kuin niitä on, mutta kaiken kaikkiaan poissa on kaikki sellainen sunnuntain ahdistus töiden alkamisesta tai maanantai aamun angstista. Ja se on muuten ihan todella tärkeää, että nauttii työstään niin paljon, että maanantait voi aloittaa iloisin mielin ja odottaen hyviä juttuja.
Tässä yrityksessä minua kuunnellaan, minulla on ääni ja tekemälläni työllä on tosiaan merkitystä. En ole vain rivityöntekijä hoitamassa pakollisia velvollisuuksia, vaan saan miettiä itse mitä otan työn alle, mikä on kriittisintä juuri nyt ja mistä voisi olla meille hyötyä. Minä olen viestinnästä ja somesta vastaava, mutta pienessä porukassa kaikki tekevät käytännössä kaikkea joka tapauksessa. Markkinointi ja myynnit tulevat omalle tontille ihan yhtä lailla, ja käymme yhdessä läpi niin yrityksen toimintaan kuin suunnitteluun liittyviä asioita.
Työn ja arjen tasapaino toimii täydellisesti
Työarki on ollut meille myös hyvin pehmeä lasku uudenlaiseen arkeen, kun etänä kotona tehdyt työpäivät helpottavat lapsiperheen arjen hoitamista huomattavasti. Aamuisin mennään kaikessa rauhassa päiväkotiin, ja itse ehtii käydä vaikka lenkillä ennen töiden aloitusta tai kesken työpäivän. Tässä työssä meillä on ihan eri tavalla vapautta työskennellä itselle sopivassa ajassa ja paikassa, kuin suuressa konsernissa. Olen tehnyt säännöllisesti etäviikkoa mökiltä käsin ja päässyt samalla tarjoamaan lapselle lomaa päiväkodista isovanhempien häntä hoitaessa.
Työmatkoihin ei kulu arvokasta aikaa päivästä, ja sen sijaan jää enemmän aikaa viettää perheen kesken. Toimistolla on oltu yleensä päivä tai kaksi viikosta, ja ne ovatkin olleet päivinä pidempinä ja olen ollut kotona vasta 6-7 aikaan illalla.
Jos toimistolla kävisi joka päivä, ajasta pitäisi tietysti pitää tarkemmin kiinni, että ehtisin myös ajoissa kotiin ja nähdä myös lasta ennen kuin hän menee nukkumaan. Joten etenkin siinä mielessä arki on mukavan leppoisaa, vaikka työkavereiden kanssa toimistolla onkin tosi piristävää käydä. Tässä on tosin pian tulossa kiireisiä aikoja ja myös paljon toimistolla vietettyä aikaa, kun myynnit käynnistyvät ja tuotteiden kanssa on tulossa paljon hommia.
Kun tiimi tosiaan toimii
Meillä on super hyvä kolmen hengen tiimi. Siis oikeasti, miten voikin löytää tuollaisen porukan, joka tulee niin hyvin toimeen ja kenen kanssa mätsää ihan ensimmäisistä päivistä saakka?!
Meillä on yhdessä hauskaa, juttu luistaa ja kaikkea sitä, mutta me myös kannustamme ja innostamme toisiamme eteenpäin ja ajattelemme kaikki juuri hyvällä tavalla eri näkökulmista, että saamme monenlaista perspektiiviä hommaan. Ja me ennen kaikkea opimme yhdessä.
Startupissa tehdään asiat ensimmäistä kertaa, aloitetaan nollasta, ja siksi kaikki asiat saa suunnitella ja kehittää itse. Omille arvoilleen ja tavoilleen uskollisena. Me saamme luoda oman tapamme toimia, ja se jos mikä on suunnaton rikkaus. Meidän työmme näyttää aidosti meiltä itseltämme.
Entä sitten haittapuolet?
No, kaikki on tosiaan opettelua. Olisihan se monesti upeaa tietää enemmän, olla siinä mielessä varmalla pohjalla, että vaan tekee työtään ja tietää asioiden sujuvan samalla mallilla kuin ennenkin. Toisaalta, ei kai missään sellaista varmuutta ole. Tässä hommassa on tärkeää olla avoimin mielin ja suhtautua kaikkeen sillä valmiudella, että sen mitä ei osaa, opettelee. Me rakennamme koko toimintaa alusta alkaen, ja vaikka se on myös todella jännittävää ja innostavaa, kyllähän siinä on myös epävarmuutta mukana.
Tietenkin on myös tosi tärkeää, että tiimi toimii. Isommissa firmoissa ei tarvitse olla sydänystävä kaikkien kanssa, että pystyy toimivaan yhteistyöhön, mutta pienessä porukassa täytyy todella sopia yhteen. Oma kokemus olisi ihan toinen, jos meillä ei tosiaan olisi niin loistavasti yhteensopiva tiimi. Sikäli se määrittää startup kokemuksen hyvin suurelta osin.
Startupeissa on tietenkin riskinsä, rajalliset resurssit, omanlaisensa mielentila. Se ei sovi kaikille. Mutta minä rakastan tätä työtä, tätä paikkaa, tätä tiimiä. Minä olen juuri siellä missä haluan, ja oikeus saada työskennellä startupissa on yksinkertaisesti unelmien täyttymys.
Aina ei oikein tiedä miten saada jokin asia onnistumaan tai miten jokin juttu kuuluisi tehdä. Oikealla asenteella olemme kuitenkin pärjänneet todella hyvin ja saaneet hommaa eteenpäin kuten olemme halunneet. Ja nimenomaan meille sopivalla tavalla, niin, että voimme myös jatkossa seistä tekemisemme takana ja tehdä sellaista työtä, joka näyttää ja tuntuu omalta.
Yritystoiminta aluille
Startup on oikeastaan startup vain siihen asti, että alussa ollut idea on valmis. Meillä on ollut idea jo hyvässä vauhdissa pidempään, joten periaatteessa olemme jo ihan oikea yritys. Ensimmäiset tuotteet ovat pian markkinoilla, ja liiketoiminta lähtee käyntiin. Samalla startup henkisyys säilyy siinä mielessä, että olemme edelleen pieni kolmen hengen yritys, jossa opitaan ja omaksutaan uutta joka päivä.
Se mikä itseäni erityisesti inspiroi on tämän porukan tapa tehdä arvojensa mukaista työtä. Poissa on se startup skenessä esimerkiksi Slushissa näkyvä ”iso, isompi, isoin – wow bow ja paljon rahaa!” mentaliteetti, jossa tekoäly, teknologia ja sovellukset ovat kaikki kaikessa. Me olemme hyvin maanläheisiä. Me aidosti rakastamme sitä mitä teemme ja haluamme tehdä hyvää työtä. Kun minut valittiin tähän tehtävään, tunsin olevani todella haluttu lisä yritykseen. Olihan se ihan mahtavaa, että he olivat aloittamisestani yhtä innoissaan kuin minä. Ei voi muuta sanoa, kuin että tämä oli täydellinen match kaikin puolin.
Käykää kurkkaamassa sivujamme jos haluatte lukea aiheesta lisää. Kotisivut löytyvät täältä ja Instagramissa pääsette seuraamaan täältä. Kuulen mielelläni palautetta mitä teillä herää mieleen, kaikenlaiset mielipiteet ja keskustelu aiheen ympärillä otetaan kiitollisena vastaan!
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Mitä tekemistä korona-arkeen?
Tässä eletään oikeastaan koko pandemian tiukinta vaihetta. Helsingissä jäljitys on lopetettu, oireettomat saavat tulla ja mennä miten haluavat ja toisin sanoen korona saa levitä juuri niin vapaasti kuin haluaa. Lapsi palasi joululomalta päiväkotiin maanantaina, joten tässä nyt vain odotellaan milloin tauti meille sieltä iskee. Ja kun kuitenkin pitäisi ihan arkea samalla elää ja jotain iloa ja mukavaa saada päiviin myös, olen miettinyt mitä tekemistä korona-arkeen voisi lisätä.
Mitä kivaa sitä voisi sitten tehdä pitäen kuitenkin samalla koronaturvallisuutta jotenkin edes yllä? Kaikkeen ei voi vaikuttaa, mutta vapaa-aikaan voi. Eristyksiin ei silti huvita jäädä, eikä kaikkea ohjelmaa ja menoa karsia elämästään pois. Kun tässä on nyt tämä kaksi vuotta jo eletty varoen, alkaa tuntua tosi raskaalta takapakin ottaminen jälleen kerran. Syksyllä oli jo niin ihanaa käydä museoissa, ravintoloissa ja elokuvissa. Maski naamalla, mutta kuitenkin. Onneksi sentään sen aikaa ehti, niin helpottaa varmasti tätäkin hetkeä. Nyt tilanteen kiristyessä meidän ohjelmaamme ovat kuuluneet muun muassa seuraavat turhia riskejä välttävät tekemiset. Perheelle yhteisesti sopivia, lapsen ehdoilla. Osa maksaa, osa varsinaisesti ei – eväitä lukuun ottamatta.
Tekemistä korona-arkeen
Uiminen yksityisaltaalla.
Vuokrasimme lauantaiksi yksityisen uima-altaan, mitä olemme epidemian aikana vuokranneet muutamia kertoja ennenkin. Altaalla on vesiliukumäki, paljon leluja ja tosiaan täysin oma rauha, jossa saamme uiskennella keskenämme 45 minuuttia. Uimista rakastavalle lapselle ihan parasta ohjelmaa. Harmi onkin, ettei kesän jälkeen ole päästy uimaan yhtä paljon. Uimahallissa ehdimme käydä kerran, ja juuri kun siitä piti tehdä säännöllinen jopa viikoittainen ohjelma, koronatilanne paheni taas eikä halliin viitsinyt enää lähteä. Ja nytpä ei hetkeen edes pääsisi. Tämä altaan vuokraaminen on ehdottomasti viikon kohokohtia!
Kaakaot Cafe Regatassa.
Jos haluaa nauttia kahvilassa käymisestä astetta huolettomammin, Regatta on siihen ihan paras. Talviterassilla on täysin oma fiiliksensä, vegaaninen kaakao on super hyvää ja retken ohessa voi käydä myös Seurasaaressa, Sibelius monumentilla tai kävelyllä merenjäällä. Toimii toki myös kesällä, mutta talvella tällainen ulkokahvilakulttuuri on vähän rajallisempaa.
Ratsastus.
Kävimme joulukuussa yhdessä ratsastamassa Fagerängin tallilla Kauklahdessa, ja napero pääsee talutusratsastukseen myös Annalan tallilla. Se onkin paikkana söpö ja idyllinen kuin pieni satumökki keskellä kaupunkia, joten siellä on aina ihana käydä. Poneja saa myös harjata ja hoitaa, mikä on iso plussa hevosista innostuneelle. Helpon matkan päässä myös päiväkodin jälkeen. Täällä saa myös rekiajeluita tai lumettomina hetkinä kärryajeluita vanhan kaupungin alueella, mitä suosittelen lämpimästi.
Ravintolassa syöminen ruokamajassa.
Haluaisin ihan listan missä kaikkialla ruojamajoja olisi mahdollista varata, sillä olisi ihanaa mennä ulos syömään ilman huolta siitä, että samaan tilaan ahtautuu monta muutakin maskitonta ruokailijaa. Pandemian aikana olen syönyt tällaisissa lasisista kasvihuoneista rakennetuissa ruojamajoissa useamman kerran, ja se on turvallisuutensa lisäksi muutenkin ihana tapa nauttia omasta porukasta kaikessa rauhassa. Yesyesyes ja Triplan Fredde’s on kokeiltu – onko teillä tiedossa vielä muita?
Ruokamajassa Vauva-Peppikin mahtui pöytään omalle paikalle.
Eväsretket ulos.
Kaikkien vuodenaikojen klassikko. Talvella mukaan lämmintä juotavaa ja kenties pullaa tai keksejä, mitä nyt on helppo syödä rukkaset kädessä. Kelin mukaan samalla pulkkamäkeen, metsäpoluille kävelemään tai katselemaan maisemia vaikka merenrantaan tai kaupungille.
Talvinen Korkeasaari.
Kävimme katsomassa Lux Korkeasaarta ja se oli samalla itsellenikin ensimmäinen kerta Korkeasaaressa talviaikaan. Ja kannatti mennä! Eläimiä toki vähemmän ulkona ja nähtävillä muutenkin, mutta ne eläimet oikeasti liikkuivat ja tulivat lähelle, toisin kuin kesällä. Leijonat ja tiikerit pyörivät siinä puolen metrin päässä, karjuivat ja painivat. Ihan eri kokemus kuin ne varjossa makaavat otukset. Koska Korkeasaari on myös alueena iso, siellä tulee hyvä talviulkoilu samalla kun kiertelee katselemassa.
Kävelyretki tai hiihtolenkki Keskuspuistoon.
Keskuspuisto on ihana paikka heti kodin vieressä, sillä sinne pääsee niin pulkkamäkeen, leikkimään, metsäretkelle, hiihtoladulle kuin lenkille. Meiltä kotoa on aika sopiva lapsen kanssa tehtävä kävelylenkki kun suuntaa Maunulan majalle. Kolmevuotiaan kanssa vielä jonkin menopelin kanssa, mutta matka on kuitenkin sen verran lyhyt, että lapsentahtista kävelyä ehtii hyvin tehdä osan matkaa. Maunulan majalta saa niin leipomuksia kuin juotavaa, ja ulkona on myös helppo istahtaa alas syömään. Ei siinä varsinaista leikkipaikkaa pihalla ole, mutta keinuja ja metsää. Eihän sitä lapsi muuta tarvitse viihtyäkseen, kun vielä evästäkin löytyy samasta pisteestä.
Leipominen kotona.
Minä rakastan leipomista, ja vaikka usein leivon mieluiten juuri saadakseni omaa aikaa vähän ajatella ja touhuta ihan itsekseni, on myös ihanaa leipoa lapsen kanssa. Ja kaikeksi onneksi hän ryhtyy hommaan mielellään. Keksit ovat se vakio, mutta tällä kertaa tuli tehtyä omenapiirakkaa. Minä pilkoin ja lapsi asetteli ainekset vuokaan. Yhdessä leipomisesta tulee todellinen ohjelmanumero, kun homma alkaa ainesten sekoittamisesta ja päätyy varsinaisen leipomisen ja paistamisen kautta yhteiseen herkkuhetkeen. Loistavaa tekemistä vapaapäiville ja väsyneille arki-illoille, kun kaipaa kivaa yhteistä tekemistä kotiin.
Luistelutreenit.
Minähän en ole mikään luistelija – lapsenakin välttelin sitä kaikin keinoin. Mutta mies puolestaan pelasi tosissaan jääkiekkoa nuorempana ja luistelu on hänelle tärkeää. Napero peri viime talvena serkkunsa vanhat luistelimet, jotka ovat hänelle aika reilut, mutta ihan hyvät harjoittelua varten. Luistelu on tässä vaiheessa sitä, että kokeillaan ja otetaan välillä tavaksi käydä jäällä, mutta eihän se varsinaista luistelua ole. Nyt on opeteltu sitä, että pääsee itse pystyyn ja koittaa vähän liikkua. Pystyyn nousemista on hyvä harjoitella myös kotona maton päällä. Sitren välillä mies nappaa kovempaan vauhtiin mukaan, tai voidaan kokeilla kelkkaa tukivälineenä. Mutta hyvää ohjelmaa ulkoiluun yhtä kaikki, helppo pitää välimatkaa muihin ja tuntea saavansa ihan ohjelmaa päivään.
Normaalia arkea odotellessa
Mutta esimerkiksi sellaista tekemistä on kuulunut meidän arjen ohjelmaan. Odotan kovasti, että pääsee taas huoletta museoihin ja naperonkin saisi viedä ensimmäistä kertaa elokuviin. Silti, kyllä tälläkin tekemisellä saa aika normaalin tuntuista ja ennen kaikkea mukavaa arkea. Ihmisiä näkee liian vähän, mutta lapsi saa onneksi muiden lasten seuraa päiväkodissa ja serkkujensa kanssa.
Tavallaan tilanne on minusta suunnattoman ahdistava, tavallaan lohdullinen. Jospa nyt olisi se käännekohta koko pandemian kannalta, minkä jälkeen tilanne alkaa normalisoitua. Nyt tilanne ei ole enää meidän käsissämme ja virus saa pyyhkäistä väestön läpi. Tilanne on pelottava, koska ei ikinä tiedä millaisena sen itse sairastaa. Toisaalta yritän vain luottaa siihen, ettei sen pitäisi olla lapsille paha ja meillä on miehen kanssa kolme rokotusta. Olemme edelleen välttäneet turhia menoja. Lasta ei oteta mukaan kauppaan eikä kavereita ole nähty hetkeen. Osa on tosin juuri koronan sairastanut, joten pian voimme vähän huolettomammin nähdä. Jos me sairastumme, emme vie lasta hoitoon ja jäämme kyllä karanteeniin, sanoi ohjeistus mitä tahansa. Todennäköisimmin juuri nyt saisimme tartunnan lapselta itseltään, joten vaikka hän olisi oireeton, en koe oikeutetuksi viedä häntä tartuttamaan tautia eteenpäin. Plus vaikka tartunta ei sieltä suunnalta tulisi, olisi toki selvää että kaikille se tarttuisi joka tapauksessa. Mutta ei tässä voi kuin yrittää elää arkea ja katsoa mitä eteen tulee.
Pakko uskoa, että se normaali aikakin sieltä vielä palaa. Joskus tämän on pakko loppua. Ja kun tosiaan on jo kolme rokotettakin, kenties itse voin alkaa suhtautua tähän kuin flunssana. Vastikään sairastetun keuhkokuumeen takia huolettaa, mutta kyllä rokotteiden pitäisi tautia lieventää. Kenties tämä on vihdoin se vuosi, kun korona saa haistaa pitkät ja elämä vapautuu entiselleen.
