Äänestämistä, messuja ja uimakoulua – meidän viikko
0Tässä viikossa on ollut kivasti väriä. Alkaa olla kovasti keväinen olo, vaikka takatalvi rytinällä iskikin. Se on jännä miten eri fiiliksen lumisade aiheuttaa marraskuussa tai näin kevään korvalla. Nyt ei meinaan ilahduttanut sitten yhtään. Kuitenkin meidän viikko on menty ihan hyvillä mielin, kenties koska ensi viikolla pääsee etätöihin mökille ja viettämään myös pitkää viikonloppua!
Meidän viikko alkoi tiedolla että Leikkaus on tulossa
Tämä viikko alkoi lapsen lääkärikäynnillä, ja edessä onkin sitten kitarisaleikkaus ja kenties myös korvan putkitus. Kitarisojen takia siellä käytiin, kun huomaa että lapsi hengittää raskaasti ja öisin välillä vieressä nukkuessa huomaa myös hengityksen katkeilevan. Liimakorva oli sen sijaan yllätys – ei korvissa ole ollut nyt mitään, ja muutenkin ollut koko tämän vuoden ihan terve. Mutta seurataan lähtisikö se siitä itsestään pois ja kuukauden päästä vasta sovitaan leikkausaika. Uskon, että pidemmän päälle se on hänelle tosi hyvä asia, eikä leikkauksessa sentään nykyään edes poisteta kitarisoja kokonaan. Mutta silti, onhan se leikkaus ja nukutus ja väkisinkin pistää äitinä hermoilemaan.
Ääni annettu
Kävin ennakkoäänestämässä, kerta nyt paikan ohi tulin jo kävelleeksi. En ole ennen ennakkoon äänestänyt. Tuntuu että vaaleissa on valtavat panokset pelissä tällä(kin) kertaa. Huh. Aika pelonsekaisin tuntein odottaa mitä siinä sunnuntaina käy ja millaisessa yhteiskunnassa seuraavat vuodet eletään. Meidän viikko on täyttynyt sikäli myös vaalipaneeleista ja sitä myötä turhan myöhään venähtäneestä nukkumaanmenosta.
Käytiin suolahuoneella taas, ja onkin käyty nyt joka viikko. Vaikka tiet taas jäätyi, napero pääsi sinne hyvin uudella pyörällä kun parin jäätikön yli pyörän kannoin. Torstaina puolestaan menin itse pyörähtämään kevätmessuilla kun napero meni isänsä kanssa uimakouluun. Messut oli melko hiljaiset, kuten kaikki messut tuntuu nykyään olevan, mutta siellä oli ihan kivoja juttuja. Esimerkiksi iso allas missä pääsi testaamaan kajakkia. Ja hurjasti kukkia, mistä tuli heti keväinen olo. Ostin kotiin ekat tuoreet herneet ja mansikatkin.
Pääsiäistä kohti
Vielä on edessä perjantain työpäivä ja lauantaina aamusta toinen uimakoulu viime viikolla perutun tilalle. Lapsella on kaverisynttärit sunnuntaina, ja onhan se myös virpomispäivä. Taitaa virpomiset tosin olla lähinnä etäyhteydellä. Illalla siskontytöt tulee yöksi, ja maanantaina lähdetään aikaisin aamulla naperoiden kanssa junalle ja kohti mökkilomaa. Serkukset pääsee yhdessä lomalle koko viikoksi. Oi vitsi, en ole ollut mökillä sitten viime kesän – tuntuu ihan hullulta! Ei enää ikinä näin pitkää väliä.
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Pitkästä aikaa normiarkea – vai oliko?
Alkuvuosi on ollut aika sekaista koronatoimien kiristyessä ja meidän vuoronperään sairastellessa, eikä normiarki oikein päässyt joululoman jälkeen vielä vauhtiin. Toisaalta viime vuosien perusteella, mikä nyt on edes sitä normiarkea? Lapsi otti päiväkotiin paluun raskaasti yli kolmen viikon joululoman jälkeen, ja aamut olivat monesti kovin itkuisia. Kun vaan saisin kiinni siitä mikä päiväkodissa on hänelle niin kamalaa!
Kuulemma päivät sujuvat hyvin, on tosi sosiaalinen ja puhelias ja aina innolla mukana kaikessa, mutta päiväkotiin meno on vaan itkun ja harmituksen paikka. Vuodenvaihteessa hän vaihtoi kyllä isompien ryhmään ja alkuvuodesta myös ryhmän opettajat ja hoitajat menivät uusiksi, mutta kaikki vaikuttavat tosi mukavilta ja sellaisilta, että heillä pitäisi kyllä klikata. Varmaan tässä on kyse vain ikävästä meitä kohtaan. Hän rakastaa syliä, silittelyä, juttelua ja yhdessä leikkimistä, mutta ei oikein anna päiväkodissa niille mahdollisuutta. Ei halua hoitajien syliin tai anna heidän omien sanojensa mukaan paijata.
On hienoa kuulla, että hän on päiväkodissa itsenäinen ja haluaa suoriutua omin avuin, mutta toisaalta hän on vasta kolmevuotias ja saa olla pieni. Meneehän se arki raskaaksi jos kokee, että on siellä kaikki päivät oman onnensa nojassa. Haluan uskoa, että aika auttaa ja kunhan hoksaa antaa mahdollisuuden kavereillekin, niin päiväkoti nähdään ihan uudessa valossa.
Takaisin kotiin
Meidän normiarki palasi mökiltä tultuamme siltä osin, että napero palasi tosiaan päiväkotiin ja itse tein töitä. Näimme myös pitkästä aikaa kavereita ja muutenkin oli menoja. Olen edelleen toipilas enkä voi urheilla, ja lenkkeilyä onkin törkeä ikävä. Ensi viikolla alan kokeilla rauhassa joogaa ja pidempiä kävelylenkkejä, mutta nyt on ollut ihan vain liikkeellä olemiseen totuttelua. Päiväkotiin kuljettamista, asioiden hoitamista. Se on tuntunut vielä varsin riittävältä. Kroppa jumittaa ja venyttelyä koittaa ujuttaa päiviin.
Meillä oli viime viikonloppuna kaveriperhe syömässä ja lapsi oli aivan villinä. Ei vissiin ole hetkeen vieraita kunnolla ollut. Ja olipa ihanan normaalia! Tein sushi bowl buffeen ja jätskikakun, jonka lapset saivat koristella. Sunnuntaina söimme myös öljyfondueta miehen isän synttäreiden kunniaksi.
Suolahoitoa hengitellen
Varasin viikolle myös kolme iltaa putkeen suolahuoneelle hoidattaakseni keuhkoja ja hengitysteitä nyt oikein urakalla. Ekalla kerralla otin lapsen mukaan, ja hänhän oli aivan innoissaan jo sinne mennessä. Ja saimmekin huoneen ihan kahdestaan, ja hän istuskeli siellä suolan seassa leikkimässä ja poistui hoidon loputtua hyvin vastentahtoisesti. Pitää siis ottaa mukaan toistekin. Lapsi tulee mukana lähes ilmaiseksi, kun maksaa vain 7€ oman hoidon päälle.
Jos suolahuone ei ole tuttu, siitä voi lukea lisää täältä. Suolahoidon käyttöä hengitystieoireisille on alettu tutkia kun muun muassa huomattiin, miten suolakaivoksilla työskennelleet pysyivät hengitysteiltään muuta väestöä terveempinä. Käytännössä siis pienessä huoneessa rentoudutaan ja hengitetään pieniä suolahiukkasia, jotka kulkeutuvat keuhkorakkuloihin asti, irrottavat limaa ja puhdistavat hengitysteitä. Itse hoidatan nyt kuuriluontoisesti ja aloitin tosiaan kolmella kerralla tällä viikolla, ja jatkossa tuntemusten mukaan yhdellä tai useammalla kerralla. Katupölykaudesta lienee tulossa tämän hiekoitusmäärän jälkeen raju, joten ehkä siinä vaiheessa tulee käytyä tiiviimmin. Ja ihanaa, että lapsi viihtyi mukana niin hyvin!
Vauva-Pepin synttäreitä vietetään säännöllisesti. Yleensä ainakin viisi kertaa viikossa. Sankari istuu siis paraatipaikalla Trip trapissa.
Viikonlopun hengailua ja herkuttelua yhdessä
Perjantaina herkuteltiin ekoilla laskiaispullilla, mitkä onnistuivatkin tosi hyvin. Viikonloppuna mies on lauantaina päivän omissa menoissaan ja meillä on luvassa tyttöjen päivä. Tekeminen on vielä auki, mutta puhetta on ollut niin leffaan kuin museoon menosta, ravintolassa syömisestä kuin uusien vaatteiden hankkimisesta. Vaikka tässä on koronaa vältelty enkä vieläkään sitä halua sairastaa, tuntuu myös, ettei voi ikuisesti piileskellä ja pitää alkaa uskaltaa myös elää. On tässä myös ne kolme rokotustakin, joten jospa tauti ei olisi kuitenkaan niin tuhoisa.
Sunnuntaina on myös luvassa brunssi toisen kaveriperheen kanssa Vuosaaressa Furussa. Huhujen mukaan tarjolla on erityisen hyvin myös meille gluteenitonta ja maidotonta aina blineistä ja vohveleista lähtien…
Joten kyllähän tämä arki nyt aika ihanan normaalia on ollut, vaikka lenkkeily vielä joutuu odottamaan.
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?