Hae
Saran kotikolo

Mitä tekemistä korona-arkeen?

Tässä eletään oikeastaan koko pandemian tiukinta vaihetta. Helsingissä jäljitys on lopetettu, oireettomat saavat tulla ja mennä miten haluavat ja toisin sanoen korona saa levitä juuri niin vapaasti kuin haluaa. Lapsi palasi joululomalta päiväkotiin maanantaina, joten tässä nyt vain odotellaan milloin tauti meille sieltä iskee. Ja kun kuitenkin pitäisi ihan arkea samalla elää ja jotain iloa ja mukavaa saada päiviin myös, olen miettinyt mitä tekemistä korona-arkeen voisi lisätä.

Mitä kivaa sitä voisi sitten tehdä pitäen kuitenkin samalla koronaturvallisuutta jotenkin edes yllä? Kaikkeen ei voi vaikuttaa, mutta vapaa-aikaan voi. Eristyksiin ei silti huvita jäädä, eikä kaikkea ohjelmaa ja menoa karsia elämästään pois. Kun tässä on nyt tämä kaksi vuotta jo eletty varoen, alkaa tuntua tosi raskaalta takapakin ottaminen jälleen kerran. Syksyllä oli jo niin ihanaa käydä museoissa, ravintoloissa ja elokuvissa. Maski naamalla, mutta kuitenkin. Onneksi sentään sen aikaa ehti, niin helpottaa varmasti tätäkin hetkeä. Nyt tilanteen kiristyessä meidän ohjelmaamme ovat kuuluneet muun muassa seuraavat turhia riskejä välttävät tekemiset. Perheelle yhteisesti sopivia, lapsen ehdoilla. Osa maksaa, osa varsinaisesti ei – eväitä lukuun ottamatta.

 

Tekemistä korona-arkeen

 

Uiminen yksityisaltaalla.

Vuokrasimme lauantaiksi yksityisen uima-altaan, mitä olemme epidemian aikana vuokranneet muutamia kertoja ennenkin. Altaalla on vesiliukumäki, paljon leluja ja tosiaan täysin oma rauha, jossa saamme uiskennella keskenämme 45 minuuttia. Uimista rakastavalle lapselle ihan parasta ohjelmaa. Harmi onkin, ettei kesän jälkeen ole päästy uimaan yhtä paljon. Uimahallissa ehdimme käydä kerran, ja juuri kun siitä piti tehdä säännöllinen jopa viikoittainen ohjelma, koronatilanne paheni taas eikä halliin viitsinyt enää lähteä. Ja nytpä ei hetkeen edes pääsisi. Tämä altaan vuokraaminen on ehdottomasti viikon kohokohtia!

Kaakaot Cafe Regatassa.

Jos haluaa nauttia kahvilassa käymisestä astetta huolettomammin, Regatta on siihen ihan paras. Talviterassilla on täysin oma fiiliksensä, vegaaninen kaakao on super hyvää ja retken ohessa voi käydä myös Seurasaaressa, Sibelius monumentilla tai kävelyllä merenjäällä. Toimii toki myös kesällä, mutta talvella tällainen ulkokahvilakulttuuri on vähän rajallisempaa.

Ratsastus.

Kävimme joulukuussa yhdessä ratsastamassa Fagerängin tallilla Kauklahdessa, ja napero pääsee talutusratsastukseen myös Annalan tallilla. Se onkin paikkana söpö ja idyllinen kuin pieni satumökki keskellä kaupunkia, joten siellä on aina ihana käydä. Poneja saa myös harjata ja hoitaa, mikä on iso plussa hevosista innostuneelle. Helpon matkan päässä myös päiväkodin jälkeen. Täällä saa myös rekiajeluita tai lumettomina hetkinä kärryajeluita vanhan kaupungin alueella, mitä suosittelen lämpimästi.

Ravintolassa syöminen ruokamajassa.

Haluaisin ihan listan missä kaikkialla ruojamajoja olisi mahdollista varata, sillä olisi ihanaa mennä ulos syömään ilman huolta siitä, että samaan tilaan ahtautuu monta muutakin maskitonta ruokailijaa. Pandemian aikana olen syönyt tällaisissa lasisista kasvihuoneista rakennetuissa ruojamajoissa useamman kerran, ja se on turvallisuutensa lisäksi muutenkin ihana tapa nauttia omasta porukasta kaikessa rauhassa. Yesyesyes ja Triplan Fredde’s on kokeiltu – onko teillä tiedossa vielä muita?

Ruokamajassa Vauva-Peppikin mahtui pöytään omalle paikalle.


Eväsretket ulos.

Kaikkien vuodenaikojen klassikko. Talvella mukaan lämmintä juotavaa ja kenties pullaa tai keksejä, mitä nyt on helppo syödä rukkaset kädessä. Kelin mukaan samalla pulkkamäkeen, metsäpoluille kävelemään tai katselemaan maisemia vaikka merenrantaan tai kaupungille.

Talvinen Korkeasaari.

Kävimme katsomassa Lux Korkeasaarta ja se oli samalla itsellenikin ensimmäinen kerta Korkeasaaressa talviaikaan. Ja kannatti mennä! Eläimiä toki vähemmän ulkona ja nähtävillä muutenkin, mutta ne eläimet oikeasti liikkuivat ja tulivat lähelle, toisin kuin kesällä. Leijonat ja tiikerit pyörivät siinä puolen metrin päässä, karjuivat ja painivat. Ihan eri kokemus kuin ne varjossa makaavat otukset. Koska Korkeasaari on myös alueena iso, siellä tulee hyvä talviulkoilu samalla kun kiertelee katselemassa.

Kävelyretki tai hiihtolenkki Keskuspuistoon.

Keskuspuisto on ihana paikka heti kodin vieressä, sillä sinne pääsee niin pulkkamäkeen, leikkimään, metsäretkelle, hiihtoladulle kuin lenkille. Meiltä kotoa on aika sopiva lapsen kanssa tehtävä kävelylenkki kun suuntaa Maunulan majalle. Kolmevuotiaan kanssa vielä jonkin menopelin kanssa, mutta matka on kuitenkin sen verran lyhyt, että lapsentahtista kävelyä ehtii hyvin tehdä osan matkaa. Maunulan majalta saa niin leipomuksia kuin juotavaa, ja ulkona on myös helppo istahtaa alas syömään. Ei siinä varsinaista leikkipaikkaa pihalla ole, mutta keinuja ja metsää. Eihän sitä lapsi muuta tarvitse viihtyäkseen, kun vielä evästäkin löytyy samasta pisteestä.

Leipominen kotona.

Minä rakastan leipomista, ja vaikka usein leivon mieluiten juuri saadakseni omaa aikaa vähän ajatella ja touhuta ihan itsekseni, on myös ihanaa leipoa lapsen kanssa. Ja kaikeksi onneksi hän ryhtyy hommaan mielellään. Keksit ovat se vakio, mutta tällä kertaa tuli tehtyä omenapiirakkaa. Minä pilkoin ja lapsi asetteli ainekset vuokaan. Yhdessä leipomisesta tulee todellinen ohjelmanumero, kun homma alkaa ainesten sekoittamisesta ja päätyy varsinaisen leipomisen ja paistamisen kautta yhteiseen herkkuhetkeen. Loistavaa tekemistä vapaapäiville ja väsyneille arki-illoille, kun kaipaa kivaa yhteistä tekemistä kotiin.

Luistelutreenit.

Minähän en ole mikään luistelija – lapsenakin välttelin sitä kaikin keinoin. Mutta mies puolestaan pelasi tosissaan jääkiekkoa nuorempana ja luistelu on hänelle tärkeää. Napero peri viime talvena serkkunsa vanhat luistelimet, jotka ovat hänelle aika reilut, mutta ihan hyvät harjoittelua varten. Luistelu on tässä vaiheessa sitä, että kokeillaan ja otetaan välillä tavaksi käydä jäällä, mutta eihän se varsinaista luistelua ole. Nyt on opeteltu sitä, että pääsee itse pystyyn ja koittaa vähän liikkua. Pystyyn nousemista on hyvä harjoitella myös kotona maton päällä. Sitren välillä mies nappaa kovempaan vauhtiin mukaan, tai voidaan kokeilla kelkkaa tukivälineenä. Mutta hyvää ohjelmaa ulkoiluun yhtä kaikki, helppo pitää välimatkaa muihin ja tuntea saavansa ihan ohjelmaa päivään.

Normaalia arkea odotellessa

Mutta esimerkiksi sellaista tekemistä on kuulunut meidän arjen ohjelmaan. Odotan kovasti, että pääsee taas huoletta museoihin ja naperonkin saisi viedä ensimmäistä kertaa elokuviin. Silti, kyllä tälläkin tekemisellä saa aika normaalin tuntuista ja ennen kaikkea mukavaa arkea. Ihmisiä näkee liian vähän, mutta lapsi saa onneksi muiden lasten seuraa päiväkodissa ja serkkujensa kanssa.

Tavallaan tilanne on minusta suunnattoman ahdistava, tavallaan lohdullinen. Jospa nyt olisi se käännekohta koko pandemian kannalta, minkä jälkeen tilanne alkaa normalisoitua. Nyt tilanne ei ole enää meidän käsissämme ja virus saa pyyhkäistä väestön läpi. Tilanne on pelottava, koska ei ikinä tiedä millaisena sen itse sairastaa. Toisaalta yritän vain luottaa siihen, ettei sen pitäisi olla lapsille paha ja meillä on miehen kanssa kolme rokotusta. Olemme edelleen välttäneet turhia menoja. Lasta ei oteta mukaan kauppaan eikä kavereita ole nähty hetkeen. Osa on tosin juuri koronan sairastanut, joten pian voimme vähän huolettomammin nähdä. Jos me sairastumme, emme vie lasta hoitoon ja jäämme kyllä karanteeniin, sanoi ohjeistus mitä tahansa. Todennäköisimmin juuri nyt saisimme tartunnan lapselta itseltään, joten vaikka hän olisi oireeton, en koe oikeutetuksi viedä häntä tartuttamaan tautia eteenpäin. Plus vaikka tartunta ei sieltä suunnalta tulisi, olisi toki selvää että kaikille se tarttuisi joka tapauksessa. Mutta ei tässä voi kuin yrittää elää arkea ja katsoa mitä eteen tulee.

Pakko uskoa, että se normaali aikakin sieltä vielä palaa. Joskus tämän on pakko loppua. Ja kun tosiaan on jo kolme rokotettakin, kenties itse voin alkaa suhtautua tähän kuin flunssana. Vastikään sairastetun keuhkokuumeen takia huolettaa, mutta kyllä rokotteiden pitäisi tautia lieventää. Kenties tämä on vihdoin se vuosi, kun korona saa haistaa pitkät ja elämä vapautuu entiselleen.

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi

Facebook

Parhaat ruokablogit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *