Vuoden ensimmäinen viikko

Vuoden ensimmäinen viikko 2022 oli osaltaan jo perusarkea, osin poikkeuksellista. Joulu ja lomatunnelma tuntui jo kauas jääneeltä, vaikka itselläni ei lomaa ollutkaan kuin se kolme päivää. Lapsella lomaa päiväkodista tuli sen sijaan vähän päälle kolme viikkoa, ja ilman päiväkotiin kuskaamista omakin arki tuntuu aina kovin erilaiselta.

Vuosi vaihtui

Vuosi vaihtui sitten omalta osaltani kipeänä, ihan yllättäen. Söimme yhdessä ihanaa ruokaa, mereneläviä, vegaanista camembertia, rypäleitä, marjoja, gluteenitonta patonkia, kaikenlaista hyvää. Ruuan jälkeen maha tuli aika kipeäksi, ja ajattelin sen johtuvan vain siitä kun söi kaikenlaista tilpehööriä sekaisin. Lähdimme ulos katselemaan raketteja ja meillä oli myös pari omaa.

Ajattelin ensin saaneeni ruokamyrkytyksen, mutta vaikka ruokahalu oli muutaman päivän poissa ja syömisen päälle tuli todella etova olo, en oksentanut kertaakaan. Oireet olivat tosi kummia ja epäilin jo tosissani koronaa, vaikka ihmettelinkin mistä se olisi tullut kun olen mökiltä palattua käynyt vain kahdesti kaupassa FFP2-maski naamalla. Mutta sen verran rajustihan se leviää, että voisi varmaan nyt iskeä ihan rappukäytävästä tai lenkkipolulta, mistä sitä tietää. Mutta tosiaan oli todella pahoinvoiva olo, paleli ihan kamalasti vaikka kuumetta ei noussut ja päähän sattui tosi paljon ihan paikoillaan ollessa. Mutta ei koronaa, ei uutta keuhkokuumetta (luojan kiitos) eikä mitään selkeää diagnoosia. Ihme tauti. Onneksi sunnuntaina tuntui jo huomattavasti paremmalta.

Maanantai

Maanantaina heräsin vähän ennen seitsemää ja kävin poikkeuksellisesti aamusuihkussa. Napero oli mummon ja vaarin luona yökylässä, jotta saan rauhassa levätä. Jotenkin tuossa tilanteessa tulee tosi surkea olo kun lapsi on poissa, vaikka se on kaikkien etu. Hän saa siellä ohjelmaa ja seuraa, ja itse saa tosiaan levätä oloa paremmaksi. Jotenkin tekee vaan surulliseksi olla erossa, ihan kuin ei vain olisi kykenevä huolehtimaan omasta lapsestaan. Kipeänä on kenties vain melankolinen olo.

Tein tyypilliseen tapaan aamupalaksi kaurapuuroa, jossa maapähkinävoita, mansikkahilloa ja paljon marjoja, sekä granolaa pinnalla. Tähän settiin ei vaan kyllästy! Kahvi ei maistunut, joten tein valkoista teetä. Puuron kiehuessa puhaltelin WellO2 – laitteella. Sen pitäisi vahvistaa keuhkoja etenkin keuhkokuumeesta toipuessa, ja myös lämpimän höyryn hengittely näin talvella tekee hyvää.

Aamupalan söin sohvalla telkkaria katsellen. Maanantai olisi ollut ihan työpäivä, mutta nyt se meni vielä sairastaessa. Halusin osallistua aamupalaveriin pitkästä aikaa muun tiimin palattua lomalta, mutta oli sen verran voimaton olo, että jätin vielä väliin. Niinpä lojuin siinä sohvalla ja katselin telkkaria. Välissä kävin pesemässä hampaat, sitten myös torkahdin. Alkoi olla tosi puutunut olo vain lojua ja olla tekemättä mitään, ja toisaalta sen verran poikki, ettei mitään oikein jaksanutkaan. Myöhemmin iltapäivällä korjasin joulukoristeet lopulta pois. Oli vaikea keksiä ruokaa kun ei oikein mikään maistunut, mutta kiskaisin sitten erityisen rapeiksi paistettuja kalapuikkoja. Ne toimi. Ja jälkkärinä vegejätskipuikko.

Napero palasi isovanhemmilta iltapäivällä neljän maissa, ja jäimme ulos vielä joksikin aikaa. Ah jes se raitis ilma! Olimme sopineet leffaillasta kun hän palaa kotiin, ja katsoimme illalla Kunnon Dinosauruksen. Sitä on luettu viime aikoina paljon, ja muutenkin dinosaurukset ovat kiinnostaneet.

Vihdoin jaksoin itse lukea iltasadun ja pistää hänet nukkumaan. Venähti vähän taas turhan paljon kuin myönnyin kahteen kirjaan. Pieni iltapala vielä itselle samalla kun katsoin miehen kanssa uutiset.

Tiistai

Taas hyvin nukuttu yö takana, oi että se tekee hyvää! Nousin puoli seitsemän aikaan ja aloittelin heti avaamaan työkonetta. Napero heräsi seitsemän pintaan ja kömpi sohvalle katselemaan lastenohjelmia samalla, kun puuro muhi kattilassa ja pistin itse työpäivää alulle. Söimme puurot yhdessä pöydässä ja sitten annoin hänen katsella vielä vähän Peppi Pitkätossua tehdessäni itse töitä.

Pukemisen ja hampaiden pesun jälkeen pistin naperon kelkan kyytiin ja kiskoin hänet Keskuspuiston poikki isovanhemmille. Sain samalla vähän itse ulkoiltua. Maisema oli ihanan talvinen, vaikka alkoikin sataa vettä. Kävelin takaisin kotiin ja jatkoin töitä. Välissä pistin oman lounaan (jauhelihakeittoa ja Vuohelan riisipiirakka) mikroon ja päivällisen niin sanotusti tulille, tarkemmin sanoen hirven palapaistin pannulle muhimaan että ehtii hyvin mureutua. Kaveri ja lapsen kummitäti kävi tuomassa myöhäisen joululahjan kun eipä tässä ole päästy näkemään, ja juttelimme 10 minuuttia ovensuussa. Vitsi että kaipaa ihan vain ihmisten näkemistä ja rauhassa juttelua.

Työpäivän lopettelin puoli viiden maissa, napero oli siinä välissä jo tullut isovanhempien mukana kotiin. Hekin jäivät meille syömään joten tein ruuan valmiiksi. Syömisen jälkeen lähdimme vielä vähän kelkan kanssa ulos ja pienen korttelin kiertämisen jälkeen hetkeksi omalle pihalle. Lapsi meni isänsä kanssa saunaan ja minä pistin banaanilettua iltapalalle. Sitten oma suihku, penska nukkumaan iltasadun myötä ja parkkeeraus sohvalle iltapalan kanssa. Tosi perus arkipäivä, mutta sairastelun jälkeen ihan paras. Sitä paitsi tykkään arjesta. Rakastan työtäni, joten se tekee jo aika huimasti.

Keskiviikko

Tuttuun tapaan aloittelin työt lapsen vielä nukkuessa, mutta pian hän sieltä heräsikin. Aamupuurot yhdessä ja sitten lastenohjelmat. Mummo tuli pian hakemaan ja kelkkailivat päiväksi heille. Pidin itse aamupäivällä pienen kauppatauon ja hain samalla BodyShopissa työskentelevää kaveria moikaten vartalovoidetta ja kylpyvaahtoa ja kaupasta vielä kaurahiutaleita, jotka unohdin kauppatilauksesta. Sitten normaalisti töitä noin puoli viiteen, välissä miehen hakeman kauppakassitilauksen laatikot purkaen.

Lapsi sai valita ja halusi ruuaksi tortilloita, lemppareita nykyään. Halusi myös maistaa salsaa, kunhan tilaan mietoa sellaista. Ja sehän upposi hyvin! Muutama Oatis kauranaksu, 1 ja 1/2 tortillaa salsoineen ja maha oli täynnä. Lähdin itse käymään vielä puolisen tuntia ulkona kävelyllä ja juttelin samalla puhelimessa kaverin kanssa. Ulkona on nyt niin ihana talvinen maisema, ja illan mittaan lunta sateli vielä reippaasti lisää.

Napero otti pitkän kylvyn uuden pinkin vaahtonsa kanssa, ja sitten mies hoiti lukemiset ja sänkyyn menot. Katsoimme hetken itse telkkaria iltapalan ohessa ja lueskelin vielä jonkin aikaa sängyssä ennen nukkumaan käymistä.

Torstai

Aamulla nukuttiin pitkään, minä seitsemään ja lapsi kahdeksaan. Hengittelin WellO-laitteella odotellessa. Aamupalaksi tein ihanat vohveliannokset, ja sitten katselimme sylikkäin pari jaksoa Nalle Puhia. Sen päälle pukemiset ja aamupesut, ja kävimme kelkan kanssa aamukävelyllä keskuspuistossa.

Odottelimme vielä kotipihalla, että mies tuli ulos ja lähdin itse Messukeskukseen hakemaan kolmosrokotteen. Sain siirrettyä ajan tammikuun lopulta jo tänne, mikä huojensi heti mieltä, kun päiväkotikin jatkuu nyt taas. Olisihan se lapsikin kiva tartunnalta säästää, mutta ei tässä voi toista kotiinkaan eristää ja luojan kiitos lapset pääsevät oletettavasti ilmeisen helpolla. Muutenhan tässä olisi jo eristäydytty jonnekin saareen aikaa sitten.

Iltapäivällä leikittiin kotona jouluna saadulla Schleich hevostallilla ja hevosilla, ja sitten lähdimme kaikki yhdessä Jätkäsaareen hakemaan miehelle rokotusta. Napero nukahti autoon ja laivojen katselun sijaan istuimmekin sitten parkkihallissa odottelemassa. Ajoimme kotiin Olympiastadionin kautta katsoaksemme Lux Helsingin valoja, mutta eipä siellä vielä tapahtunut mitään ja unilta herätetty tyyppi oli äkäisenä. Siispä kotiin syömään ja leikkimään. Siinähän se ilta meni perusjutuissa. Isäni tuli meille asustelemaan loppuviikoksi, kun auttoi siskoa uuden kodin remonttihommissa. Ehti saapua juuri vaille kahdeksan, ja napero villiintyi. Kierroksia tuli vähän liikaa ja nukahti sitten vasta reippaasti yhdeksän jälkeen.

Perjantai

Aamulla oli karsea olo. En nukkunut oikein koko yönä. Rokotteesta ei tullut sinänsä kipeä olo, mutta ihan kaamea krapula. Sitten lapsi heräsi tietty samana yönä vielä kahdesti, ja aamulla tosiaan tuntui ettei unta ollut alla ollenkaan. Olin äreä ja pinna kireällä. No, syötiin isäni ja lapsen kanssa yhdessä aamupalaa ja tein siinä taas töitä isin lähdettyä. Sitten menimme siskontyttöjä vähän matkaa ulos vastaan, ja toin koko katraan meidän pihalle.

Siinä serkukset leikkivät pitkästä aikaa yhdessä ja tulivat lounalle sisälle. Sen jälkeen leikit jatkuivat sisällä äänekkäästi koko iltapäivän. Palaverin jälkeen pistin kaikille vielä välipalaherkkua vohveleista, hillosta, marjoista ja vegejäätelöstä. Näytti maistuvan. Oma olo teki työpäivästä vaikean, mutta iltaa kohden alkoi onneksi helpottaa. Lähdin lapsen kanssa vielä vähän ulos rattaiden kanssa, ja sinnehän hän nukahti saman tien. Annoin hetken nukkua, mutta kello oli jo viisi niin herättelin joskus vartin jälkeen. Pikatorkut tekivät kuitenkin selkeästi hyvää.

Isäni tuli taas illalla päivän hommien jälkeen yöksi ja napero meni sitten ukin ja isin kanssa saunaan. Ukki on ihanasti lukenut iltasadun joka ilta ja tällä kertaa tyyppi sammui kuin tukki. Katselimme vielä isin kanssa leffaa ja menin itse kymmeneltä nukkumaan.

Lauantai

Nyt kyllä nukuin itsekin kuin tukki, ja havahduin vasta aamulla lapsen kuiskaillessa sängyn vieressä. Kello oli seitsemän ja nousimme sitten ylös. Aamupalaa taas tekeille ja lastenohjelmia pyörimään. Isäni lähti edelleen remonttihommiin, ja söimme sitä ennen puurot. Minä lähdin lapsen kanssa vähän leikkipuistoon ja metsäpoluille, ja pakkasta oli sen verran että hän oli aivan jäässä sisälle tullessa. Sormet ei vaan tarkene millään, ihan sama miten paljon muuten on päällä. Pitän välillä väkisin kävelemään, vaikka haluaisi vain olla kelkan kyydissä, mutta silti tulee ihan liian kylmä.

Kotona söimme lasagnea ja tyyppi meni leikkimään, ja itse aloin pitkästä aikaa leipoa. Tuttuun tapaan suklaakeksejä, joita on ihana nautiskella aamulla herätessä kahvin kanssa! Niin helppo tapa lisätä juhlahetkiä arkeen. Ja aamulla se suklaan maku, tsiisus…nämä on meinaan vielä sellaisia ihan överi tiukkoja keksejä, jotka ei maistu edes ikinä muutoin kuin aamukahvin kanssa. Kaakaoprosentti varmaan 99%.

Iltapäivällä otimme miehen äidin kyytiin ja ajoimme Lux Korkeasaareen. Se oli hauska iltapäiväulkoilu, vaikka mereltä kävi ihan hyytävä tuuli. Valot olivat vähän niin ja näin, ihan kiva lisä, mutta eivät yksistään visiitin arvoisia. Sen sijaan eläimet liikkuivat ihan eri tavalla kuin kesällä – leijonat ja tiikerit alle puolen metrin päässä ja lisäksi karjuen. Aika eri kokemus kuin ne varjossa piilossa lojuvat hahmot. Ja kaiken lisäksi satoi lunta. Kotiin tullessa ulkoilu tuntui ihanasti poskissa. Ainut miinus, että porukkaa pakkaantui ruuhkaksi asti samaan sumppuun eikä näyttänyt olevan huolen häivää mistään koronasta, ja me sitten yritimme maskit naamalla pitää välimatkaa muihin. Tässä tilanteessa tuntuu todella oudolta kupassakin nähdä niitä maskittomia ihmisiä ihan vain hengailemassa vailla huolen häivää.

Tilasimme Woltista ruuat kotiin, tällä kertaa sushia. Jälkkäriksi pakkasesta piparipullaa ja jätskiä. Ilta samaan malliin kuin aiemmin. Isikin jäi vielä yhdeksi yöksi, ettei tarvinnut pimeässä väsyneenä enää ajella mökille.

Sunnuntai

Nukuttiin pitkään. Nappula ilmestyi seitsemältä aamulla sängyn viereen ja tuli vielä kainaloon nukkumaan. Itse nousin vähän ennen kahdeksaa ja pistin puurot tulemaan. Aamupalan jälkeen ukki vielä luki ja touhusi lapsen kanssa vähän aikaa ennen lähtöään. Ulkona oli kiva muutaman asteen pakkanen, joten lähdimme vähän pidemmälle kävelylle. Matkalla oli leikkipuisto missä pystyi pysähtymään, ja haimme Cafe Regattasta kuumat vegaaniset kaakaot kermavaahdolla ja vielä vaahtokarkeilla. Ihan parhaita.

Napero nukahti kotimatkalla. Kotona kävin suihkussa kun rattaita lykkiessä tuli aika hiki, ja sitten söimme lasagnen loput yhden maissa. Ehdimme touhuta kotona jonkin aikaa, muun muassa varpaankynnet lakaten ja lukien. Sitten vielä luistelemaan serkkujen kanssa, kotiin syömään ja popcornien kanssa leffaillan pariin.

Leffana oli Fievel matkalla Amerikkaan, omia lapsuuden lemppareita. Iltahommien kautta sänkyyn ja valmistautumaan taas maanantain päiväkotiarkeen. Jännityksellä odotan kauan kestää ennen kuin iskee ensimmäinen karanteeni ja/tai sairastuminen. Aikamoisella ahdistuksella hänet sinne tällä kertaa vien.