Loppuvuoden juhlat ja uuden vuoden aloitus
0
Tänään vaihtuu vuosi. Koitin miettiä missä olimme vuosi sitten. Itse asiassa minulla oli muistaakseni vähän kenkku olo, ja kävin aamulla varmuuden vuoksi koronatestissä. Mies kävi myöhemmin myös, koska hänelläkin oli vähän epämääräinen olo. Emme siis menneet kaveriperheelle kylään kuten oli tarkoitus, mutta näimme heidät myöhemmin illalla ulkona ampumassa raketteja negatiivisten tulosten tultua. Tälläkään kertaa loppuvuoden juhlat eivät tuntuneet kovin erilaisilta.
Eipä tämä vuosi tunnu kovin erilaiselta. Nyt emme edes yrittäneet sopia mitään kenenkään kanssa, koska kaikkialla tuntuu olevan joku sairaana. Ja nimenomaan koronassa. Jos eivät tyypit itse, niin ainakin joku jokaisen lähipiirissä. Joten tämä uusi vuosi vaihtuu meillä ihan kotona kolmistaan. Teemme hyvää ruokaa, syömme yhdessä ja käymme katsomassa raketteja ulkona. Huomenna menemme miehen vanhemmille syömään. Jospa vihdoin ensi vuonna voisi rauhassa istua iltaa kavereiden kanssa, antaa lasten leikkiä yhdessä ja aloittaa vuoden, jossa kaikki ei pyöri vain koronan ympärillä.
Meidän joulu
Palasimme mökiltä joulunvietosta kotiin keskiviikkona. Ehdimme olla siellä viikon, ja kotoa lähtiessä tunnelma oli korkealla. Odotin kovasti yhteistä joulua perheen kanssa, lasten intoa lahjoista ja leffailtoja, pulkkamäkiä ja lumileikkejä.
No, heti keskiviikkona illalla siskoni soitti etteivät he pääse tulemaan. Toisella lapsista oli positiivinen testitulos kotona tehdystä pikatestistä. Voitte vaan arvata oltiinko siellä pettyneitä, mutta jestas että mekin olimme. Kaikista eniten odotin sitä, että nuo kolme lasta saisivat viettää joulua yhdessä. Vaikka se aikamoista hullunmyllyä olisi ollutkin, niin se lasten jaettu into olisi ollut mahtavaa katseltavaa. Lisäksi kun joulut vietetään aina vuoro vuosin eri paikassa, nyt menee ainakin kaksi vuotta uuteen mahdollisuuteen. Ja kahdessa vuodessa lapset ehtivät kasvaa aika paljon.
No eipä siinä auttanut kuin koittaa asennoitua erilaiseen vuoteen. Karanteenissakin kuulosti kaikesta huolimatta olevan hauska joulu, mikä oli hyvä juttu. Lapsille oli iso pettymys, etteivät he päässeet tulemaan. Meillä puolestaan omani piti tunnelmaa yllä aikuisten keskellä. Illalla pukki tuli käymään ja siskon perhe osallistui Skypen kautta. Lahjoja piisasi, ja oli ihana huomata, että ne olivat myös todella mieluisia.
Ulkoilua, saunomista, elokuvia ja herkkuja
Siinäpä meidän joulu tiivistettynä. Lunta oli paljon, kuten myös pakkasta. Kylmimmillään taisi olla -24 astetta. Vaikka lapselle miten puki päälle, niin vähintään sormet olivat umpijäässä. En ymmärrä mitkä hanskat tuonne pitäisi pukea. Kenties ikä auttaa, ja enemmän juoksenteleva tyyppi alkaa tareta myös sormista.
Iltaisin leikittiinkin ulkona hippaa, lumivuoren valloitusta ja mitä lie juoksentelua vaativaa. Pulkalla ja potkurilla pääsi laskemaan mäkeä, kokeilemaan suksia ja moottorikelkan kyytiin. Joten sai sitä ulkoiluakin onneksi. Itse tein pari pidempää kävelyä ja kävin tapanina isäni kanssa paikallisella kuntosalilla. Sepäs tuntui erityisen kivalta vuosien tauon jäljeen! Kotona ei ole viitsinyt salilla käymistä vielä edes ajatella, eikä vissiin hetkeen vielä tarvitsekaan. Mutta aikanaan salille palaaminen tuntuu varmasti mukavalta, sen verran hyvältä lihaskuntotreeni tuntui.
Pidimme myös pari leffailtaa ja tietysti oheen tuli jouluherkkuja, kuten ihania vegaanisia suklaakonvehteja, marmeladeja ja kuivahedelmiä.
Rantasaunaa ei voinut kovan pakkasen takia lämmittää, mutta sisäsaunassakin oli mukava käydä. Muutin ensimmäisen yön jälkeen lapsen kanssa nukkumaan tuttuun tapaan mökin yläkertaan, kun siskon perhe ei huonetta tarvinnutkaan. Se oli kieltämättä helpompaa kuin sedän mökkiin edestakaisin kulkeminen, mutta olisihan sen mielellään tehnyt jos se olisi tarkoittanut kaikkien pääsyä mukaan. Mies nukkui kuitenkin setäni mökissä, niin sai levätä rauhassa.
Kaikesta huolimatta hyvä vuosi
Niin, tämä alkaa olla aika raskasta kun tilanne ei vaan näytä paranevan ja etenkin vastikään sairastetun keuhkokuumeen takia itseäni huolestuttaa tartunta enemmän kuin kertaakaan aiemmin. Mutta luotan silti siihen, että tästä selvitään. Päivä kerrallaan, ja aina välillä tilanne on onneksi helpottanut. Ehtihän tässä nytkin käydä vähän elokuvissa, teatterissa ja joulukonsertissa. Museossa ja nähdä ihmisiä, ja lapsen synttärit saatiin järjestettyä. Nyt hetken aikaa taas rauhoitutaan ja keskitytään olemaan perheen kesken.
Mutta tästäkin vuodesta jää enemmän hyviä muistoja. Lapsi aloitti päiväkodin ja on sopeutunut hyvin. Sain erittäin hyvää työkokemusta ja nykyisen työpaikan, jossa viihdyn paremmin kuin hyvin. Perhe-elämä on vakaata ja luotettavaa. Meillä on asiat ihan hyvin. Loppuvuoden juhlat saatiin vietettyä, vaikka niissä joutuikin taas tinkimään. On ollut tärkeää opetella asennoitumaan positiivisesti pettymyksistä huolimatta.
Aloitan uuden vuoden ihan positiivisin mielin. En uppoudu jatkuvaan huoleen tai rajoituksiin, vaan yritän mennä päivä kerrallaan ja tehdä asioita, jotka saavat olon hyväksi joka päivä. Rauhallisia aamukahvihetkiä, lenkkeilyä ulkona, leffoja lapsen kanssa. Pikkujuttuja, mutta kuitenkin sellaisia, jotka pitävät mielen iloisena. Kolmas rokote on vuorossa tammikuun lopulla, ja jospa sitten alkaisi tilannekin vähän rauhoittua. Kenties kun näin nopeasti pyyhkäisee läpi, menee myös nopeammin ohi?
Toivottavasti myös siellä uusi vuosi tuo mukanaan mukavia asioita ja vuodenvaihde sujuu iloisissa tunnelmissa. Kiitos myös seuraamisesta kuluneen vuoden aikana – se on todella tärkeää ja teillehän minä pääasiassa kirjoitan. Arvostan suuresti jokaista sivun avaamista, klikkaamista, sydäntä ja kommenttia. Joten kiitos teille❤️
IHANAA UUTTA VUOTTA 2022!
