Me olemme käyttäneet tytärtämme vessassa siitä asti, kun hän oli kaksi viikkoa vanha. Siskoni harjoitti molempien lastensa kanssa vessahätäviestintää, ja vaikka seurasin toimintaa melko vaikuttuneena, olin etukäteen sitä mieltä ettei se ole todellakaan meidän juttumme. Vauvaa pitäisi olla koko ajan riisumassa ja viemässä vessaan, eikö hänelläkin jo menisi siihen hermot? Pian kuitenkin huomasin, että vauva pissasi todella usein lavuaariin vaipanvaihdon yhteydessä, ja ajattelin kokeilla jos pissat saisi sinne ihan tarkoituksella. Nyt jaan oman kokemukseni vauvan vessattamisesta.

Vauvan vessattamisen aloitus

Jo ensimmäisistä päivistä asti pidimme vauvaa usein ilman vaippaa harsoon käärittynä. Usein saimme miehen kanssa molemmat pissat ja/tai kakat päällemme, mutta siinä vauvakuplassa se ei tuntunut missään. Sitä vain katseli vauvaa sydämen kuvat silmissään ja mietti, että ehtii ne omat vaatteet vaihtaa myöhemminkin. Kun sitten aloin kokeilla vauvan pissattamista lavuaariin, huomasin nopeasti, että hitto vieköön tämähän toimii! Vauva todellakin teki pissat, kun vaippa otettiin päältä pois. Niinpä aloimme käyttämään häntä vessassa säännöllisesti. Välillä ajoitus osui oikeaan ja välillä ei. Ensimmäiset kuukaudet pissaa tuli niin usein, että helposti pieni liru pääsi vaikka kummempaa hätää ei olisi ollutkaan. Heräämisen jälkeen lavuaarille piti ehtiä nopeasti, sillä pissat tulivat sillä sekunnilla kun vauva havahtui unesta. Lavuaariin kakkaaminen tuli aika pian perästä. Muistan edelleen sen innokkaan hihkumisen, minkä aloitin ensimmäisten kakkojen tultua lavuaariin.

Vessahätäviestinnässä tärkeää on lukea lapsen antamia viestejä. Voin rehellisesti myöntää, etten ole oikeastaan missään vaiheessa osannut sanoa milloin vauvalla oli pissahätä. Kakkahätä nyt oli helppo havaita sen ähkimisen keskeltä, ja nykyään lapsi myös ottaa katsekontaktin hädän tullessa. Pissahätä on helppo ennakoida ulkoilun, unien ja ruuan päälle, ja yhtä lailla jos edellisestä vessakäynnistä on kulunut aikaa. On niitä päiviä, kun on menty aamusta saakka samalla kuivalla vaipalla, ja sitten niitä, kun kaikki pissat meinaavat tulla vaippaan. On pissattu minuutti vessassa käynnin jälkeen hoitopöydälle. Jossain vaiheessa sai myös keksiä ties mitä apukeinoja, kun heti vessatusasentoon ottaminen sai huudon aikaiseksi. Sähköhammasharjan värinä ja valuva vesi ovat olleet suosittuja.

Käytimme vauvaa pitkään lavuaarin päällä, sillä maitoa syövän vauvan pissa ja kakka oli helppoa huuhdella pois. Lavuaarilla sai seistä itse suorassa. Kiinteän ruuan tullessa mukaan kuvioihin aloimme siirtyä vessapöntön ylle, kun tavaraa tuli ulos kiinteämmässä muodossa. Se oli se vaikein vaihe, sillä asento ei ollut kummallekaan kovin hyvä. Pöntön reunalla vauva ei suostunut kuitenkaan istumaan, vaan kiemurteli siitä heti pois. Vessattaminen kuitenkin jatkui kuten ennenkin.

Takapakkia tulee

Siinä, missä kesä oli vessattamisen kannalta mitä ihaninta aikaa ja tyyppi kävi puskapissalla erittäin tyytyväisenä, talvi tuo eteen auttamatta takapakkia. Ei ulkona voi alkaa kaikkia niitä toppakerroksia riisumaan, enkä näe järkeä siinä, että kesken ulkoilun mennään välillä sisälle riisumaan ja puetaan takaisin. Vessassa on käyty ulkoilun jälkeen, ja jos silloin on ollut hädän kannalta myöhäistä, sitten on. Sama pätee tilanteisiin, jossa vessaa ei ole juuri lähellä. Olemme yrittäneet hoitaa vessattamisen ilman turhaa stressaamista ja suorittamista ja kulloisenkin tilanteen mukaan parhaalla mahdollisella tavalla. Minä olen ollut sen suhteen tiukempi, ja myös se, joka on ärsyyntynyt herkemmin vauvan heittäytyessä yhteistyökyvyttömäksi. Kokemus on ollut kärsivällisyyden opettelemista minullakin, joten kokemukseni vauvan vessattamisesta on ollut opettavaista muutenkin.

Mieheni ja hänen äitinsä, jotka lasta lisäkseni pääasiassa ovat hoitaneet, ovat lähteneet vessattamiseen hienosti mukaan. Mies on osannut koko ajan arvostaa sitä, miten paljon vähemmän sotkua esimerkiksi kakkojen tekeminen muualle kuin vaippaan on aiheuttanut, ja sekös on motivoinut häntäkin kiikuttamaan vauvan vessaan tarpeille. Mummolta emme ole vaatineet samaa kuin itseltämme, mutta hän on yrittänyt hienosti. On ollut aikoja, kun vauva suostui tekemään tarpeensa vain minun kanssani. Ja aikoja, kun hän on ollut totaalikieltäytyjä. Ne kuuluisat vaiheet ovat olleet osallisena myös vessattamisessa. Se on ollut ajoittain itselleni ärsyttävää, mutta täytyy muistaa, että nytkin tyyppi on vasta 13 kuukauden ikäinen. Siitä vessaan menemisestä on saanut usein taistella monta vuotta vanhempienkin lasten kanssa.

Siirtyminen potalle

Öisin emme ole käyttäneet lasta vessassa missään vaiheessa, sillä olen aina pitänyt nukkumista tärkeämpänä. Joitakin kertoja vaippa on ollut yön jäljiltä kuiva, mutta yleensä se painaa kuin tiiliskivi. Yökuivuus tulee sitten aikanaan isompana, ja nyt ensin tähdätään päivää kohti. Päiväkuivuuteenkin on vielä matkaa, mutta olemme hyvässä vauhdissa. Kesästä saakka käytössä on ollut potta, ja se helpotti vessattamista kummasti. Vauva alkoi olla jo iso pöntön päällä roikutettavaksi, ja potalla häntä on helppo viihdyttää kirjojen, lelujen ja vaikka oman lompakkoni kanssa. Potalla käyttäminen on myös muille hoitajille, kuten isovanhemmille, helpompaa. Vessattamisen ansiosta potalla käydessä oli heti selvää mitä siinä kuuluu tehdä, ja potalla käydään nykyään ihan siinä missä aikuiset käyvät pöntöllä. Eihän se aina huvita, mutta sitä varten on vielä myös se vaippa.

Kokemukseni vauvan vessattamisesta on ollut vain positiivinen. Kun sen aloitti, ei sitä osannut enää lopettaa. Tuntui, että vauvalla on yhtä lailla oikeus päästä vessaan kuin muillakin. Kun esimerkiksi automatkalla näkee kakkahädän iskevän, tulee itselleni syyllinen olo, kun satsi on pakko tehdä vaippaan. Onnistuneet vessassa käymiset ovat olleet iso osa meidän suhdettamme ja edistäneet keskeistä kommunikointia. Vauvat ovat älykkäitä olentoja ja niin uskomattoman nopeita oppimaan! En tiedä nopeuttaako vessattaminen meillä kuivaksi oppimista, mutta ainakin vauvalle oli alusta asti selvää minne tarpeet kuuluu tehdä. Nykyään hän osaa kipittää vessaan kun häneltä kysyy missä potta on, ja hädän yllättäessä myös pidätellä tarpeitaan sen aikaa että sinne ehtii. Meidän ei ole tarvinnut erikseen opetella potalla käymistä, sillä lapsi on käynyt vessassa koko ikänsä ja se on hänelle yhtä selvä toiminto kuin syöminen. Vessahätäviestintä on jälleen yksi merkki vauvojen sosiaalisista kyvyistä: he osaavat ilmaista tarpeitaan hyvinkin selkeästi, kun vain me opimme niitä ymmärtämään.

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi

Facebook

Parhaat ruokablogit 

Ihan pian vaihtuu vaihtuu taas vuosi, ja käynnistyy vuosi 2020. Juurihan vasta oli kohuttu millenium ja alkoi 2000-luku. Miten siitä voi olla jo 20 vuotta?! Vuosi 2019 oli monella tavalla ainutlaatuinen ja merkityksellinen, ja vuoden parhaat hetket olivat sellaisia, jotka pysyvät muistoissa ikuisesti.

Juhlia heti alkuunsa

Tammikuussa lapsemme täytti yhden kuukauden. Hänen syntymänsä ehti osua juuri edellisen vuoden puolelle, mutta elämä palleron kanssa on toden teolla lähtenyt käyntiin tämän vuoden aikana. Tammikuussa vietimme hänen nimijuhliaan, jotka olivat rento ja mukava perhetilaisuus. Mutta silti niihin juhliin pakkaantui paljon tunnetta. Kun kaverimme lauloi nimen julkistamisen jälkeen Ultra Bran Minä suojelen sinua kaikelta, oli itkussa pidättelemistä.

Olen hiihtänyt jään yli Seurasaareen
Olen ajanut hiomavaunulla sumuisena aamuna
Olen seissyt laiturilla kolme
Ja nähnyt Kölnin tuomiokirkon

Olen kahlannut rantaveteen
Soutanut soutuveneellä sumuisena aamuna
Olen seissyt laiturilla hiljaa
Ja kuullut äänet kaukaisten laivojen

Olen eksynyt Latviassa
Kävellyt kaupungin reunan yli
Luulin katoavani
Mutta pääsin kuitenkin takaisin

Ensin vieraiden ihmisten juhliin
Ja lopultakin kaupunkiin
Jossa minut tunnetaan kahviloissa

Minä suojelen sinua kaikelta
Mitä ikinä keksitkin pelätä
Ei ole sellaista pimeää
Jota minun hento käteni ei torjuisi

Helmikuussa kävimme vauvan kanssa ensimmäisen kerran mökillä. Lunta satoi koko ajan, eikä pihasta päässyt vaunujen kanssa mihinkään. Eikä lopulta autollakaan, ja pääsimme kotimatkalle vasta illalla aamun sijaan. Helmikuussa pääsin myös muutaman kerran hiihtämään. Rakastan hiihtämistä, mutta viime talvena oli selvää, ettei kilometrejä voi kertyä samaa tahtia.

Maaliskuussa aloitimme vauvauinnin. Se jatkuu edelleen. Välillä se on ollut huippu hauskaa, välillä vähemmän. Tällä hetkellä sukeltaminen tökkii, mutta lelut, veden läiskytys ja altaan reunalta veteen hyppääminen on huippua.

Kesä tulee!

Huhtikuussa kävimme uudestaan mökillä pääsiäisen vietossa. Oli poikkeuksellisen lämmintä ja pääsimme istuskelemaan pihaterassille. Kesää alkoi toden teolla odottaa.

Toukokuussa kävimme uudestaan mökillä tapaamassa Kanadasta tulleita sukulaisia. Pidimme myös ensimmäiset piknikit puistossa.

Kesäkuussa meidän oli tarkoitus lähteä yöksi Tallinnaan, mutta mieheni joutui muutamaa päivää ennen umpisuolen leikkaukseen. Lähdinkin sitten yhdessä palleron ja anopin kanssa. Ja meillä oli oikein hauska reissu! Hyvää ruokaa, Tallinnassa tallustelua ja vähän ostoksia. Se oli samalla myös lapsen ensimmäinen ulkomaanmatka. Kesäkuussa vietettiin myös juhannusta mökillä koko suvun voimin, ja taisi olla melkeinpä koko kesän upeimmat mökkikelit. Aitassa nukkuessa hiki valui ja pihalla viihtyi lähinnä varjossa. Mahtavaa aikaa! Juhannuksen jälkeen oli Hartwallilla Bob Dylanin konsertti.

Heinäkuun olimme kokonaan poissa kotoa, yhteensä viisi viikkoa. Kiersimme kolmella eri mökillä ja mökkeilyyn tottui siinä määrin, että kotimatkalla huoltoaseman vessan peilistä katsoessa näkyi jonkinmoinen peikko. Välillä oli ihanan kuumaa, välillä uskomattoman kylmää. Sehän on Suomen kesää! Keräsimme marjoja, söimme marjoja, tutkimme marjoja. Tein ihania juoksulenkkejä, joiden päälle pulahdin järveen. Yksi ehdoton loman kohokohta oli karhubongaus Martinselkosen tilalla Suomussalmella. Olen halunnut tehdä sen jo pitkään, ja vihdoin pääsimme kojuun ihastelemaan ilmieläviä villejä karhuja. Suosittelen lämpimästi kaikille! Heinäkuu oli oikeastaan kuin vuoden parhaat hetket paketissa.

Elokuussa oli sitten taas paluu kaupunkiin, ja pitkän poissaolon jälkeen se tuntui hyvältä. Kesäjuttuja tehtiin vielä kotonakin. Tässä vaiheessa 8kk ikäinen vauva ryömi kovaa vauhtia ja leikki ihan eri tavalla kuin lomalle lähtiessä. Teimme viimeisiä piknikkejä kavereiden kanssa.

Upea syksy

Syyskuu alkoi mitä parhaimmilla tavalla, ihanalla aikaisin aamulla starttaavalla vaelluksella kaverini kanssa! Viime kerrasta oli ihan liian kauan. Omaa koiravanhustani en enää ottanut mukaan, mutta kaverin ikinuori koira juoksenteli matkassa mukana. Vaelluspäivän jälkeen olo on mitä mahtavin, ja joka kerta päätän, että sille on vain otettava aikaa. Parhaita reissujani ikinä on pari vuotta sitten isäni kanssa tehty Karhunkierros. Vaikka lomailla voi mukavasti rantatuolissa nautiskellen, siihen ulkona liikkumiseen, tavaroiden kantamiseen, metsäpolkujen koluamiseen ja eväiden syömiseen upeissa maisemissa liittyy jotakin niin taianomaista, ettei sitä voi verrata muuhun. Kunhan tuo lapsi tuosta kasvaa, koulutan hänestä oman vaelluskaverin! Yhteisiä päivän mittaisia vaelluspäiviä on töissä käyvien perheellisten ystävien kanssa vaikea löytää. Syyskuussa myös juhlimme kaverin häitä ja otin molemmat siskontytöt vuoron perään yökylään. Näin Marian paratiisi – elokuvan, jossa vanhempi siskontyttö näyttelee merkittävää lapsiroolia.

Lokakuun alku meni mökillä, ja flunssaisena vähän penkin alle. Mutta lepäiltyä siellä ainakin tuli, joskin tarkoitus oli hyödyntää innokkaita lapsenvahteja ja lenkkeillä. Kävimme myös päiväretkellä Tallinnassa kaverini ja hänen saman ikäisen poikansa kanssa, ja saman kaverin kanssa katsomassa Pieni Merenneito – musikaalia. Lokakuu oli myös messukuukausi, ja tuli kierreltyä niin I love me kuin Kirjamessutkin. Vauva matkassa mukana, ja samalla päätin, että ensi vuonna menen messuille ihan kaikessa rauhassa itsekseni. Kirjamessujen aikaan oli synttärit, ja pääsin pitkästä aikaa ratsastamaan. Keli oli kamala, mutta maastolenkki mahtava. Lokakuussa lisäksi tämä blogi siirtyi Vaikuttajamediaan.

On sitä heppailtu jo pidempäänkin!

Marraskuussa tuli täyteen vuosi poissa töistä. Ja mitä vauhtia se vuosi menikään! Vietettiin Vaikuttajamedian 1v bileitä, lasten pikkujouluja, joulukadun avajaisia, teatteria, värileikkiä… Synkkä marraskuu oli täynnä ohjelmaa. Olin myös itse aikamoisessa onnellisuuskuplassa muistellessani vauvan odotusta, syntymää ja maagisia hetkiä vastasyntyneen kanssa. Kävelemään oppinut lapsi ei enää näyttänyt vauvalta.

Vuosi loppuu juhliin

Joulukuussa meidän lapsemme täytti yhden vuoden, itsenäisyyspäivänä. Visioni ensimmäisistä synttäreistä ei ihan toteutunut, kun lapsi oli pari viikkoa enemmän tai vähemmän sairaana. Hän sai 1v rokotukset marraskuun lopulla, ja 8 päivää myöhemmin nousi kova kuume. Se nousi aina yli 40 asteeseen seuraavat viisi päivää. En olisi uskonut rokotuksista tulevan niin rajua reaktiota. Hän ei oikein itse saanut synttäreistään täyttä iloa irti, mutta onneksi hän ei itse niitä osannut vielä odottaakaan. Kun kuume laski, jo seuraavana päivänä hän oli taas oma itsensä, ja vauhti sen kuin yltyy. Meillä on kodissamme todellinen riiviö. Mutta miten vaikeaa onkaan olla nauramatta niiden temppujen keskellä! Tai ei kaikkien. Lautasten tai kukkamullan heittäminen lattialle ei naurata yhtään. Mutta kun pitäisi pukea vaatteet päälle ja tyyppi nappaa housut mukaansa ja juoksee käkättäen karkuun, eihän siinä voi kuin aloittaa hippaleikin.

Joulukuussa vietettiin paljon hyviä hetkiä, ehdottomasti jotkut vuoden parhaat hetket, ja toivon joulukuun aina pysyvänkin joulukuisen lapsen elämässä maagisena kuukautena. Vietimme joulun perheeni mökillä, ja ennen lähtöä söimme miehen vanhempien kanssa. Tämän vuoden puolelle mahtuu vielä uuden vuoden viettäminen kaverini perheen luona, johon kuuluu myös kummipoikani. Tähän vuoteen on muutenkin mahtunut lukemattomia loistavia hetkiä ja päiviä kavereiden kanssa, eikä niitä kaikkia voi erikseen listata. On upeaa, että niin monta kaveria on samaan aikaan äitiyslomalla ja olemme voineet viettää päiviä rennosti yhdessä.

Ensi vuodelle on jo luvassa mahtavia juttuja, mutta mikä parasta, kalenteri on myös täysin auki tulevaisuuden suhteen! Ties millaisia upeita hetkiä ensi vuosi pitääkään sisällään. Ei sitä näin muistele kiukkuisia päiviä, turhia riitoja tai väsyneitä aamuja, mutta niinhän sen pitäisikin mennä, eikö? Vuoden parhaat hetket painuvat mieleen ja muistuttavat aina siitä mikä lopulta on tärkeää.

Mutta hyvästellään ensin tämä huippuvuosi kunnolla. Ihanaa uutta vuotta kaikille!

Lue myös

Joulu mökillä

Meidän lapsen 1v synttärit

Yksi vuosi äitinä

Synttäriviikon ohjelma

Vauvan nimijuhlat ja tarjoilut