Taaperon suosikkikirjat
0Jo kauan ennen kuin lapsen sain tiesin, että haluan tulla lukemaan hänelle ja paljon. Olenkin lukenut lapselle kirjoja oikeastaan ensimmäisistä kuukausista lähtien, kun hän alkoi kiinnittää enemmän huomiota ympäristöönsä ja katselemaan kuvia. Nykyään taaperon suosikkikirjat ovat jo selkeitä. Youtubesta kuunneltiin jossakin vaiheessa linnunlaulua kissoille tehdyistä lintuvideoista, ja hankinkin ensimmäisenä keväänä lapselle paksusivuisen kirjan, josta kuuluu nappia painamalla linnunlaulua. Ja vähän muitakin ääniä.
Näin vanhempana kirjavalintoja tulee jonkun verran ohjailtua, koska minähän ne pääasiassa kaupasta ja kirjastosta valitsen. Kirjastossa lapsi on saanut myös itse valita jotakin, jos on niin halunnut. Viimeksi ostin hänelle kirjan jouluna, ja sen verran paljon on kirjoja tullut muutenkin lahjaksi ja serkuilta perittynä, että hylly alkaa olla varsin täysi. Mutta sehän on hyvä, sillä lapsen suosikkijuttuja kotona on purkaa kirjoja hyllystä pois ja selailla niitä. Lempikirjat huomaa, sillä kun osa kirjoista heitetään vain sivuun, joitakin selataan yhä uudelleen ja uudelleen ja kannetaan vanhempien syliin lukemista varten. Jospa nämä suosikit olisivat mieluisia myös muille lapsille? Pistäkää myös omia vinkkejä hyvistä lastenkirjoista jakoon.
Taaperon suosikkikirjat
– Chris Haughton: Ihan hukassa. Pikkupöllö putoaa pesästä ja saa tomeralta oravalta apua äitinsä etsimiseen. Hurmaava tarina, suloinen kuvitus, kerrassaan ihana kirja ja luetaan vähintään joka toinen päivä!
– Kaisa Happonen: Mur, eli karhu. Monitasoinen ja kauniisti kuvitettu kertomus karhusta, joka ei halua nukkua talviunta.
– Sam Taplinin äänikirjat. Meillä on näitä useampia, kuten se linnunlaulukirjakin. Värikkäitä kuvia, paksut sivut helppoon selailuun ja napit, joita painamalla kuuluu erilaisia ääniä. Jouluksi hankin Talven ihmemaa – kirjan, ja siinä soivat laulut raikavat edelleen säännöllisesti. Mukavan interaktiivisia kirjoja lapsen itsensä katseltavaksi.
– Muumilaakson väki. Paksusivuinen ja värikäs muumikirja, jossa on mukana puisia Muumi-hahmoja. En tiedä kiinnostaako itse kirja yhtä paljon kuin hahmot, mutta kirjaa kannellaan joka päivä ympäriinsä ja Muumeja etsitään luukun alta.
– Tammen kultaiset kirjat. Louise Woodcock: Missä Huisku? Elimme vaihetta, jolloin iltasaduksi yritti ihan mitä tahansa muuta paitsi tätä. Mutta Huisku kaivettiin aina esiin, ja luettiin uudelleen ja uudelleen joka ilta. Ja päivä. Se on ollut lainassa kirjastosta, joten joskus siitä joudutaan luopumaan.
– Tammen kultaiset kirjat. Pieni harmaa aasi. Tähän kirjaan on itselläni sellainen tunneside, että sitä aloin lukea lapselle ensimmäisten kirjojen joukossa. Meidän kappaleemme on hauras ja kulunut, enkä anna lapsen katsella sitä vielä yksinään. Meidän tytölle, joka rakastaa pupuja, tämä on ollut lumoava tarina.
– Liesbet Sledgers: Katjun suuri eläinkirja. Iso värikäs kirja täynnä kuvia erilaisista eläimistä. Yhdessä etsimme missä on lammas ja missä krokotiili. Kirjassa on myös erilaisia tehtäviä tehtäväksi isomman lapsen kanssa, joten tämä kirja pysyy suosiossa varmasti pidempäänkin.
Suosittu on myös laulukirja, jossa on laulujen nuotit ja sanat ja nappia painamalla tulee musiikkia. Odotan innolla tulevia vuosia ja kaikkia uusia kirjoja, mitä pääsemme lukemaan. Hyllyssä odottelee jo vaikka mitä ihanaa, kuten Harry Potterit kuvitettuina. On Astrid Lindgreniä ja koko Muumi-sarja. Vaikka välillä päivisin nappula ei malta pysähtyä kuuntelemaan koko tarinaa, vaan haluaa itse selailla sivuja edestakaisin, olen äärettömän onnellinen siitä, että hän nauttii kirjoista. Lukeminen on myös paras tapa rauhoittua, jos vaikka ennen päiväunia meno on turhan kovaa. Etsimme yhdessä kuvista erilaisia asioita, ja lapsi löytää nimeämäni esineet ja asiat, tai vaihtoehtoisesti minä nimeän hänen osoittamiaan asioita. Kuvitus on vielä erittäin tärkeää, ja pikkupöllön eksymistä metsässä seurataan tarkasti samalla kun luetaan.
On kiinnostavaa seurata miten lapsen omat mielenkiinnon kohteet nousevat esiin myös kirjojen kanssa. Taaperon suosikkikirjat ovat jo selkeästi omien mieltymysten mukaisia. On kirjoja, joita hän ei halua luettavaksi koskaan. Hänelle on turha yrittää tuputtaa kirjaa, joka ei kiinnosta. Oma käsi valitsee kyllä sujuvasti sen mitä halutaan. Kun yritän ehdottaa vaihteeksi jotakin muuta, hän vain pudistaa päätään ja toteaa varmasti ”eiiii!”. Ja nuo samat suosikit valitaan kerta toisensa jälkeen.
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
En enää jaksa tätä kylmyyttä!
Saako vähän valittaa, koska nyt en enää jaksa tätä perhanan tilannetta? Monta viikkoa meni ihan kivasti. Tekemistä riitti, mieli pysyi positiivisena ja päivät vierähtivät nopeasti. Lupaus lämpimästä keväästä loisti edessä ja sen piti tuoda mukanaan vaikka mitä kivaa tekemistä. Vaikka ilmassa on vallinnut epävarmuutta, huolta ja ikävää, kesää kohti mennessä tätä poikkeusarkea vielä jaksoi. Olen koko ajan ajatellut, että kesä menee mukavasti ulkoillessa, koska kesällähän ollaan koko ajan ulkona joka tapauksessa, ja syksyllä näemme mikä tilanne on silloin. Mutta kuinka kävi? Ennätyskylmä kevät, räntää, lunta maassa, vettä, muutaman asteen lämpötiloja ja ennusteet, jotka eivät vala minkäänlaista toivoa paremmasta.
Täytyy sanoa, että nyt en enää jaksa!
Tässä on nyt ollut useampi riivatun päivä, kun on tehnyt vain mieli itkeä ja piiloutua peiton alle. Tämä pirun kylmä toukokuu yhdistettynä korona-arkeen on todella koetellut jaksamista. En enää kestä herätä aamuisin ja kohdata ulkona valkoisena hohtavaa maata, lenkkeillä päin näköä satavassa räntämyräkässä, pukea lapselle villahaalaria, hupparia, lapasia, rukkasia, softshelliä, kurahousuja, kumppareita ja ties mitä kerroksia. Vuosi sitten grillasimme omalla terassilla kesävermeet päällä ja huolehdimme ettei pieni vauva läkähdy. Tänä vuonna mietitään pitääkö talvihaalari ottaa vielä takaisin käyttöön.
Ilmasta valittaminenhan on täysin turhaa. Säälle ei mahda mitään, mutta omalle asenteelleen kyllä. Tässä vaiheessa omaa asennetta alkaa olla vaan aika mahdotonta parantaa. Olen vain odottanut mahdollisuutta retkeillä, tehdä piknikkejä, leikkiä rannalla, käydä ulkojätskillä. Viettää aikaa ulkona auringonpaisteessa ilman palelua. Kyllähän ne sadepäivät normaalisti saisi kulumaan, onhan Helsingissä tekemistä. Ja kavereille voisi mennä kylään, ravintolaan syömään tai jestas, kutsua ihmisiä meille peräti sisätiloihin. Kun kaikki normaali tekeminen on viety pois, ulkoilu on se ainut juttu. Ja perhana, kaiken tämän keskellä me ansaitsemme lämpöä, aurinkoa ja nautintoa siihen ulkoiluun!
Hyviä puolia
on ollut se, että meidän napero viihtyy ulkona säällä kuin säällä. Hän rakastaa sadevaatteita ja ottaa mielellään kurahousut jalkaan, eikä vesisade kunnon varusteissa tunnu missään. Hän on myös voinut edelleen nukkua päiväunet rattaissa terassilla, koska no eipä ole ollut liian kuuma. Ilma on myös puhdasta ja hapekasta, minkä itsekin huomaan lenkkeillessä. Lenkkeily onkin ollut henkireikä, joka parantaa mieltä välittömästi. Vaikka taivaalta sataisi pieniä puukkoja, ei tulisi mieleenkään jättää sitä väliin.
Vaikka se säästä valittaminen on tosiaan turhaa, puran tätä harmitusta nyt yleisesti universumiin ja toivon, että se helpottaa. Hoidin ärtymystä myös päiväunilla ja sepäs vasta hellikin mieltä. Pidän myös mielessä, että kesä on vasta edessä ja siitä ehtii tulla lämmin. Enkä edes vaadi liikoja, ei tässä olla niin hulluja että helteistä puhuttaisiin. Mutta edes se mukava +15, ei jatkuvaa jokapäiväistä sadetta ja kylmää tuulta. Niin, että ulos voisi vihdoin mennä ilman hanskoja ja pipoja ja kaikkia välikerroksia. Istua ihan vain aloillaan, eikä tehdä haarahyppyjä lämmitelläkseen. Ei kai se voi olla liikaa vaadittu? Joten joku sään henki, jos luet tämän, anna vähän lohtua. Kun Kroatian reissu jo peruuntui eikä lämpöön pääse matkaamaan pitkiin aikoihin (voi olla ettei todella pitkiin aikoihin), me tarvitsemme lämpöä tännekin. Sitä lämmön tuomaa lohtua, energiaa ja positiivisuutta. Sen aistii ilmassa heti kun aurinko paistaa ja lupailee vähän paremmasta.
Pakkohan kesänkin on edes hetkeksi tulla, eikö?
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?