Meillä asuu taas gluteeniton hapanjuuri
4Tein sen taas – nimittäin uuden gluteenittoman hapanjuuren, ja nyt meillä asuu kotona ikioma gluteeniton hapanjuuri nimeltä Kupla. Minähän kokeilin sitä aikanaan (lue täältä) ja tulokset olivat varsin hyviä. Tein muun muassa erittäin hyvää hapanjuurileipää, mutta sitten jotain tapahtui ja homma jäi kesken. En muista mitä se oli, jäikö juuri vähän oman onnensa nojaan vai menikö se pilalle? Kuitenkin, yhtäkkiä olin ilman juurta ja leipää tuli kotiin kaupasta. Viime aikoina hapanjuurileivän ohjeita, kuvia ja videoita alkoi tulla vastaan joka puolelta, ja ryhdyin hommiin uudestaan. Ilman paineita, ja totta puhuen aika mututuntumalla, mikä hapanjuurta valmistaessa on ilmeisesti iso virhe. En siis neuvo ketään tekemään samoin, mutta tiedättekö mitä? Se toimi! En ole punninnut tai mittaillut mitään, vaan yritänyt opetella tuntemaan juuren ja sen käyttäytymisen ihan aistien varaisesti. Ja jotain olen tehnyt oikein, koska hemmetti, tämähän toimii.
Hapanjuurella on luonnetta!
Juuri tulee valmistaa laadukkailla ja puhtailla raaka-aineilla, siitä en ole tinkinyt. Käytössä on vain lasia, ja jauhoina erilaisia gluteenittomia seoksia tai ihan vain yksittäistä viljaa, kuten kauraa tai riisiä. Olen syöttänyt samaa juurta sekaisin eri jauhoilla, vähän fiiliksen mukaan. Pääasiassa kerran päivässä, mutta joskus puolitettu satsi on jäänyt turhan löysäksi ja olen lisännyt jauhoja vielä myöhemmin. Haju ja koostumus kertovat enemmän kuin mihään keittiövaaka.
Kun juuren haju on makeahko ja hapan, se on loistava. Olen myös joskus kohdannut tosi pistävän ja etikkaisen hajun, mutta hieman asiaa opeteltuani sain selville, että se tarvitsee lisää ruokaa. Kun juuri on ns. polttanut kaiken ravinnon, se alkaa käymään ja tuottamaan etikkahappoa. Jos juuren pinnalle kertyy nestettä, sama homma. Nesteen voi kaataa pois ja juurta ruokkia lisää. Periaatteessa juuri siis tarvitsee säännöllistä hoivaa, ruokaa ja lämpöä – siis ihan normaalia huoneenlämpöä. Vinkkejä ongelmatilanteisiin löytyy esimerkiksi täältä.
Hapanjuuresta on vaikka mihin
Olen huono heittämään ruokaa pois, ja vaikka juuressa onkin kyse vain vedestä ja pienestä määrästä jauhoa, yritän hyödyntää myös sen pois heitettävän osan johonkin leivontaan. Juuri on alkanut kuplia hienosti parissa päivässä, ja muutaman päivän kohdalla siitä voi alkaa käyttää osan esimerkiksi leipätaikinaan, muffinsseihin, pannareihin tai vohveleihin. Parhaimmillaan juuri on noin viikon kohdalla, mutta olen leiponut siitä monenlaista eri päivien kohdalla, ja ihanaa on aina tullut. Kannattaa olla tarkkana, ettei odota liikaa, koska juurikin voi aikanaan lässähtää. Jos sitä jää jemmaan, se tulee säilyttää jääkaapissa ja ruokkia noin kerran viikossa. Kun on taas aika leipoa, juurta on hyvä herätellä huoneenlämmössä pari päivää, jotta se aktivoituu täyteen teräänsä.
Parasta hapanjuuressa on tämä hauska projekti, jonka se saa aikaan. Voi seurata juuren käyttäytymistä, kuplintaa, kohoamista ja tuoksua, jotta tietää missä milloinkin mennään. Jos tuoksu alkaa olla liian etikkainen, juuren voi jakaa kahteen astiaan ja ruokkia uudestaan, jolloin se saa lisää energiaa ja tuoksu tasaantuu. En tiedä teistä, mutta itse olen vankasti tekemällä oppiva tyyppi, minkä vuoksi tykkään seurata näin käytännössä mitä tapahtuu.
Tekeillä oleva hapanjuurileipä alkaa olla meillä vakionäky!
Hapanjuurileivonta koukuttaa
Juuren kanssa leipominen on yhtä lailla oma prosessinsa, jossa täytyy opetella oikeat jauhot, taikinan koostumus, kohotusaika ja muut kohdalleen. Jokainen leipä on ollut aika erilainen luomus, mutta hyvän makuisia kaikki. Gluteenittomasta ei yksinkertaisesti saa sitä samaa hattaramaista taikinaa kuin vehnäjauhoista, mutta yritän ajatella että ainakin kaura, durra ja tattari antavat myös ravinteikkaamman leivän. Leipää onkin tullut syötyä enemmän kuin aikoihin, ja hyvä niin! Onko mitään parempaa kuin uunituore lämmin leipä?
Jaan tässä joku päivä omaa ohjetta gluteenittomiin hapanjuuripannareihin ja -vohveleihin! Nekin sai muuten ihan uuden maun hapanjuuresta.
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Kuohkeat japanilaiset pannukakut aamupalaksi (G, M)
Kokeilin tässä erään sunnuntaiaamun herkkuaamupalaksi uudenlaisia pikkupannukakkuja. Törmäsin tähän ohjeeseen Instassa, ja pannukakut näyttivät niin ihanilta, että kokeiluun meni. Yhtä kuohkeita js pulleita en näistä saanut kuin alkuperäisessä ohjeessa oli – kenties se vaatii korkeareunaisen muotin paistamista varten? Mutta niin maukkaita ja kuohkeita näistä tuli, että ehdottomasti jatkoon! Ja sitä pulleutta onkin siinä samalla hyvä harjoitella ja koittaa saada enemmän. Aamiaispannarit ovat siis saaneet vaikutteensa japanilaisista pannukakuista, mikä on ilmeisesti suosittu street food Japanissa (siellä käyneet kertokaa onko näin). Googleta Japanese souffle pancakes tai japanilaiset pannukakut, ja saat liudan erilaisia reseptejä.
Eli jos kaipaat erityisen ihanaa aamupalaa, kokeile näitä. Voi vaikuttaa monimutkaiselta, mutta itse asiassa pannarit valmistuvat helposti. Muistat vaan lisätä vettä pannulle, pistää kannen päälle ja paistaa tarpeeksi miedolla lämmöllä.
Kuohkeat japanilaiset pannukakut
Noin 10 kpl pieniä pannukakkuja
2,5 rkl gluteenitonta jauhoa (käytin Virtasalmen viljatuotteen lettujauhoa)
2 rkl kauramaitoa
1 rkl sulaa rasvaa (esim. margariini)
2 kananmunaa
3 rkl sokeria
1/2tl leivinjauhetta
Ripaus vaniljajauhetta
(1 tl sitruunamehua)
Erottele kananmunista valkuaiset ja keltuaiset eri kulhoihin. Vispaa valkuaiset paksuksi vaahdoksi, ja lisää vispauksen aikana sokeri yksi lusikallinen kerrallaan.
Sekoita toisessa kulhossa keltuaisten joukkoon kaikki muut ainekset. Sekoita huolella, jotta seokseen ei jää paakkuja. Seoksen tulee olla juoksevaa, mutta selkeästi taikinamaista. Huomioi siis mitä jauhoja käytät, ne nimittäin imevät nestettä eri tavoin. Virtasalmen seos, jota itse käytin, tarvitsee nestettä vähän enemmän kuin esimerkiksi tärkkelyspohjainen jauho, joten tässä ohjeessa jauhoja on tosi vähän.
Lisää valkuaisvaahto muiden ainesten sekaan käännellen lastan avulla.
Ja sitten kaikista tärkein vaihe, eli paistaminen.
Jotta pannukakut onnistuvat, pannun tulee olla tarpeeksi miedolla lämmöllä ja sille pitää lisätä vettä. Eli kuumenna pannu ensin, madalla lämpöä noin puoliteholle. Meillä on induktioliesi, jossa on asteet 1-9. Kuumensin pannun ensin nopeasti 9:llä, ja sitten madalsin lämmön neloselle.
Laitoin pannulle ihan pienet nokareet kookosöljyä. Kaksi pientä kauhallista taikinaa samalla kertaa, että saa pienet pannukakut. 2 rkl vettä taikinamöykkyjen viereen, kansi päälle ja pannukakkujen paistaminen per puoli. Anna paistua muutama minuutti ja käännä ympäri, kun kääntyy helposti.
Sen olen huomannut, että taikinaa ei kannata tehdä kerralla kovin isoa määrää. Olen nimittäin kokeillut tehdä tämän myös tuplana, ja taikinan loppu ehti vähän lässähtää ennen paistamista. Siinä on siis oltava ilmaa ja kuohkeutta paistaessa, että on mitään toivoa saada kuohkeutta lettuihin. Tee siis ennemmin pienempi satsi kerrallaan. Jos syöjiä on enemmän, taikinaa voi tehdä heti perään toisen satsin, tai paistaa kahdella pannulla että valmistuu nopeammin.
Sitten vaan pannarit pinoon ja lisukkeet päälle. Aivan mainio aamupala juurikin sunnuntaille! Oheen tietty hilloa, marjoja ja agavesiirappia. Ja lähtipäs päivä ihanasti käyntiin. Japanilaiset pannukakut vaativat vähän vaivannäköä, mutta kiireettöminä aamuina niiden taiteilu on suorastaan rentouttavaa.
Ohje napattu ja hieman varioitu @giorgiapaino Instagramista, kiitos ihanasta ohjeesta🤍
