Tampereen Dinosaurukset – näyttely – oliko hyvä?
0Lauantai vietettiin aamusta iltaan Tampereella. Kyseessä oli siskontytön synttärilahja, ja oma napero pääsi vähän siivellä mukaan. Koska suunnaksi otettiin Tampere-talon Dinosaurukset – näyttely, enkä olisi ikinä saanut anteeksi jos tämä tuleva paleontologi olisi jätetty matkasta pois. Tampereen Dinosaurukset – näyttely on ollut omasta mielestäni ajankohdaltaan vähän huono, koska se on esillä vain heinä-elokuun ajan. Ja itse asiassa, tämä viikko on juurikin viimeinen. Kesto on siis lyhyt, ja juuri kesälomakaudella. Lomakausi voi olla monen kannalta juuri sopiva ajankohta, mutta koska meidän lomat kuluu pääosin mökkeillen, mietin jo ettei me tulla mitenkään pääsemään sinne. Ennen kuin päätin ihan vaan että mennään sitten heti lomien jälkeen, kun vielä ehtii.
Päiväretki junalla
Lähdimme Pasilasta aamujunalla, ja aamu alkoi vähän tahmeasti pitkän väsyttävän viikon jälkeen. Mutta junaan selvittiin, ja olin tehnyt kaikille aamupalaa evääksi mukaan. Junamatka Tampereelle on lyhyt, joten päiväretki sinne sopii erinomaisesti. Valitettavasti sade osui taas juuri siihen hetkeen kun jäätiin junasta pois ja piti kävellä Tampere-talolle. Ostin ensimmäisen vastaan tulleen sateenvarjon ja lähdettiin suunnistamaan kohti näyttelyä. Mun kanssa mutkia tulee aina vähintään pari ylimääräistä, koska saantovaisto on ihan olematon, mutta perille löydettiin.
Lapset alkoivat innostua jo sisäänkäynnillä, minne oli pistetty pystyyn pari dinohahmoa ja luurankoa. Ovien takaa paljastui sitten vielä paljon muuta. Alkuun pieniltä ja vähän koomisilta omaan silmään vaikuttaneet dinosaurukset alkoivat kasvaa isommiksi, ja kun yhdestä hampaiden koristamasta suuaukosta mentiin sisään, edessä olikin ihan valtavia rakennelmia – ja tosi hienoja sellaisia.
Nämä dinot pitivät ääntä ja liikkuivat, ja molemmat lapset olivat ihan myytyjä. Osasta luettiin tietokylttejä ja itse luin vähän lisää naperoiden tutkiessa omiaan. Kun päästiin jättimäisen täysikasvuisen T-Rexin kohdalle, lapset olivat silmät pyöreinä ihastuksesta. Sanoisin siis, että ihan nappireissu.
Virtuaalielämyksiä ja ravintolaa
Näyttelyssä oli myös virtuaalivideoita, joita sai katsella lisäelämyksenä. Jonoa niihin kertyi, ja, kuten tavallista, jonottamisen säännöt olivat suurimmalla osalla hukassa, joten vuoroaan sai välillä odotella jonkin aikaa. Videot oli myös englanniksi (tai ruotsiksi, norjaksi tai tanskaksi), mutta ei se tuntunut kokemusta pilaavan.
Oli myös ihan mukava museokauppa, josta olisi löytynyt ties minkälaista pehmolelua, mutta tästä juteltiin jo etukäteen. Että nyt vaan katsellaan eikä osteta. Ja hyvin sujui.
Näyttelyyn pääsi samalla lipulla vain kerran, mutta kahviosta sai tarvittaessa evästä ja vessatkin alueella oli. Näyttelyreitti oli rakennettu kehäksi niin, että se kierrettiin läpi monta kertaa.
Sitten alkoi näkyä sen verran nälkää ja hyytymistä ilmassa, että lähdettiin syömään. Tampere-talon Muumi-näyttelykin jäi sikäli toiseen kertaan.
Ruokapaikan haku ei ollut niitä reissun kohokohtia, kun mukana kulki kaksi valittavaa lasta. Ehkä oli vähän dramaattista menoa – molemmat oli saaneet välipalaa näyttelyssä, mutta vaikersivat kuin olisivat olleet syömättä tuntikausia. No, mentiin ylistettyyn Pizzeria Napoliin, josta pitäisi löytyä Tampereen parasta pizzaa. Ainakin menu oli pitkä. Lasten pizzaa ei saanut gluteenittomana, mutta kun totesin ettei neljävuotias ikinä jaksa syödä kokonaista, saatiin sekin puoleen hintaan. Jokaiselle siis oma, ja pian meininki muuttui taas iloisemmaksi.
Tutustutaan Tampereeseen
Syötiin kaikessa rauhassa ja sadekuurokin ehti taas mennä ohi. Sen jälkeen sää olikin mitä parhain, ja tutustuttiin Tampereen kaupungin keskustaan. Tajusin, ettei meidän lapsi ole siellä koskaan ennen käynytkään.
Kuljettiin keskustan katuja pitkin, katseltiin Tammerkoskea ja syötiin jäätelöä auringossa. Pikku Kakkosen leikkipuistokin osui sopivasti matkalle. Ja sitten olikin jo aika lähteä junalle. Käytiin ainoassa jäljellä olevassa Punnitse & Säästä -myymälässä, mikä muuten löytyy Tampereen rautatieasemalta. Mikä elämys vuosien tauon jälkeen! Sieltä saikin evästä kotimatkalle, ja juna toi meidät takaisin Helsinkiin sopivasti seiskaksi. Pitkä ja täysi päivä, mutta ilmeisen antoisa.
Jos vielä ehditte tällä viikolla käydä Dinosauruksia katsomassa, voin suositella. Näyttely itsessään ei ole iso, mutta ainakin meillä siellä kului aikaa. Ja olihan ne vaikuttavasti tehty. Lapsetkin sai vähän kokea millaisia ne ehkä aikanaan olivat, muutenkin kuin vain kirjojen kuvista. Tietokylteissä luki kuuluisien paleontologien ja luurankojen löytäjien nimiä, mikä tuntui innostavan meidän tyyppiä entisestään omien tulevaisuuden suunnitelmien kanssa.
Kuvat meni valitettavasti osin sumeiksi siellä pimeässä, kun dinosaurukset tosiaan liikkuivat samalla. ehkä niistä silti idean saa millaisista oli kyse.
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Parasta juuri nyt x 3
Yksi viikko arkea takana, ja jotenkin tuntuu että lomamoodi katosi hetkessä. Alku oli yhtä huutoa, itkua, stressiä ja unettomia öitä – yritä siinä sitten lapselle selittää että arkikin on ihan kivaa. Ja siis sehän on, mä oon aina tykännyt aidosti arjesta. Se on nyt vaan vähän hakusessa vielä. Siksi lähdin ihan tavoitteellisesti miettimään sitä kaikkea kivaa mitä olemassa on, ja parasta just nyt on loppukesän tarjoamat jutut.
Parasta just nyt
Tärkeää on vaan löytää se tasapaino, ettei arjesta tule liian kuormittavaa. Ekat päivät meni siis täysin penkin alle, kun herätin lapsen liian myöhään ja sitten piti hirveällä kiireellä hosua päiväkotiin, missä vielä loman jälkeen on paikat sekaisin, pikkuiset itkee ja sitten vielä matkalla sataa vettä ja kuraa lentää polviin asti. Siis VIHAAN sitä tunnetta kun kuraa lentää jalkoihin. Ajattelin myös säästää omia voimia siinä, että herään aikaisemmin ja pääsen aloittamaan päivät rauhassa, mistä seurasi jäätävä väsymys, kireä pinna ja se olo että kaikki romahtaa nyt ja heti. Ei siis näin.
Mökkiviikonloppu ja marjametsät
Ensi viikolla päästään vielä mökille, missä odottaa yksi viime vuosien lemppareista: marjastus. Siis ei uskoisi, koska lapsena todella vihasin marjojen keräämistä. Näin siinä näkee kuitenkin valtavasti hyötyjä. Sen lisäksi että saadaan syötäväksi ja talvivarastoon pakastimeen hurjasti kotimaista superfoodia, tulee oltua ulkona, saatua reippaasti hyötyliikuntaa ja koettua sitä kuuluisaa metsän rauhaa. Äänikirja korville ja ihan omaan rauhaan metsämättäiden keskelle. Ihanaa! Siinä ei edes ne kammottavan isot ristilukit ja joka puolelle takertuvat seitit juuri haittaa, kun marjojen kiilto silmissä painaa mustikan varpujen tai vadelmien perässä. Luulen, että tykkäisin myös sienestää, koska syksyinen metsä on erityisen ihana, mutta en tunne sieniä ollenkaan. Pitäisi opetella.
Hyvinvointia mahan pohjaan
Toinen juttu on Biotikur Balance. Tässä olen puhtaasti somemainonnan uhri, koska koko kesän tuppasi tulemaan vastaan Biotikurin mainoksia ja ylistäviä arvioita. Mitä enemmän aiheeseen perehdyin, sitä paremmalta se kuulosti. Omien sairastelujen myötä syödyt antibiootit on rasittaneet vatsaa ja suolistoa aika lailla, ja tuntuu että kaikki apu on tervetullutta. Ei tämä setti suinkaan ilmainen ole, enkä tässä vaiheessa osaa vielä sanoa edes että kannattaako se kun käyttökokemus on varsin lyhyt, mutta odotukset on kovat. Olen kuitenkin sen verran hifistelijä tällaisissa jutuissa, että saan kicksejä kokeillessani uutta. Sikäli tämä siis innostaa nyt ja isosti. Saa nähdä onko todella hintansa väärti. Onko kellään siellä kokemuksia tästä?
Kalenteri täyteen
Kolmas? Tulevat tapahtumat ja tekemiset. Se tärkeä, tärkeä osa hyvää arkea. Pitää olla kivoja juttuja mitä odottaa, ja mielekästä tekemistä. En jaksa käkkiä vaan kotona tekemättä mitään, vaikka niitäkin hetkiä on siinä ohessa hyvä olla. Silloinkin toisaalta alan helposti vähintään leipoa, että tulee tehtyä jotain. Mutta siis meillä on edessä reissu Espanjaan, viikonloppu getaway kavereiden kanssa, miehen synttäriyllätys aikanaan (eli tällä hetkellä käytännössä vielä suunnitteilla – kivaa sekin), metsäretkiä, omat synttärit syksyllä… Kesälomalla suunnitelmat aika lailla jäi, ja oli ihanaa herätä aamuisin ihan vaan fiiliksen vietäväksi. Arjessa tykkään suunnitella. Merkitä asioita kalenteriin ja seurata mitä on tulossa. Se auttaa osaltaan rakentamaan sitä arkea ja samalla huomaamaan, että elämä ei ole vain liian vähän unta ja töiden tekoa. Sinne mahtuu sitä vapaa-aikaa ja kokemuksia ihan yhtä lailla. Vaikka ihan vain extra pitkä iltasatu lapsen kanssa, miehen kanssa leffaan tai napero meidän sänkyyn nukkumaan. Ei se ole aina niin ihmeellistä, mutta en ikinä ota sellaista itsestäänselvyytenä myöskään.
Nyt vaan pitää malttaa nukkua taas enemmän ja ylläpitää niitä voimia mitä lomalla kerrytti. Mulla on taipuvaisuutta lähteä suorittamaan vähän liikaa, ja monta kertaa on saanut huomata että se kostautuu. Nyt siis oikeasti, lempeää läsnäoloa ja hyviä hetkiä jokaiseen päivään.
