Kesäloma 2023
0Nyt se on vietetty, kesäloma 2023. Tarvittu ja odotettu loma, joka vastasi aika hyvin odotuksiin ja sen hetkisiin tarpeisiin. Odotukset ei sinänsä olleet kovia – lepoa, palautumista, hyvinvointia. Mutta kyllä ne siinä loman alussa tuntuivat olevan kaukana. Kevät oli äärettömän raskas, ja tuntui että lomalla haluan vaan nukkua. Unohtaa kaikki aikataulut ja pakot ja todellakin vaan nukkua.
Heti suunta mökille
Hyppäsin loman alkaessa perjantaina illalla Onnibussiin ja matkustin sillä Mikkeliin. Kääk mikä kyyti – ilma ei tuntunut vaihtuvan yhtään, oli tosi kuuma ja hikinen penkki ja bussikin ihan täynnä. Juna on aika tosi paljon kivempi tapa matkustaa. No, perille pääsi. Mikkelistä hyppäsin miehen kyytiin ja ajettiin Puumalaan meidän mökille, missä napero oli vielä hereillä ja syöksyi syliin monen päivän tauon jälkeen. Meillä oli pisin ero toisistamme ikinä, viisi päivää. Mökillä oli mennyt kaikki hyvin ja isovanhemmat sanoivat lapsen olleen varsinainen aurinko.
Loma alkoi kunnon vesisateilla. Alkuun se meni. Syötiin hyvin, nukuttiin pitkään ja välillä pääsi käymään lenkillä. Haahuilin hiekkatietä ja metsiä pitkin äänikirja korvilla ja nautin täysillä päivistä ilman aikatauluja. Välillä vaihdettiin paikkaa Leppävirralle miehen mökille, missä säät ei tänä vuonna suosineet. Hyttysiä niin pirukseen, jatkuvaa sadetta ja kylmää, mikä tuollaisella täysin säistä riippuvaisella kesämökillä rajoittaa tekemistä aika lailla. Jokunen kerta saatiin syötyä sentään ulkona ja paistettua siellä illalla myös lettuja. Sadesäillä sytytettiin takka ja paistettiin vaahtokarkkeja. Ihanaa oli, että sain napattua toisen siskontytön meidän mukaan muutamaksi päiväksi.
Käytiin miehen kanssa Järvisydämessä vuorokauden elämyslomalla, mikä toi sadepäiviin ihanan breikin. Tuli kuitenkin olo, että paikka on parhaimmillaan talvella kun on pimeää ja kylmää. Sitten takka tulille ja maisemasviitistä kattoverhot auki kohti tähtitaivasta. Kenties pitää kokeilla joskus silloin uudestaan.
Metsiä, mustikoita ja Sateita
Perinteisiä kesäjuttuja, kuten Kuopion eläinpuisto, onnistui myös, mutta esimerkiksi veneilyt jäi vähiin. Osin säiden takia, mutta suurimmaksi osaksi koska veneen potkuri olikin osunut kiviin ja koko vene päätyi korjaamolle juuri siksi ajaksi kun me olimme paikalla. Haahuilin lisää metsässä ja keräsin mustikoita. Metsämansikoita löytyi tänä vuonna litroittain.
Se lepo ja hyvinvointi sitten. Tuntui ihanalta juosta. Tahmeasti lähtenyt alku kasvoi pitkiin rauhallisiin lenkkeihin, jotka ei vieneet kaikkea energiaa, vaan antoivat lisää. Eron aiempaan huomasi myös kotona, kun ne samat pätkät ovat sujuneet ihanan kevyesti. Oma olokaan ei ole ihan yhtä hukassa enää. Maalaiselämä tekee sitä paitsi hurjan hyvää. Sai olla kynnenaluset mullassa ja pidellä pikkusammakoita kädessä. Syödä marjoja suoraan puskista ja unohtaa pestä hiukset. Hengittää puhdasta järvi-ilmaa ja kuunnella kurkien huutoa lahdella. Napero ehti olla mökillä yhteen putkeen viisi viikkoa ja itsekin reilut kolme, plus juhannusviikko vielä sen päälle.
Savon sateet alkoivat turhauttaa loman lähestyessä loppuaan. Sitä vaan piteli sadetta sisällä eikä meinannut edes lenkille päästä. Tehtiin naperon kanssa äkkipäätös lähteä kotiin. Mies jäi vielä mökille huilaamaan myös todella raskaan kevään jäljiltä, ja me ajelimme kotiin.
Kesäinen Helsinki
Matkapäivänä purin kamat ja siivosin kämpän, ja sitten otettiin lomamoodi takaisin. Oltiin seikkailijoita. Ekana päivänä tehtiin pitkä lenkki – minä juosten ja lapsi pyörällä – ja nähtiin päiväkotikaveria pitkästä aikaa. Seuraavana mentiin Porvooseen. Sitten lapsi sai valita ja halusi eläinmuseoon ja sen jälkeen lintsille.
Hän nukkui joka yö vieressä isin paikalla. Meillä oli ihanaa. Tehtiin retki Vallisaareen ja sen jälkeen vielä ex tempore leffaan. Nukkumaan mentiin myöhään ja aamulla nukuttiin pitkään. Ajattelin, että lomaa ei käytetä nukkumaanmenoaikojen miettimiseen ja arki tuo kellonajat kyllä ryminällä takaisin.
Arki alkoi myös sateella. Päiväkotiin roudattiin heti kumpparit ja kuravaatteet takaisin. Tuntui niin haikealta jättää toinen sinne juuri lomien jälkeen avattuun päiväkotiin, missä pikkuiset itkevät lohduttomasti ja naulakotkin on vielä nimeämättä. Kyllä se siitä, mutta valehtelisin jos väittäisin ettei olisi tehnyt mieli vaan kaapata toista kainaloon ja tuoda takaisin kotiin.
Töihin pyöräily oli vähän epävarmaa, kun ikinä ei tiennyt millainen sade päälle osuu. Ja kuitenkin kesä vielä tavallaan jatkuu. Tänä vuonna ailahtelevalla säällä. Suhtaudun arkeen yleisesti hyvin ja tykkäänkin siitä, vaikka huomaan, että se tarve nukkua ja haahuilla kiireettä on edelleen läsnä. Koitan alkaneessa arjessa muistaa sen saman rauhan ja kehon kuuntelun suorittamisen sijaan. Löytää hetkittäin sen saman vapauden ja kiireettömän olemisen. Sitä kesäloma tänä vuonna tarjosi – ja miten upealta se tuntuukaan.
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Harjoittelemassa isommaksi – testissä lapsen eka puhelin
Meidän napero täyttää tänä vuonna 5. Ei hänellä sinällään ole vielä pakottavaa tarvetta puhelimelle, ja mielellään pidänkin hänet erossa näytöistä niin paljon kuin mahdollista. Hän saa pelata välillä mun padilla ja sielläkin suosittuja on olleet erilaiset aakkosia ja kirjoittamista opettavat pelit. Totta puhuen, en ole muunlaisia nyt etsinytkään. Automatkoilla saa katsella ohjelmia, usein kuuntelee äänikirjoja ja toki puhuu videopuheluita esimerkiksi isovanhempien kanssa. Siinä se sitten onkin. Ja näin on ollut hyvä. Kun hän kuitenkin sai Xploran upea X6Play kellopuhelimen, en voinut vastustaa. Kellopuhelin on ihan mahtava idea ja täydellinen lapsen eka puhelin, jota suositellaan 4 vuotiaasta ylöspäin.
Viisivuotias on vielä pieni, eikä etenkään Helsingissä kaupunkialueella liiku vielä yksinään. Meidän tyyppi on myös vauhdin hurmasta huolimatta varovainen. Luotan täysin, että hän pysyy siinä missä sovitaan eikä lähde omine lupineen kuljeskelemaan. Hän ei myöskään ole halunnut jäädä esimerkiksi sisäpihan leikkipaikalle vielä yksinään, vaikka olisi annettu lupa – paitsi kun tuli lämmintä ja ulos tarvitsi enää vain kengät jalkaan. Siinä vaiheessa taas tuli itselle olo, että pitää kurkkia ikkunoista että siellä varmasti on ja pysyy. Näitä hetkiä on siis varmasti luvassa seuraavan vuoden aikana lisääkin, ja uskon molempien saavan lisää varmuutta ja turvaa siitä, että ranteessa voi olla kellopuhelin millä saa helposti yhteyttä heti kun tarvitsee. Kellopuhelin kertoo vanhemmille myös erikseen ladattavan apin kautta missä napero kulkee (ainakin jos kello pysyy kädessä).
X6Play-kellopuhelimen toiminnot:
- Puhelut. Chat. Ääniviestit.
- GPS turva-alueilla
- Koulutila
- SOS-toiminto
- Askelmittari
- Hälytys ja kamera
- Ei pääsyä nettiin tai sosiaaliseen mediaan
- Huoltajien sovellus – hallitse kellon asetuksia ja rajoituksia
- Lataa uusia kellotauluja ja soittoääniä Xploran aktiviteettialustalta
Me päästiin harjoittelemaan kellopuhelimen käyttöä nyt kesälomalla, mikä onkin loistava aika, kun automatkoilla ehti tutustua kaikkiin toimintoihin ja halutessa soitella mökiltä toiselle miten siellä menee. Serkut innostuikin välillä kokeilemaan millainen soittoääni kellosta lähtee ja soittelemaan toisilleen mökkipihan eri puolilta. Koska kyseessä on myös kello, voidaan opetella myös ajan käsitettä ja tutustua siihen mitä eri numerot näytöllä meinaa. Digitaalinen näyttö ei tietenkään opeta vielä kellotaulusta mitään, mutta jos tyyppi meinaa loman jälkeen alkaa heräämään taas ennen kuutta (kuten lähes koko toukokuun..), diginäytön numerot voikin olla hyvä apuri kertomaan onko vielä aika nousta ylös.
Lempeä lähestyminen ensipuhelimeen
Napero ihastui ikihyviksi kellon pinkkiin väriin. Vähän isohko se vielä pieneen käteen on, mutta missään vaiheessa edes kellopuhelimesta ei pitäisi tulla koko ajan mukana kannettavaa. Xplora mittaa askelia ja ilmeisesti askelia kerryttämällä voi saada ”kolikoita” mitä voi käyttää johonkin apista öytviin peleihin tai vastaavaa – tähän puoleen en ole niinkään vielä tutustunut. Se on kenties ajankohtaista sitten isompana. On se ulkoleikeissä varmasti kyllä hyvä, kun ei tarvitse kannella laukkuja tai varoa taskussa olevaa puhelinta leikkien aikana. Kello pysyy kädessä ihan itsekseen ja kestävyyskin on ilmeisesti korkea. Siihen on kuitenkin vedetty myös raja: kuten puhelin, myös kellot jätetään lomalla pois ellei niitä erikseen tarvita.
Raportoin meidän kokemuksista Xploran kanssa enemmän, kun ehditään tutustua kellopuhelimen käyttöön lisää. Ainakin tässä vaiheessa vaikuttaa näppärältä välineeltä koko perheen kannalta. Vaikka lapsi ei tosiaan yksin liiku, tuntuu olevan hienoa voida soitella muille ihan omalla puhelimella silloin kun haluaa – esimerkiksi autosta kun ajeltiin Porvoosta kotiin. Ja hei, onhan se nyt hieno lapsen eka puhelin.
