Kesäloma 2023
0
Nyt se on vietetty, kesäloma 2023. Tarvittu ja odotettu loma, joka vastasi aika hyvin odotuksiin ja sen hetkisiin tarpeisiin. Odotukset ei sinänsä olleet kovia – lepoa, palautumista, hyvinvointia. Mutta kyllä ne siinä loman alussa tuntuivat olevan kaukana. Kevät oli äärettömän raskas, ja tuntui että lomalla haluan vaan nukkua. Unohtaa kaikki aikataulut ja pakot ja todellakin vaan nukkua.
Heti suunta mökille
Hyppäsin loman alkaessa perjantaina illalla Onnibussiin ja matkustin sillä Mikkeliin. Kääk mikä kyyti – ilma ei tuntunut vaihtuvan yhtään, oli tosi kuuma ja hikinen penkki ja bussikin ihan täynnä. Juna on aika tosi paljon kivempi tapa matkustaa. No, perille pääsi. Mikkelistä hyppäsin miehen kyytiin ja ajettiin Puumalaan meidän mökille, missä napero oli vielä hereillä ja syöksyi syliin monen päivän tauon jälkeen. Meillä oli pisin ero toisistamme ikinä, viisi päivää. Mökillä oli mennyt kaikki hyvin ja isovanhemmat sanoivat lapsen olleen varsinainen aurinko.
Loma alkoi kunnon vesisateilla. Alkuun se meni. Syötiin hyvin, nukuttiin pitkään ja välillä pääsi käymään lenkillä. Haahuilin hiekkatietä ja metsiä pitkin äänikirja korvilla ja nautin täysillä päivistä ilman aikatauluja. Välillä vaihdettiin paikkaa Leppävirralle miehen mökille, missä säät ei tänä vuonna suosineet. Hyttysiä niin pirukseen, jatkuvaa sadetta ja kylmää, mikä tuollaisella täysin säistä riippuvaisella kesämökillä rajoittaa tekemistä aika lailla. Jokunen kerta saatiin syötyä sentään ulkona ja paistettua siellä illalla myös lettuja. Sadesäillä sytytettiin takka ja paistettiin vaahtokarkkeja. Ihanaa oli, että sain napattua toisen siskontytön meidän mukaan muutamaksi päiväksi.
Käytiin miehen kanssa Järvisydämessä vuorokauden elämyslomalla, mikä toi sadepäiviin ihanan breikin. Tuli kuitenkin olo, että paikka on parhaimmillaan talvella kun on pimeää ja kylmää. Sitten takka tulille ja maisemasviitistä kattoverhot auki kohti tähtitaivasta. Kenties pitää kokeilla joskus silloin uudestaan.
Metsiä, mustikoita ja Sateita
Perinteisiä kesäjuttuja, kuten Kuopion eläinpuisto, onnistui myös, mutta esimerkiksi veneilyt jäi vähiin. Osin säiden takia, mutta suurimmaksi osaksi koska veneen potkuri olikin osunut kiviin ja koko vene päätyi korjaamolle juuri siksi ajaksi kun me olimme paikalla. Haahuilin lisää metsässä ja keräsin mustikoita. Metsämansikoita löytyi tänä vuonna litroittain.
Se lepo ja hyvinvointi sitten. Tuntui ihanalta juosta. Tahmeasti lähtenyt alku kasvoi pitkiin rauhallisiin lenkkeihin, jotka ei vieneet kaikkea energiaa, vaan antoivat lisää. Eron aiempaan huomasi myös kotona, kun ne samat pätkät ovat sujuneet ihanan kevyesti. Oma olokaan ei ole ihan yhtä hukassa enää. Maalaiselämä tekee sitä paitsi hurjan hyvää. Sai olla kynnenaluset mullassa ja pidellä pikkusammakoita kädessä. Syödä marjoja suoraan puskista ja unohtaa pestä hiukset. Hengittää puhdasta järvi-ilmaa ja kuunnella kurkien huutoa lahdella. Napero ehti olla mökillä yhteen putkeen viisi viikkoa ja itsekin reilut kolme, plus juhannusviikko vielä sen päälle.
Savon sateet alkoivat turhauttaa loman lähestyessä loppuaan. Sitä vaan piteli sadetta sisällä eikä meinannut edes lenkille päästä. Tehtiin naperon kanssa äkkipäätös lähteä kotiin. Mies jäi vielä mökille huilaamaan myös todella raskaan kevään jäljiltä, ja me ajelimme kotiin.
Kesäinen Helsinki
Matkapäivänä purin kamat ja siivosin kämpän, ja sitten otettiin lomamoodi takaisin. Oltiin seikkailijoita. Ekana päivänä tehtiin pitkä lenkki – minä juosten ja lapsi pyörällä – ja nähtiin päiväkotikaveria pitkästä aikaa. Seuraavana mentiin Porvooseen. Sitten lapsi sai valita ja halusi eläinmuseoon ja sen jälkeen lintsille.
Hän nukkui joka yö vieressä isin paikalla. Meillä oli ihanaa. Tehtiin retki Vallisaareen ja sen jälkeen vielä ex tempore leffaan. Nukkumaan mentiin myöhään ja aamulla nukuttiin pitkään. Ajattelin, että lomaa ei käytetä nukkumaanmenoaikojen miettimiseen ja arki tuo kellonajat kyllä ryminällä takaisin.
Arki alkoi myös sateella. Päiväkotiin roudattiin heti kumpparit ja kuravaatteet takaisin. Tuntui niin haikealta jättää toinen sinne juuri lomien jälkeen avattuun päiväkotiin, missä pikkuiset itkevät lohduttomasti ja naulakotkin on vielä nimeämättä. Kyllä se siitä, mutta valehtelisin jos väittäisin ettei olisi tehnyt mieli vaan kaapata toista kainaloon ja tuoda takaisin kotiin.
Töihin pyöräily oli vähän epävarmaa, kun ikinä ei tiennyt millainen sade päälle osuu. Ja kuitenkin kesä vielä tavallaan jatkuu. Tänä vuonna ailahtelevalla säällä. Suhtaudun arkeen yleisesti hyvin ja tykkäänkin siitä, vaikka huomaan, että se tarve nukkua ja haahuilla kiireettä on edelleen läsnä. Koitan alkaneessa arjessa muistaa sen saman rauhan ja kehon kuuntelun suorittamisen sijaan. Löytää hetkittäin sen saman vapauden ja kiireettömän olemisen. Sitä kesäloma tänä vuonna tarjosi – ja miten upealta se tuntuukaan.
