Mitä kuuluu?
0
Pimein syksy ikinä, ei voi muuta sanoa. En muista onko muina vuosina tuntunut yhtä synkältä. Ollut niin synkkää, märkää ja sateista, että sitä kuraa ja likaa tuntuu olevan joka puolella. Töihin on pyöräillyt mutaliejun läpi ja aurinko tuntunut pysyvän paksun harmaan pilvipeitteen takana kellon ympäri. Olipa ihanaa viime viikonloppuna kun keli oli vaihteeksi kirkas ja kuiva! Mieletön vaikutus mielialaan saman tien. Mutta mitä kuuluu muuten kuin sään puolesta?
Ollut aika kiirettä ja kalenteri täynnä, eikä loppuvuoteen näy helpotusta. Ihan positiivisia juttuja kylläkin. Kivoja menoja ja töissä mielenkiintoisia juttuja, mutta osaltaan se kalenterin kanssa pelaaminen ja aikataulutettu arki tuntuvat myös raskaalta. Välillä tarvitsee aikaa ihan vain olemiseen ja fiiliksen mukaan tekemiseen. Mutta kuten sanottu, kivoja juttuja tiedossa, joten päivä kerrallaan eteenpäin.
Eli mitä kuuluu, mitä on tehty?
Viime viikonloppuna oltiin kaverin ja hänen saman ikäisen lapsensa kanssa jäähallissa Ryhmä Hau konsertissa ja lounaalla. Olipa kokemus, huh. En ollut itse kovin otettu. Lapset kai ihan tykkäsi, mutta olen nähnyt omankin naperon huomattavasti innostuneempana monesta tapahtumasta. Koko homma tuntui pelkältä ylihinnoitetulta rahastukselta, jossa manipuloidaan hahmoista tykkääviä lapsia. Periaatteessa konsertti oli kuin yksi Ryhmä Haun jakso, jossa välillä laulettiin. Erikoista oli, ettei suomenkielisestä puheesta ja laulusta huolimatta hahmojen nimiä oltu käännetty suomeksi. Pienet lapset eivät ymmärtäneet kuka on Chase tai Ryder, pormestareista puhumattakaan. En ymmärrä miksei käännöstä oltu viety loppuun saakka.
Sunnuntaina isänpäivää vietettiin ensin pienellä brunssilla kotona ja nuoremman siskontytön kyläillessä. Hän oli kanssamme koko päivän. Kävimme asuntonäytöllä ja miehen vanhemmilla syömässä. Oikein mukava päivä. Annoimme isänpäivälahjaksi kahvijoulukalenterin, mikä oli musta hauska idea. Siitä saa iloa koko joulukuulle!
Töissä alkaa loppuvuoden kampanjat ja syvempi sukellus markkinoinnin maailmaan, mistä olen tosi innoissani. Vuoden viimeiset viikot tulevat siis hurahtamaan hetkessä. Joulufiilikseen en ole vielä päässyt ollenkaan, mikä on tosi sääli, koska se yleensä auttaa jaksamaan tämän vuoden synkimmän ajan läpi. Laitoin pihavalot ja kotona on ollut led-kynttilät päällä, mutta joululaulut ja piparien leivonta tuntuu kaukaiselta. Ehkä se johtuu siitä kun on ollut niin omituisen lämmintä, ettei tajuakaan mikä vuodenaika on meneillään. Nyt äkillisesti alkanut kylmä tuntuukin tosi hyytävältä, mutta jospa se jouluinen olo sieltä seuraa perässä.
Mitä on tulossa?
Huomenna lähdemme naperon kanssa aikaisin aamujunalla Lappeenrantaan. Vanhempani ovat kaupungissa ja hyppäävät lapsenvahdeiksi työpäivän ajaksi, ja sitten onkin edessä ihana viikonloppu. Lauantaina haluan käydä Makea coffeen brunssilla ja mummoni luona, ja sen jälkeen vuorossa on pikkujoulut kaverin ja kummipojan luona.
Meinataan nyt kuitenkin leipoa niitä pipareita ja kuunnella joululauluja, joten ehkä viikon päästä kotonakin alkaa joululta tuntua. Sitten tehdään lapsille pienimuotoinen tonttupolku, ilman sen suurempia rakenteluja tosin. Kirjoitan heille muutaman vihjeen, tai aarrekartan, minkä pohjalta voivat etsiä aarretta. Ostin molemmille Lindtin vegaaniset suklaapukit (kyllä, sinne on tullut vegaanisia suklaapukkeja!). Sitten katsotaan Joulupukki ja noitarumpu ja hengaillaan rauhassa. Ah en malta odottaa, ihana päästä näkemään! Mulla sydän muljahtaa aina kun napero sanoo että on ikävä kaveria. Sen huomaakin että heillä synkkaa hyvin, ja ovat eri tavalla läheisiä kuin muiden kavereiden lasten kanssa. Nyt ehkä alkaa olla muutenkin se ikä kun toden teolla erottaa kenen kanssa on läheisempi. Pikkuisina kaikki pallerot nyt vaan touhusivat sekaisin. Näin sieltä erottuvat ne parhaat ystävät, ihan kuten päiväkodissakin on omat kaverit.
Palataan kotiin sunnuntaina ja seuraavana viikonloppuna on pikkujoulut muiden kavereiden lasten kanssa. Siskontytöt ovat tulossa yöksi ja mukaan bileisiin. On myös teatteri-ilta isosiskon kanssa ja odotettu Disneyn taikaa – konsertti oman lapsen kanssa. Voi että, se on varmasti aivan ihana tapahtuma. Sovittiin että hienot vaatteet päälle ja vietetään oikein taianomaista äiti-tytär – aikaa.
Oi että. Ehkä siihen joulufiilikseen alkaa vähitellen päästä. Pakon edessä vaikka 😅 Joulukuu on ollut ihana lumoava kupla aina lapsen syntymästä saakka, ja oikein odotaan että sukelletaan taas siihen maagiseen kuplaan. Synttärijuhlia ja lapsen jouluintoilua odotellessa siis!
Lue myös
Miksi jouluvauva on ihan paras