Millainen on meidän kolmevuotias?
2
Jokainen lapsi on erilainen, ja sen huomaa jo pistäessä näitä samanikäisiä lapsia kaveriporukassa yhteen. Yksi seurailee vähän sivummalta, toinen riehuu kuin päätön kana. Ja se miten lapset toimivat kotioloissa versus porukassa vaihtelee paljon. Mutta miten meidän tyyppi, millainen on kolmevuotias?
Meidän napero on nyt 3v 3kk vanha ja niin kliseistä kuin se onkin, tosiaan elämämme keskipiste. En osaa kuvitella mitä olisi ilman häntä. Kolmevuotias on kerrassaan lumoava, mielenkiintoinen, raivostuttava, itsepäinen ja maaginen tapaus, josta en saa tarpeekseni.
Herkkä hermostuja
Jo vauvana huomasi temperamentin. Kolmevuotiailla nyt varmasti jokaisella on havaittavissa tietynlaista uhmaa ja itsepäisyyttä, mutta toisilla keittää yli sitten vähän helpommin. Ja meillä on juuri sellainen tyyppi. Temperamenttinen ja herkästi tulistuva. Eikä sinänsä yllättävää, koska olen sellainen myös itse, ja sikäli otammekin yhteen säännöllisesti. Yhtä lailla olemme myös äärimmäisen rakastavia, ja halailemme ja jaamme suukkoja paljon.
Väsyneenä hänestä tulee helposti vähän riiviö, joka kiskaisee kaverilta pipon silmille, nappaa lelut käsistä ja juoksee käkättäen karkuun. Tai sitten homma menee ihan vinkumiseksi ja hermo pettää jo siitä että sukka on mennyt ruttuun. Päiväkodissa hän tuppaa torjumaan sylin ja avun, ja pyrkii suoriutumaan itse, mutta kotona heittäytyy helposti vauvaksi joka ei saa mitään puettua itse.
Mitä minä hänestä sanoisin? Hän on älyttömän hauska, keppostelija ja pelle, jolta tulee mahtavaa tarinaa ja joka kertoo tunteistaan avoimesti. Meillä sanotaan, kun jokin harmittaa yhtä lailla kuin se että rakastetaan. Sitä olemme opetelleet yhdessä, sillä itselleni se ei ole luontaista, mutta haluan lapsen pystyvän sanomaan ne sanat ääneen normaalina osana muuta keskustelua.
Räpätäti
Meidän kolmevuotias on varsinainen kälättäjä. Puhetta tulee sellaista tahtia, ettei suu pysy aina perässä.
Napero myös rakastaa keskustelua. On ihana huomata, miten koronan keskellä kasvanut tyyppi hakeutuu ventovieraiden seuraan esimerkiksi junassa ja alkaa höpistä niitä näitä.
Etenkin tälle lapselle kommunikointi ja keskustelu on ollut olennaista ihan vauvasta asti. Hänen ollessaan ihan pieni vauva istuimme yhdessä aamuisin sohvalla, kasvotusten, ja minun jutellessani hän tuijotti minua silmiin ja jokelteli takaisin. Seurasi joka paikassa herkeämättä mitä ympärillä tapahtuu. Reagoi. Keskustelu on ollut alusta asti hyvin luontevaa, sillä hän on aina vastannut ikätasonsa mukaan. Ja sen takia olen ottanut aikaa keskustelulle, jutellut mitä kuuluu ja miltä asiat tuntuvat, mitä on tapahtumassa ja mitä odotettavissa. Ikätason mukaan, mutta välillä se meinaa unohtua, koska hän juttelee niin sujuvasti takaisin, että vaikuttaa välillä ikäistään vanhemmalta.
Rakkain
Hän on herkkä ja lempeä, parasta ja kauneinta mitä tiedän. Ja olkoon miten kliseistä tahansa, hän on minulle kaikki. Elämässä on muutakin, siihen tarvitsee muutakin, mutta ilman häntä millään muulla ei olisi väliä. Kaikki mitä teen, kaikki mitä pelkään, kaikki mistä unelmoin, se liittyy jollakin tavalla häneen.
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Olipa kauniisti kirjoitettu.
Kiitos, ihanasti sanottu!