Helatorstain vaelluspäivä lasten kanssa
0
Helatorstai ei olisi sään puolesta voinut olla täydellisempi – eikä muuten ohjelmankaan! Mies lähti keskiviikkona mökille loppuviikoksi ja jäimme naperon kanssa kaksistaan kotiin. Ohjelmana olikin heti ensimmäisenä päivänä vaelluspäivä lasten kanssa, ja en olisi voinut keksiä parempaa.
Otimme aamun ihan rauhassa pyjama päällä, kun kerrankin oli aikaa leikkiä omilla leluilla. Meininki tuon tytön kanssa on viimeisen viikon ajan ollut aikamoista. En tiedä mikä riivaa, mutta hän huutaa ihan koko ajan ja kaikesta. On ketsuppi väärällä kohdalla lautasta, nukella vaate väärin päällä, pitää laittaa aurinkorasvaa, legotorni ei rakennu kuten pitäisi…huutoa ihan joka asiasta. On ollut itsellä pinna hieman kireällä. Kun kaiken uhkailun, kiristyksen ja lahjonnan jälkeen selvisimme ulos, tilanne rauhoittui ja rattaissa istui harvinaisen hiljainen ipana, joka oli mahdottoman reipas ja iloinen tyyppi koko päivän.
Lähdimme retkelle keskuspuistoon kaverini ja kummipoikani kanssa sillä ajatuksella, että reitti on helppo kulkea rattaiden kanssa. Kävelimme Pasilasta Pirkkolaan, Paloheinään ja Pitkäkoskella, ja sieltä takaisin. Matkaa en mitannut, mutta hiihtäessä siitä on tullut kuta kuinkin 20 km.
Saavuimme Paloheinään sopivasti lounasaikaan, kun rattaissa matkustajat viihtyivät yllättävän hyvin kyydissä ja pääsimme kävelemään ihan reipasta vauhtia. Paloheinässä leikkipaikalla kului tovi eväiden ja leikkipaikan parissa. Oma tyyppi nukahti rattaisiin nopeasti, mutta toinen päätti skipata unet. Reippaina jaksoivat kuitenkin molemmat. Välipalatauolla taisi mennä kaikki loput eväät, ja loppumatka kotiinpäin kului tuttuun tapaan rattaissa istuen, metsätiellä ja -poluilla juoksennellen ja paikkoja tutkien.
Kotona olimme viiden aikaan juuri sopivasti syömään. Ehdotin vielä hiekkalaatikolle menoa tai potkupyöräilyä, mutta en saanut kannatusta. Sen sijaan luimme monta kirjaa omalla pihaterassilla, läträsimme hiekkaleluilla ja vedellä ja maistoimme vielä Foodinin uusia vegaanisia valkosuklaarusinoita, jotka ovat muuten super!
Itse hyydyin illalla myös aika nopeasti. Iltapala ja hetki telkkarin edessä, ja olin aika tosi valmis nukkumaan. Olo oli terveellä tavalla väsynyt, rento ja tyytyväinen. Ihana vaelluspäivä lasten kanssa, josta koko porukka nautti. Jestas että tykkään vain kävellä! Nyt kun napero on isompi eikä vaunulenkkejä tule tehtyä, kävelylenkit ovat hidastuneet ja lyhentyneet. Pitäisi vaan vaihtaa juoksulenkkejä useammin kävelyyn ja lähteä vaan päiväksi kävellen paikasta toiseen. Nyt kesällä se on vielä tavattoman helppoa. Ja olo sen jälkeen on mitä mainioin.