Sunnuntain virpomiskierros
0
Viime vuonna napero virpoi lähipuistossa serkkunsa ja miehen vanhemmat serkkujen tekemillä vitsoilla, ja koko homman idea meni aika lailla ohi. Tänä vuonna halusin järjestää vähän virpomisen mukaista ohjelmaa rajoitusten mukaan. En tiedä tuleeko meistä ylipäätään ovelta ovelle kiertäviä virpojia (tai lapsi itse isompana voi toki kavereineen mennä), mutta jonkinlaista virvontaa on varmasti luvassa myös tuleville vuosille. Entä tänä vuonna, millainen oli sunnuntain virpomiskierros?
VirpomiskErros yksisarvisena
Kävimme autoajelulla virpomassa lapsen kummit ja miehen vanhemmat. Ajatuksena oli käydä virpomassa myös muutama kaveriperhe ulkona, mutta näistä yksi oli karanteenissa ja muutenkin vallitsevassa tilanteessa se oli parempi unohtaa. Kotona toki hön virpoi myös meidät ja Rukalla olevat toiset isovanhemmat sekä siskon perheen Skypessä. Loru oli jäänyt mieleen jo hirmu hyvin, vaikka tositilanteessa se aika ujosti suusta tuli ulos.
Kysyin jokin aika sitten lapselta haluaako hän pukeutua noidaksi virpoessaan. No ei, vaan jälleen toiveena oli ih-hah-haa, kuten aika lailla jokaisessa toiveessa liittyen mihin tahansa. Pinkkiä ih-hah-haata. No äitipä hankkii sitten sellaisen. Vähän mietin että mistäköhän heppa-asu sitten keksitään, mutta jälleen ratkaisu löytyi Torista! Kimaltava yksisarvishaalari postissa kotiin, ja ipana oli haltioissaan. Tosin alkuun koitti kriisi, kun ilmeisesti sarven olisi pitänyt olla kasvojen kohdalla. Tai jotain vastaavaa. Katselimme sitten keinuhevosta ja yritin vakuutella että sarvi kuuluu kyllä päähän. Asuun pukeutuessa otettiin käyttöön myös kasvovärit, joilla lapsi sai itse vedellä jälkiä naamaansa. Tulos oli varsin värikäs ja pilkkuinen.
Treenikierros kotona
Olin tehnyt naperolle virpomispalkaksi vintage-henkeen pahvimunan, jonka sisältä löytyi reippaasti yllätyksiä. Hän oli toivonut karkkipussia, jälleen pinkkiä ih-hah-haata, ja hetken mietin että mitäköhän nekin taas meinaa. Mutta ne kaupan hedelmänamit yksisarvisen kuvalla varustetussa pussissa. Se ilo pahvimunan avaamisen jälkeen oli niin aitoa, ettei vanhempana voi muuta toivoa. Hän huokaili kovaan ääneen ja hihkui ”voi kiitos äiti ja isi!”.
Munan sisältä löytyi myös Muumi-tikkari, Pet Shop kissa, Ryhmä Hau – hahmo, vegaanisia minisuklaamunia, tarroja ja pieni Scleich pupu. Etänä vivotun mummin ja ukin palkka on tulossa myöhemmin. Napero nakkasi leluhahmot koriinsa ja sitten lähdettiin autolla eteenpäin tikkaria maistellen.
Kierros AjeLlen
Kävimme virpomassa toisen kummin ja minun kummipoikani heidän pihallaan, ja palkaksi sai valita kassista pari herkkua. Kaksi yksisarvispatukkaa, joista toisen maistelu alkoi jo autossa. Kummipojalle olin tehnyt vastaavan täytetyn pahvimunan.
Toisen kummin luona oli pieni vauva, jonka virpomista odotettiin kovasti, mutta vauva oli juuri nukkumassa. Ei se onneksi paikan päällä harmittanut. Palkaksi sai osuvasti Ryhmä Hau – pussissa tarroja, pienen pääsiäistipun ja suklaamunan, jota ei tosin voi itse syödä, mutta ehkä se annetaan eteenpäin tai kaivetaan yllätys vielä erikseen sisältä käyttöön. Virpomiskori alkoi olla jo aika täynnä.
Viimeisenä vuorossa olivat miehen vanhemmat, jotka tavattiin talon parkkipaikalla. Ei mikään miellyttävin miljöö, mutta mikäpä siinä. Virpojalta alkoi jo intressi hommaan mennä, mikä osoitti että turhan laajaa kierrosta ei kannata yrittääkään. Mummolla oli peräti lahjakassi odottamassa, mistä löytyi pieni pehmeä pupulelu, vegaaninen suklaalevy ja rusinarasia. Kädet täynnä palkkoja tultiin takaisin kotiin syömään tortilloita. Jäkkäriksi sai vielä ne pari minisuklaamunaa.
Pääsiäistä kohti
Sunnuntain virpomiskierros oli hauskaa ohjelmaa tähän rajoitettuun arkeen, ja mikä parasta, se ei edes tuntunut mitenkään rajoitetulta. Olisimme varmaan virponeet ihan samalla tavalla muutenkin, koronaa tai ei. Itse en ole lapsena virponut kuin omat vanhemmat ja ehkä isovanhemmat, sillä meidän kylillä oli tuohon aikaan tapana käydä pääsiäislauantaina noitimassa. Muutenkin omakotitalo-alueella kiertely tuntuu ajatuksena luontevammalta kuin kerrostalorapussa ovikellon pimpottaminen. Mutta minä en se pääasiallinen virpoja olekaan.
Virpomiskierros toi mukavasti pääsiäistunnelmaa ja pisti odottamaan tämän viikon pääsiäislomaa. Ihanaa saada viettää neljä kokonaista vapaapäivää yhdessä! Pääsiäiseksi ei ole kummempia suunnitelmia kuin hyvä ruoka ja ulkoilu, mutta juuri nyt se on kaikki mitä kaipaan.
