Kuivaksi opettelu – missä mennään?
0
Olen aiemminkin kirjoittanut meidän kokemuksiamme vauvan vessattamisesta. Aloitimme vauvan vessassa käyttämisen tosiaan hänen ollessaan pariviikkoinen, ja siitä saakka vessahommat ovat olleet isossa osassa lapsiperheen arkea. Mutta miten kuivaksi opettelu on sitten sujunut ja missä mennään nyt 2v 4kk vanhan lapsen kanssa?
Kuivaksi opettelu ilman vaippaa
Jätimme päivävaipan pois viime kesänä juhannuksen aikaan. Käyttöön tulivat harkkahousut, jotka ovat muuten super hyvä keksintö. Kesä oli loistavaa aikaa opetella kuivaksi, kun ipana pääsi mökkipihalla itsekin puskapissalle hädän iskiessä. Hän jopa innostui siiä niin paljon, että oli mekon helmat korvissa vähän silloin sun tällöin. Vahinkoja kyllä tuli usein, mutta ei joka päivä. Harkkahousuihin siirtyminen pisti vauhtia kuivaksi opetteluun, kun lapsi todella itse huomasi pissan tulon. Käytimme vaippaa vielä pidemmillä automatkoilla ja päiväunilla.
Talven tullen tilanne oli jo todella hyvä. Välillä pääsi pissat housuun, jos potalle ei ehtinyt ajoissa, mutta esimerkiksi ulkoilujen ajan pöksyt pysyivät hienosti kuivana. Aloimme vaihtaa pois harkkahousuista ja siirtyä tavallisiin pikkuhousuihin, joista napero on ollut erittäin innoissaan – ovathan ne täynnä hienoja kuvia muun muassa hevosista! Kotona on pidempään ollut tilanne, että lapsi menee vessaan kun hätä tulee, eikä häntä tarvitse sinne erikseen komentaa. Ainut ongelma on ajoitus, jos pissahätää ei olekaan ennen päiväunia tai ulos lähtemistä, ja käynteihin tulee turhan pitkä väli. Ulkona hän sitten välillä kertoo hädästä, ja on pidätellyt sen aikaa, että olen ehtinyt kiskaista toppahaalarin nilkkoihin. Vahinkoja ei ole tullut aikoihin.
Viimeisistä vaipoista eroon
Päiväkodin aloitusta tammi-helmikuun vaihteessa vähän jännitin, koska rutiinien muutos ja uudet ihmiset ovat tällaisten asioiden kohdalla iso juttu. Mutta uskomattoman hienosti sielläkin on mennyt. Alkuun tuli muutama vahinko, pari kertaa päiväunilla, kun ennen unia ei ollut pissaa tehnyt. Mutta sen jälkeen ei mitään. On ollut aivan ihanaa, kun kahden vuoden ahkeran ja tiiviin vessassa käyttämisen jälkeen lapsen voi antaa vain olla ja luottaa siihen, että hän osaa mennä vessaan itse sitten kun hätä iskee.
Nyt sitten maaliskuussa myös yövaippa jäi pois. Olimme puhuneet asiasta jo aiemmin ja olin kannustanut siihen, että koittaa pidätellä aamulla potalle asti ja huutaa heti kun hätä iskee, vaikka sitten keskellä yötä. Että aina pääsee vessaan kun on hätä, eikä tarvitse pissata vaippaan. Viime kesänä kun nukuimme mökillä paljon samassa huoneessa, vaippa oli hyvin usein aamuisin kuiva, vaikka jäimme sänkyyn köllöttelemäänkin. Mutta kotona ne kerrat olivat harvassa. Mietinkin kuinka kauan kestää ennen kuin yövaipasta päästään eroon. Ja sitten yhtäkkiä, vaippa vain oli aamuisin aina kuiva. Se tapahtui ihan silmänräpäyksessä ja niin selvästi hetkenä, kun lapsi itse oli siihen valmis. Kun vaippa oli ollut kuivana melkein pari viikkoa joka aamu, jätin yövaipan pois. Ostin heppakuvioituja boksereita yöpöksyiksi ja toistin moneen kertaan, että vessaan pääsee aina kun on hätä, vaikka keskellä yötä.
Mietin oliko ensimmäinen yö ilman vaippaa huonoon aikaan, kun illalla napero joi ison pillimehun. Mutta toisaalta, joskus se vain pitää kokeilla ja pahinta mitä olisi voinut tapahtua on lakanoiden vaihtaminen keskellä yötä. Heräsin sitten puolen yön aikaan kun kuulin miehen kantavan naperoa vessaan. Hän oli huudellut huoneestaan pissahätää, ja pissat tulivat pottaan ja sitten takaisin unille. Aamulla hän heräsi puoli 7 aikaan ja kävi ensimmäisen kerran vessassa vasta kahdeksan aikaan. Pöksyt kuivana ja itsekin niin ylpeänä. Ja samalla meiningillä on jatkettu.
Ei enää vaippoja!
Joten kyllä, nyt on voitu sanoa lopullisesti hyvästit vaipoille. Niistä päästiin täysin eroon 2v 3kk iässä. Ja mikä parasta, yövaippa jäi pois lapsen ollessa siihen itse valmis. Tämän lapsen kanssa moni asia on tapahtunut juurikin lapsen omasta aloitteesta, kuten imetyksen loppuminen, ja sikäli olemme päässeet ihan valtavan helpolla. Mutta kuivaksi opettelu on ollut pitkä prosessi, joka alkoi melkein heti vauvan synnyttyä.
Ihan varmasti vahinkoja vielä joskus tulee, ja voi tulla vielä pidemmänkin ajan päästä. Voi olla, että autoon pitkille mökkimatkoille pistetään pissasuoja, koska esimerkiksi moottoritiellä ei vaan pääse pysähtymään juuri silloin kun hätä iskee. Mutta on ollut super hienoa päästä vaipoista eroon. Kaikki se työ ja vaiva vastasyntyneen vessattamisesta ja niskuroivan vauvan ja taaperon potalla istuttamisesta ovat maksaneet vaivan takaisin. Varmasti moni lapsi oppii kuivaksi aiemminkin ilman mitään vessahätäviestintää, mutta se kyllä kannatti. Potalle käyntiä ei tarvinnut erikseen opetella, kun vessassa käynti oli ollut tuttu osa arkea ihan aina. Vessassa käynti on myös lisännyt keskinäistä kommunikointia ihan ensiviikoilta saakka.
Mitä tästä opittiin?
Tekisinkö saman uudestaan? Ihan varmasti. Matka ei ole aina ollut helppo, ei todellakaan, mutta ihan ensisijaisesti sen varhaisen kommunikoinnin takia tekisin kaiken uudestaan. Ja uskon, että toisella kerralla osaisin tehdä kaiken myös paremmin.
Mitä sitten tekisin eri tavalla? Aloittaisin vessattamisen varmaan jo synnärillä, tai ainakin kotiin päästyä. Koittaisin opetella vauvan pissaviestejä paremmin sen sijaan, että kiikuttaisin vain jatkuvasti vessaan. Alussa toki niinkin täytyy tehdä, mutta ehkä merkkejä seuraamalla harkkahousuihin uskaltaisi vaihtaa aikaisemmin ja vessataistelulta vältyttäisiin enemmän. Koska kyllä, on ollut paaaljon vaiheita, kun naperoa ei vaan ole kiinnostanut käydä vessassa lainkaan. Aina sinne on viety, mutta eihän niitä tarpeita voi pakottaa tekemään jos toinen päättää että ei. Vauvana käytimme ties mitä apukeinoja valuvasta vedestä sähköhammasharjan surinaan, ja potalla on luettu, leikitty, laulettu, laskettu ja esiinnytty kuin mikäkin kiertävä kokoonpano. Ja välillä silti homma on mennyt huudoksi. Ja onhan se nyt turhauttavaa. Mutta, ne vaiheet ovat menneet ohi. Ja tosiaankin, nyt se kaikki palkitsee.
Harkkahousuja kokeilisin kotioloissa jo aiemmin, koska niiden myötä pääsimme saman tien päivävaipasta eroon. Vaikka vahinkoja tuli, oli merkittävä askel että lapsi alkoi itse kertoa kun pissa tulee. Siinä vaiheessa pidätyskykyä ei vielä ollut tarpeeksi, mutta, toisin kuin vaipan kanssa, hän oppi huomaamaan milloin on hätä ja kertomaan siitä. Se oli ensimmäinen askel. Ajan kanssa pidätyskyky kasvoi, ja nykyään mennään niin pitkiä pätkiä ilman vessassa käyntiä, että huolehdin jo välillä juoko hän tarpeeksi. Toisaalta itse litkin vettä jatkuvasti sen verran paljon, että vessassakin tulee juostua. Lapsilla tuntuu olevan vähän eri juttu. Käsittääkseni noin 6 x päivässä pissalla on riittävä määrä, ja se meillä kyllä täyttyy.
Jos voisin palata ajassa taaksepäin, sanoisin myös itselleni että ota ihan rauhassa. Älä suorita, älä lataa odotuksia, vaan anna lapsen itse kypsyä rauhassa ja siirtyä vaiheesta seuraavaan sitten kun on siihen valmis. Koska siinä vaiheessa kaikki tapahtuu ihan itsestään ja niin jouhevasti, että itse ei voi kuin suu pyöreänä ihmetellä.
Olen ihan valtavan ylpeä meidän naperosta ja siitä itsenäisestä, varmasta otteesta, jolla vessakäynnit hoituvat. Vaikka se on osaltaan haikeaa, on ihan mahtavaa seurata tuon tyypin kasvua ja kehitystä isoksi!