Meidän viikonloppu

Näin poikkeusoloissakin viikot menevät hurjaa vauhtia. Toisaalta olen niin super onnellinen töistä, kun ei työpäivän päälle nyt kummempaa tekemistä tarvitse yrittääkään keksiä. Illat ne vasta nopeasti menevätkin. Mutta kyllä se eristys silti tuntuu. Edes viikonloppuna ei voi tuosta noin vain tavata kavereita, käydä museossa tai elokuvissa tai ravintolassa syömässä. Viikonloput menevät oman perheen kesken, ja onneksi väliin usein mahtuu jotakin pientä extra ohjelmaa. Käymme esimerkiksi melkein joka viikonloppu miehen vanhemmilla syömässä pitkän kaavan mukaan. Miltä meidän viikonloppu tavallisimmillaan näyttää?

Meidän viikonloppu

Aloitan viikonlopun nyt jo perjantaista, koska lapsella oli tarhasta vapaapäivä ja se toi viikonlopun tuntua jo itsellenikin.

Perjantai

Heräsin itse tyypilliseen tapaani aikaisin, puoli kuuden aikaan. Keitin puuroa ja kahvia ja fiilistelin uutta ihanaa maidonvaahdotintani! Edellinen oli paristoilla toimiva käsipeli, joka yhtäkkiä (no okei, vuosikausien käytön jälkeen) hyytyi ja hajosi. Kärvistelin noin viikon ilman vaahdotinta, ja voi että mitä juhlaa kun uusi tuli postissa juuri viikonlopuksi!

Panostin tällä kertaa vähän enemmän ja tilasin Arieten vintage maidonvaahdottimen. Ja en voi muuta kuin suositella! Ariete lämmittää ja vaahdottaa maidon samalla kertaa, joten enää ei tarvitse kiehauttaa kauramaitoa erikseen kattilassa. Laite on myös todella hiljainen. Sillä saa tehtyä myös kylmää vaahtoa, ja ipana saikin torstai iltana iltapalalla pinkkiä mansikkavaahtoa.

Puuron muhiessa kävin aamupesulla. Sen jälkeen otin puuroannoksen, kahvin ja suklaakeksin pesiydyin sohvan nurkkaan padin kanssa. Katselin Netflixistä Ginny&Georgiaa ja söin aamupalaa kaikessa rauhassa, padista uutisia selaten. Vähän seitsemän jälkeen aloin availla työkonetta ja tein vähän aikaa hommia ennen lapsen heräämistä. Kotitoimistossa on kyllä se etu, että työt voi aloittaa vaikka aamutakissa.

Lapsella oli tosiaan vapaapäivä, ja meidän viikonloppu alkoikin oikeastaan jo perjantaina, koska päiväkotia ei tarvinnut miettiä. Napero ottikin ilon irti ja nukkui kahdeksaan. Vessasta tullessamme mummo pyyhälsikin jo ovesta sisään, ja ipana selitti että ei ole vielä valmis vaan syö aamupalaa. Mummo käytti koiran pikaisesti pissalla ja tuli takaisin. Pistin lapselle puurot ja smoothiet pöytään ja kipaisin käymään pienellä lenkillä.

Lenkki oli ovin lyhyt, vajaat 7 km, mutta kiva aamuherätys kuitenkin. Yöllä oli taas satanut lisää lunta ja kadut olivat aika pöperöä. Mummo ja napero olivat ehtineet lähteä (menivät mummon ja vaarin kotiin päiväksi), ja pääsin itse rauhassa työntekoon pikasuihkun jälkeen.

Kotitoimistolla

Työpäivä kotona on monella tapaa rento, mutta kyllä se myös puuduttaa. Onneksi työkavereihin saa helposti videoyhteyden ja kontakteja tulee sen kautta, mutta kyllä on ikävä ihan konkreettisesti toimistolle menoa. Aloitin maaliskuun alussa juuri uuden työn viestinnässä ja päivät ovat ihanan täynnä uusia juttuja! Päivät menevät nopeasti, ja yritän aina muistaa hetkeksi irrottautua koneelta ja käydä koiran kanssa ulkona virkistymässä kesken päivän.

Tilasin meille Woltista pizzat viideksi, ja lapsi tuli isovanhempien matkassa takaisin kotiin samoihin aikoihin. Heillä oli ollut kiva päivä ja kotiin tuli energinen ja iloinen lapsi. Mummo ja vaari jäivät hetkeksi kahville, ja me söimme pizzaa. Ruuan jälkeen hain lähikaupasta sinne saapuneen postipaketin, jossa oli ukilta saadulla naistenpäivän lahjarahalla lapselle tilattuja nukkekodin tarvikkeita (kylpyhuone ja vessakalusteet). Mies käytti koiran lenkillä ja me jäimme avaamaan paketteja. Loppuilta kuluikin niiden kanssa näperrellessä. Lapselle iltapala, suihku, sadut ja nukkumaan. Me katsoimme miehen kanssa kesken jääneen elokuvan loppuun ja söin iltapalaksi Kolmen kaverin vegejäätelöpuikon, koska teki mieli makeaa eikä pizzan jälkeen mahtunut muuta. Nukkumaan mentiin taas ajoissa, lukemisen kautta, pian yhdeksän jälkeen.

Lauantai

Heräsin lähempänä kuutta. Olin luvannut lapselle vohvelia aamupalaksi, ja pistin sellaisen paistumaan. Lakkailin aamupesun ohessa kynsiä uudelleen. Ehdin itse juoda kahvin, kun lapsi jo heräsi vähän puoli 7 jälkeen. Tyypillistä, että sellaisena aamuna kun itsellänikin on vapaata. Välillä on kyllä kiva syödä aamupalaa yhdessä. Vohvelit siis molemmille, ja sen jälkeen lapsi sai katsella Franklinia ja itse lueskelin padilta lehtiä.

Aikaisin heräämisen etuna on, että aamuisin ei ole mihinkään kiire.

Leikimme jonkin aikaa nukkekodilla ja uusilla kylppärivälineillä. Pesujen ja pukeutumisten jälkeen lähdimme koiran kanssa ulos. Kylmemmän viikon jälkeen oli ihanaa, että ulkona oli plussakeli. Märkää, mutta kevään tuntua! Kävelimme katsomaan Keskustallin hevosia ja seikkailimme metsäpoluilla. On mahtavaa, että lapsi jaksaa kävellä jo niin pitkiä matkoja ja pääsemme ulkoilemaan ilman rattaita! Nyt olimme kävelyllä 1,5 tuntia, mikä on aika perus.

Vähän meinasi menna vinkumiseksi tällä kertaa kun nuoskahangen peittämällä metsäpolulla oli vaikea kulkea, mutta aina auttaa kun osan matkaa kantaa sylissä. Meillä kävi hevostarhan luona myös aikamoinen tuuri – siellä hyppi nimittäin myös kaksi isoa rusakkoa ja kaksi peuraa! Tai kaurista. Tunnustan, etten äkkiseltään huomaa eroa.

Kotona söimme lounasta puoli 12 maissa, minkä jälkeen Putti-kirja ja ipana päiväunille. Mies lähti kokeilemaan vielä hiihtämistä ja itse tein BodyBalancen Les Mills On Demand – palvelusta. Joogattuani siivosin (pölyt, vessan ja kylppärin pesu ja imurointi) ja otin pikasuihkun. Napero nukkui ulkona rattaissa erittäin hyvin, ja herättelin päiväunilta vähän kahden jälkeen. Ulkona meinaa usein nukkua turhan pitkään.

Iltapäivän askartelunurkka

Päiväunien jälkeen napero heräili rauhassa sylissä, oli vähän tokkurassa kun jouduin herättelemään. Kun siitä vähän virkosi, pelattiin koko perheellä pari kierrosta nallepeliä ja sen jälkeen yritin ehdottaa uuden värityskirjan värittämistä. Mutta ei. Sen jälkeen kun siskoni antoi hänelle muovailuvahaa, ei hän mitään muuta halua tehdäkään. Joten purkit esiin ja muovailimme yhdessä pitkän aikaa lastenlauluja kuunnellen.

Neljän jälkeen söimme, ja sitten tulikin pikapikaa lähtö uimaan. Olemme pari kertaa vuokranneet Käpylästä yksityisen altaan, jonne pääsee uimaan oman perheen kesken. Altaalla on vesiliukumäki, kasoittain leluja, kellukkeita, patjoja ja vaikka niin mitä. Siskoni tuli kahden lapsensa kanssa mukaan, ja lapset pääsivät kerrankin polskimaan yhdessä. Meillähän on oma uimakoulu (joka tosin menee yhä vauvauinnin nimellä) kerran viikossa, mutta se on lapsen ja isänsä juttu. Paikalle saa nyt mennä vain yksi aikuinen, ja samalla on kaikki säätäminen maskien, visiirien ja turvavälien kanssa. Joten tuollainen omalla porukalla uiminen kaikessa rauhassa on ihan parasta. Ja kun ipanalle pistää kellukkeet, hän pääsee uiskentelemaan itsenäisesti. Vaikka ilman rengasta saakin tehdä töitä, menee hän mieluiten pelkillä kellukkeilla kun pääsee uimaan mahdollisimman vapaasti.

Uinnin jälkeen haimme kauppakassitilauksen, ja jäimme serkkujen kanssa hetkeksi pihalle. Iltapalaa, iltasatu isin kanssa ja nukkumaan. Me katsoimme hetken telkkaria iltapalan ohessa ja menimme nukkumaan itsekin.

Joo, meidän viikonloppu sujuu aika samassa rytmissä kuin arkikin. Itse kukkuisin helposti pidempään, mutta miehen mennessä nukkumaan ei huvita jäädä yksinään telkkarin eteen. Ja koska herään aikaisin, alkaa väsymyskin iskeä hyvissä ajoin.

Sunnuntai

Heräsin kuuden jälkeen, ja aamutoimien ohessa pistin puuron tulemaan. Ehdin juuri taas istahtaa sohvalle ja aloittaa kahvin, kun ipana alkoi vähän ennen seitsemää huutelemaan. Aamu alkoi rauhassa puuroa syöden ja lastenohjelmia katsellen. Itse viimeistelin blogin Spices Chefin yhteistyöartikkelin valmiiksi julkaisuun.

Vähän aikaa leikittiin nukkekodin tilpehööreillä ja yhdeksän aikoihin lähdettiin ulos. Menimme Töölönlahdelle katsomaan lintuja ja tällä kertaa rattaatkin lähtivät pidemmälle matkalle mukaan. Koiraa sai vetää perässä, se todella inhoaa märkää ja loskaa ja mietin, että ei olisi toisaalta vanhaa hurttaa tarvinnut mukana raahata. Lintuja oli siinä lahden yhdessä sulassa lätäkössä vaikka kuinka, ja hyvän aikaa niitä katseltiinkin.

Kotimatkalla yllätti räntäkuuro ja lapsi onneksi halusi olla rattaissa, niin pääsimme nopeammin takaisin kotiin. Kotona oltiin aika tasan klo 11. Aloin itse vaihtaa lenkkikamppeita päälle ja lapsi jäi isänsä kanssa syömään lounasta ja meni päiväunille. Lenkki teki super hyvää, matka ei taaskaan mikään pitkä (7,3 km), mutta riittävä siihen hetkeen. Naamaan viistossa satava räntä sai kaipaamaan niitä kevään aurinkoisia, lämpimiä päiviä, mutta toisaalta olipa hyvä happi lenkkeillä. Kotona pikavenytykset, suihku ja äkkiä ruokaa, koska oli huutava nälkä. Ruuan jälkeen teki mieli ottaa päiväunet, mutta kello oli jo sen verran että tiesin tuon oman ajan pian loppuvan.

Napero oli kuulemma alkanut temppuilla päiväunille mennessäja nukahtanut tavallista myöhempään, mutta kärräsin rattaat sisälle vähän ennen puoli kolmea. Heräämisen jälkeen pieni välipala ja sitten musiikit soimaan. Olen alkanut huomata päiväkodista tarttuneita oppeja, kuten tietyt laululeikit. Pyörät ne pyörivät ympäri ja toisen kädet heiluvat mukana opeteltujen liikkeiden tahtiin. Voi että tuollaisista hetkistä tulee hyvä mieli! Kun joka aamu vie lapsen hoitoon muualle ja tällä hetkellä hän aina itkee eron hetkellä, sydän sulaa kun huomaa miten kivoja juttuja päiväkodissa päivittäin tehdään. Soitettiin Spotifysta useampi laulu, joita napero esitti ja tanssi ja yhdessäkin vähän tanssittiin.

Leffailta ja lääkärileikkejä

Ulkona satoi edelleen räntää, kun lähdimme koko perhe pienelle kävelylle ulos. Puin lapselle kurakamppeet päälle, niin hän sai hypellä lätäköissä ja sohjon seassa kaikessa rauhassa. Kotona tehtiin ruuaksi tortilloita ja preppasin samalla makaronilaatikon valmiiksi seuraavalle päivälle. Ruuan jälkeen katsottiin vähän aikaa sohvalla Muumit Rivieralla – elokuvaa. Loppuilta kului erilaisten leikkien parissa, muun muassa nukkeja rokottamalla, ja itse vähän venyttelin ohessa.

Iltapalaksi oli makaronilaatikkoa, smoothieta ja mansikoita. Iltakylpyyn pistin mukaan kylpyvaahtoa ja hengailin kylppärin lattialla mukana kylpemisen ajan. Iltasaduksi oli erikoisuus, Muumipeikko ja lohikäärme, jota minä en yleensä ikinä saa lukea.

Oli näinä aikoina harvinainen ilta yksin kotona (tai lapsi nukkumassa toki), ja katsoin peräti vuokraleffan jätskipalan ja Finin liitulakujen kanssa. Sängyssä olin noin 22.30. Teki piiiitkästä aikaa melko hyvää, vaikka siitäkin vähäisestä karkkimäärästä seurasi maanantai aamulle kunnon hedari.

Kovin nopeasti se meidän viikonloppu jälleen hujahti, mutta sunnuntaina illalla tuntui että arkeenkin on taas ihan valmis. Ehdimme viettää hyvin aikaa yhdessä, tehdä kivoja juttuja, urheilla ja levätä. Mukavan iisiä ja rauhallista, kuten meidän viikonloppu useimmiten on.

Tykkään siitä, että jotain ohjelmaa on tiedossa, mutta päiväkotiarkikin väsyttää selkeästi sen verran, että lapsen on myös saatava olla kotona ihan kaikessa rauhassa ja leikkiä omilla leluillaan ilman pakkoa lähteä minnekään. Ulkoilua on saatava, koska itselläni jää ulkoilu auttamatta viikolla vähäisemmäksi. Muuten mennään fiiliksen ja olosuhteiden mukaan. Koronan rajoittaessa menoja ohjelmaa saa onneksi ihan vaikka eväsretkestä metsään (tehtiin viikkoa aiemmin) tai luistelun kokeilemisesta. Eniten kaipaan viikonlopuilta juuri tätä – kiireettömyyttä, aikaa, yhdessäoloa.

Ja hei, muistakaa osallistua vielä

Spices Chefin liemijauhepaketin arvontaan!

Arvontaan pääset täältä.

Aikaa osallistua on sunnuntaihin asti.