Koronasynttärit ja yksisarviskakku
0Näytti jo pahasti siltä, ettei minkäänlaisia kaksivuotissynttäreitä saada aikaan. Isoja ei ollut tarkoitus pitää alunperinkään, vaan kutsua kummit perheineen (kummeja on 2) käymään perjantai-iltana ja perheet lauantaina, jolloin varsinaiset ”juhlat” olisivat. Koronasynttärit ovat aikamoinen tabu. Kummien tulosta jouduttiin luopumaan, mutta isovanhemmat ja siskoni perhe tulivat syömään kakkua lauantaina. Isovanhemmat ensin, siskon perhe erikseen illemmalla. Riski? Onhan siinä aina riski. Mutta nämä ovat ihmisiä joita olemme nähneet muutenkin. Miehen vanhempia näkee lähes päivittäin ja olimme juuri viikon mökillä minun vanhempieni luona. Ketään muita me emme sitten oikeastaan näekään, joten riski tuntui kuitenkin hallittavissa olevalta. Ja olipa ihanaa saada lapselle pienet juhlat! Serkkujen kanssa oli kova meno ja illalla simahti kuin saunalyhty. Kokoonpano riitti hänelle aivan täysin, ja hän odotti juhlia koko viikon. Tai pikemmin, hän odotti sitä kakkua koko viikon.
Kakkuun pinkkiä ja hevosia
Kun alustavasti kyselin millainen kakku olisi toiveissa, vastauksena oli ”pinkki ih-hah-haa”. Jep, äitipäs leipoo.
Muutama vuosi sitten Unicorn oli isosti esillä synttäriteemoissa. Ja tuntuu trendi elävän vieläkin. Ihastuinkin Kinuskikissan Yksisarviskakkuun (katso täältä) ja mietin saisinko sellaisen toteutettua. Haasteena oli, etten ole koskaan leiponut perinteistä täytekakkua. Toisena haasteena oli, että sen pitäisi olla gluteeniton ja vegaaninen. Ja kun kakkupohjasta viedään pois vehnäjauhot sekä kananmuna, ollaan lievästi sanoen kusessa.
Ensimmäinen pohjataikina oli täysi floppi. Se oli painava, tiivis ja kaikkea muuta kuin kuohkea. Siinä vaiheessa meinasin vähän panikoida. No, kokeilin sitten uudestaan eri jauhoilla. Seurasin molemmissa versioissa Kaapista puuttuu kakku – blogin helpon kuuloista ohjetta omilla muunnoksilla. Ja jessus sentään, meinasi itku tulla kun otin tämän taikinan pois uunista! Se tuoksui, näytti ja tuntui ihan täydelliseltä! Se oli kuohkea, maukas ja pehmeä. Se näytti ja tuntui täytekakkupohjalta.
Sitten se täyte. Siitä piti tulla pinkki. Ja siitä tulikin todella pinkki, kuin hattaraa olisi valellut väliin. Koristeet eli sarven, korvat ja silmät olin tehnyt jo aiemmin. Sarvesta oli tarkoitus tulla kaksivärinen, mutta muokkasin massaa niin kauan että lopulta valkoinen hukkui punaisen joukkoon. Mutta ihan hyvä näinkin.
Hyvä paha kakku
Lopputuloksena siis tuli kuin tulikin pinkki ih-hah-haa, Unicorn kakku, yksisarviskakku, josta synttärisankari oli aidosti haltioissaan – aluksi. Sitten lopulta eka pala pääsi suuhun, se sylkäistiin pois ja todettiin ”paha kakku. Lisää keksiä”. Jepjep. Ensi kerralla ehkä teen vain sen mangojuustokakun, vaikka sitä ei näin prameasti koristeltaisikaan.
Tässä kakussa joustin huomattavasti niistä säädöksistä joiden puitteissa yleensä leivon, lähinnä sokerin kohdalla, mutta lapsella on synttärit kerran vuodessa ja silloin hän saa sellaisen kakun kuin haluaa (äidin kykyjen rajoissa). Lisäksi sokerimassasta muovailu ja pastavärien käyttö oli todella hauskaa, kun sellaisia ei yleensä pääse hyödyntämään!
Yksisarviskakkuja googlettaessa (ja nimenomaan näitä vaihtoehtoversioita) törmäsin muun muassa erään paleo äidin tekemään kakkuun, jossa yksisarvisen sarven virkaa toimitti kokonainen palsternakka. Siis oikeasti, palsternakka. Siihen vedän rajan. Me vältämme valkoista sokeria ja pyrimme syömään terveellisesti, mutta mieluummin tarjoan synttärikakkuna vaikka pelkkiä sokeripaloja kuin palsternakkaa. Ellei lapsi sitten varta vasten joskus itse toivo juureksista tehtyä kakkua. Koronasynttärit ovat ihan tarpeeksi, ainakin kakkuun nyt panostettiin. Vaikka se ei sitten maistunutkaan. Keksit ja minikokoiset tikkarit olivat näiden bileiden juttu.
Gluteeniton ja vegaaninen yksisarviskakku löytyy ohjeena lähipäivinä blogista, jos haluatte kokeilla!
Koronasynttärit niinku yleisesti
Muuta tarjottavaa oli äitini tekemä sienipiirakka, salaatti, Kartanon perunalastut, vegaaniset vaahtokarkit ja suklaarakeet sekä pienet tikkarit, täytekeksit, kahvia ja pillimehua. Aika perusjuttuja. Eikä paljoa, koska ylihän niitä vaan jää kuitenkin. Kaikki gluteenitonta ja vegaanista, jotta sopii kaikille.
Miehen serkku sai hankittua töistä upean yksisarvisilmapallon, joka koristi juhlapöytää. Sitten vain juteltiin, herkuteltiin, saatiin hetkeksi unohtaa kaikki muu ja viettää aikaa yhdessä. Tuli todella hyvä mieli, että pienen tilaisuuden sai pidettyä turvallisesti. Ipanakin ymmärtää juhlien päälle jo ja osasi odottaa, että vieraita tulee häntä juhlimaan. Kaikki muu suunniteltu pitikin perua, kuten lasten pikkujoulut, joten koronasynttärit olivat sitäkin tärkeämmät. Kaikille meille. Tuli myös kivoja lahjoja, kuten ihanat puuvaunut nukelle. Nuket ovat rakkaita leluja, joita hoidetaan hellästi, joten kiva saada niille myös hoitotarvikkeita. Minä annoinkin lahjaksi aivan upean Antonio Juan – nuken, ja joululahjaksi sille tulee vielä vaatteita ja hoitotarvikkeita. Isi antoi keppihevosen, joka haettiin Tingelingistä jo aikaisemmin.
Nyt sitten ollaankin eristyksissä taas, että päästään miehen vanhemmille joulun viettoon. Minullakin on seuraavat viikot vapaata, ja ehdin viettää lapsen kanssa kunnolla laatuaikaa. Töissä on ollut pitkää päivää ja yhteiset ulkoilut ja leikit ovat jääneet vähiin. Ajattelin tehdä metsäretkiä eväiden kanssa, käydä katsomassa jouluvaloja keskustassa ja olla vaan paljon läsnä. Tuntuu välillä niin surkealta kun toinen kantaa kirjaa sylissä ja pyytää lukemaan, mutta itse onkin aloitettava työt.
Mutta, kaikista rajoituksista ja leviämisistä huolimatta, nyt on ihan hyvä ja positiivinen fiilis. Joulukuu jatkukoon, nautitaan joulun odotuksesta ja jospa välillä tulisi edes hetkeksi luntakin maahan.
Laitan lähipäivinä sen kakkuohjeen!
LUE MYÖS
Miksi jouluvauva on ihan paras
Joulukuu ❤️
Olen aina rakastanut joulua, ja joulun odotus on yksi merkittävä asia, joka auttaa jaksamaan läpi tämän pimeän vuodenajan. Joulukuu on eittämättä yksi parhaista kuukausista. Lapsen syntymä teki joulukuusta vielä maagisemman. Lapset tekevät joulusta ja joulun odotuksesta muutenkin taianomaisempaa omalla innostuksellaan, ja kun oma lapsi on vielä syntynyt joulukuussa, on koko kuukausi kerrassaan lumoava. Ja perhana aion tehdä siitä sellaisen myös nyt!
Takaisin vauvakuplaan
Viime vuonna aloin marraskuussa upota uudelleen siihen ihanaan vauvakuplan hattaraan, jossa ensimmäinen yhteinen joulu pariviikkoisen vauvan kanssa meni. Mietinkin silloin tuleeko joka vuosi tuntumaan samanlaiselta. Vaikka välimatka synnytykseen ja vauva-aikaan kasvaa, uskallan jo nyt sanoa, että joulukuu tulee silti olemaan täynnä taikaa joka vuosi. Jälleen huomaan olevani herkempi ja nuuhkivani lapsen päätä silmät ummessa. Siinä hän on, minun tyttöni, jota jestas olen odottanut koko ikäni. Lähestyvä syntymäpäivä herättää ne muistot lapsen syntymästä entistä voimakkaammiksi, ja haluan täyttää koko ympäristön kaikella kimaltavalla, valoisalla ja satumaisella.
Pihavalot pistin päälle heti marraskuun alussa, ja joulukuusi pystytetään tänään. Joulukuisen lapsen synttäreillä saa olla jo täydet joulukoristeet. Sitä paitsi, parasta joulussa on ehkä se joulun odotus, joten miksi koristeista ei voisi nauttia jo pitkälti etukäteen? Joulupyhät ovat hetkessä ohi, ja heti niiden jälkeen joulukuusi alkaa näyttää vähän hassulta. Tässä vaiheessa sitä jaksaa ihastella täysillä!
En tiedä tuleeko fiilis joulukuusta muuttumaan ajan kanssa. Luulisin, että ainakin niin kauan kun lapsi on lapsi, itsekin heittäytyy siihen joulun taikaan ja satumaisuuteen herkemmin. Lapsen kasvaessa joulupukin odotus vaihtuu sitten joksikin muuksi, mutta haluan silti säilyttää joulukuussa sen kipinän ja jännityksen, jotka tekevät siitä erityisen. En tiedä vielä miltä joulu tänä vuonna näyttää, tai mitä olemme tekemässä. Viime jouluna olimme minun perheeni luona mökillä. Kaiketi olemme tänä vuonna miehen vanhempien luona. Mikä onkin aika hyvä tilanne, koska voi olla ettei Uudeltamaalta edes kohta lähdetä mihinkään. Miehen vanhemmat ovat hoitaneet lasta työpäivien ajan muutenkin, joten heidän kanssaan on oltu tekemisissä koko ajan. Muuten ei sitten juuri ketään vissiin taas nähdäkään.
Joulua kohti
Erilainen joulukuu nyt kyllä tosiaan on. Ei tarvitse suunnitella joulukonserteissa käymisiä tai isoja pikkujouluja. Eikä joulumarkkinoita taideta järjestää. Tänään oli tarkoitus pitää muutaman kaverin kanssa lapsille omat pikkujoulut, mutta kun ne piti perua niin ryhdymmekin illalla kuusen koristeluun. Nyt tulevana viikonloppuna on tarkoitus viettää lapsen 2-vuotissynttäreitä. Kummien oli tarkoitus tulla perjantai-iltana ja isovanhempien sekä siskon perheen lauantaina. No eipä sekään edes nyt oikein toteudu. En tiedä mitä tässä tapahtuu. Omat vanhempani tulevat varmaan käymään. Miehen vanhemmille mennään sunnuntaina syömään. Ipana itse ei onneksi osaa odottaa sen enempää. Mutta olisi nyt joku muukin syömässä kakkua ja tekemässä hetkestä vähän erityisemmän. Pitäisi nyt piru vie edes isovanhempien pystyä tulemaan lapsen synttäreille. Olimme viime viikon eristyksissä mökillä ja tällä viikolla teen töitä kotona, eikä muuta ohjelmaa ole tiedossa. Joten ei tässä pitäisi millekään välissä altistua.
Kovin erilainen tunnelma siis odottaa tätä joulua. Mutta kaikki se on ihan okei. Tämäkin on ihan okei. Nyt en mieti mitä kaikkea jää vaille, kun on kuitenkin saanut niin paljon. Tämä on ihana joulukuu (!!!) ja edessä on ihana joulu. Mitä se sitten tänä vuonna tarkoittaakaan. Kaiken tämän keskellä tuon sitä taikaa ja kimalletta sitten meidän kotiin. Avasimme aamulla yhdessä joulukalenterin ensimmäisen luukun, mistä löytyi tonttulakki. Joululauluja on kuunneltu. Joku päivä voidaan tehdä oma tonttupolkuretki eväiden kanssa metsään. Hyvä tästä tulee.
Lue myös
Millä täyttää lapsen joulukalenteri?