Unilelu vai ei?
2
Kannattaako lapsella olla unilelu? Meidän reilun vuoden ikäinen tyttömme on nukkunut unilelun kanssa puolivuotiaasta saakka. Jo ennen sitä sängyssä pyöri uniriepu ja muutama pehmolelu, mutta vasta puolivuotislahjaksi saatu unipupu pääsi oikeasti tärkeän unilelun asemaan. Unipupusta tuli lapsen rakkain lelu, joka on kainalossa niin päivä- kuin yöunilla. Lapsi imeskelee pupun käpäliä kuin tuttia. Mutta kannattaako rakas unilelu vai ei?
Unilelu vai ei?
On ollut ihanaa huomata kuinka rakas unilelusta lapselle tuli. Meillä on samanlaisia Bukowskin pupuja nykyään kaksi, sillä ensimmäinen alkoi haista karmealta lapsen imeskeltyä sen käpäliä ja korvia aina nukkuessaan. Se pupu saikin nimen Haisu, ja lapsi oppi pian tuntemaan Haisun nimeltä. Meni aikansa ennen kuin toinen pupu pääsi lainkaan suosioon. Aluksi sitä välillä halailtiin, sitten ilmeisen vahingossa myös sen käpälät alkoivat eksyä suuhun. Nykyään on sitten kaksi tasavertaista pupua, jotka päätyvät illalla kainaloon ja vuoron perään suuhun. Kun nappulaa menee aamulla hakemaan hänen herättyään, siellä hän sängyssä pyörii kahden pupun kanssa ja olenkin alkanut kutsua häntä pupumonsteriksi. Toinen pupu sai nimekseen Helmi, mutta oikeastaan vain Haisu on aktiivisesti käytössä oleva nimi. Kenties meillä tulee olemaan vain Haisu ja Haisun klooni?
Unilelu tuo lapselle turvaa ja lohtua, ja ainakin meillä unilelu on äärimmäisen tärkeä. Unilelu myös pidetään vain unileluna, eli sillä ei leikitä muuten, vaan se pysyy sängyssä odottamassa unille menoa. Poikkeuksena toki vaikka sairastelu, jolloin rakas lelu on tuonut lohtua kurjaan oloon. Muuten unilelua ei ole käytetty lohdutuksena, mutta kun esimerkiksi yöpukua pukiessa lapsi temppuilee ja pistää vastaan, yhteistyön saa sujumaan jo vain sanomalla että tämän jälkeen mennään hakemaan Haisu. Haisu on taikasana, joka rauhoittaa aina.
Voiko unilelusta tulla liian tärkeä?
Meillä lelut on onneksi voinut pestä, ja vaikka se karmea haju on lapselle tuttu, myös puhdas pupu otetaan vastaan. Eikä siinä kauaa mene kun haju on palannut. Tarpeeksi väsyneenä lapsi kyllä nukahtaa myös ilman unilelua, mutta etenkin päiväunilla nukkuu paljon paremmin lelun kanssa. Meillä ei ole koskaan syöty tuttia, mutta pupun käpälien imeskely on kyllä ajanut jonkinlaista tutin asemaa. Sikäli olenkin miettinyt miten tuosta tavasta pääsee eroon ja voiko se olla jossain vaiheessa ongelmallista, sillä kyllähän tutistakin opetellaan eroon. Lopettaako lapsi sitten itse lelun imeskelyn isompana? Saako unilelun ottaa aikanaan mukaan päiväkotiin? Lisäksi olemme totaalisen pulassa jos unilelu joskus katoaa. Uskon, että ilman sitäkin opittaisiin elämään, mutta kun näkee lapsen kasvot ja sen rakkauden mikä niiltä paistaa kun pupun saa kainaloon, en ikinä raaskisi viedä sitä häneltä pois.
Unilelun on tutkittu olevan lapsen kehitykselle tärkeä ja muistuttavan lasta vanhempien tuomasta turvasta ja läheisyydestä. Unilelu on lapselle siirtymäobjekti, jonka avulla siirtyy tilanteesta toiseen, esimerkiksi valvetilasta uneen. Unilelu tuo myös turvaa lapsen ollessa erossa vanhemmista vaikka hoitopäivän aikana. Unilelun avulla lapsi opiskelee omaa erillisyyttään vanhemmista ja saa kokemuksen turvasta ja läheisyydestä myös erillään vanhemmista. Olenkin miettinyt oliko tuo puolen vuoden ikä meidän lapsen kohdalla juuri sellainen herkkä aika, jolloin unilelulle tuli suurin tarve ja juuri silloin saadusta pupusta tuli siksi niin ylivoimaisen tärkeä. Niin tai näin, Haisu on kuitenkin ollut rakkain lelu eikä minulle tulisi mieleenkäön vähätellä sen merkitystä lapselle. Sikäli olen sitä mieltä, että lapsi saa nukkua unipupujensa kanssa juuri niin kauan kuin haluaa. En usko, että hän enää kymmenenvuotiaana nukkuu sen käpälä suussaan. Mutta jos pupu edelleen pyörii kainalossa, niin ainakin osasimme hankkia hänelle maailman parhaimman puolivuotislahjan. Toivonkin, että Haisu saa säilyä lapsen mukana aina rakkaana muistona lapsuudesta. Siitä tuli tärkeämpi kuin osasin ikinä kuvitellakaan.
Moikka! Meillä poika tekee ihan samaa syö pupun korvia ja minkä vaa suuhun saa kun nukkuu menee. Olen miettinyt tätä samaa et onko hyvä vai ei. Oletko jutellut tästä asiasta neuvolassa. Itse en ole viellä.
Moi! En muista onko ollut puhetta, ei siis ainakaan sen suuremmin. Tai pupun puhdistamisesta on kyllä ollut, kun se alkaa haisemaan aina uudelleen pesun jälkeen kun sitä imeskelee. Siihen hoitaja vain totesi että etikassa liottaa ensin niin hajut lähtee, ja niin oon välillä tehnytkin. Ei siis vissiin mikään isompi ongelma? Itse en nyt välttämättä huolestuisi, unilelu kun voi olla mukana läpi elämän, toisin kuin tutti. Eiköhän ne kouluiässä ala sen imeskelynkin viimeistään lopettelemaan. Ja meillä puput on vaan unilla käytössä, niin ei niitä koko aikaa imeskellä. Eikä mitään muita leluja laita suuhun kuin ne kaksi unipupa vuoron perään. Toisaalta onhan se myös ihana että on sellainen turva ja lohtu olemassa, kun vaikka aloittaa päiväkodin.