Vauva oli yökylässä ensimmäistä kertaa

Keskiviikkona meidän vauva oli ensimmäistä kertaa yötä poissa kotoa ilman vanhempia. Periaatteessa yökyläilyn olisi voinut järjestää jo aiemminkin, sillä hän on aina ollut hyvä nukkuja ja mennyt helposti nukkumaan kenen kanssa tahansa. Toisaalta, kenties juuri sen takia yökyläilylle ei ole ollut tarvetta. Viime viikkoina on ollut sen verran paljon ohjelmaa ja minullakin omia menoja ilman lasta, etten halunnut lisätä niihin enää yön yli kestäviä hoitoreissuja. Mutta nyt sattui oikein sopiva rako pistää lapsi mummolaan ja viettää iltaa miehen kanssa ihan kahdestaan. Vauva oli yökylässä ensimmäistä kertaa tosiaan mummon ja vaarin eli isänsä vanhempien luona noin vartin matkan päässä kotoaan.

Keskiviikkona oli kunnon kaatosade koko päivän, joten heitimme lapsen hoitoon autolla. Mukana oli pyjama, vaihtovaatteet, vaippoja, ilta- ja aamupala sekä kaikista tärkein juttu eli unipupu Haisu. Vaikeinta yökyläilyssä tai ylipäätään muiden kanssa jättämisessä on nykyään se hiivatin maito. Koska imetys on vähentynyt, ei maitoa irtoa pumpulle juuri mitään. Kun sitten pitäisi kerralla varata sitä niin illaksi kuin aamuksi, ei millään saa tarpeeksi kasaan. Onneksi maitoa oli vähän pakastimessa, eikä se nyt tuon ikäisellä ole mikään ongelma jos maitoa saa hetkellisesti vähemmän. Välillä se jää etenkin iltaisin väliin kotonakin, kun iltapalasta on jo tullut maha täyteen. Mutta näiden hetkien takia odotan imetyksen lopettamista ja sitä, ettei maitoa tarvitse enää erikseen jemmata.

Vanhempien vapaailta ja -aamu

Mummolasta jatkoimme miehen kanssa kauppaan tarkoituksena herkutella simpukoilla, mutta niitä ei sitten kaupassa ollutkaan. Sen sijaan ostimme lisää vaippoja. Se siitä lapsivapaasta illasta, heh. Kaupassa suunnitelmat saivat nopeasti uuden käänteen, ja mieheni heitti minut kotimatkalla Triplan kulmalle. Kipaisin hakemaan meille sushia samalla, kun mies meni kotiin pistämään saunan päälle ja hakemaan koiran. Koira sai iltalenkin samalla kun he tulivat minua vastaan, ja kotona odotti sauna valmiiksi kuumana. Saunoimme kaikessa rauhassa, ja sen jälkeen herkuttelimme ihanalla sushi- ja salaattiannoksella. Jälkiruuaksi tuli napsittua suklaata ja salmiakkia.

Olin ajatellut nukkua seuraavana aamuna pidempään, mutta kun on tottunut heräämään aikaisin, niin ponkaisin jälleen ylös jo kuudelta. Aamu oli kuitenkin ihanan rauhallinen! Jätin vaihteeksi puuron väliin, kun sitä ei tarvinnut keittää lapselle. Olemme syöneet puuroa oikeastaan joka aamu, koska se on niin helppo aamupala ja maistuu nykyään hyvin myös pallerolle – ainakin oikeilla lisukkeilla. Tällä kertaa aamupalana oli kuitenkin itse tehty sämpylä runsailla päällysteillä, pari vauvan banaanipiparia, iso muki piparkakkukahvia vaahdotetulla iKaffella ja yksi vauvan Yosa Greek style kaurajogurtti, jonka törkeästi anastin. Tulipas aika paljon täydempi olo kuin siitä puuroannoksesta!

Aamupalan ohessa lakkasin myös kynnet ihanalla viininpunaisella värillä, pistin aamu-tv:n päälle ja köllöttelin koiran kanssa sohvalla kaikessa rauhassa. Ulkona satoi vieläkin kaatamalla ja mietin, että kohta sinne vaan pitää lähteä että koira pääsee ulos ja saan haettua pikku nappulani kotiin. Siihen asti kuitenkin nautimme ihan vain olemisesta. Koirallakaan ei tuntunut olevan mikään kiire ulos kun sai nukkua sohvalla rapauteltavana.

Onnistunut yökyläily

Koska veimme lapsen hoitoon autolla, piti minun kipittää hakemaan hänet tyhjillä rattailla. Hain samalla reissulla myös nelivuotiaan siskontyttöni päiväksi hoitoon. Vauva oli yökylässä helppo ja tyytyväinen tapaus, kuten kotonakin. Hän nukkuu kellon ympäri ja saadessaan unipupun kainaloonsa nukahtaa itsekseen missä tahansa. Oma fiilis illan ja aamun aikana oli sen sijaan vähän omituinen. Olen ollut vauvan luota poissa useita iltoja ja muutenkin välillä pidempiä pätkiä, mutta silloin olen aina ollut itse tekemässä jotakin. Käynyt lenkillä tai salilla, ollut teatterissa, elokuvissa, keikalla… Silloin ajatukset ovat kiinni muussa tekemisessä ja aika menee nopeasti. Teki hyvää saunoa kaikessa rauhassa ja viettää aikaa miehen kanssa ihan kaksistaan, mutta kyllä se lapsi pyöri mielessä koko ajan ja ihan fyysinen tarve saada hänet syliin oli paljon voimakkaampi kuin aiemmin ollessamme erossa. Mietin vain, että kun viime kerran olemme olleet samalla tavalla illan kotona kahdestaan, on ollut viime vuoden joulukuun alku juuri ennen lapsen syntymää. Siitä on jo melkein vuosi!

Kaiken kaikkiaan oli hyvä juttu, että vauva oli yökylässä. Nyt sekin on kokeiltu, ja tästä on helppo jatkaa. Seuraava yökyläilykin on jo sovittu joulukuulle, kun vietämme kavereiden kanssa pikkujouluja. Se kerta on varmasti itselle helpompi, kun ajatukset ovat kiinni muussa. Ja siihen ihan vain kotona olemiseenkin varmasti tottuu. Puhuimme myös miehen kanssa, että pitää suunnitella ihan kunnon kahdenkeskinen ilta yökyläilyn varalle. Mennä vaikka yöksi Tallinnaan ja käydä kunnolla syömässä. On hyvä viettää aikaa yhdessä myös ilman lasta, ihan vain pariskuntana kuten ennenkin, ja yhtä lailla lapsen on hyvä olla joskus keskenään isovanhempiensa kanssa. Kaikki hyötyvät. Mutta kyllä minä aika vauhdilla aamulla kiiruhdin hakemaan häntä takaisin kotiin!

Lue myös

Oma täydellinen aamurutiini

Oma täydellinen aamurutiini