Miksi jouluvauva on ihan paras
2Olen aina ajatellut, että sinänsä on ihan sama milloin lapsi syntyy, kunhan se ei ole joulukuussa. Joulukuussa nimittäin kaksi vuoden isointa ja tärkeintä juhlaa paketoidaan samaan syssyyn – nimittäin joulu ja synttärit, jotka ovat lähtökohtaisesti jokaiselle lapselle tärkeä tapahtuma. Mitä sitten kävikään? No, meillä oli vauvan laskettu aika nimenomaan joulukuussa ja neljä päivää ennen laskettua aikaa hän sitten syntyi, itsenäisyyspäivänä. Ihan virallisesti hän ei jouluvauva ole, mutta kyllä minun mielestäni joulukuussa syntyminen missä vaiheessa tahansa jouluvauvaksi tekee. Ja sanonpa vain, että oma jouluvauva on ollut paras juttu ikinä!
Loppujen lopuksihan kaikille on selvää, ettei sillä ei ole mitään väliä milloin lapsi syntyy, kunhan kaikki menee hyvin ja vauva on terve. Tässä lapsen kanssa vanhemmuuteen kasvaessani kuukausien ajan olen kuitenkin myös alkanut oivaltaa joulukuussa syntymisen erityisen hyviä puolia. En niinkään lapsen vaan itseni kannalta juuri tässä hetkessä. Ja täytyy sanoa, etten vaihtaisi joulukuussa syntyvää vauvaa mihinkään!
Jouluvauva alle vuorokauden ja ehkä maailman onnellisin äiti!
Tässä on Top5 syytä, miksi jouluvauva on ihan parasta:
1. Äitiyslomailu marraskuussa
Rakastan vuodenaikoja ja talvea, mutta marraskuussa ei ole mitään rakastettavaa. Hyvin harvoin saamme marraskuussa Helsinkiin kunnon lumipeitteen ja pakkasta, joten yleensä marraskuun täyttää pimeys, kylmyys ja märät kadut. Väsyttää ja ketuttaa. Kuinka ihanaa siis olikaan päästä marraskuussa äitiyslomalle!
Viimeisinä työpäivinä hyytävän viiman ja pimeyden läpi töihin tarpoessani en voinut kuin hymyillä ajatellessani, kuinka pian voisin aamuisin vain piiloutua lämpimän peiton alle kupponen kuumaa kädessäni, ulkoilla valoisimpaan aikaan ja nukkua juuri niin paljon päiväunia kuin mieli tekee. Vaikka tarkkaa aikataulua vauvan syntymälle ei tietenkään ollut, niin lähtökohtaisesti edessä piti olla useampi viikko ihan vain olemista. Ajatus tuntui hullulta, sillä minulla ei ole peruskoulun jälkeen ollut ikinä yhtä pitkää lomaa. Toki olin listannut joitakin työn alle joutuvia asioita, kuten siivoamista, vauvan vaatteiden pesua ja koiran eläinlääkärikäynnin, mutta kaiken kaikkiaan minulla oli vain pelkkää aikaa. Se jos mikä sai ajatuksen marraskuusta tuntumaan aika hiivatin ihanalta! Vaikka aloinkin olla aika malttamaton odottelemaan palleron saapumista (etenkin kun minkäänlaisia merkkejä hän ei saapumisestaan antanut…), nyt jälkikäteen olen muistellut kaihoten kuinka ihanan paljon minulla oli marraskuussa omaa täysin vapaata aikaa käytettävissäni!
2. Viileä vuodenaika ja loppuraskaus
Toissa kesän super helteiden jälkeen tätä tuskin ihmettelee kukaan. Minulla oli kaikin puolin helppo ja melko vaivaton raskaus, eivätkä kesän helteet sikäli rasittaneet pahemmin kuin muussakaan tilanteessa. Mutta eipä siinä tullut tehtyä juuri mitään. Nukkuminen oli heikkoa, ja mökillä jaksoi lähinnä vain makoilla varjossa tai istua järvessä. Nautin kyllä kesästä ja lämmöstä, mutta liika on liikaa. Sikäli raskaus pelasti, että muussa tilanteessa olisin halunnut kuollakseni lenkkeillä ja niillä helteillä se olisi ollut tuskaa, mutta lenkkeily täytyi lopettaa jo heti alkuunsa keväällä. Näin ollen sain vain makoilla. En kuitenkaan tiedä, miten olisin selvinnyt helteistä viimeisinä viikkoina. Kenties ne eivät siinä lomaillessa olisi haitanneet?
Syksy ja alkava talvi tekivät lämpötilansa puolesta loppuraskaudesta mukavaa ja helppoa. Nukuin kuin tukki. Ainut miinus oli oikeastaan ulkoiluvaatteiden vähyys, sillä tavalliset lenkkeilytakit eivät mahtuneet enää päälle. Kaikeksi onneksi kyse oli kuitenkin niin lyhyestä ajasta, että pärjäsin muutenkin. Itse asiassa ostin vain yhden raskausvaatteen, nimittäin legginsit, mutta niitäkin käytin vasta pari viimeistä viikkoa mukavina kotipöksyinä. Ja taisivat ne muistaakseni olla päälläni matkalla synnytykseen…Vaikka vatsa kummasti siihen eteen ilmestyi, se kuitenkin pysyi niin pienenä että pärjäsin ihan tavallisilla vaatteilla.
3. Ensimmäiset vauvaviikot viileään vuodenaikaan
Okei, tässä kohtaa on toki myös miinusta, sillä olisihan lämmin sää monella tapaa helpompi vauva-arjen opettelussa. Nyt huolehdin siitä pärjääkö vastasyntynyt kovien pakkasten viilentämässä kodissamme, mistä tiedän pukeneeni vauvalle tarpeeksi päälle, iskevätkö meihin heti kaikki talven flunssat ja taudit ja niin edelleen. Toisaalta, etenkin kun kaikki sujui jälkikäteen ajatellen mainiosti eikä tautejakaan iskenyt, alkuun meidän olikin helppo vain pysytellä sisällä ja kotona. Vauva oli viikon ikäinen, kun kävimme Senaatintorilla joulumarkkinoilla, ja siitä liikekannalla olo oikeastaan lähti. Sitä ennen olimme käyneet pienillä kävelyillä koiran kanssa.
Faktahan on, ettei minustakaan ollut parin ensimmäisen viikon aikana pitkiä matkoja kävelemään. Lisäksi oli helppoa itsekin ensi alkuun hautautua jättimäisiin villapaitoihin ja kotihousuihin ja vaihtaa niihin mekkoihin ja shortseihin vasta myöhemmin, kun keho alkoi tuntua taas omalta. Kuitenkin keskellä heinäkuuta olisi ollut paljon ankeampaa juuttua pariksi viikoksi kotiin. Lisäksi kesällä vauva oli jo niin iso, että oli todella hauskaa rullata puistoon piknikille ja hengailla huovan päällä nauttimassa kesäisestä lämmöstä. Tosin köllöttely jäi paikoiteillen vähäisemmäksi kun tyyppi päätti lähteä jo kesäkuussa vauhdilla liikkeelle ja karata huovan päältä jatkuvasti nurmikolle maistelemaan ruohoa…
Nauroimmekin kaverin kanssa, jolla on viisi päivää nuorempi poika, että miten me kuvittelimme viettävämme vielä helppoa kesää kun vauvamme eivät vielä liiku?! Nooh, veikkaan että vuoden päästä muistelemme kaihoten tätä kesää ja miten helppoa se oli, kun saimme sentään vielä istua paikoillamme.
4. Joulun vietto kotona
En ole ikinä viettänyt joulua omassa kodissani. Toki lapsena, mutta nyt puhun aikuisiästä. Olen ollut useamman joulun ulkomailla, ja osan niistä viettänyt yhdessä mieheni kanssa, mutta yleensä olemme jakaantuneet jouluksi kahtia kummatkin omien vanhempiensa luokse. Yleensä mieheni on tullut käymään minun perheeni mökillä Tapaninpäivän aikaan ja olemme sitten matkanneet yhdessä kotiin paria päivää myöhemmin. Järjestely on ollut kaikin puolin toimiva, mutta välillä olen haikeana miettinyt kuinka ihanaa olisikaan viettää joulua omassa kodissa. Voisi hankkia joulukuusen ja kuunnella joululauluja.
Jouluaattona pistinkin heti aamulla telkkarista päälle Joulupukin kuuman linjan, keitin ison satsin riisipuuroa, jota miehen vanhemmat tulivat meille syömään ja puin vauvalle pehmoisen tonttuasun päälle. Iltapäivällä menimme puolestamme miehen vanhemmille syömään ja viettämään joulua. Kuten myös joulupäivänä. Kaiken lisäksi tulemme jatkossa viettämään joulua aina yhdessä, joten erikseen jakaantuminen loppuikin nyt ihan sattumalta ja yllättäen. Hassua ajatella, että lapsi on vasta 10kk ja kohta on jo hänen toinen joulunsa. Tosiaankin jouluvauva.
5. Oma toipuminen
Olen kaivannut todella paljon lenkkeilyä. Etenkin syksyllä ilman viiletessä katselin haikeana keskuspuistossa hölkkääviä energisiä ihmisiä, ja mietin vain miten paljon minunkin teki mieli juoksemaan. Jos meille olisi syntynyt vauva keväällä tai kesällä, juoksutaukoa olisi kertynyt jonkin verran lisää. Sen sijaan jouluvauvan ansiosta minulla oli talvikuukaudet hyvin aikaa toipua ja reippaan vaunulenkkeilyn kautta kasvattaa kuntoa kohti kesää ja ahkeraa lenkkeilyä! Pystyin onnekseni hyvin harrastamaan liikuntaa koko raskauden ajan, joskin jonkin verran muutellen ja tarpeen mukaan keventäen. Meni siinä silti varmasti aikaa, että kroppa alkoi toimia samoin kuin ennen raskautta.
Talvella on huomattavasti helpompaa ottaa iisisti ja harrastaa rauhallista liikuntaa, mutta kesällä ei ole lenkkeilyn voittanutta. Vaikka juokseminen voi pitkän tauon jälkeen tehdä melko tiukkaa, en malttanut odottaa että sain vetää lenkkarit jalkaan ja kirmata jälleen lenkkipolulle!
Kävelyn lisäksi liikuntani on tätä nykyä koostunut lenkkeilystä ja kuntosalista, mutta kumpikin kulkee mukavasti. Etenkin lenkkeily on ollut parempaa kuin koskaan! Se vapaus, se rauha, se kepeys askeleessa. Lenkkeily sujuu paremmin kuin koskaan. Ja juoksurattaiden ansiosta olen voinut pistää naperon kyytiin ja lähteä lenkille koska vain.
Unipupu Haisu kulkee mukana kaikkialle!
Loppujen lopuksi oli tosiaan ihan se ja sama mikä aika vuodesta oli, kun vauvan syliini sain. Se päivä oli silkkaa taikaa. Upposimme ihanaan vauvakuplaan saman tien, pidimme sitä pientä palleroa paitamme alla vuoron perään, katselimme välillä ikkunasta miten muu maailma jatkoi menoaan ja sitten suukottelimme uunituoreen tyttäremme kasvoja. Sillä hetkellä katoaa niin ajan-, paikan- kuin vuodenajantaju. Vaikka olin koko synnytyksen ajan aika onnistuneesti omissa maailmoissani, muistan elävästi hetken kun kävelimme sisälle synnytyssaliin. Oli yö, pimeää ja hiljaista. Myös sali oli pimeänä, ja sen ikkunalaudalla paloi kynttelikkö. Tunnelma oli täydellisen rauhallinen ja lempeä. Ja sellaisena se jatkuikin, oikeastaan pitkälle kevääseen! Ja juuri nyt en vaihtaisi jouluvauvan syntymäkuukautta mihinkään! Kohtahan meillä vietetään lisäksi aikamoista juhlakuukautta, kun joulukuu täyttyy itse joulun lisäksi myös synttäreistä, itsenäisyyspäivästä ja uudesta vuodesta. Kyllä silloin kelpaa jouluvauva olla.
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Lue myös
Mökkeily hurmaa ympäri vuoden
Olen viettänyt kesät pitkälti mökkeillen vauvasta asti. Ukkini rakennutti aikanaan sukumme yhteisen kesämökin, jossa lomia vietettiin isommalla porukalla tai ihan vain oman perheemme kesken. Ukki yleensä kuului pakettiin, ja kesämökki olikin nimenomaan se paikka, jossa ukin kanssa vietettiin eniten aikaa. Vaikka nykyään vanha mökki on purettu pois ja tilalle rakennettu uusi ympärivuotinen ”mökki”, ympäristö on edelleen sama kuin se jossa sain kasvaa. Uimme edelleen samassa rannassa, saunomme samassa saunassa ja veneilemme samassa saaristossa. Rantakallioiden alapuolelta löytyy se kivi, jolla leikin lapsena intiaania kovaan ääneen laulaen muiden nukkuessa päiväunia. Nyt mökkeilen samassa paikassa oman lapseni kanssa, ja mikä ihaninta, se onnistuu nyt ympäri vuoden! Mökkeily hurmaa ympäri vuoden, ja se onkin meille nykyään jokaisen vuodenajan juttu.
MökkeilY HURMAA pienestä pitäen
Mieheni ja minä olemme innokkaita mökkeilijöitä. Viime kesänä vietimme mökillä kaikki kesäloman viisi viikkoa, eikä aika käynyt lainkaan pitkäksi. Olemme sikäli erityisen onnekkaassa asemassa, että olemme voineet kierrellä kolmella eri mökillä ja näin ollen vaihtaa paikkaa useampaan kertaan. Mökkeily ei käy tylsäksi, kun ympäristö ja seura ajoittain vaihtuvat.
Kaksi kesämökeistä on mieheni perheen puolelta, ja käytössä vain kesäisin, ja näiden lisäksi on tosiaan minun perheeni ympärivuotinen talo. Ainut miinuspuoli mökeissä on pitkä ajomatka, minkä vuoksi mökkeilemään ei pääse yhtä usein kuin haluaisi. Mutta ehkä sinne pääseminen on sen vuoksi vielä ihanampaa?
Kesällä vai talvella?
Mökkeily kesällä ja talvella on hyvin erilaista, mutta kummassakin on omat ihanat puolensa. Kesämökkeilyn viehätys lienee kaikille selvä rantasaunoineen, uimisineen, kesäiltoineen ja veneilyineen, mutta talvimökkeilystä on monella tapaa tullut itselleni yhtä tärkeää. Talvi on mökillä monella tapaa karu; on pimeää, kylmää ja hiljaista. Eikö olekin ihana ajatus! Esimerkiksi marraskuu, kun ulkona näkee eteensä vain muutaman tunnin. Saa nukkua aamulla pitkään, syödä aamupalaa kaikessa rauhassa järvimaisemaa ihaillen, ulkoilla vaikka lenkkeillen. Parhaimmillaan ulkoilun jälkeen odottaa sauna tai palju, jotka tekevät olostani keskellä päivää erityisen hemmotellun. Sitten ruokaa, hyvä kirja käteen ja peiton alle lueskelemaan, kenties torkahtamaan. Kyllä, talvimökkeily on vienyt sydämeni ja mökkeily hurmaa erityisesti juuri lumikinosten keskellä.
Mökkeilyä lapsen kanssa
Myönnettäköön, että lapsen myötä mökkeilykin on muuttanut ainakin väliaikaisesti muotoaan. Tyttömme on nyt 10kk, nukkuu yhdet päiväunet ja on aikamoinen menijä hereillä ollessaan. Ei siinä köllötellä kirja kädessä sohvalla. Lapsen kanssa toisaalta tulee käytyä ulkona useamman kerran päivässä vaikka vain ihmettelemässä puista pudonneita lehtiä. Olemme myös sen verran aktiivisia arjessa, että joskus tekee todella hyvää vain pysähtyä keskelle metsää ja katsella syksyistä järvimaisemaa. Kunhan järvi jäätyy, pääsemme retkeilemään sen päälle. Pulkkamäkeen mökkitielle. Kipaisemaan pakkasessa ja pilkkopimeässä pyyhe ympärillä rantasaunaan.
Olenko romantisoinut mökkeilyä jo ärsyttävän pitkälle? Minulla on siihen vielä oikeus ja mahdollisuus, koska mökkeily on itselleni lomaa. On ihan selvää, etten haluaisi viettää mökillä koko marraskuuta, mutta viikon verran sujuu vielä aika autuaassa tunnelmassa.
Eihän se aina putkeen mene kuten kuvittelisi. Esimerkiksi nyt viimeisimmällä mökkireissulla lokakuun alussa olin ajatellut lenkkeillä ja lukea. Heti ensimmäisenä aamuna heräsin kurkku kipeänä, seuraavana päivänä kipeytyi myös pää ja iltaan mennessä nenäkin oli jo tukossa. Ulkona satoi räntää aamusta iltaan ja kävelin metsässä sateenvarjo kädessä, vauva kantorepussa ja koira perässä kipittäen. Lenkille en päässyt ja lukea en juuri ehtinyt tai jaksanut. Mutta saipa vauva viettää aikaa isovanhempien kanssa ja tämä äiti malttoi nukkua aamuisin vähän pidempään. Kävimme tapaamassa myös omaa mummoani, jolla on tyttäreni kanssa ikäeroa 90 vuotta ja 1 päivä.
Mökillä on myös aikaa leipoa ja nautiskella erityisen hyvästä ruuasta. Lisäksi siellä on usein paljon syöjiä, minkä vuoksi mökillä onkin hyvä tilaisuus kokeilla uusia reseptejä. Mökillä järvimaisemaa ihaillen leivonnaiset maistuvat kaiken lisäksi entistä maukkaammilta! Loistavia mökkiherkkuja ovat esimerkiksi
Mökkeily on elämäntapa
Olen todella onnellinen, että voin totuttaa myös tyttäreni vauvasta saakka viettämään aikaa mökkeillen. Olimme mökillä ensimmäisen kerran hänen ollessaan alle kaksikuukautinen. Sillä kertaa emme päässeet edes lähtemään kotiin ajallaan, kun lumi oli tukkinut mökkitien. Kulunut kesä oli täynnä ihmeitä meille kaikille, kun tutkimme lehtiä, nurmikkoa ja muurahaisia pienten sormien välissä, söimme marjoja suoraan puskista ja heiluttelimme paljaita varpaita viilentävässä vedessä.
Tuleva talvi on myös täynnä uusia jännittäviä asioita. Varmasti edessä on vielä aika, kun lapsi ei mökille haluaisi lähteä, mutta sekin on vain yksi vaihe. Ja siihen on kaiken lisäksi vuosia aikaa. Siihen asti nautimme mahdollisuudesta paeta metsän laitaan ja seurata vuodenaikojen vaihtumista.
Seuraatko jo muuten myös täällä?