Hae
Saran kotikolo

Kauppakassitilaus tuli – mitä sieltä löytyy?

Me tehdään kerran viikkoon kauppakassitilaus Prismasta, se on sellainen juttu mistä ei aiota luopua! Kaikki alkoi ekana koronakeväänä, kun maskeista ei ollut tietoakaan, tautipaniikki jylläsi eikä ketään saanut nähdä. Ei siinä kauppaan menty, vaan alettiin tilata ruuat. Siinä vaiheessa tilausaika piti varata jopa viikkoja aiemmin, koska moni muu oli alkanut miettiä samaa. Sitten kaupat lisäsivät keräilijöitä ja tehostivat palvelua, ja homma alkoi sujua. Sen jälkeen ajan on saanut yleensä varattua vaikka vain päivää ennen, joten tilaus saadaan aina onnistumaan.

Lue aiempaa kokemusta tilauksista täältä: Kannattaako kauppakassipalvelu?

Ostoslista pysyy tallessa

Kun tilauksen kerran tekee, ostoslista säilyy tallessa ja seuraavaan tilaukseen samat ostokset voi lisätä ostoskoriin parilla helpolla klikkauksella. Sitten vain vähän muokkaa tarpeen mukaan, mutta ainakin perustarvikkeet kuten vihannekset, hedelmät, jogurtit ja kauramaidot on aina tilauksessa valmiina. Se tekee hommasta erityisen nopeaa ja helppoa.

 

Joku kerta ennen mökille lähtöä hain pari kassillista ruokaa mukaan ja kannoin niitä kotiin muistellen miten ärsyttävää niitä painavia kasseja onkaan raahata kaupasta kotiin! Vaikka koronan alkuvaiheessa sanoimme, että tällainen tilaaminen on vain väliaikainen ratkaisu ja ihan turhaa sitten kun kaupassa voi taas käydä, mieli muuttui aika nopeasti. Ei tulisi mieleenkään luopua kauppakassitilauksista enää. Ensinnäkin, se säästää huimasti aikaa ja vaivaa. Tilaamalla tulee ostettua paljon harkitummin viikon varalle ilman turhia heräteostoksia.

 

Samat tuotteet pysyvät viikosta toiseen

Miinuksena toki se, että joskus keräilyssä sattuu virheitä ja tulee kotiin tuotteita, joissa päiväys on turhan pian. Usein keräilijä myös soittaa ja kyselee vaihtoehtoja, ja virheiden sattuessa tuote on aina korvattu, joten sinänsä niistä ei koidu sen suurempaa ongelmaa. Tähänkin tilaukseen kerääjä soitti, kun tilatut El Paso tortillaletut olivat loppu, ja pyysin laittamaan tilalle tacoja. Tilaukseen voi myös jättää viestejä toivotuista tuotteista ja määritellä etukäteen mitä saa korvata toisella tuotteella ja mitä ei.

Kuvissa näkyy tosi tyypillinen tilaus mikä meille tulee. Leipiä, jogurtteja, kauramaitoja, vihanneksia, hedelmiä, ruokia varten tarvikkeita. Tietyt ruuat toistuvat usein, ja sitten vähän viikosta toiseen vaihdellaan tehdäänkö spagettia vai makaronilaatikkoa. Tälle satsille tuli hintaa 150,07€, ja se kestää meillä ainakin sen viikon. Tai ei ihan kaikki, salaatit helposti loppuvat kesken, eikä isompaa määrää voi tilata etteivät ehdi mennä huonoksi. Tässä hintaa nosti noin 12€ kookosöljy, mutta usein tosiaan myös ne pesuaineet sun muut. Tyypillinen hinta on sellaiset 120€ hujakoilla.

Välillä mukana on herkkujakin, kuten jätskiä tai suklaata tai sipsejä, mutta ne ovat useimmiten sellaisia mitä tulee haettua heräteostoksina silloin kun mieli tekee. Ja tarpeen mukaan tietysti vessapaperit, saippuat ja pesuaineet, jotka nyt puuttuvat.

Miten muilla, oletteko käyttäneet kauppakassipalvelua ja kokeneet sen hyödylliseksi?

 

 

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi  

Facebook   

Parhaat ruokablogit  

Millainen on meidän kolmevuotias?

Jokainen lapsi on erilainen, ja sen huomaa jo pistäessä näitä samanikäisiä lapsia kaveriporukassa yhteen. Yksi seurailee vähän sivummalta, toinen riehuu kuin päätön kana. Ja se miten lapset toimivat kotioloissa versus porukassa vaihtelee paljon. Mutta miten meidän tyyppi, millainen on kolmevuotias?

Meidän napero on nyt 3v 3kk vanha ja niin kliseistä kuin se onkin, tosiaan elämämme keskipiste. En osaa kuvitella mitä olisi ilman häntä. Kolmevuotias on kerrassaan lumoava, mielenkiintoinen, raivostuttava, itsepäinen ja maaginen tapaus, josta en saa tarpeekseni.

Herkkä hermostuja

Jo vauvana huomasi temperamentin. Kolmevuotiailla nyt varmasti jokaisella on havaittavissa tietynlaista uhmaa ja itsepäisyyttä, mutta toisilla keittää yli sitten vähän helpommin. Ja meillä on juuri sellainen tyyppi. Temperamenttinen ja herkästi tulistuva. Eikä sinänsä yllättävää, koska olen sellainen myös itse, ja sikäli otammekin yhteen säännöllisesti. Yhtä lailla olemme myös äärimmäisen rakastavia, ja halailemme ja jaamme suukkoja paljon.

Väsyneenä hänestä tulee helposti vähän riiviö, joka kiskaisee kaverilta pipon silmille, nappaa lelut käsistä ja juoksee käkättäen karkuun. Tai sitten homma menee ihan vinkumiseksi ja hermo pettää jo siitä että sukka on mennyt ruttuun. Päiväkodissa hän tuppaa torjumaan sylin ja avun, ja pyrkii suoriutumaan itse, mutta kotona heittäytyy helposti vauvaksi joka ei saa mitään puettua itse.

Mitä minä hänestä sanoisin? Hän on älyttömän hauska, keppostelija ja pelle, jolta tulee mahtavaa tarinaa ja joka kertoo tunteistaan avoimesti. Meillä sanotaan, kun jokin harmittaa yhtä lailla kuin se että rakastetaan. Sitä olemme opetelleet yhdessä, sillä itselleni se ei ole luontaista, mutta haluan lapsen pystyvän sanomaan ne sanat ääneen normaalina osana muuta keskustelua.

Räpätäti

Meidän kolmevuotias on varsinainen kälättäjä. Puhetta tulee sellaista tahtia, ettei suu pysy aina perässä.

Napero myös rakastaa keskustelua. On ihana huomata, miten koronan keskellä kasvanut tyyppi hakeutuu ventovieraiden seuraan esimerkiksi junassa ja alkaa höpistä niitä näitä.

Etenkin tälle lapselle kommunikointi ja keskustelu on ollut olennaista ihan vauvasta asti. Hänen ollessaan ihan pieni vauva istuimme yhdessä aamuisin sohvalla, kasvotusten, ja minun jutellessani hän tuijotti minua silmiin ja jokelteli takaisin. Seurasi joka paikassa herkeämättä mitä ympärillä tapahtuu. Reagoi. Keskustelu on ollut alusta asti hyvin luontevaa, sillä hän on aina vastannut ikätasonsa mukaan. Ja sen takia olen ottanut aikaa keskustelulle, jutellut mitä kuuluu ja miltä asiat tuntuvat, mitä on tapahtumassa ja mitä odotettavissa. Ikätason mukaan, mutta välillä se meinaa unohtua, koska hän juttelee niin sujuvasti takaisin, että vaikuttaa välillä ikäistään vanhemmalta.

Rakkain

Hän on herkkä ja lempeä, parasta ja kauneinta mitä tiedän. Ja olkoon miten kliseistä tahansa, hän on minulle kaikki. Elämässä on muutakin, siihen tarvitsee muutakin, mutta ilman häntä millään muulla ei olisi väliä. Kaikki mitä teen, kaikki mitä pelkään, kaikki mistä unelmoin, se liittyy jollakin tavalla häneen.

 

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi  

Facebook

Parhaat ruokablogit