Lapselle kertyy kummasti leluja. Ihan sama paljon yrittää keskittyä tekemislahjoihin, leluja kertyy aina. Ja sitä krääsää, vaikka varsinkin siltä yrittäisi välttyä. Jotain automaateista kolikolla saatuja härpäkkeitä ja muita, millä ei oikeasti tee yhtään mitään. Jos mietitään mitkä on 4-vuotiaan suosikkilelut, siinä ollaan sentään samoilla linjoilla. Ja se on ihanaa!

Kierrätykseen!

Meillä on käytössä taktiikka, josta en lipsu: joka syksy ja kevät kerään leluista ison satsin laatikkoon ja lapsi saa käydä sen vielä läpi ja valita onko seassa sellaisia leluja, joista ei vielä raaski luopua. Ja tämä on hei toiminut super hyvin! Jos ennen pyysin lasta itse valitsemaan lelut, jotka laitettiin eteenpäin, hän poimi ehkä 1-2 pientä. Nyt oikeasti saadaan aina iso kasa pois, kun käy selväksi millä ei ole viimeisen puolen vuoden aikana leikitty.

Kirjat ovat itselle aina mieluisia juttuja hankkia, mutta kirjasto on niin mielettömän hieno palvelu, että kirjoja tulee ostettua tosi vähän. Ne on erityisiä lahjoja silloin tällöin, kuten oheinen opus erilaisista maapallon ihmeistä tornadoineen, tsunameineen ja tulivuorineen. Tämä onkin kirja, joka kestää lapsella mukana aika pitkään, on helppo selailla myös itse ihan vaan kuvia katsellen, ja keskittyy kaikenlaisiin tämän hetken suurimpiin mielenkiintoihin, kuten luonnonkatastrofeihin.

Napero täyttää vuoden lopussa 5, ja sitten on tietty joulu, joten syksyllä motivaatio pistää jotain lelua kirpparille on aika suuri.

Nuket, pehmot, hahmot

Meidän 4-vee rakastaa edelleen nukkeja. Nuket ja erityisesti vauva-Peppi nimen saanut nukke ovat olleet rakkaita ihan pienestä asti. Tässä välissä nuket jäivät itse asiassa aika vähälle huomiolle, mutta viime aikoina ne ovat olleet taas vahvasti mukana. Espanjasta napero sai valita yhden lelun, ja pieni nuken tylleröhän sieltä tuli. Nukkejakin suositumpia ovat silti pehmolelut. En tiedä toista lasta, joka leikkisi pehmoleluilla yhtä paljon. Niitä on unikavereina ja kainalossa mukana, mutta tämä tyyppi oikeasti leikkii niillä ihan kuin nukeillakin. Pehmoja puetaan, syötetään ja peitellään nukkumaan. Ja niitä on aika satsi.

Silti aina olisi toiveissa nimenomaan uusi pehmolelu, jos jotain voi toivoa. Eikä niistä olekaan helppoa luopua, vaikka olisin julmana ja sanoisin ettei uusia tule, ennen kuin joku vanha lähtee pois. Ymmärrän tämän viehätyksen pehmoleluihin, koska ovathan ne äärimmäisen söpöjä. Kun joskus saataisiin aikaiseksi muuttaa ja naperolle tulee isompi sänky, pitänee hankkia sellainen jossa on säilytyslaatikot alla.

Nukkejen ja pehmojen lisäksi on ne muut hahmot: ennen Pipsa Possun minityypit, nyt Frozen hahmot ja dinosaurukset. Kaikki nukkekotiin mahtuvat pikkutyypit saavat saman hoidon kuin pehmolelutkin, ja kaikille on oma sänky. Itsehän toteutan tässä omia intressejäni ja ostelen silloin tällöin nukkekotiin jotain ihanaa pientä – viimeksi tuli aivan ihana hedelmätarjotin.

Omanlaiset lelut ja leikit

Meillä on lapsen kanssa hyvin paljon yhteistä näiden lelujen kanssa, ja se on ihanaa, koska ymmärrän sitä viehtymystä hyvin. Olen ollut itse ihan samanlainen. Mutta ehkä juuri siksi on erityisen tärkeää osata kuunnella mitä juuri hän haluaa, eikä tehdä oletuksia vain siksi että ”tästä minä olisin tykännyt”. Koska meissä kaikissa on myös eroavaisuuksia. Joskus saa olla tarkkana, että antaa lapselle tilaa olla oma itsensä ja muodostaa omat mielipiteensä, eikä ohjata niitä omien mieltymysten mukaan. Vaikka meidän tyypillä onneksi on vahvat mielipiteet ja kuuluva ääni, jolla ne tulevat esiin.

Leluja silti kertyy, ja itse siedän niitä pikkutavaroita aika huonosti silloin kun ne ovat levällään pitkin lattioita. Siksi panostan säilytysratkaisuihin ja olen salaa iloinen, ettei hän ole osoittanut suurempaa mielenkiintoa pikkulegoihin. Jos niiden aika tulee, pitää vetää syvään henkeä ja katsoa mitä siitä seuraa. Kehittäväähän niiden rakentelu tietty olisi.

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi  

Facebook

Parhaat ruokablogit

Olin lapsen kanssa äskettäin viikon Espanjassa Madridissa, tai oikeastaan siinä Madridin kupeessa olevassa pikkukylässä nimeltä Cobena. Saatiin tehtyä sinne mainio reissu, koska vanhempani viettivät koko syyskuun kaveriensa kämpillä talovahteina ja mehän keksittiin sitten tietysti lähteä mukaan. Naperolle viikko Espanjassa oli ensikosketus maahan, ja itsellenikin ensimmäinen kerta Madridissa. Millaista siellä sitten oli? Mitä kokemuksia Madridista ehti kertyä?

Viikko Espanjassa – mitä tehtiin?

Ensinnäkin, kuten aiemmin kerroin täällä, matka alkoi vähän takkuisesti kenttähenkilöstön ulosmarssilla, viivästyneellä lennolla ja puuttuvalla matkalaukulla, mutta pahemminkin olisi voinut olla. Lainasin sitten puhdasta paitaa äidiltä ja ekana aamuna suunnattiin vähän kaupoille. Nopeamminkin olisi voinut vaihtovaatteet löytyä, eikä mieli tehnyt ollenkaan siinä hetkessä kierrellä vaatekaupoissa, mutta löysin sekä itselleni että lapselle vaihtovaatteet (molemmille mekot ja collegepaidat).

Kauppojen jälkeen suunnattiin eläintarhaan. Vanhemmilla oli käytössä kaveriensa auto ja sinne vielä lainassa naperolle turvaistuin, joten liikkuminen sujui varsin vaivatta – etenkin meillä takapenkkiläisillä. Koska matkapäivä venyi kaikkinensa puolille öin, lapsi sai autossa myös hyvin torkahdettua ajon aikana.

Eläintarha oli aika hauska. Vähän extraa siihen mitä Korkeasaaresta löytyy ja mukavan rauhallista myös. Kiva ulkoilupäivä siis eläimiä katsellen.

Kokemuksia madriDista – Museoita ja maisemia

Toisena päivänä joutui taas käymään vähän kaupoilla, koska laukkua ei vieläkään tullut, mutta sen jälkeen lähdettiinkin Madridin keskustaan. Sinne pääsi hyvin paikallisbussilla. Mentiin käymään Luonnontieteellisessä museossa, mitä napero odotti kovasti. Ja siellä olikin paljon mielenkiintoisia juttuja. Toisaalta tuntui, ettei meidän Helsingin luonnonhistoriallinen museo hävinnyt tälle yhtään, oikeastaan päinvastoin. Helsingissä eläimet on aseteltu aktiivisesti tekemään jotain, mitä antaa näyttelylle paljon enemmän syvyyttä ja kertoo samalla eläimistä enemmän. Madridissa ne olivat vain lasien takana katseltavana. Parasta olivat dinosaurusten luurankojen jäljennökset ja ihmisen evoluutiota kuvaava näyttely.

Syömiset meinasi aina vähän jäädä välipalan haukkaamiseksi, ja täytyy sanoa ettei Madrid kaikkinensa ollut meidän gluteenittomalla ja maidottomalla ruokavaliolla ihan se helpoin. Ekaa kertaa reissussa tuntui vaikealta löytää ruokaa. Itse nyt aina löytäisi vaikka salaatin, mutta lapselle sitten. Englantia ei puhuttu oikeastaan missään, ja omat espanjan alkeelliset fraasit eivät auta kovin pitkälle. Paikkoja toki olisi, jos niihin osaisi mennä, mutta liikenteessä olisi vähän otettava ruokaa sieltä mikä kohdalle osuu. Ja nehän on yleisesti ottaen voileipäbaareja, joista saa patonkeja kinkulla. Ei siis meille. Kaupasta löytyi gluteenitonta super hyvin, ja toinkin kotiin ison satsin ihanuuksia. Ravintolapuolen tutkimiseen ei nyt jotenkin ollut tarpeeksi aikaa.

Mitä muuta tehtiin?

Käytiin päiväretkellä lähellä olevassa kylässä Aranjuezin kylässä, missä oli mm. muinainen kuninkaallisten kesäpalatsi. Kylään sai aikanaan rakennuttaa vain kuninkaalliset, joten rakennukset kaikkinensa oli varsin hulppeita ja koristeellisia. Kuten kyllä Madridissa muutenkin. Tämä retki oli ihana, löydettiin aivan ihanaa mustekalaa lounaaksi ja napero oli innoissaan palatsivierailusta.

Retkeiltiin Cobenan kukkukoilla ja metsikössä, mistä löytyi jättikäpyjä, ankkoja, kilpikonnia ja upeita maisemia aina Madridiin asti. Tämä oli omia lemppareita. Olisi ollut kivaa käydä siellä myös lenkillä, mutta, ei tarpeeksi aikaa. Oli aika juoksemista muuten nimittäin tämä loma.

Käytiin Madridin Palacio Realissa eli kuninkaan linnassa, mutta Aranjuezin palatsissa näki enemmän. Kierrettiin Pradon taidemuseossa ja lapsi olisi tuijottanut Jeesuksen ristiinnaulitsemista kuvaavaa taidetta vaikka kuinka. Tästä Jumalan pojasta onkin sitten juteltu sen jälkeen. Selkeästi vaihtuu aihe nyt Aasian tsunamista, mikä oli päällä Thaimaan reissun jälkeen.

Kämpillä oli uima-allas, missä pääsi uimaan joka päivä, mutta vesi oli aika kylmää. Sää oli aika täydellinen kaupunkilomalle (noin 25-29), mutta aamut oli super kylmiä – jopa 9 astetta yhtenä aamuna. Joten uiskentelu jäi vähemmälle tällä kertaa.

Iso kaupunki ja liian vähän aikaa

Ajeltiin hop-on-hop-off bussilla, mutta Madridissa en sitä suosittele sen suuremmin. Tuntui, että istuttiin vain ruuhkassa suurin osa ajasta ja olisi päästy paikallisbussilla paremmin. Välimatkat on aika pitkiä eikä kaupunki ole niin helposti käveltävissä kuin moni muu. Napero oli silti varsinainen sankari ja käveli mielettömiä matkoja, aamusta iltaan. Välillä kannettiin. Mutta siis mieletön kaupunkilomailija. Taidemuseot ja kaikki upposi ihan yhtä lailla kuin eläintarhakin. Kaikesta löytyy kiinnostavia juttuja, kun yhdessä tutkittiin. Ja olisi löytynyt paljon lisääkin. Kyllähän Madridissa viettäisi kevyesti kuukaudenkin.

Ehdittiin nähdä ja kokea paljon, mutta ei läheskään kaikkea. Hyvä syy siis mennä joskus takaisin! Viikko on kuitenkin lopulta lyhyt, koska kokemuksia Madridissa riittäisi vaikka koko kuukaudeksi. Ruoka ei tehnyt vaikutusta, mutta ei se espanjalainen keittiö lemppari olekaan. Plus oma häpeä, kun ravintoloiden etsimiseen ei nyt panostanut. Toisaalta, nyt oli asunto eikä hotelli, joten kerrankin oli kiva ostaa kaupasta ruokia ja kokeilla niitä.

Lapsi löysi kaksi nukkea ja minä ihanan oversize farkkutakin, jollaisen olen halunnut pitkään. Kotimatkalla oltiin kotona yllättävän nopeasti, lähtöportin pielessä oli liukumäki ja saatiin kahdestaan kokonainen penkkirivi. Sanoisin, että korvasi menomatkan ongelmat kertaheitolla.