Matka Espanjaan ja lentokentän ulosmarssi
0No niin, meidän keväällä buukkaama reissu Espanjaan on nyt heitetty. Olin naperon kanssa viikon verran Madridissa, jossa vanhempani viettivät koko syyskuun kaveriensa kämpillä ikään kuin talovahteina. Matkaan lähdettiin tiistaina 19.päivä – eli juuri se hiivatin lentokentän ulosmarssi päivä.
Lentokentän ulosmarssi ja kaikki lennot myöhässä
Oltuin kentällä innosta piukeana kahden maissa ja lennon piti lähteä 16.40, kunnes aloin katsoa yhä useamman lennon olevan myöhässä. Sitten alkoi tulla kuulutuksia työnseisauksesta ja ainoastaan ilmoitus, että lisätietoa lennon aikataulusta tulee 16.15. Sitten aika muuttui klo 17. Yritin pitää mielen keveänä ja lapselle selittää, että tällainen kuuluu matkusteluun ja joskus tulee viivästyksiä. Samaan aikaan itseäni todella sapetti, koska henkisesti varauduin meidän odottavan kentällä tunteja. Vaikeinta aina on, kun ei tiedä mitä tapahtuu ja kauan kestää. Napero onneksi suhtautui niin reippaasti, että itsekin oli helpompi pysyä rauhallisena.
Lopulta päästiin koneeseen, vaikka jo siinä vaiheessa ilmoitettiin että laukut tulevat jäämään Helsinkiin. No jeps. Tein jo koneeseen mennessä heti ilmoituksen puuttuvasta laukusta. Lento lähti lopulta noin 1,5 tuntia myöhässä. Ei paha siinä mielessä, että monia lentoja peruttiin kokonaan tai ne todellakin lähtivät tunteja aikataulusta myöhässä. Madridin päässä olikin sitten nopeaa, kun ei tarvinnut edes sitä laukkua odottaa, ja käveltiin vaan suoraan taksille. Kämpille kesti vain noin vartin verran, ja odottavat isovanhemmat olivat siellä vastassa. Napero oli niin kierroksilla, että oli kälättänyt taukoamatta koko matkan Helsinki-Vantaalta asti. Vitsi mikä matkustaja meillä siinä onkaan. Ei niin mitään ongelmia, vaikka perillä oltiin vasta klo 23 aikoihin paikallista aikaa ja nukkumaan pääsi puolilta öin – eli noin klo 1 maissa Suomen aikaa. Sammuttiinkin sitten molemmat aika nopeasti.
Kohteessa ilman matkatavaroita
Se laukku puuttui sitten jonkin aikaa. Täytyy sanoa, että jos joskus näin käy, niin nyt oli hyvä hetki. Sain lainattua äidiltäni t-paitaa ja pesuaineita, ja kämpillä oli myös pesukone. Vanhemmat olivat myös hakeneet hammasharjat ja -tahnaa meille valmiiksi. Se lapsen riemu, kun hammastahna oli pinkkiä! Ekana päivänä ostettiin vaihtovaatteet lentoyhtiön piikkiin ja odoteltiin laukkuja saapuvaksi.
No, torstaina näkyi tieto että laukku toimitetaan torstai iltana puoleen yöhön mennessä. Vanhemmat valvoivat odottamassa, mutta mitään laukkua ei tullut. Siinä vaiheessa aloin hermostua. Vaikka tavallaan oli kivaa saada uusi vaatekerta molemmille lentoyhtiön piikkiin, en lähtenyt lomalle mennäkseni vaan kauppaan etsimään vaatteita. Ei me menty sinne shoppailemaan vaan katsomaan paikkoja, ja ärsytti että joka päivä pitäisi mennä ostoksille että saadaan pikkuhousut riittämään. Perjantaina oltiin sitten aamupäivällä lähdössä taas liikenteeseen, kun juuri pihaportille mennessä eteen pysähtyi pakettiauto ja sitä ajanut mies nosti laukun autosta ulos. Kylläpä helpotti! Menin saman tien vaihtamaan omat vaatteet ylle ja sitten rallateltiin lapsen kanssa koko päivä.
FinnairIlta ei mitään tiedotuksia
Päivityksiä viivästymisilmoitukseen tuli tosi huonosti, eikä Finnairilta tullut mitään ilmoituksia ylipäätään. Ymmärrettävää on, että kiirettä piti kun noin 5000 laukkua etsi omistajaansa, mutta luulisi että jotain yleispätevää viestiä voisi kaikille lähettää. Ihan sen asiakaspalvelun ja tiedottamisen nimessä. Ehkä se olisi helpottanut myös asiakaspalvelun ruuhkaa ja antanut kuvan, että asiaa hoidetaan.
Täysi hiljaisuus Finnairin puolelta oli aika käsittämätöntä, ja kieltämättä vaikutti loman alkuun kun joutui koko ajan kyttäämään onko päivityksiä tullut tai tilanne alkanut selviämään. Edes viesti että ”laukkuja on niin paljon että toimitus kestää tavallista kauemmin, teemme kaikkemme että ne saataisiin toimitettua mahdollisimman pian jne.” olisi rauhoittanut monen mieltä ja ollut sitä aktiivista asiakaspalvelua, mitä tilanteessa odottaa. Ei ne yleiset tiedotteet verkkosivuilla auta lopulta ketään. Edes sama viesti omaan sähköpostiin antaisi tunteen, että juuri tämä minun asiani on siellä hoidossa.
Loppu hyvin kaikki hyvin
Loppujen lopuksi koen meidän olleen tosi onnekkaita. Lento ei myöhästynyt kovin paljon, ja saatiin laukku huomattavan nopeasti verrattuna moniin muihin, joilta se puuttui vielä jopa kuusi päivää myöhemmin. Ehkä se nopeasti tehty ilmoitus auttoi? En tiedä, mutta ne pari ekaa päivää selvittiin hyvin. Samalla tässä oli iso opetus. Ei me oltaisi tarvittu läheskään niin paljon vaatetta mukaan, varsinkaan, kun kämpillä oli pesukone.
Hygieniatarvikkeet, joissa käyttää tiettyä merkkiä, oli ehkä se isoin ongelma. Mutta siinäkin pärjäsi. Jos kaikki olisi pitänyt ostaa pesuaineita myöten, ei se Finnairin 50€/päivä korvaus kovin pitkälle riittäisi. Tai jos tarvitsisi vielä vaikka ulkovaatteet erikseen. Mutta ensi kerralla tieän pakata paljon kevyemmin. Napero käyttää niitä mekkoja joka päivä kuitenkin, joten muutaman lempparimekon lisäksi kun on pitkä kerrasto mukana niin pärjää hyvin. Sama juttu itselläkin. Kun on muutama toimiva vaate, niitähän sitä haluaa kotonakin aina vetää päälle. Aina ei pääse pesemään välissä, mutta silti vähemmällä pärjää.
Laukun jääminen matkasta voikin siis itse asiassa olla positiivinen kokemus. Lapsellekin kertyi uudenlaista matkakokemusta viivästyksineen ja puuttumisineen, ja hän suhtautui kaikkeen ihan prona. Ihan paras matkakaveri minne vain.
Kerron reissusta ja sen kohokohdista lisää vielä erikseen!
Häikäisevän upeaa teatteria – Pieni Merenneito Helsingin kaupunginteatterissa
Pieni Merenneito HKT 2023, kuva Helsingin kaupunginteatteri
Meidän viime viikonlopun lauantai sai yllättäen ihanan käänteen. Mentiin lapsen kanssa katsomaan Helsingin kaupunginteatterin suurmusikaali Pieni Merenneito. Olin tästä niin innoissani, etten oikein tiennyt miten päin olisi ollut, mutta napero otti asian tyynesti. Miksi? Ei hän oikein tajunnut mistä on kyse. Me on käyty teatterissa, mutta tämä spektaakkeli oli jotain ihan uutta. Ensimmäinen ihan oikea ison luokan teatteriesitys, ja lisäksi musikaali. Lauantaina laitettiin siis mekot päälle ja suunnattiin Hakaniemeen, ja siinä vaiheessa alkoi lapsellakin jännitys nousta. Pieni Merenneito Helsingin kaupunginteatterissa on juuri niin hyvä kuin kaikkialla huudeltiinkin.
Pieni Merenneito Helsingin kaupunginteatterissa
Ensimmäinen musikaalikokemus
Olen nähnyt useampia Disney-musikaaleja niin Helsingissä kuin ulkomailla, mutta viimeisestä on aikaa. Samalla olen odottanut palavasti, että tästä voi tulla yhteinen juttu lapsen kanssa. Musiikkia, lauluja, upeita asuja ja lavasteita – kaikkea mistä molemmat osaamme nauttia isosti. Pieni merenneito musikaali tarjosi kaikkea tätä, ja vielä enemmän. Kun esitys alkoi, seurasin lapsen ilmeitä ja hän oli aika lailla silmät pyöreänä. Esitys lavalla oli sellaista värien, glitterin, tanssin ja musiikin juhlaa, että tiesin hänen lumoutuvan. Tapahtumiin eläydyttiin vahvasti. Kieron ja Lieron tullessa lavalle hän peitti korvat käsillään, kuten aina jännityksen yltyessä, mutta Ursula ei kuulemma liian pelottava ollutkaan. Merimiehet ja laiva sekä yllättävät salamat saivat naperon ihan hätkähtämään, kun taas kokilta pilkottavat alushousut kirvoittivat rehevän naurun.
Pieni Merenneito HKT 2023, kuva Helsingin kaupunginteatteri
Väliajalla syötiin pala suklaakakkua ja vaihdettiin ensitunnelmia. Napero sanoi, että olisi kyllä ollut tosi innoissaan jo aiemmin, jos olisi tiennyt että esitys on tällainen. Siitä oli hyvä jatkaa toiselle puoliskolle.
Jotain uutta ja jotain vanhaa
Musikaaliesitys on erilainen kuin alkuperäinen leffa. Tuttuja lauluja ja tapahtumia on, mutta myös paljon uutta. Prinssi Erik rakastuu ilman että Ariel päästää ääntäkään. Loppukohtaus on melko lyhyt, ja Ursula tuhoutuu helposti ilman suurempaa draamaa. Ei tällaiset tarinat ihan sellaisenaan nykyaikaan enää kanna, sillä ihmetystä herättää jo se että miksi naisen tulisi saada isältään lupa mennä naimisiin rakastamansa miehen kanssa. Triton tähän toteaakin, että Ariel osaa itse puhua puolestaan.
Pieni Merenneito HKT 2023, kuva Helsingin kaupunginteatteri
Pääpaino on värikkäässä merimaailmassa, upeissa lavasteissa ja asuissa, jotka saivat lapsen haukkomaan henkeään. Toivelistalle nousi sitten aika monta kimaltavaa tyllimekkoa. Lopussa ilmaan leviävät saippuakuplat taisivat todella viimeistellä kokemuksen.
Esitys on pitkä, noin 2 h 20min, ja lapsi jaksoi sen mielettömän hyvin. Toisella puoliskolla tuli istumaan syliin ja muutaman kerran kommentoi tapahtumia ”kuiskaamalla” aika äänekkäästi, mutta hetkeäkään ei ollut malttamaton tai levoton tai halunnut kesken pois. Toisaalta tiesinkin sen, koska hän on aina jaksanut keskittyä ja seurata esityksissä ja tapahtumissa silloin kun tarve on.
Parasta olikin prinssi
Esityksen jälkeen puhuttiin tästä innostumisesta ja miten esityksestä voi olla innoissaan myös jälkeenpäin. Näin olikin, ja käsiohjelmaa esiteltiin kotona vielä monta kertaa saman viikonlopun aikana. Kotimatkalla ehdittiin hyvin jutella fiiliksistä, ja parasta oli prinssi Erik. Tämä olikin selkeä ensimmäinen ihastus johonkin hahmoon, kun aiemmin on aina ollut sellainen girl power – meininki. Ja täytyy sanoa, että sama tyyppi on aina ollut omakin suosikki Disneyn prinsseistä. Kiitosta sai myös Sebastian, jonka jutut hauskuuttivat läpi esityksen.
Isosti hattua täytyy nostaa Pärskylle, jonka roolissa vaihtelee kolme nuorta poikaa. Meille osui 8-vuotias Iivari Luomala, joka veti roolinsa niin suveriinisti ettei voi kuin ihmetellä miten rohkeasti tuon ikäinen osaa ottaa lavan haltuunsa, laulaa ja tanssia ja vielä lausua repliikkinsä erinomaisella tilannetajulla. Arielia esittävä Yasmine Yamajako omistaa kerrassaan mielettömän äänen. Upeaa laulua on muutenkin alusta loppuun, oli kyseessä sitten koskettavampi balladi tai huvitteleva tanssinumero.
Pieni Merenneito HKT 2023, kuva Helsingin kaupunginteatteri
Viimeiseen asti panostettu show
On upeaa nähdä Pienen Merenneidon kaltaisia suurtuotoksia ihan täällä kotikaupungissa, eivätkä ne häviä isoille Broadway-tuotannoille millään tasolla. Lavasteet, asut ja tanssinumerot rakentavat esitystä yhtä paljon kuin näyttelijät itse. Upeasti rakennettu merenalainen maailma, vedessä oikeasti uiva eli ilmassa kelluva merenneito ja keittiöhenkilökunnan ja ravun välinen piiloleikki on rakennettu taidolla ja kunnianhimolla. Se, miten merenneito ui pinnalle eli lavan kattoon ja ilmestyy sekunnissa takaisin lavalle lattian kautta on kerrassaan ihmeellistä ja lisää taikuuden tunnetta läpi esityksen.
Pieni Merenneito Helsingin kaupunginteatterissa aloitti meidän yhteisen musikaalimatkan, eikä se olisi voinut upeammin alkaa. Kiitos kaupunginteatteri tästä upeasta kokemuksesta!
