Keuhkokuumeesta toipuminen – miten menee?
5Nyt on kuutisen viikkoa siitä, kun sairastuin kolmannen kerran keuhkokuumeeseen. Keuhkokuumeesta toipuminen on pitkä prosessi, jossa ei auta kiirehtiä – sen muistan jo aiemmilta kerroilta. En tiedä mistä tauti tällä kertaa yhtäkkiä pukkasia, yleensähän keuhkokuume on jälkitauti, mutta toisaalta en ole sitö jälkitautina itse sairastanut koskaan. Miten keuhkokuumeesta toipuminen tässä vaiheessa etenee?
Kolme erilaista kokemusta
Monella tapaa tunnen päässeeni tällä kertaa helpolla. Sairastuin keskiviikkona illalla, ja sain täyden annoksen antibiootteja jo perjantaina, joten parantuminen käynnistyi ennen kuin tilanne pääsi liian rajuksi.
Ensimmäisellä kerralla kuume huiteli liki 40 asteessa, eikä ensimmäisestä antibiootista ollut apua, joten parin päivän jälkeen rinnalle tuli vielä toinen merkki, ennen kuin ne alkoivat tehota. Eivätkä keuhkot kunnolla toipuneet, koska siitä asti on ollut kroonista yskää. Se talvi meni aika heikosti, ja kunto oli kehno. Toisella kerralla tunsin voivani paremmin, mutta tulehdusarvot olivat yli 200 ja antibioottia piti laittaa suoraan suoneen. Pääsin onneksi kotisairaanhoitoon ja hoitaja tuli antamaan pistokset 3 kertaa vuorokaudessa, enkä siten joutunut sairaalaan.
Tilanne oli sikäli vakavampi, mutta itseään piti muistuttaa ottamaan rauhallisesti, koska olo ei muuten ollut yhtä sairas ja pelkkä makoilu ärsytti. Kunto oli jo valmiiksi huono, eikä tilanne tietenkään sitä parantanut. Mutta onneksi tuli kesä, loma ja lämmintä, mikä edesauttoi toipumista huimasti. Aloin pystyä taas lenkkeilemään ja vähitellen saamaan fyysistä kuntoa paremmaksi. Seuraavana talvena jumpissa alkoi jaksaa paremmin ja tuntui, että kyllä se siitä.
Kärsivällisyyttä toipumiseen
Keuhkokuume vie keuhkokapasiteetin varsin alas. Nytkin, vaikka muuten en tuntenut olevani niin sairas, sellainen syvä keuhkoista asti kumpuava yskä on seurannut siitä asti. Hengitys rohisee ja naksuu, ja esimerkiksi nauraessa alkaa helposti yskittää. Silti tilanne tuntuu paljon helpommalta kuin edellisillä kerroilla, varmasti suurelta osin koska sain lääkkeet niin nopeasti. Vaikeinta olikin malttaa mieli tarpeeksi pitkään ja todella ottaa rauhallisesti.
Varasin myös aikaa keuhkolääkärille ja hän ohjasi erilaisiin tutkimuksiin, joista juuri sain pef-seurannan tehtyä. En usko, että tässä mitään astmaa on taustalla, mutta ymmärrän että tutkimuksia tehdään sulkemalla asioita pois. Labrakokeita otettiin laajalla skaalalla ja seuraavaksi lienee vuorossa keuhkojen tietokonekuvaus. Katsotaan miten asia etenee. Lähinnä vain haluan saada selvyyttä siihen, miksi se yskä ei ole koskaan loppunut ja miksi minulle keuhkokuume helposti iskee. Puhelimessa keuhkolääkäri mietti, että kyseessä voi olla jonkinlainen arpikudos tai laajentuma, mikä ensimmäisestä kerrasta on jäänyt.
Liikuntaa vähitellen mukaan
Lääkäri sanoi, että marraskuun aikana ei saanut hengästyä eikä missään nimessä harrastaa liikuntaa. Tein vähän rauhallista kävelyä ja otin kyllä iisisti, mutta yritä nyt saada lapsi aamulla päiväkotiin hengästymättä. Monesti tuli vähän kiire. Kävely teki hyvää ja kun kovat pakkaset iskivät, oli aika helppoa ottaa rauhassa, kun kylmä ilma sai yskimään kiivaammin. Sikäli oli kiva, että hetkeksi lämpeni, vaikka ei tuo märkä plussakeli muuten mukava olekaan.
Pääsimme yhdessä vihdoin ratsastamaan ja kyllä löytyikin taas uusia lihaksia. Nyt olen käynyt nyt pari kertaa lenkillä, ja ilokseni huomasin että se sujuu todella hyvin. Siitäkin kyllä sai reisilihakset helläksi. Ensimmäisen kerran kävin naperon kanssa juoksurattailla, ja toisen kerran itsekseni jäisillä teillä luisuen. Rauhallista vauhtia ja ihan ilman suorittamista sillä mielellä, että menee sen aikaa kun hyvältä tuntuu. Ja jestas että on tehnyt hyvää! Heti paljon skarpimpi ja pirteämpi olo.
Nyt näyttää taas ensi viikolla pakastuvan aika lailla, joten juokseminen jäänee. Toivottavasti kova pakkanen ei jatku kovin kauaa, mutta jouluna olemme muutenkin mökillä eikä siellä lumisillä mökkiteillä oikein juosta, kun hangessa joutuu kahlaamaan. Kävelylle siis sielläkin, ja toki pulkkamäkeen, ja jospa sitten taas vähän lauhtuisi. Mutta onhan tämä talvi otettava varovaisesti. Moneltakin kantilta. En todellakaan halua juuri nyt kokeilla miten koronaan sairastuminen vaikuttaisi, kun keuhkot muutenkin toipumassa. Joten pitää iloita siitä mihin nyt pystyy ja ajatella pitkällä tähtäimellä, että kesään mennessä toipuminen on jo paljon pidemmällä ja kenties taustalla olevia syitä saatu myös selvitettyä.
Tässä vaiheessa olemme nauttineet joulujutuista ja muun muassa leiponeet, askarrelleet, paketoineet lahjoja ja katselleet jouluelokuvia. Joskus tekee todella hyvää joutua pakon edessä pysähtymään ja laskemaan irti rutiineista. Sitten on taas helpompi erotella onko kyse silkasta rutiinien hoitamisesta vai asioista, joista ihan aidosti nauttii ja joita haluaa osaksi arkeaan.
Hei Vuokatti mitä kuuluu?
Tässä on nyt lomailtu jo tovi, toisin sanoen kesäkuu. Tällä erää sijainti on Vuokatissa, jonne saavuttiin eilen. Ja hellelukemat tuntuivat vaan nousevan pohjoisemmaksi ajaessa! Kesäloma on sujunut aika mallikkaasti, ja paikan vaihtaminen sai taas vipinää kinttuihin uudella tavalla. Sitä paitsi Vuokatti on mahtava kesäkohde lomailla koko perheen voimin!
Olimme Vuokatissa vuokramökillä myös viime kesänä, ja palasimme innolla takaisin myös tänä vuonna. Onhan tämä upea paikka. Maisemat ja aktiviteetit luulisivat ilahduttavan ihan jokaista. Meidän porukasta miehen vanhemmat viilettävät päivittäin golfaamassa ja touhuan aamupäivät lapsen kanssa kahdestaan. Päiväunien jälkeen (jos ne nukutaan) keksitään jotain kivaa kaikki yhdessä. Ainakin tänään päähän mahtuu vain ajatus rannasta ja vedestä, missä viilentyä. Kämppä on kaikin puolin kiva, tilaa riittää ja hauskana lisänä on iso poreamme, jossa ipana läträsi ainakin tunnin vuoron perään kaikkien kanssa. Valoefektit ja vaahtoa, mikäs sen parempaa.
Kummempaa ei tänne suunnitella, vaan fiiliksen mukaan. Tutkitaan paikkoja. Mökillä on ihanaa lomailla, mutta siellä myös passivoituu. Vuokramökkiviikko tuntuu ihan tavalla lomalta, ja viikossa haluaa oikeasti ehtiä kokea ja tehdä asioita. Viime vuonna tein lapsen kanssa vaellusreissua, kenties myös tänä vuonna. Kantoreppua ei vaan enää saa avuksi kantamiseen, joten saa nähdä miten sen saisi toteutettua. Kenties omia käsivoimia kasvattaen! Kiinnostaisi kuulla onko jollain kokemusta isomman lapsen kantorepuista tai vastaavista kantovälineistä? Olisi ihanaa tehdä vaellusreissuja enemmänkin, kun lapsen saisi välillä sellaiseen kyytiinissä viihtyy.
Mutta nyt tosiaan Vuokatti viikko ja täällä jatketaan, enkä valita helteistä vaikka on pirun kuuma nukkua. Kyllä se vielä viilenee, ja ai että se viileä tuuli tuntuukin sitten hyvältä!