Tänään vaihtuu vuosi. Koitin miettiä missä olimme vuosi sitten. Itse asiassa minulla oli muistaakseni vähän kenkku olo, ja kävin aamulla varmuuden vuoksi koronatestissä. Mies kävi myöhemmin myös, koska hänelläkin oli vähän epämääräinen olo. Emme siis menneet kaveriperheelle kylään kuten oli tarkoitus, mutta näimme heidät myöhemmin illalla ulkona ampumassa raketteja negatiivisten tulosten tultua. Tälläkään kertaa loppuvuoden juhlat eivät tuntuneet kovin erilaisilta.

Eipä tämä vuosi tunnu kovin erilaiselta. Nyt emme edes yrittäneet sopia mitään kenenkään kanssa, koska kaikkialla tuntuu olevan joku sairaana. Ja nimenomaan koronassa. Jos eivät tyypit itse, niin ainakin joku jokaisen lähipiirissä. Joten tämä uusi vuosi vaihtuu meillä ihan kotona kolmistaan. Teemme hyvää ruokaa, syömme yhdessä ja käymme katsomassa raketteja ulkona. Huomenna menemme miehen vanhemmille syömään. Jospa vihdoin ensi vuonna voisi rauhassa istua iltaa kavereiden kanssa, antaa lasten leikkiä yhdessä ja aloittaa vuoden, jossa kaikki ei pyöri vain koronan ympärillä.

Meidän joulu

Palasimme mökiltä joulunvietosta kotiin keskiviikkona. Ehdimme olla siellä viikon, ja kotoa lähtiessä tunnelma oli korkealla. Odotin kovasti yhteistä joulua perheen kanssa, lasten intoa lahjoista ja leffailtoja, pulkkamäkiä ja lumileikkejä.

No, heti keskiviikkona illalla siskoni soitti etteivät he pääse tulemaan. Toisella lapsista oli positiivinen testitulos kotona tehdystä pikatestistä. Voitte vaan arvata oltiinko siellä pettyneitä, mutta jestas että mekin olimme. Kaikista eniten odotin sitä, että nuo kolme lasta saisivat viettää joulua yhdessä. Vaikka se aikamoista hullunmyllyä olisi ollutkin, niin se lasten jaettu into olisi ollut mahtavaa katseltavaa. Lisäksi kun joulut vietetään aina vuoro vuosin eri paikassa, nyt menee ainakin kaksi vuotta uuteen mahdollisuuteen. Ja kahdessa vuodessa lapset ehtivät kasvaa aika paljon.

No eipä siinä auttanut kuin koittaa asennoitua erilaiseen vuoteen. Karanteenissakin kuulosti kaikesta huolimatta olevan hauska joulu, mikä oli hyvä juttu. Lapsille oli iso pettymys, etteivät he päässeet tulemaan.  Meillä puolestaan omani piti tunnelmaa yllä aikuisten keskellä. Illalla pukki tuli käymään ja siskon perhe osallistui Skypen kautta. Lahjoja piisasi, ja oli ihana huomata, että ne olivat myös todella mieluisia.

Ulkoilua, saunomista, elokuvia ja herkkuja

Siinäpä meidän joulu tiivistettynä. Lunta oli paljon, kuten myös pakkasta. Kylmimmillään taisi olla -24 astetta. Vaikka lapselle miten puki päälle, niin vähintään sormet olivat umpijäässä. En ymmärrä mitkä hanskat tuonne pitäisi pukea. Kenties ikä auttaa, ja enemmän juoksenteleva tyyppi alkaa tareta myös sormista.

Iltaisin leikittiinkin ulkona hippaa, lumivuoren valloitusta ja mitä lie juoksentelua vaativaa. Pulkalla ja potkurilla pääsi laskemaan mäkeä, kokeilemaan suksia ja moottorikelkan kyytiin. Joten sai sitä ulkoiluakin onneksi. Itse tein pari pidempää kävelyä ja kävin tapanina isäni kanssa paikallisella kuntosalilla. Sepäs tuntui erityisen kivalta vuosien tauon jäljeen! Kotona ei ole viitsinyt salilla käymistä vielä edes ajatella, eikä vissiin hetkeen vielä tarvitsekaan. Mutta aikanaan salille palaaminen tuntuu varmasti mukavalta, sen verran hyvältä lihaskuntotreeni tuntui.

Pidimme myös pari leffailtaa ja tietysti oheen tuli jouluherkkuja, kuten ihania vegaanisia suklaakonvehteja, marmeladeja ja kuivahedelmiä.

Rantasaunaa ei voinut kovan pakkasen takia lämmittää, mutta sisäsaunassakin oli mukava käydä. Muutin ensimmäisen yön jälkeen lapsen kanssa nukkumaan tuttuun tapaan mökin yläkertaan, kun siskon perhe ei huonetta tarvinnutkaan. Se oli kieltämättä helpompaa kuin sedän mökkiin edestakaisin kulkeminen, mutta olisihan sen mielellään tehnyt jos se olisi tarkoittanut kaikkien pääsyä mukaan. Mies nukkui kuitenkin setäni mökissä, niin sai levätä rauhassa.

Kaikesta huolimatta hyvä vuosi

Niin, tämä alkaa olla aika raskasta kun tilanne ei vaan näytä paranevan ja etenkin vastikään sairastetun keuhkokuumeen takia itseäni huolestuttaa tartunta enemmän kuin kertaakaan aiemmin. Mutta luotan silti siihen, että tästä selvitään. Päivä kerrallaan, ja aina välillä tilanne on onneksi helpottanut. Ehtihän tässä nytkin käydä vähän elokuvissa, teatterissa ja joulukonsertissa. Museossa ja nähdä ihmisiä, ja lapsen synttärit saatiin järjestettyä. Nyt hetken aikaa taas rauhoitutaan ja keskitytään olemaan perheen kesken.

Mutta tästäkin vuodesta jää enemmän hyviä muistoja. Lapsi aloitti päiväkodin ja on sopeutunut hyvin. Sain erittäin hyvää työkokemusta ja nykyisen työpaikan, jossa viihdyn paremmin kuin hyvin. Perhe-elämä on vakaata ja luotettavaa. Meillä on asiat ihan hyvin. Loppuvuoden juhlat saatiin vietettyä, vaikka niissä joutuikin taas tinkimään. On ollut tärkeää opetella asennoitumaan positiivisesti pettymyksistä huolimatta.

Aloitan uuden vuoden ihan positiivisin mielin. En uppoudu jatkuvaan huoleen tai rajoituksiin, vaan yritän mennä päivä kerrallaan ja tehdä asioita, jotka saavat olon hyväksi joka päivä. Rauhallisia aamukahvihetkiä, lenkkeilyä ulkona, leffoja lapsen kanssa. Pikkujuttuja, mutta kuitenkin sellaisia, jotka pitävät mielen iloisena. Kolmas rokote on vuorossa tammikuun lopulla, ja jospa sitten alkaisi tilannekin vähän rauhoittua. Kenties kun näin nopeasti pyyhkäisee läpi, menee myös nopeammin ohi?

Toivottavasti myös siellä uusi vuosi tuo mukanaan mukavia asioita ja vuodenvaihde sujuu iloisissa tunnelmissa. Kiitos myös seuraamisesta kuluneen vuoden aikana – se on todella tärkeää ja teillehän minä pääasiassa kirjoitan. Arvostan suuresti jokaista sivun avaamista, klikkaamista, sydäntä ja kommenttia. Joten kiitos teille❤️

IHANAA UUTTA VUOTTA 2022!

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi  

Facebook

Parhaat ruokablogit

Mitä meidän jouluumme on tänä vuonna odotettavissa? Viime vuonna olimme kotona ja vietimme joulua miehen vanhempien kanssa, ja meillä oli todella mukavat ja rentouttavat joulun pyhät. Joulupukki vieraili rappukäytävässä ja olin itse työpaikkojen välissä vapaalla. Muistelen lapsen päiväunien aikaan keränneeni pienen suklaakipon ja köllötelleeni sängyllä lukemassa. Ihania päiviä! Tänä vuonna meidän joulun suunnitelmat ovat vähän erilaisia, mutta yhtä lailla ihanaa ja nautinnollista joulun aikaa on odotettavissa.

Tänä vuonna on mökkijoulu

Vietämme joulua vuorovuosin molempien perheiden kanssa, ja tänä jouluna on minun perheeni vuoro. Suunnaksi tulee siis mökki Puumalassa, missä odottavat isot lumikinokset, äidin korkea joulukuusi ja kaikki lapsuuden jouluista tutut herkut. Eipä sinänsä, miehen vanhemmilla syödään myös samanlaisia jouluruokia, mutta ehkä pienillä eroilla. Viimeeksi olimme mökillä jouluna lapsen ollessa vuoden ikäinen, joten tänä vuonna hänkin ymmärtää juhlan päälle ihan eri tavalla.

Aikanaan mietin, etten haluaisi viettää joulua missään muualla kuin oman perheen luona, mutta kyllä se on yhtä ihana molemmissa paikoissa. On kiva, että perinteissä ja tavoissa viettää joulua on vähän eroja, ja vuosiin saa täten vaihtelua. Joskus myös haluamme lähteä jouluksi matkoille, kun se on taas mahdollista. Olen ollut poissa Suomesta neljä joulua – yhden perheeni kanssa Kanadassa ja Meksikossa, yhden aupairvuotena, yhden miehen kanssa Kanadassa sukulaisten luona ja yhden Thaimaassa. Sukulaisilla joulu tuntui ihan joululta, koska kyllähän sitä siellä vietettiin. Mutta Thaimaassa ollessa olo oli aattona vähän haikea ja tuntui, että joulu jäi tyystin välistä. En kadu sitäkään reissua ja haluan ehdottomasti perheen kanssa reissuun joskus, mutta fakta on, ettei se joululta silloin oikein tunnu.

Joulupukki tavattiin sattumalta Triplassa jo etukäteen

Kaikki yhdessä

Mökille meitä on tulossa meidän lisäksi siskon perhe ja veljeni, sekä tietysti siellä pääosin asuvat vanhempani. Me lähdemme ajelemaan keskiviikkona, ja teen tänään torstaina vielä etäpäivän mökiltä. Kotiin palaamme sitten joskus joulun ja uuden vuoden välissä, en tiedä vielä mikä päivä. Fiiliksen mukaan. Pidämme siskon kanssa omaehtoisen karanteenin ennen lähtöä, eivätkä kummankaan lapset ole tällä viikolla enää olleet päiväkodissa tai koulussa. Omani oli alkuviikon ennen lähtöä miehen vanhempien hoidossa, ja näin hekin saivat vielä yhteistä aikaa ennen joulua. Mummo on myös luvannut hoitaa lasta kun palaamme kotiin, sillä naperolla on ruhtinaallinen kolmen viikon loma ja päiväkoti jatkuu vasta loppiaisen jälkeisenä maanantaina. Ihanaa, että hänelle on mahdollista tarjota kunnon loma. Lisäksi vielä koronan keskellä tuntuu todella hyvältä ajatella, että hän on poissa päiväkodista seuraavat viikot.

Päiväkodissa on menty tonttulakki päässä koko joulukuu

Me nukumme joulun aikaan setäni mökissä, jotta mahdumme kaikki paikalle, kun aittoja ei voi talvella käyttää. Pukki on tulossa aattoiltana, mikä onkin ihan super, koska viime vuonna mökille ei oltu pukkia saatu ja siskon lapset odottavat tätä kovasti myös. Lahjoja ei ole hankittu määrällisesti monta, mutta jestas ne ovat paketteina isoja. Hankin mieluummin jonkin isomman ja laadukkaan lahjan, josta toivottavasti riittää iloa pitkäksi aikaa, kuin paljon pientä. Vähän tuntuuhassulta raahata ne mökille ja takaisin, mutta niinhän se pitää. Meillä on kyllä ihan tiedossa, että muutkin antavat lahjoja kuin Joulupukki, mutta ei kaikkia paketteja tarvitse silti nähdä etukäteen. Onneksi rattaita ei tarvitse pakata enää mukaan.

Ulkoilua, elokuvia ja rantasaunaa

Mökille on ennustettu ihan reipasta pakkasta, joten ulkovaatetta pitää ottaa kunnolla mukaan. Tavoitteena on käydä tietysti paljon pulkkamäessä ja lapsi pääsee myös kokeilemaan hiihtämistä. Viime talvena hän kokeili sitä myös jäällä, mutta kiinnostus loppui aika lyhyeen. Katsotaan miten tänä vuonna. Itse en hiihtokamoja pakkaa nyt erikseen, lainaan sitten äitini suksia jos sille päälle sattuu. Mietin vaan pakkasen määrääkin, että kävely saattaa olla minulle ihan riittävää, ettei keuhkoja tule rasitettua kylmällä liikaa.

Kaikista eniten odotan joululta yhteisiä joululeffahetkiä kaikkien kolmen lapsen kanssa, tietysti Joulupukin vierailua sekä sitä ihanaa lumista maisemaa, joka Helsingistä vielä puuttui. Rantasaunassa on myös talvella ihan oma tunnelmansa, kun ulkona on pimeää ja kylmää. Silloin todella tuntuu, että tonttuja voisi piileskellä saunan pimeissä nurkissa.

Pitäisi olla aika täydellisen näköinen joulu! Vapaat ovat tänä vuonna valitettavan lyhyet, mutta onneksi töitä pystyy tekemään etänä ja napero saa nauttia vapaapäivistä yhdessä serkkujensa kanssa. Olemme lisäksi fiilistelleet joulua jo kunnolla etukäteen leipomalla pipareita, kuuntelemalla joululauluja ja lukemalla joulukirjoja, joista erityisesti synttärilahjaksi saatu Tatu ja Patu on ollut suuri suosikki. Se pidentää myös lyhyiden joulupyhien kestoa, kun odotukseen on liittynyt jo mukavaa joulutunnelmaa.

Toivottavasti päiviin kuuluu myös kaikilla teillä runsaasti suklaata ja muuta hyvää, iloinen tunnelma sekä tuntuma pieneen lomaan, vaikka vapaita ei enempää olisikaan.