Ratsastamassa pitkästä aikaa
0Ratsastin aikoinaan lapsena säännöllisesti reilun neljän vuoden ajan, mutta nykyään tahti on pikemmin kerran vuodessa. Hevoset eivät sikäli enää tunnu yhtä tutuilta, mutta kun selkään pääsee tottuu menoon taas nopeasti. Tykkään tosi paljon maastolenkeistä ja nimenomaan islanninhevosilla, joiden askellajit ja varmat jalat ovat ihan ratsastusvaelluksiin luotuja. Issikat ovat myös mainion kokoisia – kuin poneja joilla on hevosten voimat, ja täten ne sopivat hyvin myös aikuisille. Viime vuosina olen vienyt lasta ratsastamaan ja vähän unohtanut siinä itseni, mutta nyt pääsin pitkästä aikaa ratsastamaan myös itse.
Maastolenkki Mikkelissä
Kävimme Mikkelissä Niemenpellon tallilla tekemässä pienen maastolenkin issikoilla naperon ja isäni kanssa. Miljöö oli ihana pienen lumikerroksen peittäessä maata ja puiden oksia. Niemenpellon tallilla on paljon hevosia, aina varsoista pikkuponeihin ja isompiin suomenhevosiin, ja yhtä lailla piha-aitauksia ja laitumia kaikkien tarpeisiin. Siellä näkee, että kaikki toiminta on kehitetty eläinten hyvinvoinnin ehdoilla, myös ne ratsastuslenkit. Me menimme iltapäivällä ja teimme yhdessä noin puolen tunnin lenkin maastossa, jonne lapselle tuli taluttaja. Sikäli oli rauhallinen retki ihan käyntiä mennen, mutta ne vauhdikkaammat laukkareissut voi tehdä sitten erikseen. Kuten sanottu, ei se nyt niin rutiinilla itselläkään enää mene.
Olen käynyt lapsen kanssa muutamia kertoja myös Espoon Kauklahdessa Fagerängin tallilla, jossa pääsee sekä ohjatuille maastovaelluksille että rastastamaan itsekseen. Olen ottanut naperon oman hevosen kyytiin ja silloin on päästy kokeilemaan myös tölttiä ja laukkaa.
Jos lapsen haluaa viedä Helsingin seudulla ratsastamaan, suosittelen lämpimästi Annalan tallia Hämeentiellä, Annalan kartanon kupeessa. Talli on täynnä suloisia, persoonallisia poneja, komeita hevosia, veikeitä ankkoja ja kaiken lisäksi ihan satumaisessa pikkutallissa ihan kaupungin sydämessä. Annalassa pääsee ratsastamaan puistomaisemissa ympäri vuoden, ja lapsi pääsee halutessaan myös osallistumaan ponin hoitoon harjaamalla. Ihana paikka ja loistava ympäristö hevosiin tutustumiselle.
Ratsastus on aika kiva yhteinen juttu, ja ratsastamassa tulee varmasti käytyä yhdessä niin kauan kuin lapsi vaan haluaa. Siitähän ne maastolenkitkin sitten vaan pitenee, ja pian laukataan yhdessä pitkin metsäteitä!
Syyspäiviä mökillä🍂
Nyt on oltu syksyisissä mökkimaisemissa melkein viikko. Joka kerta vuodenaikojen vaihtuminen mökillä on vaan yhtä ihanaa! Viime reissulla oli vielä täysi kesä ja mustikoiden poiminta kovassa vauhdissa, ja nyt ihastellaan maahan satavaa lunta, keltaisia puita ja lehtikasoja maassa. On ollut kylmää ja olen huomannut, että todellakin pitää pistää vauhtia talvikenkien hankintaan. Vielä pari päivää vietetään syyspäiviä mökillä, ennen kuin otetaan suunta Lappeenrannan kautta kotiin.
Mitä mökillä syksyllä tehdään?
Me on ulkoiltu. Kävelty umpimetsässä ja kiipeilty kallioilla. Napero vieraili hirviporukan laavulla eväsretkellä, ja minä olen käynyt lenkeillä. On tehty rauhallisia kävelyjä yhdessä ja yritetty rikkoa ojan pohjille muodostunutta jäätä. Tarkkailtu jos näkyisi eläimiä, mutta hiljaista on ollut. Älyttömän hiljaista. Vitsi tekee hyvää vaihtaa kaupungin äänet välillä täyshiljaisuuteen.
Kaveri ja kummipoika tuli tapaamaan meitä Puumalaan, ja tehtiin hauska päiväretki Norppapolun maisemissa. Suunniteltiin, että pitää mennä kesällä tekemään koko kierros. Sitten kun tarkenee pitkään, voi käydä välillä uimassa ja valoa riittää yöhön asti. Nyt kierrettiin Kaivannon kieppi, joka on noin 4km plus mikäikinä matka parkkipaikalle olikaan.
Matkalla pysähdyttiin monta kertaa kiipeilemään, tutkimaan koloja tai mitä nyt ikinä tyypit sattui keksimäänkään. Evästauko pidettiin puolimatkassa isolla laavulla. Ihania maisemia ja polkuja koko matkan ajan.
Lue myös mitä muuta tekemistä Puumalasta löytyy
Pimeä tulee metsän reunalla aikaisin, varsinkin nyt kellojen siirtämisen jälkeen. Paljon on siis iltaisin ehditty viettää aikaa sisällä, pelata pelejä, lukea ja katsoa leffakin. Napero sai katsoa Tanssii tähtien kanssa jakson kokonaan sunnuntaina, ja sattuipa sitten olemaan Roosa-nauha jakso teemalla ”lasten syöpäsairaudet”. Onneksi ei nyt tarttunut niihin tarinoihin liikaa. Ihan loppuun asti ei jaksanut katsoakaan. Aamuisin ei ole edes lastenohjelmia muistanut, kun mökkilelut on heti vieneet mukanaan.
Rantasauna on syksyllä erityisen ihana, vaikka pyyhe päällä kirmatessa kylmä ehtiikin puraista. Kenties vielä päästään paljuunkin. Heti alkuun kaiverrettiin Halloween kurpitsa, joka on loistanut ikkunan takana joka ilta.
Syyspäiviä mökillä saa siis vietettyä aikas mukavissa tunnelmissa. Tykkään siitä, että illat pimenee eikä tosiaan tarvitse edes yrittää tehdä sen enempää. Täydellisen rauhoittavaa. Saa vain lueskella ja hengailla, ja kun valoisaan aikaan on ehtiny ulkoilla ja vetää nenänpään kohmeeseen (kuten tuntuu aina käyvän), sisälle käpertyminen tuntuu sitäkin paremmalta.
Ja nythän tässä aletaan vahvasti kääntyä syksystä talveen päin.
