Lemppari uutuudet kaupasta
0
Taas on tullut vaikka mitä ihanuuksia ruokakauppoihin! Ja pakkohan niitä on ollut kokeilla saman tien. Tässä on omat lemppari uutuudet, jotka on viime aikoina päätyneet kauppalistalle yhä uudestaan ja uudestaan.
Ehkä käy hyvin ilmi mikä on oma iso suosikkibrändi…
Lemppari uutuudet kaupasta
Foodin O`Tasty Granola Lemon Cheesecake
Foodin O`Tasty Granola Raspberry Muffin
Ooh nämä Foodinin uudet granolat! Olin myyty heti ensimmäisellä maistiaisella. Nämä on just sellaista granolaa, jota tulee napsittua suuhun vähän joka välissä – jälkkäriksi, välipalaksi, naposteluksi muuten vaan. Hurmaavat maut, terveelliset ainekset, ihania isoja klönttejä! Rakkautta ensi puraisulla.
Coop Taste of Asia kookosmaito-panang ateriakastike
Rakastan thaimaalaista, ja rakastan panang currya. Mikä siis sen parempaa kuin älyhelppo valmis ateriakastike, johon voi vaan lisätä tofua tai kanaa sekaan ja saada hetken päästä valmiin herkkuaterian. Maku on nimittäin yllätti, ja olikin todella hyvä, vaikka olin ensialkuun skeptinen.
Risella Basmatiriisi kookos-sitruunaruoho
Tässä nyt on aika helppo kohde säästää ruokaostoksissa, kun riisi on varsin edullinen raaka-aine ja näin tulee maksettua kilohinnalta aika paljon extraa. Mutta kun ei jaksa kokkailla enempää tai haluaa annoksen eteensä nopeasti, Risellan mikrossa valmistuvat riisit on mainioita! Tykkään erityisesti tästä kookos-sitruunaruoho -mausta, joka sopii niin lohen kaveriksi, kastikkeen oheen tai vaikka ruokaisampaan salaattiin. Satunnainen ostos, mutta aina toimii.
Aina vaan innostava, ihana Oddlygood
Oddlygood Barista Pumpkin spice
Oddlygoodin Baristat on mielettömiä. Oddlygood on brändinä tehnyt aikamoiset oatlyt, mutta positiivisella tavalla. Brändi on värikäs, hauska, leikittelevä, erottuva – ja ennen kaikkea täynnä iloa. Pakkaukset on super hienoja, tuotteet mitä parhaita. Baristoja on moneen makuun, ja mikä parasta niitä löytyy nyt monta eri kokoa aina litran pakkauksista pienempiin tetroihin, jos makuja haluaa vaihdella tiheämpään. Itselleni aamukahvi vaahdotetun baristan kanssa on the juttu, jolla päivä lähtee käyntiin. Ja miten ihanaa onkaan tehdä näitä kausiherkkukahveja ihan kotona! Välillä pumpkin spice lattea, välillä vaniljaa, välillä banoffeeta ja viime aikoina aika tosi usein ihanaa, maistuvaa piparkakkkulattea! Niin hyvää. Piparkakku barista ei ole liian imelän tai pistävän makuista, vaan juuri sopivan piparkakkuinen kauramaito kahviin.
Oddlygoodista on tullut nopeasti mun ehdoton suosikki, ja oikein odotan aina mitä ihanaa sieltä seuraavaksi tulee. Mutta missä on Oddlygoodin omat jäätelöt? Niitä saisi alkaa tulla pakastelaariin asap! Jogurtteja sun muuta jokapäiväistä tuotetta on tullut vaikka kuinka, ja on hyviä, joten en edes listaa kaikkia tähän erikseen.
Mutta sillä välin, esimerkiksi nämä uutuusjogurtit ja uusi soija-kaurajuomasekoitus Wonder plant on miellyttäneet kovasti. Suklaajuoma on näppärä eväsjuoma lapselle harrastuksiin, metsäretkelle ja muuten vaan kaakaota kaipaaviin hetkiin.
Oddlygood Wonder plant soija-kaurajuoma
Oddlygood Wonder plant soija-kaurajuoma suklaa
Mitä muuta?
Maple Joe squeezer vaahterasiirappi
Rakastan vaahterasiirappia. Se on ihana mauste juurikin näin syksyn kausiruokiin, kuten erilaisiin sieniruokiin ja omaan lemppariin kaalilaatikkoon. Käytän vaahterasiirappia myös paljon leivonnassa. Tämä kanadalainen Maple Joe vaahterasiirappi on taattua hyvänmakuista siirappia, mutta isot pisteet se saa tästä uudenlaisesta pakkauksesta, josta sitä on super helppo puristaa ulos! Ruoanlaitossa käytän yleensä toisenlaista vaahterasiirappia, mutta tämä pullo on herkuttelua varten. Kuten niille aamiaisvohveleille tai maustamattoman jogurtin päälle.
Herkkä snacks valkosipuli-chili linssit
Jos haluaa naposteltavaa, se on tämä. Rapeaa, mausteista ja älyttömän koukuttavaa. Oon ripotellut näitä linssikeiton päälle, salaattiin ja napsinut ihan sellaisenaan. Jos oon ehtinyt, kun mies on meinannut popsia kaikki jo sitä ennen.
Tässä on sit ehkä mun uusi snäcksi jos linssit on ehtineet kadota. Ihanaa pehmeää ja mehukasta kuivattua mangoa, josta osa on täyteläisen tumman suklaan peitossa. Ah nam! Sillein terveysherkku, mutta suklaan myötä vie makean himon mennessään ja on ihan täydellinen suupala ruoan päälle.
Elovena mokkapala kauragranola
Elovenan granolat on olleet kiva uusi tuttavuus, koska niissä granola on ihanan isoina pallukoina ja sopii siten täydellisesti puuron päälle sattumiksi. Tämä uusi mokkapalan makuinen granola ei itselläni pääse puuron päälle (naperolla kylläkin…), mutta napsin sitä ihan sellaisenaan pussista suoraan suuhun aina, kun tekee mieli jotain pikkuhyvää. Nämä granolat ei ole mitään ns. terveysgranolaa, koska sokeripitoisuus on aika suuri. Mutta ne ei olekaan päivittäinen juttu, tai ainakaan niitä ei kerrallaan mene kovin paljoa, joten oon nauttinut ihan täysillä. Maku on nimittäin ihan super hyvä ja suklainen! Oon ajatellut, että näistä saisi väsättyä jotain kivoja leipomuksiakin. Ehkä granolapatukoita tai tehtyä vaikka pohjan juustokakkuun?
HUOM. Elovenan granolat ei ole gluteenittomia. Niissä on käytetty vain kauraa, ja itse syön välillä 100% kauraleipää ym. kauratuotteita, mutta gluteenitonta kauraa tämä ei ole.
Täydellinen herkkupussi lapselle ja miksei välillä itsellekin! Pieniä hedelmistä ja marjoista tehtyjä nallekarkkeja pienissä yksittäisissä pusseissa, joista saa loistavasti napattua evääksi tai annosteltua karkkipussiksi leffahetkeä varten. Ja nämä on tosi hyviä myös!
Meillä pähkinävoita kuluu. Oma lemppari on nykyään sellainen täydellisesti juokseva, löysähkö mantelitahna (esim. Foodinin), mutta lapsen suosikki on maapähkinävoi, joka ei taas ole liian juokseva. Sanoisin, että maapähkinävoi on sellainen ruokakaapin vakiovaruste, joka ei saa päästä loppumaan. Tämä Amonan iso kilon pakkaus kestää hyvän aikaa, ja siitä saa niin omenalohkojen kaveriksi, puuron päälle, maissikakulle kuin banaaniletuille. Riittoisa ja hyvä hinta-laatusuhde.
Sellaista tällä kertaa. Mitä ihanaa te ootte löytäneet syksyn uutuuksista?
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Kimaltava ja vauhdikas Moulin Rouge! musikaali
Kävin perjantaina katsomassa Helsingin kaupunginteatterin Moulin Rouge! Musikaalin. Olin odottanut tätä kovasti, ja vastikään kesällä pitkästä aikaa katsottu elokuva oli tuoreessa muistissa. Moulin Rouge! on elokuvana upea, ja mietin kyllä etukäteen miten se teatterin lavalle siirtyy. Mutta onneksi näitä kahta ei tarvitse verrata keskenään – Moulin Rouge! Musikaali on nimittäin ihan oma juttunsa, erillään elokuvasta ja omilla ansioillaan seisova. Ja kyllä sitä oli ihana katsoa!
Kuva: Helsingin kaupunginteatteri
Moulin Rouge! Musikaali on toteutettu yhteistyössä Pohjoismaiden kanssa, ja esitys on kiertänyt mm. Kööpenhaminan ja Tukholman kautta. Lavasteet ynnä muut ovat siis kaikkialla samat. Tästä oli esim. Hesarin arvostelussa tullut jonkin verran kritiikkiä, mutta se kritiikki nyt oli varsin tyly kaikin puolin ja se musikaali mitä itse olin katsomassa oli jotain ihan muuta. Moulin Rouge! rakentui tanssin, laulun, musiikin, värien ja mielettömien pukujen muodossa, eikä vauhtuville lavasteille ollut omasta mielestä mitään tarvetta. Ne tekivät mitä piti, ja näyttämön takana oleva screeni antoi kuvaa vaihtuvasta maisemasta ja Pariisista tapahtumapaikkana. Tämä on hieno musikaali, joka varmasti terävöityy ja loistaa vielä paremmin mitä enemmän esityskertoja ehtii tulla.
Moulin Rouge! Musikaali on valloittava ja vauhdikas
Musikaali alkoi heti vauhdikkaasti Lady Marmeladen tahdissa, mutta tässä vaiheessa kokonaisuus vaikutti vielä hieman tukkoiselta. Ihan kuin tanssinumero ei olisi lähtenyt kunnolla käyntiin. Siinä oli iso ero toisen puoliajan loppunumeroihin, joissa meno oli vauhdikasta ja kaikki meni aivan täydellisesti nappiin. Ihan kuin koko esiintyjäporukka olisi saanut kunnolla lämmön päälle ja fiiliksen ylle, ja homma vapautui sitä kautta. Mutta ensi-ilta oli vasta viime viikolla, joten alussahan tämä vielä on.
Kuva: Helsingin kaupunginteatteri
Tanssin ja laulun taikaa
Martti Mannisen Christian loisti alusta loppuun, lauloi mielettömällä intensiteetillä ja toi hahmon hienosti eloon. Muistan, kun kävin lapsen kanssa katsomassa Pienen Merenneidon ja hän ihastui täysillä Mannisen Prinssi Erikiin. Noh, itselleni kävi kyllä tässä samoin. Sen sijaan Jennie Storbackan Satine jäi kovin vaisuksi, mitä ihmettelin. Tässä piti olla se säteilevä timantti, nainen, johon ei voi olla rakastumatta. Hahmo jäi täysin muiden esiintyjien varjoon ja jos ymmärsinkin miten Christian sai Satinen hullaantumaan, en ymmärrä mitä Christian näki tässä.
Kuva: Helsingin kaupunginteatteri
Herttuan hahmo Joel Mäkisen esittämänä oli varsin mainio, kuten myös Moulin Rougen! muut tähdet, mm. Pientä Merenneitoakin esittänyt Yasmine Yamajako. Myös miesten ensemble oli upeaa katsottavaa, eikä voi kuin ihailla sitä tanssi- ja esiintymistaitoa mikä tällä porukalla oli. Risto Kaskilahden Harold Zidler oli vähän liikaa höpsöön suuntaan, mutta kirvoitti yleisöltä sen verran nauruja, että taisi valtaosaa viihdyttää mainiosti. Christianin vankat ystävät Toulouse ja Santiago vetivät roolinsa oikein hyvin.
Kuva: Helsingin kaupunginteatteri
Kuva: Helsingin kaupunginteatteri
Moulin Rouge! Musikaali on melko uskollinen elokuvan tarinalle, mutta ei sen sitoma. Musikaalin tarina on omansa, ja siihen kuuluu aimo annos uutta musiikkia ja musiikin ja laulun kautta kerrottua tarinaa. Suomenkieliset laulut toimivat yllättävän hyvin, vaikka täytyy sanoa, että musiikki oli turhan kovalla. Se aiheutti äänen särkymistä ja sanojen puuroutumista, mutta ei se onneksi elämystä haitannut sen suuremmin.
Omat lempparikohdat olivat Christianin, Toulousen ja Santiagon tapaaminen, Christianin paluu Satinen luokse ensi tapaamisen jälkeen (ah Christian!) ja ne hetket, kun absintti otti porukan valtaansa Sian Chandelierin soidessa.
Kuva: Helsingin kaupunginteatteri
Jos rakastat musikaaleja, Moulin Rouge! ei petä
Jos Moulin Rougea! miettii tarinan tasolla, totta kai elokuva kertoi sen paremmin. Mutta kuten sanoin, ei näitä kannata verrata toisiinsa. Teatterimusikaali toimii omilla ehdoillaan, ja tämä musikaali oli värien, tanssin laulun ja kimalluksen juhlaa. Elokuvassa itse rakkaustarina sai enemmän tilaa, ja oli hyvin selvää miksi ja miten Christian ja Satine rakastuivat. Rakkauden lisäksi myös suru ja traagisuus olivat vahvemmin läsnä.
Kuva: Helsingin kaupunginteatteri
Musikaali sen sijaan juhli taidetta, vapautta ja kauneutta, ja sitä kautta myös sitä rakkautta. Ja näin katsojana kyllä rakastin kovasti tätä musikaalia ja sen antamaa kokemusta. Hymyilin, nauroin ja huomasin hieman jammailevani mukana. Ja se on se musikaalin taika. Kun 2 h 50 min kuluu kuin siivillä, eikä salista ole mikään kiire pois. Miten hienoa, että näitä esityksiä tulee Suomeen. En malta odottaa, mitä Helsingin kaupunginteatteri vetää seuraavaksi hihastaan! Lisää tätä!
Moulin Rouge! Musikaali taitaa olla syyskauden osalta täysin loppuunmyyty, mutta koita saada liput kevään näytöksiin. Usko pois, se kannattaa!
Kuva: Helsingin kaupunginteatteri