Viime aikojen elämyksiä
2Kulttuuri ja taide tarjoaa suuria tunteita ja parhaimmillaan jää mieleen hautumaan pitkäksi aikaa. Mun mielessä on ehdottomasti paikkansa myös kevyelle hömpälle, kuten lenkillä kuunneltaville äänikirjoille, jotka ei saa olla liian vakavia. Mutta ne on myös sitä osastoa, joka unohtuu usein nopeasti tai ei ainakaan tarjoa sitä viihdettä enempää. Sen sijaan nämä elämykset on jääneet mieleen, ja osaa on pohdittu ahkerasti myös naperon kanssa yhdessä. Miten ihana tunne on vaikka jutella yhdessä juuri luetusta kirjasta, sen hahmoista ja tapahtumista, ja miettiä mitä ne merkitsevät. Parhaita yhdessä jaettuja elämyksiä kulttuurin, taiteen ja kirjallisuuden saralla on syytä vaalia!
Parhaita elämyksiä viime aikoina
The Zone of Interest
Äärimmäisen upea ja puhutteleva elokuva. Aiheestaan huolimatta ei raskas, vaan jopa arkinen – kuten kuuluu, koska kyse on arjesta, jota elettiin poikkeuksellisissa olosuhteissa. Vai elettiinkö? Siinä, missä yhden perheen elämä pyörii raiteillaan mukavasti rullaten, vain metrien päässä käydään läpi äärimmäistä kauhua ja inhimillistä kärsimystä. Alleviivausta ei tarvita, koska me kaikki tiedämme mistä on kyse ja osaamme kuvitella vielä pahempaa. Siksi se arkisuus tekee kaikesta vielä karmivampaa. Pahuuteen lipsutaan pikkuhiljaa, kun annetaan vähä vähältä periksi. Elokuvan loppu on sellainen, että telkkarin ruutua jäi tuijottamaan vielä pitkäksi aikaa. Kerrassaan hieno elokuva.
Veljeni Leijonamieli
Rakastettu klassikko, jonka lukemista yhdessä oman lapsen kanssa todella odotin! Omasta lukukerrasta on aikaa, joten en itsekään muistanut kirjaa kovin hyvin. Mutta voi että se on kaunista luettavaa. Huomaa eron moniin lastenkirjoihin, sillä usein tuntuu, että lapsia ei arvosteta kirjallisuudessa tarpeeksi. Jo hyvin pieniä voi lukemisella hieman haastaa, pistää ajattelemaan, tulkitsemaan kieltä ja ennen kaikkea arvostamaan sitä. Suomen kieli on vaikeaa, ja samalla äärimmäisen kaunista. Leijonamielen käännös suorastaan soljuu eteenpäin, ja sitä huomaa lukevansakin erityisellä äänellä. Sellaisella, missä tekstiin eläytyy – välillä kuiskaten, välillä tiukasti ääntä korottaen. Jännittävistä hetkistä päästiin yli, ja kirjan loputtua siitä heräsi jatkuvia kysymyksiä. Lapsi on selannut kirjaa yhä uudestaan, katsonut niitä muutamia kuvia mitä painoksessa on, laittanut kirjanmerkkejä omien suosikkikohtien väliin ja pyytänyt lukemaan niitä yhä uudestaan. Nämä on niitä hetkiä, jotka itsellä suorastaan rusentaa sydäntä. Miten onnelliseksi mut tekeekään se rakkaus, mitä toisella kirjoja ja tarinoita kohtaan on. Enempää en voisi toivoa.
Ja tää tulee myös Helsingin kaupunginteatteriin tänä syksynä!!!
Kuvataidekoulu
Lapsella alkoi tänä syksynä kaksi uutta harrastusta vanhojen jäädessä pois. Tähän mennessä hän on ehtinyt harrastaa uintia, tanssia ja parkouria, ja nyt tilalle tuli kuvataidekoulu ja sirkuskoulu. Aavistelin, että kuvataidekoulu voisi toimia tälle meidän omalle Kylli-tädille, joka jatkuvasti piirtelee ja kertoo samalla tarinaa piirrokseen tulevista hahmoista. Ryhmä vaikutti pieneltä ja mukavalta, opettaja ihanalta. 90 minuutin kesto suoraan eskaripäivän jälkeen tarkoittaa, että päivä on pitkä, mutta tunnin aikana pidetään myös välipala- ja satutauko, mikä auttaa jaksamaan. Ensimmäisellä kerralla oli kastettu paperilehteä musteeseen ja maalattu, ymmärtääkseni. Kun välillä on vaikea nyhtää tietoa mitä eskarissa esimerkiksi on tehty, kuvataidekoulusta hän selitti innoissaan. Uskon, että tästä tulee erittäin hyvä juttu, joka tarjoaa paljon kokemuksia.
Piirrettiin kerran omassa mahassa asuva ”Hirveä Nälkä” samannimisen kirjan inspiroimana.
Asana Rebel
Mulla on ollut useamman vuoden Les Millsin appi, josta oon pystynyt kotona tekemään BodyBalancea. Tykkään siitä kovasti, mutta kesällä iski vastaan valtava määrä Asana Rebelin mainoksia, jotka kumma kyllä koukutti pikemmin kuin ärsytti. Kerta syksy on hyvää aikaa aloitella uusia juttuja, katkaisin ainakin toistaiseksi Les Millsin tilauksen ja otin tilalle Asana Rebelin. Ainakin näin alkuun tuntuu, että se tarjoaa enemmän. Puhelinappi on helposti saatavilla ihan muutaman minuutin pituisiin aamuvenyttelyihin tai lenkin jälkeisiin lyhyisiin vatsalihantreeneihin. Aina ei tarvitse asetella mattoa paikoilleen ja vaihtaa treenivaatteisiin, kun pienet verryttelyt siellä täällä tekee ison eron päivään päätteellä työskennellessä. Oon tykännyt! Asana Rebel tarjoaa paljon, aina ruokaideoista pitkiin ja haastaviin sessioihin. Plus se ei maksa paljon mitään.
Duolingo
Heh, oma pieni opiskelukaveri. Otin Duolingon kokeiluun petratakseni vähän italiaa, jota opiskelin jonkun aikaa aikanaan lukiossa. En voi sanoa oppineeni sitä kovin hyvin, mutta italia on aika helppo kieli. Sitä ymmärtää yllättävän paljon tekstinä, ja ainakin ruokalistan lukeminen joten kuten sujuu (ja ruokahan on Italiassa ykkösjuttuja!). Tein tän itselleni hyvin helpoksi, ihan vain 5 minuuttia päivässä, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Duolingo on ollut ihan hauska oppimisväline, ja katsotaan innostuisiko tässä opettelemaan vielä ruotsia ja saksaakin. Kaikista kieliopinnoista huolimatta englanti on se mitä itse tulee käytettyä, mikä on harmi, koska olisi ihanaa osata paljon kieliä.
PMMP STADIKALLA
Tätä odotettiin, ja oli kyllä hieno. Ja erityisesti nostalginen! Vitsi miten musiikkiin kiteytyy niin paljon muistoja ja mielleyhtymiä. Keli oli sillon perjantain konsertissa aikamoinen, mutta siinä vaiheessa oli kiitollinen päätykatsomon paikoista. Vaikka väkisinkin bändi jäi kauas eteen. Oli silti sairaan siistiä olla mukana, ja kyllä heräsi into päästä vielä hallikiertueen keikalle! Miten sitä onkin vaan ehtinyt jo buukata kaikenlaisia menoja, mitkä osuu päällekkäin näiden kanssa. Tuleehan niitä keikkoja, mutta ei toista PMMP:tä. Ne biisit ei ole vanhentuneet sitten yhtään, päinvastoin, se naisenergia ja tyttönä olemisen voima puskee läpi kenties vahvemmin kuin ikinä.
Leffaankin on ehditty ja muuta pientä kivaa arjen keskelle. Pitää sitä kaikenlaista keksiä, että on mukavaa myös lomakausien välissä. Koska arjen pitää olla kivaa – sitähän se suurin osa elämästä on. Ja esimerkiksi kaikilla tällaisilla elämyksillä se on aika ihanaa.
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Ennen inhosin ja nykyään rakastan x 5
Mieltymykset muuttuu ajan kanssa, enkä ole siinä mikään poikkeus. Vuosien varrella on oppinut tykkäämään monista uusista asioista, ja nyt avaankin muutamia juttuja mitä ennen inhosin ja nykyään rakastan. Samaistuuko joku näihin?
Mitä ennen inhosin ja nykyään rakastan x 5
Marjastaminen
En todellakaan ole ollut aina innokas marjojen kerääjä. Lapsena suorastaan vihasin sitä, eikä marjojen keruu ollut mun juttu ollenkaan ennen kuin olin ehkä 25-vuotias. Se alkoi kenties siitä, kun miehen mökin naapurissa oli mansikkatila ja saimme kerätä sieltä niin paljon mansikkaa kuin ikinä jaksoi. Kun kotona sai pakastimen täyteen marjoja talven varalle, jokin tuolla päässä naksahti kohdilleen. Sitten olinkin jo rämpimässä suolla lakkojen perässä, vadelmapuskassa heti kun silmä vältti ja jopa siellä painajaismaisessa mustikkametsässä. Ja nykyään marjastaminen on ihan kesän kohokohtia. On ihanaa liikkua metsässä, kuunnella samalla vaikka äänikirjaa ja löytää niitä meheviä apajia täynnä vitamiinipommeja, jotka vain odottavat keräämistä. Edes hirvikärpäset tai karmivat hämähäkit ei sitä nautintoa estä, vaikka jonkin kerran naaman takerruttua suoraan seittiin saattoi jonkinlainen parkaisu päästä.
Ei tulisi mieleenkään jättää väliin. Mansikat ostetaan kyllä nykyään valmiina, mutta keräsin tänä kesänä muun muassa 13 kg pensasvadelmaa, jonkin verran metsävadelmaa ja noin 5 ämpärillistä mustikoita. Enemmänkin olisi voinut, mutta loppui loma ja pakastimesta tila. Onpa ollut ihanaa myös syödä niitä marjoja tuoreena niin paljon kuin napa vetää! Lakkasuolle en ole viime vuosina päässyt, mutta miehen ihanat sukulaiset siellä painaa joka vuosi ja jakelee anteliaasti saalista myös muille. Joten talvi, senkun tulet, meillä on marjaa!
Liikunta
En ollut mikään liikunnallinen lapsi. Enkä sinänsä näe että lapsen tarvitseekaan olla, lapsen kuuluu leikkiä ja se liikunta tulee siinä sivussa. Mutta ehkä omalla kohdalla korostui se, että vähän pakotin itseni liikkumaan myöhemmin. Meni aikaa, että aloin aidosti nauttia liikunnasta ja sen tuomasta euforiasta. Ja vielä pidempään, että opin senkin kohtuudella, koska määrä ei korvaa laatua. Edelleen vähän haen sitä, että usein kevyempi versio on se parempi, mutta sitten taas nautin juoksemisesta tosi paljon. En liiku siksi, että olisi pakko tai koska sitä jotenkin pitäisi tehdä. Liikun, koska se tekee valtavan hyvän olon. Ahdistun nopeasti, jos joutuu olemaan liian pitkään aloillaan. Ja siinä on aika huima muutos.
Helle
En oikeastaan lapsena tykännyt helteestä. Tai nautin toki kesästä ja lämmöstä, mutta muistelen että tietyssä iässä vietin paljon aikaa mökilläkin sisätiloissa lukemassa kirjoja ja nauttimassa viileydestä sen ulkona porottavan auringon sijaan. Nykyään taas helteet ja kunnon kesäkelit on best! En jaksa kuumaa keliä kovin pitkään, mutta kun on tarpeeksi lämmin, niin voikin hyvin viihtyä varjossa ja tuntea silti sitä ihanaa lämpöä. On upeaa herätä aamulla kun tietää, että edessä on taas lämmin päivä ja päälle riittää pelkkä hellemekko. Ei sen puoleen, kaupungissa riittää vähempikin, koska meillä ei ole ilmastointia ja inhoan nukkua liian kuumassa. Mutta kun on ollut kunnon kesä, se syksyn viileys tuntuu helpottavalta ja ilma raittiilta. Neljässä vuodenajassa on taikaa.
Aikaiset aamut
En ollut ennen aamuihminen. Vihasin heräämistä, olin kiukkuinen kuin pieni piru ja menin aina liian myöhään nukkumaan. Nykyään on toisin, ja aamu on mun suosikkiaikaa. Kesällä tuli nukuttua pidempään ja valvottua myöhempään, mutta arjessa tarvitsen aamuun aikaa. En todellakaan ole niitä tyyppejä, jotka pistää kellon soimaan varttia ennen kuin pitää sännätä ovesta ulos. Tykkään aamuista niin paljon, että välistä tulee herättyä naurettavan aikaisin ja sitten toki jossain välissä uuvuttaa. Mutta se rauhallinen aamuhetki kahvin kanssa on sellainen meditaatio ja voiman lähde, etten parempaa tiedä. Myönnän silti, että lomalla taas huomasi miten tärkeää uni on. Kummasti sitä jaksaa paremmin, kun ei kerrytä univelkaa. Vaikka menenkin ajoissa nukkumaan, on esimerkiksi viideltä herääminen keskellä talvea vähän tiukka. Koitan siis malttaa nyt arjessa nukkua pidempään. Edes välillä. On se kahvihetki ihan kiva toimistollakin.
Ruoanlaitto
Toki tykkäsin lapsena joskus leipoa, mutta pääsääntöisesti mitään mielenkiintoa ruoanlaittoon ei ollut. Ei raaka-aineisiin, ei annoksiin, ei edes ruokien ideointiin. Nykyään to do -lista pursuaa erilaisia ruokaohjeita ja -ideoita, joita haluan päästä kokeilemaan. Kimmokkeena mulla toimi oikeastaan ruokavalion muutos maidottomaan ja gluteenittomaan, jolloin niitä ruokia ja leivonnaisia piti alkaa tekemään itse jos mieli teki syödä. Mutta samalla opin hakemaan rauhoittumista leipomisen kautta. Ainesten sekoittaminen ja ylipäätään ainesten yhdistely summan mutikassa vie ajatuksia pois päätä vaivaavista jutuista, ja auttaa keskittymään olennaiseen. Samalla saa käsille vähän tekemistä, jos on liian levoton olo istuskella. Ei se arkiruoan laittaminen mitään kovin inspiroivaa ole, mutta välillä siinäkin pääsee samaan fiilikseen.
