Kokemuksia älykelloista – Garmin vs. Polar
2Mietin hetken onko tätä järkeä kirjoittaa vielä, kun omia kokemuksia älykelloista ei vielä niin mahdottomasti ole että kovin kattavaa vertailua pystyisi tekemään. Mutta sitten taas ajattelin, että olisin itse uutta älykelloa valitessa hyötynyt tällaisesta tekstistä jo kovasti, joten antaa mennä! Täydellisen tyhjentävää tietoa en osaa antaa, mutta oman kokemukseni kyllä. Minullahan homma lähti liikkeelle noin kuusi vuotta sitten joululahjaksi saadusta Polarin älykellosta, mallia Polar Vantage M.
Vanha Polarin kello
Kokemuksia Polarin älykellosta
Polarin kello sai minut käyttämään kelloa vuosien tauon jälkeen. Olin tottunut mittaamaan juoksulenkkien pituutta Sport trackerin avulla puhelimella, mutta Polarin myötä matkat sai talteen kellon GPS:n ja puhelimeen ladattavan apin avulla. Polarin kello mittasi päivän askeleet ja aktiivisuustason, jonka itse asetin kunnianhimoisesti korkeimmalle tasolle 3.
Sain kellon vain viikkoja lapsen syntymän jälkeen, ja äitiyslomalla tuli liikuttua paljon. Kolmostaso tuli 100 % täyteen jo 6 km juoksulenkillä ja yleisellä aktiivisuudella, kuten kauppareissulla. Äitiyslomalla liikuin tosi paljon kävellen rattaiden kanssa, joten askeleita ja aktiivisuutta kertyi usein jopa 200 % edestä. Vielä töihin paluun jälkeenkin 100 % täyttyi melko vaivatta, paitsi joskus talvella toimistopäivinä, kun työmatka taittui bussilla eikä työpäivän jälkeen tullut enää urheiltua.
Käytin kelloa myös öisin
Aamuisin Polarin kelloon sai merkittyä millaiset unet oli takana. Kello näytti vähän mitä sattuu. Joskus tunsin nukkuneeni super sikeästi, ja kellon mukaan yö oli äärettömän huono. Noh, mulla on tapana pyöriä paljon. Sitten joskus taas tuli lapsen kanssa heräiltyä useamman kerran, ja kello näytti yön olleen mainio. Joten en juuri pistänyt sille painoarvoa. Jossain vaiheessa sen sijaan hoksasin, että Polariin sai kätevästi herätyksen. Se oli huippujuttu, sillä ranteessa värisevä kello herätti melko lempeästi (vertaa perinteiseen herätyskellon palohälytintä muistuttavaan piippaukseen) eikä häirinnyt muita. Joskus se joko jätti herättämättä, tai sitten vaan olin niin koomassa että painoin sen pois päältä enkä tajunnut asiaa. Elävästi mieleen muistuu kerta, kun meidän piti lapsen kanssa lähteä aikaisin aamulla junalle, ja herätys oli mennyt täysin ohi. Jos lapsi ei olisi herännyt painajaiseen, me oltaisiin nukuttu pommiin ja missattu juna. Joten tärkeissä jutuissa laitoin lopulta herätyksen myös puhelimeen.
Uuden älykellon etsintä
Uuden älykellon etsiminen sai alkunsa kesällä, kun Polar tuli tiensä päähän. Yksi nappi oli lakannut toimimasta jo aiemmin, ja kun kerran mökillä juoksulenkillä juoksun mittaus jäi päälle toisenkin nappulan hajotessa, totesin lannistuneena että on vain hankittava uusi. Polar oli opettanut jo sen verran, että tiesin vähän mitä uudelta kellolta haluan, mutta silti tähän sportti- ja älykellojen maailmaan sukeltaminen aiheutti päänvaivaa. Vaihtoehtoja on nimittäin valtavasti, ja kaikissa omat jujunsa. Vertailuja on tehty onneksi paljon, ja niitä tulikin luettua läpi. Mutta silti valinnan vaikeus oli hyvin läsnä.
Polarissa parhaita asioita olivat hyvä akun kesto (latasin loppuvaiheessakin kerran viikossa), värinähälytys ja monipuoliset vaihtoehdot urheiluun ja sen mittaamiseen. Koska käytin kelloa myös ihan vaan kellona, arvostin myös ihan nättiä ulkoasua ja sopivaa kokoa, että sen kanssa pystyi myös nukkumaan. Polarin kello piti vettä, ja vaikka riisuinkin sen aina suihkun ja uimisen ajaksi, ei tarvinnut huolehtia rankkasateeseen joutumisesta. Plus kello oli helppo pestä ihan vaan hanan alla.
Mitä asioita siinä nyt sitten painottaisi ja mistä juuri minun kannattaisi maksaa?
Uutta kelloa valitessa meinasin hetkeksi upota suohon, koska kaikki ne ominaisuudet veivät valehtelematta mennessään. Oli ties mitä EKG- ja verenpainemittauksia, joista kylläkin muutaman viikon tutkimisen jälkeen totesin että ei ole tarvetta. Ominaisuudet kyllä nimittäin onnistuvat manipuloimaan melko hyvin: yhtäkkiä tuntee jäävänsä jostain oleellisesta paitsi, jos ei valitse uusinta kelloa kaikilla mahdollisilla herkuilla. Oli hyvä, että oli kesä ja loma ja pärjäsin ilman kelloa monta viikkoa. Siinä sai nimittäin aikaa pohtia mitä ihan oikeasti kaipaan ja tarvitsen arjen tueksi. Ja lopulta ihan vaan muutama juttu nousi esiin tärkeimpinä.
Tärkeimmät asiat älykellossa
Ykkösenä oli akun kesto, koska niin nättejä kuin vaikka monet Applen älykellot ovatkin, en todellakaan ala lataamaan kelloa joka päivä. Kaikki arviot, jotka luin ja ihmiset, joiden kanssa juttelin, sanoivat että akku tosiaan pitää ladata joka päivä. Haikeana siis luovuin Applesta, vaikka se olisikin varmasti ollut näppärä lisä iPhonen, iPadin ja Macin rinnalle. Esimerkiksi tämä kello oli musta todella kaunis.
Toinen tärkeä juttu oli herätysominaisuus. Olin niin tottunut tähän mutkattoman helppoon, hiljaiseen ja lempeään herätykseen, että ei houkuttanut alkaa pistämään puhelimeen herätystä päälle. Joka aamu en herätystä tarvitse, mutta useamman kerran viikossa kylläkin. Joten se oli pakko saada mukaan.
Toki erilaiset liikuntaominaisuudet ja urheilusuoritusten tallennukset olivat olennaisia, mutta niissä olin valmis joustamaan, koska en ole niin kiinni missään tietyssä lajissa tai muutenkaan harrasta tavoitteellisesti mitään. Sen sijaan halusin kellosta kauniin, en mitään urheilukellomöhkälettä. Polaria tykkäsin pitää, mutta sitä en ollut saanut itse valita, joten tällä kertaa otin valinnasta ilon irti. Kellon ulkoasu olikin valinnassa olennaisimpia juttuja.
Sitten hinta. Oli selvää, etten ala maksamaan kellosta 900 €, mutta toisaalta en nyt ihan halvimmallakaan halunnut mennä. Yleisesti ottaen koitan suosia keskitasoa, koska todennäköisesti ne kestävät käytössä hieman pidempään (päivityksiä tulee kauemmin jne.), sisältävät vähän enemmän ominaisuuksia ja ovat käyttäjä edellä suunniteltuja.
Minkä älykellon valitsin?
Uudeksi kelloksi valikoitui pitkän harkinnan, tutkimisen, vertailun ja pohdinnan jälkeen Garmin Venu 3S, kullanvärisellä teräskehyksellä ja beigellä silikonihihnalla. Tämä kello on mielestäni todella kaunis, sopivan siro ja pieni ja moneen eri menoon sopiva. Kummempia juhlia tässä ei ole vielä ehtinyt olla, mutta näen että sitä voisi pitää kädessä niin häissä kuin muissa juhlatilanteissa jos siltä tuntuu.
Uusi Garminin kello
Venu 3S tarjoaa monipuolisia ominaisuuksia aina herätyksestä treenien tallennukseen ja seurantaan. Se antaa palautetta unesta, aktiivisuudesta ja ennen kaikkea palautumisesta, mikä onkin suurin ero aiempaan Polariin ja samalla se juttu, mistä tykkään Garminissa eniten. Siinä, missä Polar toimi periaatteella liiku aina vaan entistä enemmän että saat sen 100 % täyteen, Garmin kannustaa palautumaan. Se toimii Body Battery -periaatteella, eli seuraa miten kehossa on virtaa ja jaksamista päivän menoihin. Jos Body Batteryn taso on matala vaikka heikosti nukutun yön jälkeen, se kannustaa lepäämään ja keräämään voimia. Se ei välttämättä tarkoita pelkästään sohvalla makaamista, vaan ennen kaikkea stressin säätelyä ja rauhoittumista. Siihen voi hyvin kuulua esimerkiksi rauhallinen kävely tai joogahetki.
Tykkään tosi paljon tästä lähestymistavasta, koska tuntuu että nykyään joka puolelta pusketaan vain tekemään lisää ja enemmän ja rankemmin, ja omasta mielestäni näen siinä ihan valtavan virheen. Nykypäivänä ihmiset tarvitsevat ennen kaikkea tilaa rauhoittumiselle. Kaikki päivät räpelletään erilaisia näyttöjä, ollaan valtavan ärsykemäärän keskellä ja juostaan paikasta toiseen hoitamassa sitä sun tätä. Kenties sellaisena päivänä rauhallinen hermostoa palauttava jooga onkin parempi ratkaisu kuin sykkeitä rajusti nostava juoksulenkki? Palautuminen ja elimistön rauhoittuminen tuovat itselleni valtavasti enemmän hyvää oloa kuin rankka treeni, vaikka totta kai hikistä liikuntaa ja hengästymistä tarvitsee myös. Se on se tasapaino, ja siihen Garmin juuri kannustaa.
Me ihmiset koostutaan niin paljon isommista palasista kuin päivän askelista tai tehoprosenteista
Garminissa kellonäytön saa tuunata mieleisekseen ja muutenkin pistää asetuksia juuri itselle sopivaksi. Aamuisin se antaa raportin niistä asioista, jotka itse raporttiin haluaa lisätä. Itselläni siinä näkyy muun muassa Body Batteryn taso, syke, stressitaso, univalmentaja, säätiedot ja kalenteri, ainakin. Kellon saa yön ajaksi pimeäksi ja hiljaiselle, ja siinä on myös oma mittari mahdollisille nokosille, mikä on ihanaa! Ei sinänsä, kertaakaan en ole päiväunia tullut sen kanssa nukkuneeksi.
Akku kestää hyvin. GPS kuluttaa enemmän, mutta olen ladannut kellon kerran viikkoon.
Mitä parantaisin?
Jos jotain kritiikkiä Garminin kellolle antaisin, niin askelten määrä. Toki, itse pidän kelloa oikeassa ranteessa, ja vaikka kirjoitan vasemmalla kädellä, niin teen kaiken muun oikealla. Ja kellohan mittaa käden liikettä ja heilumista enemmän kuin varsinaisia jalkojen ottamia askeleita. Joten askelten määrässä on varmasti heittoa. Olisihan se kiva, että kello osaisi olla niin fiksu, että mittaisi askeleet tarkasti oikein. Mutta no, ei se ole niin justiinsa. Näyttäähän kello kalorit ja kaikkea, mutta itse en niitä juuri seuraile.
Stressitasosta en aina tiedä mitä ajatella, koska kellon mukaan olen melko stressaantunut päivästä toiseen, vaikka oma olo olisi ihan leppoisa. Se toki pistää stressiksi niin aamupyöräilyn töihin kuin lapsen hoitamisen eskariin, mitkä on ihan perusarkeen kuuluvia juttuja. Koska töihinkin pyöräilee vain vartin, en laita mitään pyöräilyn tallennusta erikseen päälle. Mutta älykello ei ole täydellisen älykäs, eikä voi ikinä tietää ihan kaikkea mitä on meneillään. Joten kokonaisuus vaatii tietty myös omaa harkintaa ja ymmärrystä millainen fiilis päivässä on. Jos jalkoja painaa, ei tarvitse juosta, vaikka Body Battery näyttäisi mitä.
Onko teillä älykelloja käytössä? Olisi kiva kuulla kokemuksia muista malleista ja niiden käytöstä, niin saadaan vielä kattavampi raportti eri vaihtoehdoista 🙂
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Loppuvuoden odotetut kulttuurielämykset
Rakastan teatteria. Rakastan musikaaleja, elokuvia, musiikkia ja kaikkea mahdollista näihin liittyvää. Vastikään nähty Moulin Rouge sai fiilistelemään monta päivää putkeen, ja näiden mielettömien näytelmien ja esitysten odottaminen saa pimeän syksyn kulumaan varsin rattoisasti. Mutta mitä siis on vielä luvassa tälle vuodelle? Nämä kulttuurielämykset on kalenterissa ylhäällä ja niitä odotetaan jo palavasti! Edetään vaikka suunnilleen aikajärjestyksessä.
Loppuvuoden kulttuurielämykset
Helsingin kaupunginteatterin Veljeni Leijonamieli
Tämä. Voi että, en malta odottaa. Siitä tulee varmasti ihana. Vähän vielä pohdin otanko lapsen mukaan, kun suositusikä on 9+. Mutta se on toisaalta niin lapsesta kiinni. Hän rakastaa tätä kirjaa ja tuntee sen hyvin, joten yllätyksiä ei siinä mielessä tule eteen. Ja hän pelkää enemmän epäoikeudenmukaisuutta, kuten esimerkkinä Harry Potterissa väärin perustein määrättyä jälki-istuntoa itse pimeyden ruhtinaan sijaan. Joten lohikäärmeet sun muut ei ole niinkään uhka. Seuralainen siis vielä kuitenkin harkinnan asteella, mutta tästä tulee riipaisevan hieno esitys. En malta odottaa!
Helsingin Kaupunginteatteri – Veljeni Leijonamieli – Kuvassa Alexander Wendelin, Mikko Kauppila – Kuva Otto-Ville Väätäinen
We call it Ballet: Prinsessa Ruusunen
Aleksanterin teatterissa nähtävä lyhyehkö balettiesitys, josta en totta puhuen osaa odottaa etukäteen mitään. En ole käynyt baletissa aikoihin, joten mielenkiinnolla menen katsomaan. Uskon, että toimii myös mainiosti Aleksanterin teatterin pienessä ja intiimissä tilassa. Balettiesitys pimeässä, led-valojen loisteessa ei kuulosta ollenkaan hullummalta. Varmasti hieno ja erilainen esitys kaikkiin aiempiin verrattuna!
Lahden kaupunginteatterin Thelma ja Loviisa
Tänne mennään kaveriporukalla, ja uskon että tämä esitys sopiikin sellaiseen iltaan kuin nenä päähän. Tykkään alkuperäisestä elokuvastakin, ja luotan siihen, että Thelma ja Loviisa kantaa myös teatterin näyttämöllä kuten kuuluu.
Luvassa on katkeransuloinen tragikomedia, monumentaalinen kostoilottelu, pyro-ooppera ja eloonjäämisnäytelmä. Se on surutyö, kutsuhuuto ja slide-kitaralta kuulostava feministinen western aivan kaikille, jotka ovat joskus saaneet elämältä turpiinsa. – Lahden kaupunginteatteri
Jep, uskon että tulee hieno ilta Lahdessa!
Kuva: Lahden kaupunginteatteri
Aarresaari
Sitten vaihteeksi lastenteatteria. Sellosalissa esitettävä Aarresaari on naperolle tuttu etenkin Mauri Kunnaksen kautta, ja uskonkin siitä tulevan hauska ja viihdyttävä esitys. Mennään lapsen kaverin ja tämän äidin kanssa, joten samalla kivaa yhteistä ohjelmaa. Kiva myös, että on ihan täyspitkä esitys, kun lapsille tuppaa liian usein olemaan sellaisia 30–40 min pituisia pikkuräpellyksiä. Pienille hyviä, mutta isommat on sitten vähän väliinputoajia, kun jaksaisi jo pidempää eikä niitä ole hirveästi tarjolla.
PMMP jäähallissa
Kävin stadikalla, ja kerta näitä nyt tuli lisää (kuten epäilinkin…) niin pakkohan se on vielä mennä. Mieluiten olisin mennyt pienelle klubikeikalle, missä PMMP on parhaimmillaan, mutta ajankohdat ei osuneet yksiin. Mutta jäähalliin hankin liput, ja mennään mun kaverin ja itse asiassa naperon kanssa. Vähän sitäkin jäin pohtimaan, että otanko häntä nyt mukaan, mutta mieli on tehnyt viedä kunnon konserttiin ja voisiko sitä nyt parempaa tähän hetkeen ollakaan! Napero halusi kovasti jo stadikalle mukaan, mutta keikka alkoi ensinnäkin turhan myöhään, eikä hän olisi siitä saanut juurikaan irti. Jäähalli alkaa sentään jo klo 18, joten ehtii hyvin siellä fiilistellä ilman yömyöhään valvomista. Syytä tätä sanomaa on saada levitettyä seuraavallekin sukupolvelle.
Tiger Lillies: Edgar Allan Poe’s Haunted Palace
Kauhumusikaali, joka perustuu Poen runoihin. Kiehtovaa, eikö? Savoy-teatterissa esitettävä näytelmä vaikuttaa jo pressikuvien perusteella uskomattoman hienolta.
Esitys yhdistää musiikkia, teatteria ja visuaalista taidetta luoden kokonaisuuden, joka herättää Poen tarinat eloon ennennäkemättömällä tavalla. Luvassa on näyttävä, omintakeinen ja kieroutuneen kaunis elämys. – Savoy-teatteri
Kuva: Tiger Lillies
Tämän tyyppiset esitykset ovat erityisen innostavia, koska uskon että edessä on jotain ihan uudenlaista elämystä. Palaan tähän sitten kokemuksen jälkeen!
Prinsessa Ruusunen – Paluu tulevaisuuteen
Shed-nuorisoteatterin uusi proggis taas sopivasti joulun alla! Käytiin lapsen kanssa viime vuonna katsomassa Lumikuningatar, ja se oli kerrassaan hieno! Se into ja vimma, jolla nämä nuoret veti shown läpi oli lumoavaa, ja sitä oli todella ilo seurata. Joten odotukset on myös tälle vuodelle isot. Shed-nuoret on älyttömän lahjakkaita, ja näkee että teatteria tehdään isolla sydämellä ja yhteisöllisellä meiningillä hyvässä hengessä. Tässä esityksessä Prinsessa Ruusunen matkustaa ajassa vanhempiensa nuoruuteen – vauhtia varmasti siis luvassa!
Kuva: Helsingin kaupunginteatteri
Siinä taisi olla ne tällä hetkellä tiedossa olevat kulttuurielämykset. Sitten toki on tulossa leffoja, mitä haluan nähdä, kuten joulukuussa ensi-iltaan tuleva live action Mufasa, jonne aiotaan mennä koko perhe tuon meidän Leijonakuningas-fanin kanssa.