Aamurutiini on yksi päiväni tärkeimmistä hetkistä. Täydellinen aamurutiini on paljon sanottu, mutta tarkoitan lähinnä sitä, että aamuisin minulla on hetken aikaa täydellinen rauha ja hiljaisuus ihan vain itselleni, minkä vuoksi aamurutiini on juurikin täydellinen. En olisi aikoinaan kuvaillut itseäni aamuihmiseksi, mutta viime vuosien aikana minusta on kuoriutunut todellinen aamuhetkien rakastaja! Oma täydellinen aamurutiini onkin muodostunut itselleni elintärkeäksi osaksi arkea. Tykkään herätä aikaisin ja aloittaa päivän kaikessa rauhassa, ilman kiirettä.

Töissä käydessäni heräsin ainakin kaksi tuntia ennen töiden alkua, jotta sain istahtaa hetkeksi alas lukemaan Hesarin, juomaan kahvia ja syömään aamupalaa. Kun joskus vahingossa tuli nukuttua pommiin tai oli muuten vain pakko kiirehtiä ovesta ulos, koko päivä saattoi tuntua levottomalta ja stressaavalta. Aina joskus lähdin aikaisin liikkeelle ja kävin lenkillä tai joogassa ennen töitä, mutta pääsääntöisesti rauhallisesti alkavat päivät ovat minun juttuni! Minulla onkin oma rauhallinen hetki aamuisin, jotta päivä lähtee aina ihanasti käyntiin. Aamurutiini on minun oma hetkeni päivästä.

Aamuisin kaikessa rauhassa

Olen ollut poissa työelämästä kohta vuoden ja hoitanut tytärtäni kotona. Kun uudessa ja ihmeellisessä vauva-arjessa oli päästy alkuun, aloin hakemaan taas omaa aikaa itselleni aamuisin jaksaakseni nuo kovin intensiiviset päivät vauvan kanssa. Kun lapsi aluksi pysyi hereillä vain pieniä hetkiä kerrallaan, odotin hänen nukahtamistaan aamun ensimmäisille unille, ennen kuin tein itselleni aamiaista. Kun aikaa kului, vauva alkoi pysyä hereillä yhä pidempiä aikoja ja aloin itse nousemaan samalla, kun kävin syöttämässä hänet aikaisin aamulla 5-6 aikaan.

Nykyään hän nukkuu kellon ympäri eikä syöttämistä tarvita, mutta itse herään yleensä samoihin aikoihin ja vietän ihanaa aamuhetkeä ennen kuin vauva herää. Joskus sitä kestää puoli tuntia, joskus kolme tuntia – ihan riippuen monelta olen noussut ja kuinka pitkään palleroisen unet vielä jatkuvat. Hän herää yleensä 7-8.30 välillä. Tyypillisesti siinä seitsemän aikaan, mutta jos muuten on hiljaista (kuten esimerkiksi mökillä missä itsekin tulee nukuttua pidempään), unet voivat jatkua helposti pitkälle aamuun. Silloin heräilemmekin poikkeuksellisesti yhtä aikaa, ja oma aamurutiini hieman muuttuu.

Itse en laita kelloa soimaan, mutta herään automaattisesti aikaisin. Se ei ole ongelma, sillä menemme myös aikaisin nukkumaan. Me olemme kaiken lisäksi olleet uskomattoman onnekkaita, sillä meidän lapsemme on aina ollut todella hyvä nukkuja, eikä meidän ole tarvinnut kärsiä univelasta. Minä väsyn, jos päivä alkaa liian hektisenä ja kiireisenä. Herään vaikka aamulla viideltä, jotta saan ladata akkuni kaikessa rauhassa.  Mökillä ja lomaillessa nukun myös pidempään, koska en viitsi hiippailla itsekseni kaikkien muiden vielä nukkuessa. Ja kyllähän lomalla kuuluukin nukkua! Täydellinen aamurutiini on se, mikä auttaa jaksamaan arjessa.

Mitä minä sitten aamulla teen?

Aikaisemmin meille tuli Helsingin Sanomien paperiversio kotiin, ja lueskelin sitä. Joko nopeasti silmäillen tai tarkemmin paneutuen. Nykyään luemme digilehteä, vaikka paperilehdestä pitäisin enemmän. Se jäi kuitenkin liian usein lukematta viime talven aikana, joten siirryimme nettiversioon. Lukeminen on erilaista, mutta siihenkin on alkanut tottua. Uutisia klikkaillessani pistän kahvin tippumaan – enkä mitä tahansa kahvia, vaan jotakin herkullista makukahvia! Tällä hetkellä suosikkini on appelsiini (yllättävä, mutta maistuu ihan appelsiinisuklaalta) sekä hasselpähkinä. Kahvin päälle kuuluu myös lämmin, vaahdotettu kauramaito.

Aamupalani vaihtelee ajoittain, mutta pysyn pitkään samalla ruualla ennen sen vaihtamista. Tällä hetkellä meneillään on vahva puurokausi, joka on jatkunut jo pitkään. Toisaalta viime talvena en juuri puuroa keitellyt, vaan söin oikeastaan aina kaksi viipaletta kauraleipää päällysteillä, mangon makuista soijajogurttia marjoilla sekä banaanin. Sitä ennen söin pitkän aikaa banaanilettuja. Saa nähdä mitä keksin kun puuro alkaa tökkiä, mutta vielä se maistuu hyvin. Keitän kaurapuuron mantelimaitoon ja pistän päälle ison nokareen maapähkinävoita, pannulla lämmitettyjä banaaniviipaleita kanelilla, pähkinöitä sekä vaahterasiirappia. Nam! Aamupuuro on sellainen ruoka mitä oikein odotan.

Kun aamupala on valmista, käperryn sohvalle ipadin kanssa ja pistän jonkun kivan tv-sarjan pyörimään. Viime aikoina on ollut vaikeuksia keksiä katsottavaa, mutta ikisuosikki Gilmoren tytöt toimii taustahälynä kerta toisensa jälkeen. HBO:lla olisi useampi kiinnostava sarja, mutta katkaisin tilauksen heti Game of Thronesin loppumisen jälkeen, kun aikaa katsomiselle on liian vähän. Jossain vaiheessa pitänee pistää Netflix tauolle ja ahmia HBO:n sarjat oikein urakalla.

Ei minun aamurutiineihini sen kummempaa kuulu, mutta minulle ne ovat super tärkeitä. Kun vauvan huoneesta alkaa kuulua ääntä, olen valmis aloittamaan yhteisen päivän oli edessä mitä tahansa. Minulla on nimittäin ollut oma rauhallinen hetkeni, jonka aikana olen saanut ihan vain olla. Olla minä, olla yksin ja olla olematta ketään varten. Kuunnella kahvin tippumisesta lähtevää ihanaa porinaa ja hämmentää puuroa hiljalleen. Toisille se hetki voi olla illalla lasten nukkuessa, mutta minun hetkeni on ehdottomasti aamuisin.

Vielä muuten ehdit osallistua ihanien luomuhedelmäsoseiden arvontaan! Arvonnan löydät täältä.  

Seuraatko jo muuten myös täällä?

Instagram

Blogit.fi

Facebook

Parhaat ruokablogit

No hei kaikki, täällä kirjoittelen minä eli Sara, tyyppi Saran kotikolon takana. Onpa hauskaa päästä osaksi Vaikuttajamedian porukkaa ja kirjoittelemaan ihan uusia juttuja uuteen portaaliin! Olen itse lueskellut Vaikuttajamedian blogeja ahkerasti ja olen hurjan innoissani saadessani kuulua tuohon porukkaan.

Aloitin bloggaamisen muutama vuosi sitten ruokaan ja erikoisruokavalioihin keskittyen, ja varsin pian siirryin bloggaamaan Kotilieden ruokablogiverkostoon. Oma bloggaamiseni saikin alkunsa oman erikoisruokavaliolle siirtymisen myötä, kun kaikille suosikkiherkuille ja mielihaluille piti keksiä vaihtoehtoinen, mutta silti maistuva resepti. Nykyään ruokavalio on jo huomattavasti sallivampi ja tiedän entistä paremmin mikä itselleni sopii ja mikä ei, mutta edelleen meidän kodissamme vältellään muun muassa gluteenia, maitotuotteita ja valkoista sokeria, mikä näkyy myös jakamissani ohjeissa. Pipo kireällä ei kuitenkaan olla, vaan ruuasta ja sen tekemisestä on tarkoitus nauttia!

Vaikka ruoka-aiheet ja -ohjeet tulevat olemaan iso osa blogia myös täällä Vaikuttajamedian puolella, osansa saavat jatkossa myös muut aiheet. Minulla on joulukuussa 2018 syntynyt tytär (joka tekee juuri nyt tämän postauksen kirjoittamisesta lähes mahdotonta!), avomies sekä 12-vuotias chihuahua Vilho. Asun Helsingissä, mutta olen kotoisin Lappeenrannasta, jossa tosin tulee nykyään käytyä hyvin harvakseltaan. Sen sijaan vietän paljon aikaa myös mökkeillen. Onkin ihanaa, kun on olemassa koti poissa kotoa maaseudun rauhassa!

Entä mitä muuta tykkään tehdä kuin kokkailla? Lukea, liikkua luonnossa, urheilla, käydä elokuvissa… Haluaisin ajatella olevani vakavasti otettava vaeltaja, mutta totuuden nimissä olen täysi amatööri vaikka nautin vaeltamisesta suuresti. Täyspitkän Karhunkierroksen olen tehnyt, mutta muuten retkeily on rajoittunut päivän mittaisiin vaelluksiin pääkaupunkiseudun alueella. Yhtä kaikki, vaeltaminen on ihanaa ja edelleen toivon pääseväni siihen vielä jonain päivänä ihan kunnolla kiinni.

Kuulen mielelläni palautetta ja toiveita teiltä lukijoilta, jotta saan tuotua esille juuri niitä teitä kiinnostavia aiheita. Ruokajuttuja blogista löytyy jo yllin kyllin, joten ei muuta kuin reseptejä selaamaan. Näin syksyn tullen suosittelen erityisesti ihanaa omenapiirakkaleipää ((klik!) ja karamelliomenoita (klik!).

Nyt lopettelen tältä erää tähän ja keskityn tuohon kaulassa roikkuvaan naperoon, mutta sainpa pienen alkuesittelyn aikaiseksi häiriköstä huolimatta! Eiköhän tässä pian tutuksi tulla.