Vauvan kiinteiden aloitus ja ensimmäisen viikon ruokalista
0Mihin se aika oikein on mennyt, meidän palleromme on jo melkein puolivuotias ja nyt on jo aloitettu ihan oikean ruuan syöminen! Vauvan kiinteiden aloitus ja ensimmäisen viikon ruokalista ovat olleet uutta ja mielenkiintoista aikaa koko perheelle. On ollut ihana istua yhdessä ruokapöytään koko perheen voimin ja seurata tyypin tutustumista uusiin erikoisiin, omituisiin, maistuviin ja vähemmän maistuviin ruoka-aineisiin.
Ennen varsinaista kiinteiden aloitusta vauvamme sai muutamia kertoja imeskellä kurkkutikkua, maistaa banaania maistelututin kanssa ja napata parsakaalia käteensä, jossa sitä olikin kiva muussata tohjoksi. Vaikka kiinnostusta ruokiin oli jo pidempään ja sain toden teolla suojella omaa lautastani vikkeliltä sormilta, odotin varsinaisen kiinteiden aloituksen kanssa aikaa, jolloin pallero voi istua itse omassa syöttötuolissaan ja harjoitella syömistä itse. Kun neuvolassa näytettiin syöttötuolille vihreää valoa, pääsimme ruokahommiin. Sotkulta ei tässä hommassa voi välttyä, mutta huomaan, että itsenikin on helpompi sietää sotkua, kun se ei tapahdu sylissäni vaan erillisessä tuolissa. Näin omat käteni ovat puhtaat ja myös vauvan putsaaminen ruuan päälle onnistuu helpommin.
Vaikka olen nauttinut imetyksestä ja jatkamme myös sen parissa edelleen täysin tehoin, on ihanaa saada antaa vauvalle jo muutakin ruokaa. Koska hän on nukkunut öisin keskimäärin 8-10 tuntia yhteen menoon, olen öisin joutunut pumppaamaan maitoa oman oloni helpottamiseksi. Siitä on kuitenkin seurannut se hyvä asia, että vauvalle on ollut pienellä vaivalla saatu maitopullo jemmassa omien salitreenieni, juoksulenkkieni ja muiden menojen ajaksi. Onpas tullut muutaman kerran käytyä myös elokuvissa. Myös vauvan isä on voinut ruokkia hänet iltaisin ja laittaa nukkumaan yhtä hyvin kuin minäkin. Nyt isä ja muut voivat kuitenkin osallistua ruokkimiseen vielä paremmin, eikä vauvan tarvitse pärjätä vain maidon voimin. Muutama tunti pärjätään hyvin ilman maitoa, kun tarjolla on muutakin ruokaa.
Mitä vauvalle ensimmäisiksi ruuiksi?
Aluksi pähkäilin kovasti mitä ihmettä sille vauvalle nyt sitten aluksi syöttää, mutta lopulta aloin vain mättää erilaisia sattumia lautaselle ja katsoin miten se siitä lähtee sujumaan. Nykyään ei suositella yhden ruoka-aineen kokeilemista kerrallaan, mutta itse pidin kuitenkin pääpainon kasviksissa ja lisäsin helpommin allergisoivia raaka-aineita lautaselle harvemmin. Päivien kuluessa aloin myös luottaa vauvan taitoihin, kun huomasin, että hän osaa käsitellä ruokaa suussaan. Liian isot palaset kolattiin hienosti ulos, kakomisrefleksi toimii ja kun ei enää jaksa maistella, suu pysyy tiukasti supussa. Pääosin annan vauvan pistää ruokaa suuhunsa itse, mutta tarpeen mukaan olen auttanut pitämällä liukkaammista paloista kiinni, ojentamalla jotakin käteen tai täyttämällä lusikan valmiiksi. Vauva saa kuitenkin itse päättää mitä on suuhunsa valmis ottamaan ja kuinka paljon.
Aluksi annoimme vauvalle ruokaa ikään kuin lounaan ja päivällisen merkeissä. Ajatuksena oli, että kun vauva on hereillä samaan aikaan kun itse syömme, hänkin pääsee pöytään maistelemaan jotakin. Olen itse yleensä herännyt jo aiemmin ja ehtinyt syödä oman aamupalani, mutta silloin kun nukuin pidempään ja heräsimme samaan aikaan, pääsi vauvakin maistelemaan aamupalan merkeissä.
Vauvan kiinteiden aloitus
PÄIVÄ 1
Lounas: parsakaali, kurkkutikku, minitomaatti (maistelututissa).
= parsakaalia oli kiva myöhentää käsiin ja sitä löytyi lattialta, pöydän alta, käsistä, essun hihoista ja jopa jonkin verran myös suusta! Kurkku jäi aika huomiotta ja tomaatti taisi ilmeestä päätellen olla vielä aika hyvää.
Välipala: hernenaksu
= tämä sai kulmat kurttuun käsillä tutkiessa, mutta maistui hyvin. Kyseessä siis vastaava kuin perinteinen maissinaksu, mutta tässä 80% on hernettä.
Illallinen: parsakaali (höyrytetty), bataattilohko (höyrytetty), vadelma (maistelututissa), loput hernenaksusta
= nyt maistui ruoka. Pian iltaunien jälkeen oli energiaa tutustua uusiin aineksiin, ja kaikkea maisteli. Parsakaali näytti jopa maistuvan.
PÄIVÄ 2
Lounas: bataatti (höyrytetty), tomaatti (maistelututissa), kesäkurpitsa (höyrytetty)
Päivällinen: hedelmäsose, banaani
PÄIVÄ 3
Aamupala: banaani, hedelmäsose, vadelma (maistelututissa)
Lounas: avokadolohko, porkkana (höyrytetty), kurkkutikku, hernenaksu
= ensimmäinen ateria ulkona omalla terassilla! Vanhemmille grilliruokaa samalla. Nyt maisteltiin todella reippaasti kaikkea, ensimmäisenä kurkkua. Avokadokin maistui hyvin, vaikka olikin niin liukasta että pysyi huonosti otteessa.
Päivällinen: satsuman palanen (maistelututissa), hernenaksu, hedelmäsose
= voi että nuo satsumat, tämä lapsi rakastaa niitä. Aikamoinen maiskutus kun imeskelee. Nyt oli niin iso palanen että annoin ensin käteen sellaisenaan, mutta aloin miettiä onko kuori sittenkin liian sitkeää joutuakseen suuhun. Vähän arvuuttelua tämä koko ajan on sen suhteen mitä uskaltaa antaa ja mitä ei.
PÄIVÄ 4
Lounas: bataatti (höyrytetty), porkkana (höyrytetty), herne (keitetty, maistelututissa)
= peruskaavalla. Kovasti oransseja ruokia maisteli ja hienosti kolasi suusta ulos liian isot palaset. Herneestä ei tainnut olla ihan niin otettu.
Päivällinen: hernenaksu, satsuma (maistelututissa), luumusose
= meillä oli vieraita ja nyt annettiin maisteltavaksi helppoja ja suosittuja juttuja. Niiden kanssa jaksoikin väkertää hyvän aikaa kun muut herkuttelivat mustikkapiirakalla. Luumusose oli mieluinen.
PÄIVÄ 5
Aamupala: mustikka (maistelututissa), luumusose, banaani
= mustikat maistuivat hyvin. Huomaa, että kun aamuisin väsyy muutenkin nopeammin kuin päivällä ja illalla, niin maisteluihinkin väsähtää nopeammin.
Lounas: avokado, herne (maistelututissa), peruna (omasta kalakeitosta poimittu)
= nyt ei ollut oikein intoa maistella. Peruna ja avokado eivät tahtoneet pysyä otteessa, mutta perunasta maisteli hyvin kun pitelin sitä itse kiinni. Lopulta aineksia lähinnä hierottiin ja mössättiin alustaan.
Päivällinen: hirssinaksu, porkkana (kalakeitosta poimittu), luumusose
= tämä ateria jäikin melkein välistä, kun en tullut napanneeksi eväitä matkaan. Lopulta mutusteli hirssinaksua tien päällä ja kotona sai vielä pikku maistiaiset muuta.
PÄIVÄ 6
Lounas: porkkana (höyrytetty), parsa (höyrytetty), avokado (maistelututissa)
Päivällinen: tomaatti (maistelututissa), satsuma (kuorittu ”nahka” pois), hernenaksu, luumusose
PÄIVÄ 7
Lounas: hirssinaksu, parsa (höyrytetty), lohi (uunissa paistettu), mustaherukka (maistelututissa)
= nyt oli väsynyt vauva ja meno pöydässä aika nuutunutta. Hirssinaksu tarttui ensimmäisenä käteen ja sitä mutusteli tyytyväisenä. Mustaherukka sai aikaan hauskoja ilmeitä. Lohta sai maistaa ensimmäisen kerran, kun teimme uunilohta ja otimme hänelle sivuun pienen palasen. Sekin näytti maistuvan.
Päivällinen: mansikka, vesimeloni, päärynä
= kyläpaikan hedelmätarjottimelta löytyikin hyviä maistiaisia, jotka korvasivat tällä kertaa päivällisen. Nyt syötiin innokkaasti. Hauska nähdä miten ne kunnon tuoreet makeat mansikat kesällä maistuvat, kun tämä vetinenkin versio suorastaan ahmittiin.
Uuden opettelua
Näin sitä lähdettiin meillä liikkeelle. Aloitimme syömiset vauvan ollessa 5 kuukautta ja reilun viikon vanha. Pian tulee tosiaan täyteen jo kuusi kuukautta, ja nykyään vauva syökin jo ihan oikeaa reseptiruokaa. Ensimmäinen varsinainen ruoka oli perin suomalainen makaronilaatikko, josta tein vauvalle oman version samalla kun valmistin satsin myös meille vanhemmille. Ja se maistui niin hyvin, että siirryimme saman tien ihan oikeaan ruokaan. Se on helpottanut hommaa meille kaikille, kun vauvalle on voinut antaa samaa ruokaa kuin itse syömme – vauvalle sopivasti valmistettuna toki.
Välillä ruoka maistuu hyvin, välillä sitä lähinnä tutkitaan. Yleensä tarjoamme päivässä kolme ruokaa ja välissä saattaa olla pieni välipala esimerkiksi soseen tai naksun muodossa, jos käyn itse esimerkiksi kahvilla. Pääpaino on edelleen rintamaidolla, ja imetän ennen aterioita. Jossain vaiheessa maidon vuoro on vasta ruuan päälle, mutta uskon rintamaidon olevan vielä jonkin aikaa se tärkein juttu, jolla haluan vauvan täyttävän mahansa. Pallerolla on kova vauhti päällä eikä aina malttaisi edes pysähtyä syömään. Imetysvälit ovatkin nykyään muutamia tunteja, ja jotta vauva söisi maitoa tarpeeksi päivässä, tarjoan sitä aina ensin.
Kenties teen siitä uudenlaisen ruokalistapostauksen toisella kertaa. Jatkossa jaan varmaan myös jonkinlaista reseptiikkaa, jolla vauvallemme ruokaa valmistetaan. Olisiko sellaiseen kiinnostusta?
Sokeriton mansikkalakritsi
Kotitekoinen sokeriton mansikkalakritsi on ratkaisu karkkihampaan kolotukseen. Vaikka näillä namuilla ei ole oikeastaan mitään muuta tekemistä lakritsin kanssa kuin koostumus, kutsun niitä lakritsiksi, koska se kuvailee niitä parhaiten. Mansikkalakritsi on saanut vaikutteensa Twizzlereistä, joita myös mansikkalakritsiksi kutsutaan, vaikka mielestäni ne ovat pikemmin viinikumimaisia pötköjä.
Minä olin ennen karkkihullu. Ostin kerralla helposti sen kilon niitä irtokarkkeja, ja voi että mikä ilo niitä oli sieltä pussista valikoida! Minulla on myös aina ollut erikoinen (ja omasta mielestäni varsin viihdyttävä…) tapa kuoria paitsi karkit, myös muukin syötävä. Tiedättekö, siis aina ensin reunat pois, sitten vähitellen kohti keskustaa. Karkit olivat tähän tarkoitukseen parhaita! Ja riisipiirakat. Pitääkin tehdä riisipiirakoita taas pian…
No, karkeista eroon oppiminen oli kivinen tie, enkä valehtele että se olisi ollut helppoa. Mutta nykyään elän ilman irtokarkkeja, koska olen oppinut tekemään niin paljon omia terveellisempiä versioita. Yhtenä tämän hetken suosikeistani ovat nämä mansikkalakritsit, jotka voi myös pilkkoa pienemmiksi namupaloiksi. Yhteneväisyys Twizzlereiden kanssa on ilmeinen, vaikka olenkin jättänyt koristeelliset kierteet tekemättä. Ainekset ovat yksinkertaisia ja valmistaminen helppoa. Jos et omista kuivuria, kuivattaminen onnistuu helposti myös uunissa.
Sokeriton mansikkalakritsi ovat täynnä kasvikuitua, terveellisiä rasvoja ja taateleiden luonnollista makeutta. Mansikkalakritsi säilyy jääkaapissa useita viikkoja, ja maistuu sekä karkkihetkinä että terveellisenä välipalana. Se on raakaherkkua parhaimmillaan!
SOKERITON MANSIKKALAKRITSI
2dl kuivattuja taateleita
2dl pakastekuivattuja mansikoita
1,5dl vettä tai kasvimaitoa
1/2dl cashewpähkinöitä
1rkl psylliumia
Liota pähkinöitä muutama tunti ja taateleita noin tunti etukäteen. Liottamisen jälkeen siivilöi vesi pois ja huuhtele pähkinät.
Sekoita kaikki ainekset psylliumia lukuun ottamatta tehosekoittimella yhtenäiseksi, mahdollisimman sileäksi massaksi. Lisää lopuksi psyllium ja sekoita vielä uudelleen.
Kaavi massa pursotinpussiin tai vaikka pakastepussiin, jonka kulman leikkaat auki. Pursota massaa kuivurin levylle tai uunipellille leivinpaperin päälle tasapaksuina viivoina.
Valitse itse minkä kokoisia lakritseja haluat. Itse teen yleensä melko ohuita ja lyhyitä pötköjä, jotta ne kuivuvat nopeammin. Voit toki myös pursottaa massan koko alustan pituisiksi lakritsipatukoiksi, ja halutessasi vaikka pilkkoa ne pienemmiksi paloiksi kuivattamisen jälkeen.
Kuivata kuivurissa tai uunissa 50 asteessa noin 24 tuntia. Mitä kuivempia ja ohuempia lakritsit ovat uuniin mennessä, sitä nopeammin luonnollisesti kuivuvat. Mikäli sinulla ei ole kiertoilmauunia, jätä uunin luukku hieman raolleen. Voit laittaa esimerkiksi keittiöpyyhkeen luukun väliin, jotta se pysyy raollaan.
Kun lakritsit ovat valmiita, säilytä niitä jääkaapissa.
Sokeriton mansikkalakritsi on lakritsimaisen sitkeää, toffeemaisen tahmeaa ja raakapatukoiden tapaan mehevä terveysherkku. Koostumukseen voit vaikuttaa itse kuivattamiseen käytetyllä ajalla. Mitä pidempään kuivatat, sitä sitkeämmän koostumuksen saat.
Eihän ainakaan näitä omia versioitani voi kauniiksi kehua, mutta ne ovat sitäkin herkullisempia. Itse tehdyssä mansikkalakritsissa maistuu makea taateli, raikas mansikka ja pähkinöistä tuleva täyteläinen kermaisuus. Mansikkalakritseista saa tehtyä myös koristeellisempia tai eri muotoisia, jos intoa ja kärsivällisyyttä askarteluun riittää. Vaikka massa on alussa märkää, siitä tulee kuivuessaan muovailuvahamaista, ja voit kesken kuivaamisen muotoilla massaa haluamaasi muotoon.
Lisää terveellisiä karkkivinkkejä saat muun muassa tästä fruit rolls – ohjeesta, joka valmistuu pelkistä hedelmistä. Maukkaita karkkihetkiä!