Vegaaninen valkosuklaavanukas ja karamellisoitua banaania
0Valkosuklaata ja vanukasta, voiko parempaa ollakaan? Ihana vegaaninen valkosuklaavanukas vaatii vain muutamien minuuttien työn, ja loppu tekeytyy itsekseen jääkaapissa lohkeavaksi ja herkulliseksi kotitekoiseksi vanukkaaksi. Vegaaninen valkosuklaavanukas on makeaa, mutta samalla ihanan raikkaana pysyvä makea herkku, joka maistuu monien erilaisten lisukkeiden kanssa.
Vegaaninen valkosuklaavanukas vaatii vain muutaman raaka-aineen, mikä tekee siitä loistavan valinnan nopeaksi ja helpoksi makeaksi herkuksi. Valkosuklaavanukkaasta saat maistuvan jälkiruuan isommallekin seurueelle, ja koska se on gluteeniton, maidoton ja vegaaninen, se sopii myös moneen eri ruokavalioon.
Valkosuklaavanukkaalle sopivat monet erilaiset lisukkeet, joita voi vaihdella vaikka satokauden mukaan. Kokeile kesällä tuoreita marjoja, syksyllä omenasosetta ja talvella vaikka näitä koukuttavia karamellisoituja banaanin palasia. Karamellisoidut banaanit sopivat muuten myös ihan loistavasti jäätelöannoksiin ja aamupuuroon, jos puuron kanssa tykkää syödä makeita lisukkeita. Monipuolisia herkkuja siis molemmat, ja tässä ohjeessa niitä on hyödynnetty yhdessä!
Tein omasta vanukkaastani reilusti lohkeavaa ja paksumpaa, mutta jos itse suosit löysempää koostumusta, voit jättää vegegeelin tai vaihtoehtoisesti kaakaovoin kokonaan ohjeesta pois. Kaakaovoi antaa vanukkaalle makua, mutta vanukas toimii hyvin ilmankin. Kaakaovoin skippaaminen sopii myös kevyempää vanukasta kaipaaville.
Tällä ohjeella tulee kuvien mukaiset kaksi annosta, ja halutessaan sen voi jakaa myös neljään pienempään annokseen sopivan kokoiseksi jälkiruuaksi.
Vegaaninen valkosuklaavanukas
ja karamellisoidut banaanit
4dl kasvimaitoa (käytin kauramaitoa)
80g vegaanista valkosuklaata (esim. 1 iChoc-levy)
1dl kaakaovoita
1/4tl Bourbon vaniljajauhetta
1 banaani
1tl kookosöljyä
1/2dl vaahterasiirappia
1tl kanelia
Mittaa kattilaan kasvimaito, valkosuklaa ja kaakaovoi, ja kuumenna seos nopeasti. Kun suklaa ja kaakaovoi ovat kokonaan sulaneet, ota kattila pois liedeltä ja anna seoksen jäähtyä. Lisää vielä lopuksi vaniljajauhe, ja sekoita huolella.
Kaada vanukas valmiiksi isoon tarjoiluastiaan tai yksittäisiin annosvuokiin. Jos astiat kestävät kuumaa, voit kaataa vanukkaan tarjoiluastiaan jo heti liedeltä poistamisen jälkeen. Se jähmettyy kuitenkin kunnolla vasta kylmässä, joten sen voi hyvin jättää jäähtymään kattilassa huoneenlämpöön.
Kun vanukas on tarjoiluastiassa, nosta se jääkaappiin tekeytymään. Vanukasta kannattaa kuitenkin alkuvaiheessa muutaman kerran sekoitella, jotta se jähmettyy tasaisesti eikä koostumuksesta tule rakeinen.
Anna vanukkaan jähmettyä jääkaapissa ainakin parin tunnin ajan.
Pilko banaani paloiksi paistinpannulle. Lisää kookosöljy, vaahterasiirappi ja kaneli, ja paahda paloja pannulla muutama minuutti koko ajan käännellen, kunnes banaanien pinta on ruskistunut ja siirappi tiivistynyt toffeemaisen tahmeaksi.
Voit syödä vanukasta lämpimänä tai antaa sen ensin jäähtyä. Kylmässä vanukas jähmettyy lohkeavammaksi. Banaanit kannattaa lisätä päälle suoraan pannulta!
Vegaaninen valkosuklaavanukas on super nopea ja helppo vanukas kotona valmistettavaksi, ja se on ihan mielettömän hyvääkin! Itse ainakin rakastan kaikkea valkosuklaaseen liittyvää, ja onkin ihanaa, että maukasta valkosuklaata saa nykyään myös vegaanisena. Se ei ole mikään itsestäänselvyys, kun etenkin valkosuklaassa maidolla on ollut iso rooli.
Toivottavasti tämä ihana vanukasherkku maistuu teillekin!
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Puuroa sukassa ja muita äitiyden haasteita
Äitiys ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista, ja äitiyden haasteita on monenlaisia. Jos nyt mietitään niitä pieniä ärsyttäviä juttuja, joita päiviin lapsen kanssa kuuluu, minun listani on tässä!
Äitiyden haasteita
Puuro sukassa
Kuten otsikkokin sanoo, se puuro sukassa. Niin hemmetin ärsyttävää! On kiva, että puuro alkoi alun niskuroinnin jälkeen maistua hyvin, mutta aina sitä päätyy jonkun verran lattialle, ja sitä kautta sukkaan. Varsinkin nyt, kun lapsi opettelee syömään itse lusikalla ja välillä kärsivällisyys pettää, jolloin puuroa kahmitaan käsin. Yritä siinä nyt sitten puhdistaa lapsi aamupalan jäljiltä tai pyyhkiä pöytää, kun joka kerta tulee tallattua puuromöhnään. Ja se ei sitten meinaa irrota sukasta millään, ja on pirun ärsyttävä tahmainen sattuma jalkapohjassa.
Siivousvimma
Jatkuva siivoaminen. En ole mikään siivousintoilija, itse asiassa inhoan siivoamista. Mutta lapsen myötä minäkin olen alkanut siivoamaan jatkuvasti. Koko ajan on ruokapöydässä pyyhkimistä, lattiassa pesemistä tai rojuja pitkin lattiaa. Välillä tuntuu, että lapsen kanssa leikkiminen onkin sitä, että minä kasaan leluja hyllyyn ja lapsi purkaa niitä sieltä pois. Hän myös naureskelee aina ollessaan syömässä, kun putsaan ruuantähteitä pöydän alta ennen kuin koira ehtii hyökätä niiden kimppuun.
Heittely
Asioiden heittely. Tämä vaihe on nyt voimakas, ja kaikki heitetään lattialle. Täynnä ruokaa olevat lautaset, puhelimet, kaukosäätimet, pallot, legot, pehmolelut… Osa ihan ok, osa ei niinkään. Olen yrittänyt pitää kaikki särkyvät tavarat pois lapsen ulottuvilta, mutta aina hän ne kaukosäätimetkin jostain käsiinsä saa. Lisäksi tietenkin parasta on heitellä juuri niitä juttuja, joista lähtee eniten ääntä.
Ääniherkkyys
Nautin rauhasta ja hiljaisuudesta etenkin aamuisin ja iltaisin päivän menojen jälkeen. Lapsen kanssa ääntä päivissä riittää yllin kyllin, ja onkin ihana viettää välillä päiväuniaikaa ihan kaikessa hiljaisuudessa kirja kädessä, blogia kirjoittaen tai vaikka itsekin nukkuen!
Hiljaisuus on toisaalta huonompi juttu unien kannalta, sillä täydessä hiljaisuudessa jokainen pikkuääni korostuu ja helposti herättää lapsen kesken unien. Kun taistalla on jatkuvasti vähän ääntä, unet eivät katkea yhtä helposti. Viime talvena tein päivisin ainakin yhden pitkän kävelylenkin, jotta nukun-kunnolla-vain-liikkuvissa-vaunuissa-vauvamme sai nukuttua tarpeeksi. Kun sitten metsässä kävellessä vastaantuleva koira alkoi haukkua, ohi ajoi ambulanssi tai leikkipuisto sattui olemaan täynnä kiljuvia lapsia, kirosin mielessäni äänekkäästi ja yritin kiiruhtaa vauhdilla eteenpäin ennen kuin vauva herää. Ja viime talvena vauva kuitenkin nukkui paljon ja sikeästi! Kun nyt päiväunia on vain yhdet, niiden haluaisi mielellään jatkuvan tarpeeksi pitkään. No, sehän on ihan päivästä ja tähtien asennosta kiinni. Tuossa yhtenä päivänä neiti veti sikeitä rattaissa ulkona melkein kolme tuntia, vaikka pihalla ajeli lakaisukone ja kadulla useampi poliisiauto. Sitten taas toisella kertaa kaikki elementit olivat kohdallaan, ja puolen tunnin unien jälkeen herättiin. Ota siitä nyt sitten selvää. Yhtä kaikki huomaan silti itse kiristeleväni hampaita, kun unien aikana alkaa kuulua odottamatonta mekkalaa.
Rauhattomuus
Keskittymiskyvyn puute. Olen ennen osannut todella hyvin köllötellä sohvalla ja katsella rauhassa leffaa, ilman mitäön kiirettä. Nykyään en. Laitan joskus leffan pyörimään, mutta aika nopeasti huomaan sen vain pyörivän itsekseen taustalla ja tekeväni jotakin muuta. Kirjojen pariin osaan sentään edelleen rauhoittua, mutta myönnettäköön, että nekin ovat olleet viime aikoina sisällöltään aika kevyitä…
Vessaseura
Vessassa käyminen. Jokainen äiti varmasti samastuu! Miten itsestäänselvyytenä sitä ennen pitikin, että vessassa saa käydä ihan yksin?!
Sanomattakin on selvää, etten silti vaihtaisi sitä puuroa sukassa mihinkään!
Miten teillä, samastutteko joIhinkin kohtiin?