Puuroa sukassa ja muita äitiyden haasteita
0
Äitiys ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista, ja äitiyden haasteita on monenlaisia. Jos nyt mietitään niitä pieniä ärsyttäviä juttuja, joita päiviin lapsen kanssa kuuluu, minun listani on tässä!
Äitiyden haasteita
Puuro sukassa
Kuten otsikkokin sanoo, se puuro sukassa. Niin hemmetin ärsyttävää! On kiva, että puuro alkoi alun niskuroinnin jälkeen maistua hyvin, mutta aina sitä päätyy jonkun verran lattialle, ja sitä kautta sukkaan. Varsinkin nyt, kun lapsi opettelee syömään itse lusikalla ja välillä kärsivällisyys pettää, jolloin puuroa kahmitaan käsin. Yritä siinä nyt sitten puhdistaa lapsi aamupalan jäljiltä tai pyyhkiä pöytää, kun joka kerta tulee tallattua puuromöhnään. Ja se ei sitten meinaa irrota sukasta millään, ja on pirun ärsyttävä tahmainen sattuma jalkapohjassa.
Siivousvimma
Jatkuva siivoaminen. En ole mikään siivousintoilija, itse asiassa inhoan siivoamista. Mutta lapsen myötä minäkin olen alkanut siivoamaan jatkuvasti. Koko ajan on ruokapöydässä pyyhkimistä, lattiassa pesemistä tai rojuja pitkin lattiaa. Välillä tuntuu, että lapsen kanssa leikkiminen onkin sitä, että minä kasaan leluja hyllyyn ja lapsi purkaa niitä sieltä pois. Hän myös naureskelee aina ollessaan syömässä, kun putsaan ruuantähteitä pöydän alta ennen kuin koira ehtii hyökätä niiden kimppuun.
Heittely
Asioiden heittely. Tämä vaihe on nyt voimakas, ja kaikki heitetään lattialle. Täynnä ruokaa olevat lautaset, puhelimet, kaukosäätimet, pallot, legot, pehmolelut… Osa ihan ok, osa ei niinkään. Olen yrittänyt pitää kaikki särkyvät tavarat pois lapsen ulottuvilta, mutta aina hän ne kaukosäätimetkin jostain käsiinsä saa. Lisäksi tietenkin parasta on heitellä juuri niitä juttuja, joista lähtee eniten ääntä.
Ääniherkkyys
Nautin rauhasta ja hiljaisuudesta etenkin aamuisin ja iltaisin päivän menojen jälkeen. Lapsen kanssa ääntä päivissä riittää yllin kyllin, ja onkin ihana viettää välillä päiväuniaikaa ihan kaikessa hiljaisuudessa kirja kädessä, blogia kirjoittaen tai vaikka itsekin nukkuen!
Hiljaisuus on toisaalta huonompi juttu unien kannalta, sillä täydessä hiljaisuudessa jokainen pikkuääni korostuu ja helposti herättää lapsen kesken unien. Kun taistalla on jatkuvasti vähän ääntä, unet eivät katkea yhtä helposti. Viime talvena tein päivisin ainakin yhden pitkän kävelylenkin, jotta nukun-kunnolla-vain-liikkuvissa-vaunuissa-vauvamme sai nukuttua tarpeeksi. Kun sitten metsässä kävellessä vastaantuleva koira alkoi haukkua, ohi ajoi ambulanssi tai leikkipuisto sattui olemaan täynnä kiljuvia lapsia, kirosin mielessäni äänekkäästi ja yritin kiiruhtaa vauhdilla eteenpäin ennen kuin vauva herää. Ja viime talvena vauva kuitenkin nukkui paljon ja sikeästi! Kun nyt päiväunia on vain yhdet, niiden haluaisi mielellään jatkuvan tarpeeksi pitkään. No, sehän on ihan päivästä ja tähtien asennosta kiinni. Tuossa yhtenä päivänä neiti veti sikeitä rattaissa ulkona melkein kolme tuntia, vaikka pihalla ajeli lakaisukone ja kadulla useampi poliisiauto. Sitten taas toisella kertaa kaikki elementit olivat kohdallaan, ja puolen tunnin unien jälkeen herättiin. Ota siitä nyt sitten selvää. Yhtä kaikki huomaan silti itse kiristeleväni hampaita, kun unien aikana alkaa kuulua odottamatonta mekkalaa.
Rauhattomuus
Keskittymiskyvyn puute. Olen ennen osannut todella hyvin köllötellä sohvalla ja katsella rauhassa leffaa, ilman mitäön kiirettä. Nykyään en. Laitan joskus leffan pyörimään, mutta aika nopeasti huomaan sen vain pyörivän itsekseen taustalla ja tekeväni jotakin muuta. Kirjojen pariin osaan sentään edelleen rauhoittua, mutta myönnettäköön, että nekin ovat olleet viime aikoina sisällöltään aika kevyitä…
Vessaseura
Vessassa käyminen. Jokainen äiti varmasti samastuu! Miten itsestäänselvyytenä sitä ennen pitikin, että vessassa saa käydä ihan yksin?!
Sanomattakin on selvää, etten silti vaihtaisi sitä puuroa sukassa mihinkään!
Miten teillä, samastutteko joIhinkin kohtiin?