Lapsi menee kouluun — mitkä hetket ovat jääneet eniten mieleen
0
Miten nopeasti aika juoksee. Kaikki sanovat niin, mutta jestas miten totta se on. Vasta lapsi aloitti päiväkodin, ja nyt eskarivuosi on jo ohi ja pian lapsi menee kouluun. Sanotaan, että haikeudesta huolimatta onnekkaimmat vanhemmat saavat seurata miten lapsi kasvaa, ja voi miten totta se on. Näistä kuudesta vuodesta on kertynyt valtavasti muistoja, ja jotkut niistä ovat jääneet erityisen voimakkaina mieleen.
1. Yhteiset kävelyt, etenkin päiväkotimatkoilla
Meillä oli päiväkotiin vähän pidempi matka, ja etenkin naperon ollessa pienempi matkaan meni helposti 20—30 minuuttia hitaasti tallustellen. Miten loistavia keskusteluja noilla matkoilla käytiinkään! Oli aamuja, jolloin koko matka oli yhtä huutoa, oli kiire ja itselläni pinna kireällä. Ja sitten ne aamut, kun käveltiin käsi kädessä ja juteltiin ihan tavallisista asioista. Kavereista, leikeistä, avaruudesta, dinosauruksista. Kukaan ei osaa olla yhtä filosofinen kuin pikkulapsi.
2. Lukuhetket
Toivon, että yhteiset lukuhetket jatkuvat vielä pitkään sittenkin, kun lapsi alkaa lukemaan itse. Meillä on luettu joka ilta iltasatu siitä asti, kun napero oli parin kuukauden ikäinen. Jossain kohtaa alettiin lukea myös arkiaamuisin samalla, kun hän juo smoothien kotona. Eiköhän tapa jatkuu vielä kouluaamuinakin ainakin alkuun. Välillä on tehty lukupesä meidän sänkyyn, otettu iso kasa kirjoja ja käperretty peiton alle. Parasta läsnäoloa hetkessä. Ehkä jossain kohtaa tehdään lukupesä missä molemmat lukee omia kirjojaan?
3. Ensimmäiset kerrat
Näitä on monia. Ensimmäisiä askeleita, ensimmäinen ruoka, ensimmäinen nauru. Ensimmäiset vaatteet. Ensimmäinen pehmolelu, eka kerta mökillä, eka pyörä. Voisi jatkaa loputtomiin. Ja isompana ensimmäinen kerta elokuvissa (Lemmikkien salattu elämä 2), ensimmäinen täyspitkä teatteriesitys (Pieni merenneito musikaali), ensimmäinen kerta mökillä (parikuisena), ensimmäinen lempiohjelma (Franklin ja ystävät)… Mikä parasta, näitä tulee vain lisää sitä mukaa kun lapsi kasvaa. Pian on edessä eka koulupäivä.
4. Värittäminen
Värityskirja ja yhdessä värittäminen on ollut usein meidän juttu. Sitä on tehty kotona olkkarin lattialla, yöllä lentokoneessa, uikkareissa rannalla ja keittiön pöydän ääressä missä milloinkin. Värittäminen on itse asiassa aika terapeuttista ja rauhoittavaa. Hyvää tekemistä ja yhteinen hetki, ja loistava hetki jutella kaikesta mahdollisesta.
5. Pongo
Joku tässä pehmolelu orangissa sai aikaan sen, että Pongosta tuli meidän perheen vankka jäsen. Se puhuu mun äänellä rasittavuuteen asti (koska sitä puhumista saa tehdä aika kyllikseen) ja kulkee matkassa mukana aina viikonlopun ulkoiluista ulkomaanmatkoille, mökille ja kevätjuhlanäytöksiin. Siitä tuli tärkeä, ja en totta puhuen muista mistä se alkoi. Mutta Pongon tulen kyllä muistamaan.
