Viikonloppu mökillä

Me ajeltiin viime viikon torstaina koko perhe mökille viettämään vielä kesäistä viikonloppua. Koska kesäinen se sitten sattui olemaan – ihanaa! Viikonloppu mökillä sisälsi tosin mulle lähinnä yhden agendan: mustikat.

Mökillä siis marjastamassa

Tein perjantaina etäpäivän mökiltä käsin, ja vielä illalla työpäivän jälkeen lähdettiin naperon kanssa marjaan. Siellä sattuu olemaan yksi mainio rinne, missö kasvaa paljon vadelmia. Ei ehkä helpoin pätkä, mutta vadelmia kyllä löytyi. Olipa ihanaa saada syödä niitä tuoreeltaan koko viikonloppu! Seuraavat päivät kuluivatkin sitten aika lailla metsässä, ja vielä illalla nukkumaan mennessäkin silmissä vilisi vaan mustikat.

En todellakaan ole ollut aikanaan mikään marjastaja, päinvastoin. Suorastaan inhosin sitä. Mutta sitten aloin todella nauttia siitä talvivaraston keräämisestä, pakastimesta täynnä marjoja, metsässä könyämisestä ja ulkoilusta mikä marjastamiseen liittyy. Nyt löytyi vielä erinomainen paikka mustikoiden keräämiseen – ihana avara metsämätäs, jossa pohja on pehmeää sammalikkoa ja maisemat hurjan kauniita kallioineen.

Iltaisin pääsi rantasaunaan ja uimaan, ja kaikki ruuat syötyä ulkona kesäisessä säässä. Viikonloppu mökillä tuntui heti tosi paljon pidemmältä kuin tavallinen viikonloppu kotona.

Sekaisin mustikoista

Lauantaina koko päivä meni marjojen parissa. Aamusta lähdin metsään yksin, ja menin välillä takaisin mökille putsaamaan marjat ja syömään. Sitten nappasin naperon mukaan ja lähdettiin toiselle kiekalle yhdessä. Ja vitsi miten reipas marjastaja neljävuotias osaakaan jo olla! Keräsi marjoja aikansa, söi hyvän satsin suoraan puskista, ja kun ei enää huvittanut hän alkoi puuhata omiaan. Keräili marjoja mustikanvarpuun, tutki muurahaispesiä, keräili käpyjä. Oli super mukavaa aikaa yhdessä. Mökillä hän halusi putsata oman korillisensa, ja sekin meni kuin vanhalta tekijältä. Oltiin me molempina päivinä yhdessä marjassa kuitenkin pari tuntia.

Selkään tuo mustikan kerääminen käy aika lailla. Lauantaina illalla nauratti kun sain hädin tuskin poimittua tavaroita lattialta, mutta kummasti sitä vaan heti sunnuntaina aamusta pinkaisi takaisin. Tuli kotiinlähdön kanssa jopa sen verran kiire, etten vadelmia enää ehtinyt edes hakea, mikä harmitti. Mutta mustikkaa kertyi aika hienosti – noin kolme ämpärillistä parissa päivässä! Ehdin juuri viimeisen satsin puhdistaa, syödä ja pakata tavarat, kun hyppäsin naperon kanssa setäni autoon ja saimme kyydin kotiin. Se olikin varsin hyvä, koska ei sitä satsia olisi junassa roudannut. Mies ajoi vielä oman perheensä mökille.

Talvivarastot täyteen

Kotona jätin mustikoita ison satsin syötäväksi tuoreeltaan, ja vitsi miten on ollut ihanaa saada puuron päälle ja jogurttiin kasoittain tuoreita marjoja! Napero on nautiskellut nostalgisesti mustikkamaitoa ja joka aamu on tehty myös mustikkasmoothieta arkipäivän aamupalaksi. Hän juo aina kotona ison smoothien ennen päiväkotiin aamupalalle menoa.

Pakastimessa alkaa olla kivasti tavaraa – mustikoita, mansikoita, metsä- ja puutarhavadelmia ja vielä pitäisi saada ainakin puolukkaa, kenties viinimarjoja ja lakkoja myös. Meillä ei talvisin tarvitse pihistellä marjojen syönnissä, vaan niitä saa tosiaan vetää niin paljon kuin napaan mahtuu.

Isäni löysi myös valtavan määrän kantarelleja, ja leivoin kotona pellillisen kantarellipiirakkaa.

Selkä vielä antaa vähän kuulua itsestään ja kummasti tekee mieli viruttaa ja venyttää joka välissä, mutta eiköhän se siitä palaudu. Tuli myös erinomaista hämähäkkien sietohoitoa, kun ristilukkien seittejä osui naamaan joka välissä. Erilaisia perhosentoukkia näkyi paljon, ja sammakoitakin hyppeli mättäillä. Punkkeja ei onneksi tainnut tarttua, mutta ensimmäiset hirvikärpäset ilmaantui ja niitä sai kaivella hiuksista vielä tunteja myöhemmin. Mutta oli se ihanaa!