Uskomattoman maukkaat porkkanakakkukeksit
0Porkkanakakkukeksit ehtivät vielä päästä tämän vuoden Top5-leivonnaisiini. En tunne ketään, joka ei pitäisi porkkanakakusta. Yleensä porkkanakakku saa jopa ihmiset jonkinlaiseen hurmioon, ja onhan se tajuttoman hyvää. Käy kurkkaamassa reseptini todella mehevään gluteenittomaan porkkanakakkuun. Ja nyt täytyy sanoa, että saatoinpa valmistaa jotakin vielä parempaa. Nimittäin nämä porkkanakakkukeksit ovat mehevyydeltään porkkanakakku potenssiin sata. Niin pehmeitä, täyteläisiä ja maukkaita, etten ollut uskoa miten hyvin ne onnistuivat jo ensimmäisellä leivontakerralla! Jos siis pidät porkkanakakusta, tulet sekoamaan näistä kekseistä.
Porkkanakakkukeksit maistuvat vähintään yhtä hyvältä kuin porkkanakakku, mutta niissä onkin herkullisen mehevä, pehmeä leivospäällinen ja täyteläinen, kermainen sisus. Kerrassaan mahtikeksejä, joissa porkkanakakun huumaava maku tulvahtaa suuhusi yhdellä sopivalla puraisulla. Joskin myönnettäköön, että myös keksi vaatii useamman haukun – ainakin jos teet niistä yhtä isoja kuin minä!
Keksien leipominen on yhtä suosikkipuuhaani. Ne ovat leipomista yksinkertaisimmillaan, eli täydellistä taikinaterapiaa myös kiireen ja väsymyksen keskellä, kun viitseliäisyys on nolla ja silti tekisi jotain pientä mieli puuhata. Porkkanakakkukeksit vaativat hieman enemmän näpertelyä, mutta ovat silti todella helppoja ja nopeita valmistaa.
Ohjeella tulee 12 keskikokoista täytekeksiä, eli 24 puolikasta. Porkkanakakkukeksit ovat todellakin runsaita, täyttäviä ja makeita, joten yksi on enemmän kuin tarpeeksi. Jos haluat ja viitseliäisyyttä riittää, voit askarrella kekseistä erityisen pieniä macaronien kokoisia suupaloja.
Leivoin keksejä itse mökillä, ja käytin omasta maasta nostettuja porkkanoita, joita oli useampaa eri väriä. Keksien lopulliseen ulkonäköön porkkanoiden värikkyys ei lopulta juuri luullakseni vaikuttanut, koska kekseistä tulee kuitenkin ruskeita.
Yhtenä vinkkinä muuten, keksin vasta jälkikäteen idean tuorejuustotäytteeseen! Täyte oli aivan ihanaa myös ohjeen mukaisena, mutta seuraavalla kerralla haluan mahdollisesti kokeilla rasvan korvaamista joko kaakaovoilla tai ihan rehdisti vegaanisella valkosuklaalla saadakseni juurikin sitä valkosuklaan makua täytteeseen. Jos se kuulostaa omaan suuhusi sopivalta, niin siinä on yksi vaihtoehto kookosöljyn tai muun rasvan tilalle.
Joka tapauksessa, jos pidät porkkanakakusta, kokeile ihmeessä näitä keksejä, koska ne ovat tajuttoman herkullisia!
PORKKANAKAKKUkeksit
9dl porkkanaraastetta
2dl gluteenittomia kaurahiutaleita
2,5dl gluteenitonta kaurajauhoa
1dl täysjyväriisijauhoa
3,5dl vaahterasiirappia
75g maidotonta rasvaa (kuten kookosöljyä tai leivontamargariinia)
1/2tl muskottipähkinää
2dl gluteenittomia kaurahiutaleita
2,5dl gluteenitonta kaurajauhoa
1dl täysjyväriisijauhoa
3,5dl vaahterasiirappia
75g maidotonta rasvaa (kuten kookosöljyä tai leivontamargariinia)
1/2tl muskottipähkinää
1tl leivinjauhetta
1rkl kanelia
1/4tl neilikkaa
1/2tl psylliumia
1rkl kanelia
1/4tl neilikkaa
1/2tl psylliumia
Ripaus inkivääriä
Ripaus mustapippuria
Ripaus mustapippuria
TUOREJUUSTOTÄYTE
150g kasvipohjaista tuorejuustoa (käytin Violifea)
1dl kasvipohjaista maustamatonta jogurttia (käytin Rainbow soijajogurttia)
50g kookosöljyä tai leivontamargariinia
1dl kasvipohjaista maustamatonta jogurttia (käytin Rainbow soijajogurttia)
50g kookosöljyä tai leivontamargariinia
3rkl agavesiirappia
1rkl psylliumia
Ripaus Bourbon vaniljajauhetta
1rkl psylliumia
Ripaus Bourbon vaniljajauhetta
Aloita keksitaikinasta. Raasta ensimmäiseksi porkkanat.
Sulata rasva pehmeäksi.
Lisää porkkanaraasteen joukkoon kaikki loput ainekset, ja sekoita yhtenäiseksi massaksi.
Lusikoi taikinasta leivinpaperin päälle uunipellille noin ruokalusikallisen kokoisia nokareita. Pyri saamaan parillinen lukumäärä. Taputtele keksien pinnat tasapaksuiksi.
Paista keksejä uunissa 200 asteessa noin 15 minuuttia, kunnes niiden pinta on hieman ruskea eikä taikina tartu sormiin. Keksit jäävät pehmeiksi ja leivosmaisiksi.
Sekoita keskenään tuorejuustotäytteen ainekset. Lisää psyllium vasta viimeisenä, kun kaikki muut ainekset ovat jo kunnolla sekoittuneet. Vatkaa seos sileäksi sähkövatkaimen tai sauvasekoittimen avulla. Laita täyte jääkaappiin odottamaan.
Kun keksit täysin jäähtyneet, ota niistä puolet sivuun ja levitä tuorejuustotäytettä keksien pohjan päälle. Paina toinen keksin puolikas täytteen päälle.
Siinä sinulla on herkulliset, kielen vievät ja helpot porkkanakakkukeksit!
Keksit itsessään säilyvät toki huoneenlämmössä, mutta täytteen vuoksi ne kannattaa pitää jääkaapissa. Porkkanakakkukeksit vain paranevat jääkaapissa mehevöityessään lisää!
En säästellyt porkkanaraasteen määrässä, ja hyvä niin, koska porkkanaraaste maistuu ihanasti makean ja kermaisen täytteen rinnalla. Raaste tekee kekseistä pehmeitä ja kosteita. Raaste antaa myös kekseille mukavaa suutuntumaa, sekä lisää tietysti samalla päivän aikana nautittujen kasvisten määrää ihan huomaamatta!
Meillä oli mökillä monta syöjää ja porkkanakakkukeksit katosivat parempiin suihin alle vuorokaudessa. Näitä keksejä tulen taatusti valmistamaan useamman kerran, kenties jopa mieluummin kuin porkkanakakkua, koska keksit ovat kätevästi valmiissa annoskoossa ja keksien väliin levitettynä täytekin maistuu aivan ihanasti joka suullisella!
Loppujen lopuksihan porkkanakakkukeksit ovat kuin porkkanakakkuja pienoiskoossa. Erona on, että keksit ovat kauttaaltaan meheviä ja pehmeitä, kun taas kakusta tulee väkisinkin kuivempi, jotta se ei täysin lässähdä.
Porkkanakakku täytekeksit paranevat vielä jääkaapissa, kun keksit pääsevät oikein kunnolla mehevöitymään. Oli kuin olisi nautiskellut raakaa keksitaikinaa – mielettömän herkullista! Joten leivo porkkanakakku täytekeksejä huoletta valmiiksi vaikka jo päivää tai paria ennen tarpeellista hetkeä, ne eivät siitä kärsi!
Tässä kuvia katsellessa kärvistelen kun keksejä ei ole enää jäljellä. Onneksi ne olivat niin helppoja leipoa, että pian valmistuu takuulla uusi satsi!
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Viikonloppu vanhoilla kotikulmilla
Olin viime viikonlopun naperon kanssa vanhoilla kotikulmilla Lappeenrannassa. Kaverini ja lapsen kummitäti muutti takaisin Lappeenrantaan elokuussa, ja kävimme katsomassa heidän uutta kotiaan ja parin viikon ikäistä vauvaa. Ekan yön nukuimme heidän vierashuoneessaan ja sen jälkeen veljeni asunnossa Saimaan rannalla. En ole käynyt Lappeenrannassa vuosiin, ja oli ihanaa olla pitkästä aikaa vanhoilla kotikulmilla.
Vanhat kotikulmat tuntuivatkin uusilta
Olen kasvanut pienessä kylässä Lappeenrannan seudulla, jonne muutimme ollessani kolmevuotias. Sen jälkeen asuin oikeastaan Lappeenrannassa vain muutaman vuoden ennen muuttoa Helsinkiin. Kaupunki on muuttunut hurjasti sen jälkeen kun muutin pois, niin hyvässä kuin pahassa. Moni liike on kuollut pois ja taloja purettu, ja toisaalta keskustaan on tullut ihana kävelykatu ja aiemmin kuivettuneita alueita herätetty eloon. Pieni kaupunkihan se on, ei siitä mihinkään pääse, mutta tuntuu että tarjontaa on moneen. Kaverin uusia asuinnurkkia katsellessa seurasin vaan miten ihana kasvuympäristö se lapsille on. Uima-ranta viiden minuutin kävelymatkan päässä, metsää ympärillä ja juuri sellainen hiljainen omakotitalojen alue ja katu, jolla voi huoletta pyöräillä ja leikkiä kuten omalla lapsuuden kotikadulla. Ja voitte arvata että talojen hinnat on aika erilaisia kuin Helsingissä.
Tein perjantaina töitä kaverin talon työhuoneessa ja napero sai leikkiä kummipojan kanssa koko päivän. Meitä oikein hemmoteltiin, kun tuli ruoka valmiina pöytään ja vierashuonekin oli iso kuin oma asuntonsa. Lapset leikkivät pihalla ja välillä sai pidellä sitä uutta pientä rääpälettä sylissä. Jestas miten pieniä ne vastasyntyneet ovatkaan! Välissä kävimme pikaisesti moikkaamassa veljeäni työpaikalla ja nappasimme avaimet mukaan. Illalla sitten Prisman kautta ajelimme hänen kämpilleen.
Viikonloppu Saimaan rannalla
Se paikka missä veljeni asuu…jessus. Se on niin upea. Parvekkeelta aukenee mitä upein maisema suoraan Saimaalle, ja heti parvekkeen alapuolelta löytyy hiekkaranta. Rannasta lähtee ulkoilureittejä veden äärelle ja metsään, ja kaupungin keskusta on ihan nurkan takana. Aamulla katsoimme miten naapuri käveli aamutakissa rantaan uimaan. Ei Helsingistä saa vastaavaa. Tai teoriassa, jos rahaa riittää. Hintaluokka on kuitenkin niin eri, ettei meillä tule ikinä olemaan moiseen varaa. Viikonloppu tuolla oli erityisen luksusta ja ihan kuin pieni miniloma.
Lauantaina lähdimme aamupäivästä käymään Imatralla mummoni luona. Naperolla ja mummolla on ikäeroa 90 vuotta ja 1 päivä, ja on ihana saada nuo kaksi yhteen ja ikuistettua valokuvaan. Mummokin joutuu olemaan niin paljon kotonaan yksin, että vierailu teki hyvää. Söimme siellä lounasta ja juttelimme pitkään, ennen kuin lähdimme iltapäivällä ajelemaan takaisin Lappeenrantaan. Nähtiin kaverini Makea Coffeen kahvilassa ja vitsi mitä herkkuja löytyikään! Suosittelen vahvasti kaikille Lappeenrannassa liikkuville. Meillä on tosiaan gluteeniton ja maidoton ruokavalio, ja kahvilasta tilasimme porkkanakakkua, banoffeeta sekä Marianne- ja Pumpkin Spice kaakaot. Kaikki on kasvipohjaista, ja gluteenitonta löytyy runsaasti. Olipa ihana nähdä kaveriakin pitkästä aikaa! Juuri ennen reissua hankittu Dinosaurus tarrakirja oli aika nappivalinta viihdyttämään naperoa niin, että jaksoi hyvin mukana. Ne on muuten super kivoja ne tarrakirjat, missä tarroja voi vaihdella paikasta toiseen ja liimata yhä uudelleen. Tuossakin on siis monta erilaista maisemaa, minne dinoja voi sijoittaa.
Saunailta ja herkkuja
Lauantaina illalla olimme takaisin kämpillä puoli kuuden maissa. Pistin saunan päälle, ja menimme ulos katselemaan rantaa. Tai no, joku saattoi myös juosta innolla veteen kuin olisi keskikesä. Sitten tulikin vähän kylmä, ja sauna oli onneksi odottamassa. Tein meille iltapalaksi herkkuleivät, vihanneksia ja marjoja, ja sen päälle vielä kaupungilta löytyneitä irtokarkkeja. Katsoimme Avaraa luontoa ja luimme iltasaduksi vielä ekaa Potteria, joka viime viikolla aloitettiin. Yritin itse vielä katsoa leffaa, mutta meinasin nukahtaa sohvalle ja katsoin paremmaksi siirtyä sänkyyn.
Sunnuntaina menimme aamusta vielä kaverin luokse ja ulkoilimme vähän. Söimme siellä lounaan ennen kotimatkaa. Ilma oli aivan ihana ja harmitti lähteä ajamaan, mutta pakkohan se oli. Menossa oli myös hirvijahti, ja jahtimiehiä oli kadunvarrella seisomassa ja kylttejä siellä täällä. Vähän kuumotti ajaa kun aurinko paistoi vielä suoraan edestä päin ja näkyvyys oli huono, mutta onneksi matka sujui hyvin ja perille päästyä tuntui kivalta palata kotiinkin.
Lappeenrannassa tulee varmasti jatkossa käytyä useammin, että pääsee näkemään tuttuja. Ei välin pitänyt näin pitkä ikinä ollakaan, mutta korona iski eikä kaupunkiin ollut mitään syytä mennä, kun vanhempia tapasi aina mökillä. Nyt onkin ihanaa, että on taas uusi paikka minne voi mennä matalalla kynnyksellä viettämään viikonloppua ja tekemään vähän tavallisesta poikkeavia asioita vanhoilla kotikulmilla.
