Hae
Saran kotikolo

Tuotantokriisit – loppuvatko lelut kaupoista?

Tämä on aika erilainen postaus kuin mitä olen aiemmin kirjoittanut. Töiden puolesta olen käsitellyt aihetta tämän vuoden sisään varsin paljon, ja koen sen todella kiinnostavana. Vastuullisuus on aiheena massiivinen ja herättää reaktioita puolesta ja vastaan. Osa kokee aiheen hyökkäävänä, osa välttämättömänä. Myönnän, ettei se ole läheskään aina ollut aktiivinen osa omia valintojani, mutta koska olen alkanut kiinnittää siihen huomiota yhä enemmän, halusin avata ajatuksiani aiheen takana ja toivottavasti herätellä myös muita ajattelemaan toisesta näkökulmasta. Koska myöhäistä se ei todellakaan ole, vaikka et olisi aiemmin piitannut asiasta tuon taivaallista. Meneillään olevat tuotantokriisit haastavat miettimään vastuullisuutta pitkällä tähtäimellä.

Vastuullisuus on Pitkän oppimisen prosessi

Olen ollut nuorempana tyyppi, joka on pitänyt huolta jätteiden ja käyttötavaran kierrätyksestä, mutta ostanut helposti joka viikonloppu uuden paidan, koska ”baari-ilta tarvitsee jotain uutta ja piristävää”. Paita saattoi olla oikeasti päällä kerran ja unohtua kaappiin.

Takaraivossani on ollut oikeastaan tunne siitä, että teen väärin. Sitä yrittää itselleen selitellä, että ostaa halpaa, koska ei ole varaa muuhun. Mutta tarvitseeko sitten ostaa jatkuvasti? Miksei ostaisi harvoin ja ostaisi samalla sellaista, joka kestää? Onko koko ajan pakko vain saada?

Olen löytänyt sen ilon ihan uudella tavalla laadusta. Siitä, miten vaatteiden laadukas materiaali on se juttu lapseni ihoa vasten. Miten paljon enemmän siitä hankinnasta saa, kun tietää samalla tukevansa kotimaisia pienyrittäjiä, saavansa ainutlaatuista käsityötä, hankkivansa asioita, joilla on tarina. Olen kasvanut ajatukseen vuosien aikana monella tasolla. Löytänyt keinoja tehdä vastuullisuustekoja omassa arjessani. Ja ajan kanssa tekojen määrä on kasvanut. Se ei tarkoita, että kaikki olisi nyt täydellistä ja hiilijalanjälkeni olisi minimaalinen. Mutta se on pienentynyt. On löytynyt vaihtoehtoja ja ennen kaikkea ajatusmaailmani on vuosien aikana muuttunut. Olen lähestynyt kestävyysajattelua mielenkiinnolla ja terveellä uteliaisuudella, ja aihe kiehtoo minua monella tapaa. Koska se on valtava globaali asia, mutta samalla sellainen, jonka eteen me voimme kaikki tehdä jotain.

Jokainen kestävän kehityksen teko merkitsee

Useinhan sitä kuulee, ettei yhden ihmisen panos tunnu missään, koska ”Aasiassa ne tekee sitä ja tätä”. Mutta täytyy muistaa, että kaikki suuret kokonaisuudet ovat jaettavissa pieniin osiin. Pisarat valtameressä ja niin edespäin.  Vastuullisuusteot eivät ole vain suuria tekoja, vaikka ne useammin esillä ovatkin. Minä sanoisin, että ne pienet teot ovat nimenomaan valtavan tärkeitä, koska ne kertovat muutoksesta asenteissa. Siitä, että yhä useampi lajittelee jätteensä ja sammuttaa valot lähtiessään. Ne ovat pieniä asioita, joihin jokainen voi osallistua. Mutta miettikää, jos kaikki todella osallistuisivat. Sillähän olisi jo valtava merkitys, eikö vain?

Tässä maailmassa ei voi elää ajatuksella, että en minä kun ei muutkaan. Lopulta jokainen meistä on vastuussa omista valinnoistaan. Valitseeko vastuullisesti vai ei. Tekeekö edes pieniä tekoja, vai kohauttaako olkiaan kaikelle. Tuotantokriisit ovat monen tekijän summa, ja valtaosa niistä pyörii nykyisten elintapojen kestämättömyyden ympärillä.

Vastuullisuus ei tarkoita, että kaikista mukavuuksista on luovuttava, myytävä auto pois ja pyöräiltävä 20km töihin ympäri vuoden säällä kuin säällä. Eikä se tarkoita, ettei saisi nauttia siitä mitä meillä on. Lämmitys. Kuuma suihku. Saunat ja tosiaan ne autot. Koristeita jouluksi. Uusi mekko juhliin. Kyllä tässä elämässä saa myös nauttia, ja myönnän itse ensimmäisenä, että pitkä kuuma suihku on usein pelastus pitkän työpäivän jälkeen. Moni voi olla asiasta eri mieltäkin, mutta itse uskon tasapainoon. Elämästä nauttimiseen ja sen elämän arvostamiseen siinä määrin, että sitä haluaa vaalia. Tehdä asioita sen hyväksi. Niiden asioiden hyväksi, jotka mahdollistavat tämän elämän. Ei niitä autoja ja uusia mekkoja, vaan nimenomaan tämän elämän, johon kuuluu mustikoiden syöminen lähimetsästä, puhtaat järvet uimiseen ja raitis ilma hengitettäväksi. Täällä on vähän pimennossa sille, että suuri osa maailmasta elää ihan toisenlaisessa todellisuudessa. Sellaisessa, jossa maskit ovat olleet arkipäivää jo ennen koronaa ja lasten käsiin päätyvät lelut on tehty mahdollisesti myrkyllisistä aineksista.

Tuotantokriisit – Energiakriisi ja materiaalipula

Olen seurannut Kiinassa vallitsevan energiakriisin ja komponentti- sekä raaka-ainepulan vaikutuksia varautuneena. Tosiasia on, että valtaosa kaikista maailman materiaaleista tulee Kiinasta – jopa ne ”Made in Finland” tuotteissa käytetyt. Aina muoveista, metalleista, komponenteista ja siruista, Kiinan osuus on 70 prosenttia niiden maailmanlaajuisesta toimituksesta ja 62 prosenttia niiden toimituksista EU:hun.

Kiinalla on ennen kaikkea laajoja hiili-, öljy- ja maakaasuesiintymiä. Näiden fossiilisten polttoaineiden lisäksi Kiina on johtava alumiinin, magnesiumin, antimonin, suolan, talkin ja lukuisten maametallien suurin toimittaja. Siis kaiken sellaisen, mistä valmistuu puhelimia, tietokoneita, kahvinkeittimiä, leluja, pelejä, autoja ja ruokapakkauksia. Moni Alpron jogurtteja syövä onkin kenties huomannut, että purkeissa ei enää ole käytössä muovikansia. Tämä on vasta alkua.

Tällä hetkellä materiaaleja ei nimittäin ole. Koronan takia suljettuna olleet tehtaat ovat ruuhkautuneet, ja yrittäessään kiriä aikatauluja kiinni ne käyttivät valtavan määrän tuotannon vaatimaa energiaa. Kunnianhimoiset ilmastotavoitteet asettanut Kiina alkoi säädellä tehtaiden toimintaa, ja ne saavat olla auki vain muutamana päivänä viikossa. Jonot vain kasvavat. Teknologiakehitys jää junnaamaan paikoilleen, ja esimerkiksi Applen on ennakoitu viivästyttävän uuden älypuhelimensa julkaisua. Mihin kaikkeen muuhun kriisi ehtiikään tulevien kuukausien ja vuosien aikana vaikuttaa?

Suomessa tilanteesta on uutisoitu vasta verrattain vähän, eikä suurin osa edes tiedä, että tuotannossa on meneillään merkittävä kriisi. Muun muassa Yle kirjoitti aiheesta lokakuun puolella. Pulan ennustetaan jatkuvan kuitenkin seuraavien parin kolmen vuoden ajan, minkä aikana vaikutukset iskevät toden teolla myös kuluttajiin. Se tulee näkymään hintojen nousuna ja tavaran loppumisena. Vaikutusten ennakoidaan näkyvän jo joulumyyntien aikana, ja esimerkiksi lelut sekä kuluttajaelektroniikka voivat käydä vähiin.

Muutosten tiellä

Voiko tästä seurata jotain hyvää? Haluaisin uskoa niin. Toivottavasti löytyy uusia vastuullisempia vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia irtaantua hallitsevasta hiilituotannosta. Kenties tilanne rohkaisee useampia tarkastelemaan omia kulutustottumuksiaan. Suosimaan lähituotantoa ja kotimaista. Maksamaan enemmän siitä, että sama tuote kestää pidempään. Suosimaan kierrätystä. Samalla fakta kuitenkin on, että myös ne kestävämmät vaihtoehdot tarvitsevat materiaaleja. Tuotekehitys tarvitsee resursseja. Ilman saatavilla olevia materiaalia, edes kestävän kehityksen ratkaisut eivät pääse etenemään.

Omia kulutustottumuksiani olen muokannut rajusti. Jokainen meistä voi valita missä kohtaa elämäänsä keskittyy vastuullisuuteen enemmän. Onko se ihan vain alkamalla lajittelemaan jätteensä (joka on suuri teko etenkin niiltä, jotka eivät sitä vielä tee) vai pitämällä huolta, ettei ruokahävikkiä synny. Tekoja, joihin ihan jokainen pystyy, mutta jotka ovat tuntuvia kunhan kaikki niitä tekisimme. Jos tuotantokriisi jättää kauppojen hyllyjä vajaiksi, kenties useampi pysähtyy miettimään valintojaan ja kuluttamisen määrää pitkällä tähtäimellä.

Se voi alkaa pienestä. Sen ei tarvitse ahdistaa. Tässä ei ole kyse joko-tai tilanteesta. En pidä siitä, että keskustelu vastuullisuuden ympärillä on usein vaativaa ja jopa tuomitsevaa. Jos et ole kirppareilta kaiken hankkiva lentämisestä kieltäytyvä vegaani, olet turha. Sinun teoillasi ei muka ole väliä. Se ei ole totta. Voit olla yksityisautoileva lihaa syövä aurinkomatkailija, mutta voit myös tehdä valintoja, jotka auttavat tätä planeettaa voimaan paremmin. Ei niin, että ei tehdä mitään, koska ei voida tehdä isoja asioita. Tehdään sen verran kuin voimme, ja kokonaisuutena se on jo valtavan iso asia. Ja ollaan kiitollisia jokaisesta teosta, sillä vastuullisuus toteutuu parhaiten positiivisuuden ja yhteistyön kautta. Ei syyllistämällä.

Se voi alkaa pienestä. Tärkeintä on, että se alkaa jostain.

Millaisia ajatuksia aihe teissä herättää?

 

 

 

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi  

Facebook

Parhaat ruokablogit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *