Etäviikko mökillä

Olin viime viikon naperon kanssa mökillä yhdistetyllä työ- ja lomaviikolla. Lapsella siis lomaa ja itselläni töitä, vaikka kyllähän se jossain määrin lomalta tuntuu myös itselle kun pääsee valmiiseen ruokapöytään, rantasaunaan ja maalaismaisemiin. Mies tuli myös perästä päin ja palasimme sitten yhdessä sunnuntaina kotiin. Etäviikko mökillä teki hurjan hyvää ja olipa sen jälkeen kiva palata taas kaupunkiin!

Suunta mökille!

Meidän piti alunperin mennä mökille jo aiemmin, mutta reissua piti siirtää lapsen sairastuttua. Junan oli tarkoitus lähteä lauantai aamuna, mutta veljeni oli loppuviikosta Helsingissä ja pääsimme hänen kyydissään jo perjantaina. Siirsin junalippua sitten uudestaan, ja parin siirron jälkeen hintaa onkin kertynyt melkein tuplasti alkuperäiseen. Mutta no jaa, ainakin on hyvällä syyllä mökkiviikkoa luvassa myös marraskuulle!

Vanhempani olivat arkipäivät naperon kanssa minun tehdessäni töitä yläkerran työpisteellä. Muutamana aamuna kävin lenkillä ja töiden jälkeen iltaisin pyrin olemaan lapsen kanssa vielä ulkona leikkimässä, jotta itsekin sain happea pöivän päälle. Se mökkeilyssä on erona, että kun normaalit päiväkotiin viemiset sun muut jäävät väliin, tulee liikuttua todella vähän. Iltaisinkaan ei viitsinyt lähteä kävelylle, kun rattaita ei ollut mukana ja halusin saada aikaa lapsen kanssa. Mutta joskus tekee hyvää olla aloillaan. Tuli myös nukuttua omalla mittapuulla pitkään, toisin sanoen noin seitsemään, kun kotona taas nousen aina hyvin aikaisin. Nukkuminen teki melko hyvää. Ja olihan se ihana herätä pikkutyyppi kainalossa aamuisin.

Töitä ja lomaa

Lapselle mökkiviikko teki hyvää. Sai vähän levätä ja viettää kiireetöntä aikaa. Sairastelun jälkeinen nuhakin meni lopulta viikon mittaan ohi. Kiukkua oli kyllä jonkin verran, ja jestas välillä ottaa koville ne raivokohtaukset. Uhmaa, kyllä, mutta välillä on todella vaikea pysyä kärsivällisenä lapsen karjuessa ihan älyttömistä syistä. Kuten siitä, ettei pähkinävoita ole joka puolella puurolautasta. Ne on hetkiä, kun tuntuu että omat rajat vanhempana tulevat vastaan enkä osaa tilannetta hoitaa.

Vaikka peffa tuppasi puutumaan istumisesta koneella (kotona pystyy välillä kirjoittamaan seisten), oli ihana keskittyä myös omiin töihin ja tekemiseen. Viikko oli hyvin kirjoituspainotteinen, ja tekstiä syntyi melko vaivattomasti. Se onkin ihan paras tunne, kun ne sanat vain tulvivat mieleen, ajatuksille löytyy upea lauserakenne ja tuntuu, että tästä asiasta on valtavasti sanottavaa. Kirjoitusflow, toisin sanoen. Parhaita tunteita maailmassa!

Vaikka napero välillä huuteli perään ja jouduin tylysti toteamaan tekeväni töitä, pääosin oli oikein ihanaa ja laatuaikaa yhdessä. Mökkiympäristö jännitti lasta tauon jälkeen, ja napero kaipasi minua tavallista enemmän, mutta sai onneksi hyvää aikaa isovanhempien kanssa. Itsehän en meinaa saada häntä enää päiväunille ollenkaan, mutta sadun ja tusinan laulun jälkeen mummin kainalossa uni tuli. Toisaalta, sitten illat tuppasivat venähtämään, joten ehkä aina päiväunille ei vaan ole enää tarvetta ainakaan vapaalla. Tämä on ollut sikäli fiksu lapsi, että on itse luopunut monista asioista ollessaan siihen valmis, kuten yösyömisestä, imetyksestä ylipäätään ja yövaipasta. Joten hänen rytmillään voidaan mennä tässäkin.

Syksyn merkkejä

Mökillä löytyi vielä puskasta (vetisiä) mustikoita, maasta värikkäitä lehtiä ja näimmepä myös pienen sammakon ja hehkuvan oranssin ketun. Paljon pieniä hetkiä, joiden äärelle oli itsekin tärkeää pysähtyä. Kaakaon juonti laiturilla tai sammakon hyppyjen seuraaminen. Rauhassa saunan kuistilla illan pimetessä istuskelu löylyjen jälkeen.

Mökillä ihan jo ovesta ulos meneminen lataa akkuja ihan eri tavalla kuin kotona. Kuuluu vain luonnon ääniä. Kahisevia puita. Saimaan laineita. Kesämökki on ihan parasta, mutta on siinä syksyn ja talven mökkeilyssä ihan oma tunnelmansa. Sitä rauhoittuu paremmin kuin koskaan. Hiljaisuus tuntuu todella maadoittavalta. Ilma niin puhtaalta ja raikkaalta. Vuodenajan vaihtumisen aistii vielä voimakkaammin kuin kotona.

On etätyö mahdollisuus sitten vaan upea lisä elämään, kun tällaisia työviikkoja pystyy järjestämään. Ei ole mikään itsestäänselvyys.

Kotiin tuntui ihanalta palata. Täynnä energiaa ja mielessä paljon asioita, mitä haluaa päästä tekemään. Tässä alkaa olla käsillä se ihana loppuvuosi, kun ulkona pimenee, mutta voi ripustaa pihavaloja ja fiilistellä kynttilöitä. Meillä on muutenkin vaikka mitä kivaa ohjelmaa luvassa.