Kun ensimmäinen gluteeniton hapanjuurileipä onnistui niin hyvin ja juurtakin jäi jääkaappiin jemmaan, piti tietenkin heti kokeilla uutta leipää. Vaalea gluteeniton hapanjuurileipä on nimensä mukaisesti vaalea herkkuleipä ja tällä kertaa voin sanoa, että sen taikina oli jo aika loistava. Leipä kohosi korissa kuin mehevä jättipulla, ja paistui pinnaltaan kauniiksi. Sen kuoresta tuli rapeaa, mutta ei kovaa, ja sisuksesta ilmavaa ja pehmeää. Toki ilmavuutta olisi saanut olla vielä lisää. Tai en tiedä. Tämä leipä muistuttaa nimittäin aika paljon rievää ja rieskaa, ja nehän ovat kiinteämpiä leipiä, vaikka pieniä ilmakuplia seassa onkin. Omia vanhoja suosikkejani, joten en pistä tätä lainkaan pahakseni!

Tällä kertaa leipää oli helpompi leikata ja taikina oli kiinteämpää kuin ensimmäisellä kerralla, joten palaset pysyivät helpommin ehjänä.

 Vaalea herkkuleipä juurella

Vaalea gluteeniton hapanjuurileipä valmistuu edelleen helposti, mutta tässä ohjeessa jauhojen valinta on olennainen osa onnistumista. Jos jotain olen vuosien varrella oppinut, niin gluteenittomat jauhot toimivt hyvin eri tavoin. Siinä, missä riisijauhon merkillä ei ole juui väliä, jauhoseoksilla tosiaan on. Hyviä jauhoseoksia löytyy runsaasti, mutta ne poikkeavat toisistaan sen verran, ettei yhdellä voi suoraan korvata toista. Korvaaminen kyllä onnistuu, mutta mittasuhteet voivat olla täysin erilaiset. Virtasalmen viljatuotteen pullajauhoseos on yksi suosikki jauhoseoksistani, ja pullan leipomisen (katso esimekiksi ihanat gluteenittomat vegaaniset korvapuustit) lisäksi se sopii myös moneen muuhun. Pullajauhoseoksella leipoo ihanaa vaaleaa leipää! Se muodostaa napakan sitkon ja turpoaa tehokkaasti, minkä vuoksi se käyttäytyy taikinassa hyvin eri tavalla kuin muut jauhoseokset.

Jos kyseistä pullajauhoseosta ei ole saatavilla, voit korvata sen myös muilla vaaleilla jauhoseoksilla. Mutta jauhoja tarvitsee silloin todennäköisesti hieman enemmän, eikä lopputulos välttämättä näytä samalta.

Muista, että hapanjuurileivän leipominen alkaa juuren valmistuksesta. Ohjeen gluteenittomaan hapanjuureen löydät täältä.

Jos juuri löytyy jo valmiina ja on ollut säilössä jääkaapissa, pidä juuri huoneenlämmössä ainakin vuorokausi sen herättelemiseksi. Itse freesasin juuren ihan kuin valmistuksen aikana, eli otin säilössä olleesta juuresta 40 g talteen ja lisäsin siihen riisijauhoja 20 g, maissijauhoja 20 g ja vettä 60 g. Pidin juuren huoneenlämmössä vajaat pari vuorokautta ennen tämän leivän leipomista.

Tällä ohjeella tulee yksi leipä. Yksi todella maukas leipä. Ainut vika että tämä leipä pisti kaipaamaan kirotun paljon juustoa päälle. Vaalea leipä ja sen päälle hieman sulava juusto, ah!

Mutta kyllä se toimi vallan hyvin ihan Keijulla voideltuna.

Vaalea gluteeniton hapanjuurileipä

4 reilua rkl hapanjuurta

3 dl vettä

1 tl xantaania

1 tl kookossokeria

1/2 tl suolaa

1,5 rkl öljyä

2,5 dl Virtasalmen viljatuotteen pullajauhoseosta

1 dl maissijauhoa

1,5 dl riisijauhoa

Sekoita hapanjuuri ja vesi yhteen. Lisää nesteseokseen xantaani, kookossokeri, suola ja öljy.

Sekoita jauhot erillisessä kulhossa, ja lisää nesteseokseen pieni määrä kerrallaan. Sekoita ainekset yhtenäiseksi taikinaksi käsin tai lastalla.

Tuore taikina juuri koriin mentyään

Kohotus

Laita taikina kohotuskoriin, leipävuokaan tai kulhoon ja peitä liinalla. Anna leivän kohota huoneenlämmössä liinan alla ainakin 6-8 tuntia, mielellään pidempäänkin. Laitoin itse leivän kohotuskoriin torstaina iltapäivällä neljän aikaan, ja pistin uunin lämpenemään seuraavana päivänä kymmenen jälkeen aamulla.

Kohonnut leipä on alkanut halkeilla. Mutta pintapuoli muuttui pellille kipatessa pohjaksi!

Paistaminen

Kun olet valmis paistamaan leivän, laita leivinpaperilla päällystetty pelti uuniin ja lämmitä uuni 225 asteeseen, tai jos käytät kiertoilmaa 200 riittää.

Kun uuni on lämmin, ota pelti pois uunista ja kumoa leipä pellille. Tee leivän pintaan nopeasti muutama viilto, ja laita pelti uuniin.

Lisää uunin pohjalle uunin kestävässä astiassa muutama desi vettä. Paista leipää noin tunti, jos käytät kiertoilmaa. Muussa tapauksessa paista ensin 45 minuuttia. Sen jälkeen avaa uunin luukku ja jatka paistamista 15-20 minuuttia, kunnes leivän pinta on ruskettunut ja se tuntuu kypsältä. Kypsän leivän pohja kumisee, kun siihen koputtaa.

Nosta pelti pois uunista ja peitä leipä liinalla. Anna leivän vetäytyä ainakin vartti ennen leikkaamista.

Hapanjuurileivän voi pakastaa, mutta tuoreeltaan se kannattaa säilöä liinan alla huoneenlämmössä leikkauspinta alaspäin. Näin leipä pysyy pinnalta rapeana ja sisältä pehmeänä, kuten kuuluukin.

Vaalea gluteeniton hapanjuurileipä on juuri sellainen vaalea herkutteluleipä, jota olen vehnän jättämisen jälkeen ajoittain kaivannut. Ja tuoreeltaan se on ihan täydellinen leipä, joka oli mitä herkullisin lisuke kasvissosekeiton oheen lounaalla.

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi  

Facebook

Parhaat ruokablogit

Kävimme viime viikon perjantaina tutustumassa pöiväkotiin ensimmäisen kerran. Ihan pari tuntia, koko ajan sisätiloissa. Asiasta oli puhuttu jo pitkään (lue Päiväkoti alkaa) ja samana aamuna napero kiherteli että jännittää. Päiväkodin alku oli sikäli poikkeuksellinen, että paikalla yläkerran tiloissa oli yksi isompi lapsi, yksi hoitaja ja yksi sijainen – kaikki muut karanteenissa. Tosiaan korona-aika. No, hyvänä juttuna että ensimmäinen viikko päiväkodissa oli ainakin rauhallinen ja todellakin pehmeällä laskulla. Koko ensimmäisen viikon ajan nimittäin oma pienten ryhmä oli vielä poissa, ja isommista lapsista oli paikalla muutama.

Viikko alkaa

Maanantaina oli samanlainen tutustuminen, mutta isän kanssa. Pari tuntia paikan päällä, ja sitten kotiin lounaalle ja päiväunille. Eihän noissa päivissä mitään ihmeellistä ollut, ja kiukutteluksi meni vain kotiinlähtö kun olisi halunnut jäädä leikkimäön.

Tiistaina jätin hänet jo hetkeksi yksin muiden kanssa lounaalle, ja lähdin käymään nopeasti kaupassa. Ihan iloisesti vilkutteli heihei ja meni tarmokkaasti ruokapöytään. Hyvin söi ja ei ollut moksiskaan kun palasin. Olisin voinut jättää päiväunillekin, mutta hoitajan mukaan suosivat että ensin vain lounas ja sitten pidempää päivää.

Ensimmäinen koko päivä

Keskiviikkona oli sitten ensimmäinen kokonainen hoitopäivä. Pidämme päivät nyt toistaiseksi lyhyempinä, ja päiväkotiin mennään yhdeksän maissa. Keskiviikkona lapset tulivat juuri ulos, ja sanoimme heipat pihalla. Ipana kiipesi liukumäen päälle ja vilkutteli sieltä iloisena. Koko päivä meni hienosti, paitsi päiväunille nukahti vasta yhden jälkeen. Kotona päiväunet alkavat yleensä puoli yhden aikaan, ja olen yrittänyt aikaistaa niistä, mutta ihan päiväkodin rytmiin ei ole vielä päästy. Lisäksi uusi paikka ja vaihteeksi sisällä nukkuminen tekevät varmasti osansa.

Kävin hakemassa naperon puoli kolmen aikaan, kun hän istui välipalalla syömässä tyytyväisenä sämpylää. Ei ollut moksiskaan kun paikalle menin, ja olisi halunnut jäädä vielä leikkimään. Kotona väsymys näkyi käkätyksenä, riehumisena ja levottomana menona, mutta iloisella tavalla, joten ei siinä mitään. Illalla hillui hetken sängyssä ennen kuin nukahti.

Sisäleikkejä

Loppuviikosta tuli kova pakkanen ja pienet pidettiin sisällä. Torstaina takertui hieman kaulaan jännittyneenä, mutta hoitaja ja isompi lapsi askartelivat juuri muovailuvahalla, mikä olikin ihan uusi juttu. Sen jälkeen hädin tuskin äitiin vilkaisi, ja jäi tyytyväisenä leikkimään. Perjantaina oli sama juttu, paitsi eläinlelujen kanssa.

Kertaakaan ei jäänyt itkemään perään, ei takertunut kiinni, yrittänyt estää lähtemästä tai lähteä itse mukaan. Onhan se uudenlaista arkea ja tosiaan näkyi että väsymys painaa, mutta pikku hiljaa tässä totutellaan. Korona-ajan etuna on ehkä se, ettei tässä muita menoja sitten olekaan. Päiväkodin jälkeen ehtii olla ihan rauhassa, leikkiä kotona ja ulkoilla. Kunhan meininkiin tottuu ja saa nukuttua pidemmät päiväunet, eikä herää ihan yhtä aikaisin aamulla, jaksaakin paremmin. Mutta hitsin reipas napero meillä kyllä on. Suhtautunut hurjan hyvällä tsempillä. Saa nähdä tuleeko takapakkia kun tarhaan tosiaan mennään yhä vain uudestaan. Mutta ainakin ensimmäinen viikko päiväkodissa selvittiin todella hienosti!

On se vaan itsellekin tosi paljon helpompaa jättää hoitoon, kun ei tarvitse itkevästä lapsesta väkisin erota tai kuulla, että koko päivä on ollut itkuinen. Ihana kuulla, että tarhassakin on aktiivinen ja iloinen napero, joka uskaltaa näyttää myös tunteitaan. Uskon, että tästä tulee oikein hyvä juttu.

Ja hei, vielä ehdit osallistua sunnuntaihin asti nimitarrojen arvontaan! Arvontaan pääset osallistumaan TÄÄLLÄ.