Hae
Saran kotikolo

Ensimmäinen viikko päiväkodissa – miten meni?

Kävimme viime viikon perjantaina tutustumassa pöiväkotiin ensimmäisen kerran. Ihan pari tuntia, koko ajan sisätiloissa. Asiasta oli puhuttu jo pitkään (lue Päiväkoti alkaa) ja samana aamuna napero kiherteli että jännittää. Päiväkodin alku oli sikäli poikkeuksellinen, että paikalla yläkerran tiloissa oli yksi isompi lapsi, yksi hoitaja ja yksi sijainen – kaikki muut karanteenissa. Tosiaan korona-aika. No, hyvänä juttuna että ensimmäinen viikko päiväkodissa oli ainakin rauhallinen ja todellakin pehmeällä laskulla. Koko ensimmäisen viikon ajan nimittäin oma pienten ryhmä oli vielä poissa, ja isommista lapsista oli paikalla muutama.

Viikko alkaa

Maanantaina oli samanlainen tutustuminen, mutta isän kanssa. Pari tuntia paikan päällä, ja sitten kotiin lounaalle ja päiväunille. Eihän noissa päivissä mitään ihmeellistä ollut, ja kiukutteluksi meni vain kotiinlähtö kun olisi halunnut jäädä leikkimäön.

Tiistaina jätin hänet jo hetkeksi yksin muiden kanssa lounaalle, ja lähdin käymään nopeasti kaupassa. Ihan iloisesti vilkutteli heihei ja meni tarmokkaasti ruokapöytään. Hyvin söi ja ei ollut moksiskaan kun palasin. Olisin voinut jättää päiväunillekin, mutta hoitajan mukaan suosivat että ensin vain lounas ja sitten pidempää päivää.

 

Ensimmäinen koko päivä

Keskiviikkona oli sitten ensimmäinen kokonainen hoitopäivä. Pidämme päivät nyt toistaiseksi lyhyempinä, ja päiväkotiin mennään yhdeksän maissa. Keskiviikkona lapset tulivat juuri ulos, ja sanoimme heipat pihalla. Ipana kiipesi liukumäen päälle ja vilkutteli sieltä iloisena. Koko päivä meni hienosti, paitsi päiväunille nukahti vasta yhden jälkeen. Kotona päiväunet alkavat yleensä puoli yhden aikaan, ja olen yrittänyt aikaistaa niistä, mutta ihan päiväkodin rytmiin ei ole vielä päästy. Lisäksi uusi paikka ja vaihteeksi sisällä nukkuminen tekevät varmasti osansa.

Kävin hakemassa naperon puoli kolmen aikaan, kun hän istui välipalalla syömässä tyytyväisenä sämpylää. Ei ollut moksiskaan kun paikalle menin, ja olisi halunnut jäädä vielä leikkimään. Kotona väsymys näkyi käkätyksenä, riehumisena ja levottomana menona, mutta iloisella tavalla, joten ei siinä mitään. Illalla hillui hetken sängyssä ennen kuin nukahti.

Sisäleikkejä

Loppuviikosta tuli kova pakkanen ja pienet pidettiin sisällä. Torstaina takertui hieman kaulaan jännittyneenä, mutta hoitaja ja isompi lapsi askartelivat juuri muovailuvahalla, mikä olikin ihan uusi juttu. Sen jälkeen hädin tuskin äitiin vilkaisi, ja jäi tyytyväisenä leikkimään. Perjantaina oli sama juttu, paitsi eläinlelujen kanssa.

Kertaakaan ei jäänyt itkemään perään, ei takertunut kiinni, yrittänyt estää lähtemästä tai lähteä itse mukaan. Onhan se uudenlaista arkea ja tosiaan näkyi että väsymys painaa, mutta pikku hiljaa tässä totutellaan. Korona-ajan etuna on ehkä se, ettei tässä muita menoja sitten olekaan. Päiväkodin jälkeen ehtii olla ihan rauhassa, leikkiä kotona ja ulkoilla. Kunhan meininkiin tottuu ja saa nukuttua pidemmät päiväunet, eikä herää ihan yhtä aikaisin aamulla, jaksaakin paremmin. Mutta hitsin reipas napero meillä kyllä on. Suhtautunut hurjan hyvällä tsempillä. Saa nähdä tuleeko takapakkia kun tarhaan tosiaan mennään yhä vain uudestaan. Mutta ainakin ensimmäinen viikko päiväkodissa selvittiin todella hienosti!

On se vaan itsellekin tosi paljon helpompaa jättää hoitoon, kun ei tarvitse itkevästä lapsesta väkisin erota tai kuulla, että koko päivä on ollut itkuinen. Ihana kuulla, että tarhassakin on aktiivinen ja iloinen napero, joka uskaltaa näyttää myös tunteitaan. Uskon, että tästä tulee oikein hyvä juttu.

 

Ja hei, vielä ehdit osallistua sunnuntaihin asti nimitarrojen arvontaan! Arvontaan pääset osallistumaan TÄÄLLÄ.

 

 

 

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi

Facebook

Parhaat ruokablogit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *