Hae
Saran kotikolo

Miniruokaa – pienet bataattipizzat

Mieli teki arki-illan ratoksi jotain maukasta pikkusuolaista, sellaista, mikä olisi helppo napata mukaan sohvannurkkaan ja toimisi sekä kuumana että kylmänä. Pikkuruiset bataattipizzat ovat herkullisia suupaloja, jotka maistuvat sekä lisukkeena että pääruokana. Ne ovatkin ihan loistava iltapala, josta jää kylläinen ja mukava olo.

Bataatti antaa pizzapohjalle mehevyyttä ja lempeän makean maun, mikä tekee bataattipizzasta erityisen herkullisen. Aavistus bataatin makeutta pohjassa yhdistettyinä täytteenä oleviin raikkaisiin kasviksiin ja suolaiseen tofuun sekä vuohenjuustoon ovat aika ihana makuelämys.

Samalla reseptillä syntyy totta kai myös ihan isoja pizzoja, jos sellainen mieliteko iskee. Pikkupizzat ovat välillä kuitenkin hauskoja syötäviä.

Bataattipizzan maun kruunaa itse tehty vegaaninen punainen pesto, joka on vain aina yhtä törkeän hyvää! Jos et jaksa alkaa pestoa valmistamaan (myönnän, että minulla sitä oli jo valmiina jääkaapissa), voit käyttää kaupan valmista pestoa tai ihan tomaattisosetta. Mutta jos et ole kyseistä punaista pestoa vielä kokeillut, suosittelen erittäin lämpimästi. Se on parhaita juttuja mitä ruokamaailmasta löytyy!

Sanoinkin, että nämä pikkupizzat olisivat olleet älyttömän hyviä vaikka raa’an bataattisiivun päälle kasattuna, koska se pesto vaan maistuu niin upealta.

Periaatteessa voit käyttää täytteessä marinoitua tofua, mutta kannattaa huomioida, että se voi sotkea kokonaisuutta. Itse halusin jättää paljon tilaa juuri pestolle ja valkosipulille, enkä viedä huomiota marinoiduilla täytteillä. Hampunsiementofu sen sijaan menee kyllä kokeiluun! Bataattipizzat saavat runsaasti makua myös bataattipohjasta, joten täytteet voi pitää aika yksinkertaisina.

PIENET BATAATTIPIZZAT

(6 kappaletta) 
 

Taikina

1 bataatti (~300-400g)
1dl riisijauhoa
4rkl oliiviöljyä
1rkl timjamia
1rkl rosmariinia
1/4tl suolaa

Keitä bataatti pehmeäksi ja soseuta se. Sekoita kaikki ainekset yhteen ja lusikoi taikinasta pieniä nokareita uunipellille. Levitä nokareet käsin ohuiksi, pyöreiksi levyiksi. Levittämisessä auttaa käsien voitelu oliivi- tai kookosöljyllä, jolloin taikina ei tartu kiinni sormiin.

Esipaista pohjia uunissa 220 asteessa noin 20 minuuttia, kunnes taikina alkaa olla jähmettynyttä. Jos haluat pehmeäpohjaisia pizzoja, jätä esikypsennys lyhemmäksi.

Täytteet

6rkl punaista pestoa (tai tomaattisosetta)
6 siivua maustamatonta tofua
6 minitomaattia 
6 pientä herkkusientä
3 valkosipulinkynttä
Muutama punasipulirengas
2rkl kuivattua oreganoa
+ halutessasi mozzarellajuustoa/vuohenjuustoa/vegejuustoa
+ tuoretta basilikaa 

Viipaloi tofu ja leikkaa viipaleet kuutioiksi. Leikkaa herkkusienet ja tomaatit ohuiksi viipaleiksi. Leikkaa punasipulista ohuita renkaita ja pilko valkosipuli pieneksi silpuksi. Voit myös puristaa sen murskaksi.

Levitä punaista pestoa ruokalusikallinen jokaisen pizzapohjan päälle. Asettele levitteen päälle viipale tofua, tomaattia, sipulirenkaita, valkosipulia ja herkkusieniä.

Jos käytät juustoa, ripottele juustoraastetta täytteiden päälle. Käytin itse vuohenmaidosta tehtyä fetajuustoa, jota murensin täytteiden päälle.

Viimeistele ripottelemalla pinnalle kuivattua oreganoa.

Paista pikkupizzoja 200 asteessa noin 20 minuuttia, kunnes täytteet ovat mukavasti pehmenneet tai juusto pinnalla sulanut. Huomioi, että vegejuusto ei sula tai ruskistu yhtä voimakkaasti kuin tavallinen.

Ripottele valmiiden pizzojen päälle tuoretta basilikaa. Syö mahdollisimman monta heti tuoreeltaan. (Minulla meni tästä satsista kolme. Kuvatessa nälkä ehtii aina vain kasvaa!)

Peston lisäksi erityisesti vuohenmaitofeta osoittautui loistavaksi täytteeksi. En ole ennen tehnyt pizzaa pelkällä fetajuustolla, mutta tämän jälkeen saattaa olla etten muuta juustoa enää halua lisätäkään. Fetassa on juuri sopivan täyteläinen maku ja kermainen rakenne, että se on kuin tehty pizzajuustoksi. Fetajuustoa ei edes tarvitse pizzan päälle paljoa, kun siitä tulee jo runsaasti makua täytteeseen.

Kasvipohjaisista juustoista fetan korvikkeeksi sopii mainiosti muun muassa Vege Plus vuustokuutio tai Violife White Block. White Block tosin sulaa täysin juoksevaksi, joten se kannattaa lisätäpizzan päälle vasta viime minuutilla tai uunista ottamisen jälkeen.

Olen aina ollut sitä mieltä, ettei itse tehty pizza ole mitään roskaruokaa. Toki hieman riippuu miten sen tekee. Runsaasti kasviksia, laadukasta juustoa ja laatu ennen määrää – siinä minun pizzaohjenuorani. Niin herkullisia pikkupizzoja kuin näistä bataattipizzoista tulikin, ne maistuivat myös todella ruokaisilta ja terveellisiltä. Bataattipizzat ovat siis kaikin puolin onnistunut kokeilu. Kätevä, slaissimainen pizzapala, jota kelpaa syödä ihan tavallisena arki-iltanakin! Pizzan epäterveellinen roskaruokamaine todella kärsii, kun pizzan pyöräyttää itse terveellisillä aineksilla ja vaihtelevilla kasviksilla. Ja olo syömisen jälkeen on todella paljon parempi!

 

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi  

Facebook

Parhaat ruokablogit

 

Lapsen ja äidin ruokapäiväkirja

Ajattelin ihan itsellenikin hauskana vertailuna kirjata ylös oman ja meidän 2-vuotiaan ruokapäiväkirjan parin päivän ajalta. Eroaako lapsen ja äidin ruokapäiväkirja kuinka paljon?  Kun olimme yhdessä kotona työprojektini tultua päätökseen, söimme taas ateriatkin samaan aikaan. Tai melkein. Aamu- ja iltapalan syön yleensä erikseen. Päivät ovat esimerkkejä viimeiseltä yhteiseltä kotiviikolta ennen päiväkodin aloitusta.

Kun meiltä kysytään miten napero syö, vastaamme aina että kaikkea mitä mekin. Vältämme koko perhe gluteenia, maitoa ja valkoista sokeria, mutta se ei ole ehdotonta tai kiveen hakattua. Mies on gluteenin suhteen tiukin, lapsen kanssa syömme kyllä ihan 100% kauraleipää, vaikka se ei olisi puhdas kauraa. Välttely on se keskeinen ajatus, mikä tekeekin kaikesta kovin helppoa ja rentoa. Ei ole niin justiinsa, jos sushissa onkin seassa tavallista soijakastiketta. Mutta jos voi valita, niin toki sen pyytää ilman. Lehmänmaito on tosin lapselta kokonaan pois, koska sitä hän ei kestä.

Isovanhemmilla lapsi saa myös maidotonta ja gluteenitonta ruokaa, ja samoin on myös päiväkodissa. Miksi? Lue aiempi kirjoitus lapsen erikoisruokavaliosta.

 

Kaikkea mitä mekin

Niin, meillä syödään ihan tavallista kotiruokaa. Teen paljon keittoja ja laatikkoruokia, joista riittää useammalle päivälle. Välillä syödään myös pizzaa, sushia, hampurilaisia, etanoita, simpukoita ja jäätelöä. Lapsi saa kyllä kaikkia niitä. Hän tietää myös herkut, ja on saanut joskus isovanhemmilta palan maitosuklaata. Enää maitoa ei voi antaa edes poikkeuksena, mutta kummasti mummolasta palatessa kuuluu usein mummon antaneen jätskiä marjojen kanssa. Tykkään itse leipoa ja herkkuja tulee napsittua pitkin viikkoa, joten ole lapsenkaan kanssa karkkipäivää sen kummemmin ajatellut pitää. Kunhan herkkuja nyt ei joka välissä ja joka päivä syö, vaan pääasiassa ihan oikeaa ruokaa.

Kotona meillä on vegaanista, tummaa ja raakasuklaata, ja jos satun itse nappaamaan palasen lapsen nähden ja hänkin pyytää, niin yleensä hän saa myös pienen palan. Varsinaisia karkkeja meillä ei ole. Gluteenittomat lakut ovat poikkeus. Lapselle karkkipussi meinaa niitä kaupan hedelmänameja, joissa ei ole sokeria. Frugi hedelmämehuista tehdyt nallekarkit ovat suosiossa. Ja YoYo hedelmärullat. Ja niin se koitetaan pitääkin. Juhlissa ja kylässä saa maistaa muutakin, mutta kotona linja on tämä. Kummitytön ristiäisissä sai valita lasten omasta pikkubuffasta jonkun herkun. Oli vaahtokarkkeja, keksejä ja suklaakarkkeja. Otti sitten pikkunakin.

Olen itsekin koittanut vähän rajata herkkujen syöntiä, ettei siitä tule jokapäiväinen tapa. Mutta otan kyllä sitä suklaata silloin kun mieli tekee. Jos tekee mieli joka päivä, niin silloin pitää skarpata, koska yleensä kyseessä ei enää ole aito halu vaan silkka tapa. Silloin herkut eivät edes maistu yhtä hyvältä. Mutta kyllä lapsen ja äidin ruokapäiväkirja eroaa usein juuri siinä, että äiti tulee napsineeksi enemmän makeita herkkuja. Uskon vahvasti siihen, että pieni määrä vaikka päivittäin on minulle parempi, kuin yhteen päiväön rajattu karkkipäivä, jolloin pitäisi kokeilla kaikkea. Syön kun mieli tekee ja piste.

 

Lapsen ja äidin ruokapäiväkirja

 

Mutta aika samalla tavalla me syömme. Lapsen herkkuja ovat sitä paitsi olleet yllättävät jutut, kuten oliivit ja silli. Jouluna ei olisi muuta syönytkään kuin silliä. Sen sijaan kasviksia ei meinaa mennä kuin piilotettuna smoothieen. Pidän silti kiinni siitä, että meillä syödään sitä ruokaa mitä on tarjolla. Jos ei maistu, ei ole pakko syödä. Mutta tilalle ei tule muuta ennen seuraavaa ateriaa. En tarjoa tulista chiliä tai pelkkää parsakaalia, joten ruuat ovat kyllä syömiskelpoisia. Hernekeitto on tosin ollut sellainen ruoka, jota näyttää olevan mahdotonta edes niellä. Sitä en varmaan hetkeen tarjoa uudelleen. Itselläni on vieläkin traumoja koulun punakaali-ananassalaatista, joka juuttui väkisin kurkkuun, mutta oli pakko syödä. Minä en ikinä pakota syömään yhtään mitään. Olen tiukkana siitä, ettei jälkkäriä tipu jos muuta ruokaa ei syödä. Jälkkäriä ei ole tarjolla mitenkään jatkuvasti, mutta aina silloin kun sitä on. Kaikkea ei ole pakko syödä, mutta maistaa pitää. Mutta jos ei ole nälkä, ei ole pakko syödä mitään.

Listalla on pari päivää meidän viimeiseltä yhteiseltä kotitiimiviikolta, ennen kuin lapsella alkoi päiväkoti. Otin päiviksi maanantain ja perjantain, jotta näkyy vähän erilaisia ruokia. Me syömme nimittäin yleensä samaa ruokaa pari kolme päivää, sillä teen kerralla isomman satsin. Näin ruokaa ei tarvitse tehdä joka päivä. Varsinkin korona-aikana kun olemme kaikki syöneet pääasiassa kotona, ruokaa kuluu paljon. Näiden päivien aikana ateriat ehtivät kuitenkin vaihtua.

Vähän huonosti muistin kuvata ruokia ja tajusin aina vasta jälkeenpäin, että annoksesta piti ottaa kuva. No jokunen kuvakin pääsi onneksi mukaan, niin vähän hahmottaa miltä ateriat näyttävät.

Maanantai

 

Aamupala

Syömme oikeastaan aina puuroa. Ja aika samoilla lisukkeilla. Ja en vaan kyllästy, se on niin hyvää! Lapsellekin maistuu. Joskus teen vohveleita, köyhiä ritareita tai itselleni leipää ja jogurttia lapsen ollessa yökylässä, mutta pääasiassa se on aina puuro. Saa nähdä tökkääkö joskus ja pitää vaihtaa aamupalaa. 

Äiti klo 5.40: Kauramaitoon keitetty kaurapuuro, maapähkinävoita, sokeritonta aprikoosihilloa, mustikoita, banaania ja päälle Fazer Alku mysliä. Lisäksi Mokkamestarin Havaijin pähkinä – kahvia Barista kauramaidolla.

Lapsi klo 7.30: Kauramaitoon keitettyä kaurapuuroa, sokeritonta aprikoosihilloa, maapähkinävoita, mustikoita, banaania, hieman Fazer Alku mysliä. Lisämä oma Barista kauramaidosta tehty vaahtojuoma, jotta ei napsi kaikkea vaahtoa minun kahvistani. Puuro meni, banaanit jäi ja vaahtoa lusikoi jonkin verran.

 

Aamupalan jälkeen molemmat otimme lusikallisen hunajaa.


Lounas
 

Oma hiihtolenkki vähän venähti niin syötiinkin eri aikaan, mutta samaa silti.

Äiti klo 13.30: Kaurajauhikseen tehty kasvislasagne ja salaattia, jossa oli pinaattia, tomaattia ja ituja. Vähän jäi nälkä päälle niin tuli vielä jälkkäriksi loput Choicen vaniljajäätelöstä vadelmien kanssa, rusinoita ja pala tummaa suklaata.

Lapsi klo 11.35: Samaa lasagnea makeuttamattomalla ketsupilla. Ituja ja kurkkuja. Idut heitti sivuun, kurkkua vähän söi ja lasagne maistui ihan hyvin. Kauramaitoa juomaksi.


Välipala

Äiti: Välipala jäi väliin, kun lounas myöhästyi ja tulikin syötyä vähän isommin. Tai no, vähän maistoin leipoessa pullataikinaa…

Lapsi klo 14.15: Itse tehty smoothie, jossa vadelmia, banaania, Yosa Greek Style jogurtin jämät ja vettä. Joi noin 1/2 dl. Muutama hedelmämehusta tehty Frugi nallekarkki.

 

Päivällinen

Tämä ruoka yleensä yhdessä koko perheen kanssa. Klo 16.45.

Äiti: Riisiä ja kaurakermaan tehty lohikastike. Maissintähkä, ituja, kurkkua.

Lapsi: Riisiä ja lohikastiketta, maissintähkä, kurkkua. Söi vähän maissia, vähän kurkkua ja vähän lohta. Kauramaitoa juomana.

Jälkkärinä molemmilla vielä vähän myöhemmin ulkona koiraa lenkittäessä nautitut korvapuustit, joita tuli leivottua lapsen päiväuniaikaan. Lapsen ensimmäinen korvapuusti, ja kyllä maistui! Todella hyviä niistä tulikin.


Iltapala

Itse syön lapsen mentyä nukkumaan kun katsomme miehen kanssa yhdessä elokuvia tai ohjelmia. Menee noin klo 20-20.30 aikaan. Lapsi syö omansa seitsemän aikaan ennen iltakylpyä. 

Äiti: Alpro mangojogurttia ja vadelmia. Appelsiini. Lakritsiteetä hunajalla ja kauramaidolla, ja vielä korvapuusti.

Lapsi: Gluteeniton paahtoleipä, jonka päällä kookosöljyä, kinkkua ja kurkkua. Viinimarjoja ja vadelmia. Alpron mangojogurttia. Vihersmoothieta, jossa päärynää, banaania, vihersalaattia ja vettä. Leivän lopusta tuli mössöä ja kurkusta meni tuttuun tapaan vain keskusta, muut söi.

 

Maanantaista tulikin vähän herkkupäivä, kun hiihtolenkin jälkeen oli huutava nälkä ja iltapäivällä iski vielä inspis leipoa. Halusin korvapuusteja pakkaseen, mutta totta kai niitä piti maistaa myös uunituoreena! Olimme edellisellä viikolla mökillä ja kummasti sieltä jäi herkutteluvaihe päälle.

 

 

Perjantai

 

Aamupala

Äiti klo 5.30: Kauramaitoon keitetty kaurapuuro, maapähkinävoita, sokeritonta mansikkahilloa, mansikoita, banaania ja päälle Fazer Alku mysliä. Lisäksi Lehmus Roasteryn kettukahvia Barista kauramaidolla.

Lapsi klo 7.15: Kauramaitoon keitettyä kaurapuuroa, aprikoosihilloa, hasselpähkinärouhetta, mansikoita. Vihersmoothie, jossa banaania, vettä, Alpron mangojogurttia ja pinaattia.


Lounas klo 11.30

Äiti: Fried riceä, jossa katkarapuja, edamamepapuja, herneitä ja maissia. Pinaattia ja ituja.

Lapsi: Samaa fried riceä. Avokadoa ja kurkkua. Ipana ei pidä riisiruuista (paitsi sushiriisiä syö vähän kun voi dipata soijaan, soijasta tykkää niin paljon että joisi sellaisenaan jos antaisi), joten ei oikein maistunut. Napsi katkaravut ja vähän kurkkua. Avokado kokonaan. Juomana kauramaitoa.


Välipala

Äiti klo 15: Kuppi teetä, pala tummaa suklaata ja kuivattua inkivääriä.

Lapsi klo 13.45: Samaa aamun vihersmoothieta ja 1/2 Muumi rusinapurkki.

 

Päivällinen

Nyt oli ensimmäisen päiväkotipäivän (tai tutustumisen) kunniaksi take outia. Klo 16.50.

Äiti: Lucky Bastards burgeri ja ranskalaisia ketsupilla. Oli muuten hyvä burgeri! Minulla oli Lucky BLT.

Lapsi: Lucky Bastards lasten burgeri ilman juustoa. Lisäksi ranskalaisia. Söi lähinnä ranskiksia ketsupilla. Vähän vihersmoothieta. Jälkkärinä pieni tikkari, joka oli luvattu päiväkodin ekan päivän kunniaksi.

 

Iltapala

Paistoin vaihteeksi vohvelin. Minulla on vohvelirauta, jolla saa isoja belgialaisia vohveleita ja yhdestä vohvelista saa leikattua neljä palaa. 

Äiti: Vohvelipala ja sokeritonta mustikkahilloa, pari palaa banaania ja päälle nokare Yosa Greek style jogurttia. Lisäksi Alpron mangojogurttia ja vadelmia.

Lapsi: Vohvelipala ja sokeritonta aprikoosihilloa. Vadelmia, mansikoita ja banaania. Vihersmoothien loput. Meni kaikki muu paitsi osa banaanista.

 

 

Uusi arki ja uudet ruokailut edessä

Nykyäänhän lapsi syö arkisin lounaan ja välipalan tarhassa. Itse en ole vielä tällä hetkellä töissä, joten pidämme hoitopäivät alkuun hyvin lyhyinä ja otamme pehmeän laskun päiväkotiarkeen. Aamupala syödään ainakin alkuun vielä kotona. Päiväkodissa on tarjolla paljon vaihtelevia ruokia ja sellaisia, joita kotona ei tule tehtyä, mikä on mahtavaa. Osa on maistunut hyvin ja osa ei lainkaan, mutta pidän tärkeänä sitä, että erilaisiin ruokiin tutustutaan. Välipala on selkeästi isompi kuin mitä kotona on annettu, mistä on seurannut se, ettei päivällisaikaan meinaa olla nälkä. Jos päivällinen ei ole maistunut, olemme usein antaneet vähän lämmintä ruokaa vielä iltapalalla.

Jos teillä on vinkkejä miten saada tuo lapsi syömään kasviksia, kertokaa!! Tuskastun välillä kun mikään ei vaan uppoa. On sinänsä tosi reipas syömään ja onneksi marjat ja joku hedelmä menee, mutta kasvikset ovat ongelma. Ymmärrän ettei kaikki maistu, mutta luulisi että edes joku. Olen yrittänyt antaa kasviksia ennen muuta ruokaa, lisätä lautaselle dippiä, ottaa lapsen mukaan salaatin tekoon. Kurkkua vähän maistellaan, mutta siihen se melkein jääkin. Keittojen seassa olevat keittojuurekset yleensä menevät. Mutta vaikka keittoja tehdäänkin usein, ei niitä nyt ihan joka päivä ole tarjolla.

Yritän jemmata kasviksia ruokiin, mutta se ei tunnu riittävältä. Tyyliin makaronilaatikkoon tomaattimurskaa, perunamuusiin palsternakkaa, ja tarjolle sosekeittoja ja keittojuureksia. Smoothiet olisivat helpoin ratkaisu, mutta ne joskus maistuvat ja joskus eivät. Kesä oli ihanaa aikaa, kun ipana juoksenteli pitkin mökkipihoja ja popsi suuhunsa hurjan määrän marjoja ja tuoreita herneitä pitkin päivää. Hän on aina ollut hyvä syömään, mutta kasviksia ei meinaa mennä millään.

Vai onko se ihan normaalia, ettei kaksivuotiaalle uppoa? Miten teidän taaperot syövät?

Mutta joo kokeilemisen arvoisia vinkkejä tänne kiitos!