Vuoden parhaat hetket
0Ihan pian vaihtuu vaihtuu taas vuosi, ja käynnistyy vuosi 2020. Juurihan vasta oli kohuttu millenium ja alkoi 2000-luku. Miten siitä voi olla jo 20 vuotta?! Vuosi 2019 oli monella tavalla ainutlaatuinen ja merkityksellinen, ja vuoden parhaat hetket olivat sellaisia, jotka pysyvät muistoissa ikuisesti.
Juhlia heti alkuunsa
Tammikuussa lapsemme täytti yhden kuukauden. Hänen syntymänsä ehti osua juuri edellisen vuoden puolelle, mutta elämä palleron kanssa on toden teolla lähtenyt käyntiin tämän vuoden aikana. Tammikuussa vietimme hänen nimijuhliaan, jotka olivat rento ja mukava perhetilaisuus. Mutta silti niihin juhliin pakkaantui paljon tunnetta. Kun kaverimme lauloi nimen julkistamisen jälkeen Ultra Bran Minä suojelen sinua kaikelta, oli itkussa pidättelemistä.
Olen hiihtänyt jään yli Seurasaareen
Olen ajanut hiomavaunulla sumuisena aamuna
Olen seissyt laiturilla kolme
Ja nähnyt Kölnin tuomiokirkon
Olen kahlannut rantaveteen
Soutanut soutuveneellä sumuisena aamuna
Olen seissyt laiturilla hiljaa
Ja kuullut äänet kaukaisten laivojen
Olen eksynyt Latviassa
Kävellyt kaupungin reunan yli
Luulin katoavani
Mutta pääsin kuitenkin takaisin
Ensin vieraiden ihmisten juhliin
Ja lopultakin kaupunkiin
Jossa minut tunnetaan kahviloissa
Minä suojelen sinua kaikelta
Mitä ikinä keksitkin pelätä
Ei ole sellaista pimeää
Jota minun hento käteni ei torjuisi
Helmikuussa kävimme vauvan kanssa ensimmäisen kerran mökillä. Lunta satoi koko ajan, eikä pihasta päässyt vaunujen kanssa mihinkään. Eikä lopulta autollakaan, ja pääsimme kotimatkalle vasta illalla aamun sijaan. Helmikuussa pääsin myös muutaman kerran hiihtämään. Rakastan hiihtämistä, mutta viime talvena oli selvää, ettei kilometrejä voi kertyä samaa tahtia.
Maaliskuussa aloitimme vauvauinnin. Se jatkuu edelleen. Välillä se on ollut huippu hauskaa, välillä vähemmän. Tällä hetkellä sukeltaminen tökkii, mutta lelut, veden läiskytys ja altaan reunalta veteen hyppääminen on huippua.
Kesä tulee!
Huhtikuussa kävimme uudestaan mökillä pääsiäisen vietossa. Oli poikkeuksellisen lämmintä ja pääsimme istuskelemaan pihaterassille. Kesää alkoi toden teolla odottaa.
Toukokuussa kävimme uudestaan mökillä tapaamassa Kanadasta tulleita sukulaisia. Pidimme myös ensimmäiset piknikit puistossa.
Kesäkuussa meidän oli tarkoitus lähteä yöksi Tallinnaan, mutta mieheni joutui muutamaa päivää ennen umpisuolen leikkaukseen. Lähdinkin sitten yhdessä palleron ja anopin kanssa. Ja meillä oli oikein hauska reissu! Hyvää ruokaa, Tallinnassa tallustelua ja vähän ostoksia. Se oli samalla myös lapsen ensimmäinen ulkomaanmatka. Kesäkuussa vietettiin myös juhannusta mökillä koko suvun voimin, ja taisi olla melkeinpä koko kesän upeimmat mökkikelit. Aitassa nukkuessa hiki valui ja pihalla viihtyi lähinnä varjossa. Mahtavaa aikaa! Juhannuksen jälkeen oli Hartwallilla Bob Dylanin konsertti.
Heinäkuun olimme kokonaan poissa kotoa, yhteensä viisi viikkoa. Kiersimme kolmella eri mökillä ja mökkeilyyn tottui siinä määrin, että kotimatkalla huoltoaseman vessan peilistä katsoessa näkyi jonkinmoinen peikko. Välillä oli ihanan kuumaa, välillä uskomattoman kylmää. Sehän on Suomen kesää! Keräsimme marjoja, söimme marjoja, tutkimme marjoja. Tein ihania juoksulenkkejä, joiden päälle pulahdin järveen. Yksi ehdoton loman kohokohta oli karhubongaus Martinselkosen tilalla Suomussalmella. Olen halunnut tehdä sen jo pitkään, ja vihdoin pääsimme kojuun ihastelemaan ilmieläviä villejä karhuja. Suosittelen lämpimästi kaikille! Heinäkuu oli oikeastaan kuin vuoden parhaat hetket paketissa.
Elokuussa oli sitten taas paluu kaupunkiin, ja pitkän poissaolon jälkeen se tuntui hyvältä. Kesäjuttuja tehtiin vielä kotonakin. Tässä vaiheessa 8kk ikäinen vauva ryömi kovaa vauhtia ja leikki ihan eri tavalla kuin lomalle lähtiessä. Teimme viimeisiä piknikkejä kavereiden kanssa.
Upea syksy
Syyskuu alkoi mitä parhaimmilla tavalla, ihanalla aikaisin aamulla starttaavalla vaelluksella kaverini kanssa! Viime kerrasta oli ihan liian kauan. Omaa koiravanhustani en enää ottanut mukaan, mutta kaverin ikinuori koira juoksenteli matkassa mukana. Vaelluspäivän jälkeen olo on mitä mahtavin, ja joka kerta päätän, että sille on vain otettava aikaa. Parhaita reissujani ikinä on pari vuotta sitten isäni kanssa tehty Karhunkierros. Vaikka lomailla voi mukavasti rantatuolissa nautiskellen, siihen ulkona liikkumiseen, tavaroiden kantamiseen, metsäpolkujen koluamiseen ja eväiden syömiseen upeissa maisemissa liittyy jotakin niin taianomaista, ettei sitä voi verrata muuhun. Kunhan tuo lapsi tuosta kasvaa, koulutan hänestä oman vaelluskaverin! Yhteisiä päivän mittaisia vaelluspäiviä on töissä käyvien perheellisten ystävien kanssa vaikea löytää. Syyskuussa myös juhlimme kaverin häitä ja otin molemmat siskontytöt vuoron perään yökylään. Näin Marian paratiisi – elokuvan, jossa vanhempi siskontyttö näyttelee merkittävää lapsiroolia.
Lokakuun alku meni mökillä, ja flunssaisena vähän penkin alle. Mutta lepäiltyä siellä ainakin tuli, joskin tarkoitus oli hyödyntää innokkaita lapsenvahteja ja lenkkeillä. Kävimme myös päiväretkellä Tallinnassa kaverini ja hänen saman ikäisen poikansa kanssa, ja saman kaverin kanssa katsomassa Pieni Merenneito – musikaalia. Lokakuu oli myös messukuukausi, ja tuli kierreltyä niin I love me kuin Kirjamessutkin. Vauva matkassa mukana, ja samalla päätin, että ensi vuonna menen messuille ihan kaikessa rauhassa itsekseni. Kirjamessujen aikaan oli synttärit, ja pääsin pitkästä aikaa ratsastamaan. Keli oli kamala, mutta maastolenkki mahtava. Lokakuussa lisäksi tämä blogi siirtyi Vaikuttajamediaan.
On sitä heppailtu jo pidempäänkin!
Marraskuussa tuli täyteen vuosi poissa töistä. Ja mitä vauhtia se vuosi menikään! Vietettiin Vaikuttajamedian 1v bileitä, lasten pikkujouluja, joulukadun avajaisia, teatteria, värileikkiä… Synkkä marraskuu oli täynnä ohjelmaa. Olin myös itse aikamoisessa onnellisuuskuplassa muistellessani vauvan odotusta, syntymää ja maagisia hetkiä vastasyntyneen kanssa. Kävelemään oppinut lapsi ei enää näyttänyt vauvalta.
Vuosi loppuu juhliin
Joulukuussa meidän lapsemme täytti yhden vuoden, itsenäisyyspäivänä. Visioni ensimmäisistä synttäreistä ei ihan toteutunut, kun lapsi oli pari viikkoa enemmän tai vähemmän sairaana. Hän sai 1v rokotukset marraskuun lopulla, ja 8 päivää myöhemmin nousi kova kuume. Se nousi aina yli 40 asteeseen seuraavat viisi päivää. En olisi uskonut rokotuksista tulevan niin rajua reaktiota. Hän ei oikein itse saanut synttäreistään täyttä iloa irti, mutta onneksi hän ei itse niitä osannut vielä odottaakaan. Kun kuume laski, jo seuraavana päivänä hän oli taas oma itsensä, ja vauhti sen kuin yltyy. Meillä on kodissamme todellinen riiviö. Mutta miten vaikeaa onkaan olla nauramatta niiden temppujen keskellä! Tai ei kaikkien. Lautasten tai kukkamullan heittäminen lattialle ei naurata yhtään. Mutta kun pitäisi pukea vaatteet päälle ja tyyppi nappaa housut mukaansa ja juoksee käkättäen karkuun, eihän siinä voi kuin aloittaa hippaleikin.
Joulukuussa vietettiin paljon hyviä hetkiä, ehdottomasti jotkut vuoden parhaat hetket, ja toivon joulukuun aina pysyvänkin joulukuisen lapsen elämässä maagisena kuukautena. Vietimme joulun perheeni mökillä, ja ennen lähtöä söimme miehen vanhempien kanssa. Tämän vuoden puolelle mahtuu vielä uuden vuoden viettäminen kaverini perheen luona, johon kuuluu myös kummipoikani. Tähän vuoteen on muutenkin mahtunut lukemattomia loistavia hetkiä ja päiviä kavereiden kanssa, eikä niitä kaikkia voi erikseen listata. On upeaa, että niin monta kaveria on samaan aikaan äitiyslomalla ja olemme voineet viettää päiviä rennosti yhdessä.
Ensi vuodelle on jo luvassa mahtavia juttuja, mutta mikä parasta, kalenteri on myös täysin auki tulevaisuuden suhteen! Ties millaisia upeita hetkiä ensi vuosi pitääkään sisällään. Ei sitä näin muistele kiukkuisia päiviä, turhia riitoja tai väsyneitä aamuja, mutta niinhän sen pitäisikin mennä, eikö? Vuoden parhaat hetket painuvat mieleen ja muistuttavat aina siitä mikä lopulta on tärkeää.
Mutta hyvästellään ensin tämä huippuvuosi kunnolla. Ihanaa uutta vuotta kaikille!
Lue myös
Vauvan nimijuhlat ja tarjoilut
Joulu mökillä
Tänä vuonna vietimme joulua perheeni mökillä. Vaikka vanhan kesämökin tilalle rakennettu ympärivuotinen talo on ollut käytössä jo useamman vuoden, tämä oli ensimmäinen kokonainen joulu mökillä. Aiemmin olemme siirtyneet vanhempieni kaupunkiasunnosta mökille vasta joulupäivänä tai tapanina. Tällä kertaa ajoimme paikalle jo sunnuntaina, ja viivyimme seuraavaan lauantaihin saakka.
Matkaan meni kaupassa pysähtymisen kanssa viitisen tuntia. Pehmolelut kainalossa myös päiväunet nukuttiin autossa.
Perhejoulu
Meitä oli mökillä koko minun perheeni, eli vanhempani, isoveljeni ja isosiskoni miehensä ja kahden lapsensa kanssa. Yhteensä siis kymmenen henkeä ja yksi koira. Kaikeksi onneksi saimme käyttöömme myös samalla tontilla olevan setäni mökin, jotta ihan siskonpedissä ei tarvinnut juhlapyhiä viettää. Kesäisin mökille mahtuu porukkaa vaikka kuinka, mutta kun talviaikaan aitat eivät ole käytössä, makuupaikkoja alkaa olla rajallisesti.
Ensimmäinen päivä kului vielä jouluvalmisteluissa. Kuusen koristeet kiinnostivat vähän liiankin paljon.
Meidän porukkamme majoittui setäni mökkiin muiden jäädessä toiseen. Järjestely sopi loistavasti, sillä omassa mökissä saimme välillä omaa rauhaa ja enemmän tilaa levittäytyä tavaroinemme. Aamuisin naperon herättyä kömmimme muiden luokse aamupalalle ja leikkimään. On ollut ihana huomata miten innoissaan lapset ovat toisistaan, vaikka ikäeroakin on. Meidän palleromme suorastaan juoksee halaamaan serkkujaan ja serkut puolestaan jaksavat viihdyttää ja tutkia yhdessä leluja ja kirjoja.
Ulkoilua ja jouluruokaa
Joulu mökillä oli todella rauhallinen, leppoisa ja tunnelmallinen. Vaikka ulkona oli kovin pimeää jo aikaisin, illan pimetessä ja jouluvalojen loistaessa juhla tuntui kuitenkin kauniilta. Luntakin oli juuri sen verran, että voi puhua valkoisesta joulusta. Pääsimme sikäli myös ensimmäisen kerran pulkkailemaan.
Saimme saunoa rantasaunassa lyhtyjen palaessa ja nauttia täydellisestä luonnon hiljaisuudesta. Kaupungissa kaikilla on ollut aiemmin omia joulukiireitään, kuten sankarihaudoilla käyntiä ja sukulaisten tapaamisia, mutta mökillä kaikki vain olivat yhdessä. Serkukset leikkivät onnellisina keskenään ja löysihän se joulupukkikin perille sinne metsän laitaan! Ulkona leikittiin sen verran kuin toppahaalarissa kompuroivan taaperon kanssa kykyni. Kerran selvisin itse juoksemaan, vaikka tarkoitus oli käydä useampikin lenkki. Joulupäivänä minulta lähti kuitenkin ääni lähes täysin, ja vaikka olo ei varsinaisesti ollut kipeä, piti pakkasessa juokseminen jättää väliin. Kuten jouluun kuuluu, mökillä myös syötiin hyvin ja paljon!
Mökillä vallitsee aina ainutlaatuinen tunnelma. Kenties se johtuu juuri siitä muiden häiriötekijöiden puuttumisesta, kun kaikki todella ovat kokoontuneet samaan paikkaan viettämään aikaa yhdessä. Mökillä myös tulee sysipimeää eikä siellä ole kaupungin hälinää. Ainoat äänet kuuluvat luonnosta, ja talven tullen nekin vaimenevat. Ainut ulkona näkyvä liike voi olla lintulaudan alla vipeltävä myyrä ja siemeniä napsivat linnut. Joulua tullaan viettämään eri vuosina eri paikoissa vaihdellen molempien perheiden kanssa ja välillä myös matkoilla. Mutta joulu mökillä on ehdottomasti parhaita tapoja viettää juhlapyhiä. Mökkeilyn jälkeen oli taas ihanaa palata kaupunkiin ja aktiivisemman arjen pariin. Onhan tässä sitä paitsi vielä uuden vuoden juhlimiset heti edessä!