Tätä olen miettinyt usein jo ennen raskaaksi tuloa. Saako lapsen sukupuolesta iloita vai pitäisikö sukupuoli siinä ohittaa samaan sukupuolineutraaliin tyyliin kuin muutkin sukupuoleen liittyvät asiat.

Meillä on tyttö

Vastaan lyhyesti: saa! Minun mielestäni todellakin saa. Olen ainakin itse valtavan onnellinen juuri siitä, että meillä on tyttö. Minusta on ihanaa, että hän on lisäksi hyvin tyttömäinen tyttö. On nimittäin sellainen pinkki röyhelöprinsessa kuin olla voi. Rakastaa leikkiä nukeilla, nukkekodilla ja hevosilla. Siihen on tosi helppo itse lähteä mukaan ja jakaa se innostus, koska olen itse tykännyt ihan samoista asioista.

Sukupuolesta emme ottaneet etukäteen selvää, koska ei sillä mitään väliä ollut. Vauva kuin vauva. Eikä edes syntymän hetkellä tullut sellaista oloa kuin olin etukäteen kuvitellut, että ”meillä on nyt tyttö!”. Vauva oli ulkona ja sain hänet syliini enkä edes miettinyt sukupuolta sen kummemmin kuukausiin. Tyylilleni uskollisena olin hankkinut vaatteissa etukäteen valkoista, mustaa ja harmaata, mitä nyt nimijuhliin sitten tummansinisen mekon. Mutta ei se sukupuoli näkynyt ensimmäiseen vuoteen oikeastaan kuin nimen valinnassa ja muutamassa vaatteessa.

Tässä vaiheessa vauva on vauva, eikä sukupuoli nouse esiin mitenkään.

Ennen kaikkea ihmisiä

Sukupuolista puhuminen on aina tulenarka aihe, jolla meinaa väkisinkin loukata jotakuta. Olen itse aina tiennyt olevani hyvin vahvasti nainen, tykkääväni sillä tavalla vain miehistä ja jopa tykännyt tyttömäisiksi mielletyistä jutuista. Se on osa minua.

Yhtä lailla tiedän, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät biologisesta perimästään huolimatta tunne olevansa naisia, eivät ehkä miehiäkään. He saattavat tykätä sillä tavalla naisista, miehistä tai molemmista. Se on jokaisen oma totuus, jota kukaan muu ei voi kieltää. Se on yhtä todellinen osa ihmistä kuin mikä tahansa muu asia.

Ja faktahan on, että kukaan ei voi tietää millainen lapsi sieltä syntyy. Ihan sama miten paljon sukupuolta etukäteen selvittää, lapsi voi olla transnainen tai -mies tai muun sukupuolinen. Ihminen, jonka elämässä biologinen sukupuoli ei näy mitenkään tai sitten se tulee esiin vahvasti. Voi olla poika, joka rakastaa vaaleanpunaisia mekkoja, ja voi olla tyttö, joka ei kuuna päivänä pistäisi mekkoa ylleen. Sitä kun ei voi tietää. Sieltä syntyy aina ennen kaikkea ihminen, joka kasvaessaan näyttää ja kertoo aina vain lisää siitä kuka ja millainen hän on.

Sikäli kaikki odotukset ja toiveet sukupuoleen liittyen ovat aika vaarallisia. Jos toivoo kovasti juuri sitä tyttöä niin kannattaa kysyä itseltään miksi. Tai mikä erityisesti poikalapsessa on se juttu. Onko pettymys, jos tyttö ei pidäkään mekoista, haluaa ajella hiuksensa lyhyiksi ja on kiinnostunut vain työkaluista? Tai kokeeko vaikeaksi, jos poika toivoo lahjaksi nukkeja ja haluaa pukeutua pastelliväreihin? Ja jos se tuntuu pettymykseltä tai vaikealta, niin miksi? Miksei riitä että tekee itse niitä juttuja mistä tykkää, ja antaa lapsen tehdä samoin? Varmasti on kuitenkin paljon sellaista mitä voi jakaa, eikä sen tarvitse liittyä sukupuoleen millään tavalla.

Ihana asia kasvattaa tyttöä

Miksi sitten minusta on ihanaa, että meillä on juuri tyttö? Meidän lapsessa se tyttöys tulee todella vahvasti esiin. Me tykkäämme niin monista samoista asioista. Minusta on ihanaa, että hänkin rakastaa mekkoja ja haluaa hoitaa vauvoja. Mutta poika voisi olla ihan samanlainen. Ja minä antaisin hänen olla ihan samanlainen. Joten ei se siitäkään johdu, että jaamme erinäisiä tyttöjuttuja. Kuka tahansa muu lapsi voisi tykätä ihan erilaisista jutuista ja tekisimmekin vähän erilaisia asioita, ihan sama mitä sukupuolta hän olisi. Ne ovat osa ihmisen persoonaa ja mieltymyksiä. En minä voisi tätäkään lasta pakottaa ponin kyytiin, jos hän ei sinne haluaisi.

Minun kohdallani ilossa tyttölapsessa parasta on se samaistumispinta. Minä olen kasvanut tyttönä, ja minä tiedän millaista se on. Niin hyvässä kuin pahassa, minä tiedän millaisia asioita on edessä ja muistan vielä miltä ne tuntuivat. Haluan uskoa, että pystyn olemaan siinä tukena. Koska kasvaminen on hemmetin vaikeaa, ja itselleni olisi vaikeinta kun en osaisi ymmärtää. Omaan kasvamiseeni liittyi aika monta kipupistettä, jotka vaikuttavat vielä tänä päivänä. Jos voisin oman tyttöni säästää edes yhdeltä. Köllötellä hänen vieressään ja jutella asioista, joista ei jutella kenenkään muun kanssa. Siinä se nousee arvoonsa.

Tukisin yhtä lailla myös poikalasta. Tietenkin. Mutta en tiedä millaista on olla esimerkiksi teini-ikäinen poika.

Mutta ei sillä sukupuolella ole rakkauden kanssa mitään tekemistä. Ihan yhtä vimmalla rakastaisin ketä tahansa lasta. Lakkaisin poikalapsen kanssa kynsiä ja antaisin hänen pukeutua prinsessamekkoihin, jos ne häntä kiinnostaisivat. Veisin ratsastamaan ja tanssitunneille. Ja sitten seuraisin mitä mieltä hän niistä on. Ihan kuin nytkin. Mutta ei ole mikään salaisuus, että minusta on ihanaa päästä jakamaan ratsastus ja heppaintoilu yhdessä.

Tykkääkö hän niistä koska on tyttö?

Varmaan osittain. Kavereiden lapsia seuratessa poikalapset ovat kiinnostuneita ihan eri asioista. Ja sitten osittain ihan täysin samoista. Ja ne kaikki poikalapset taas keskenään vähän erilaisista. Sehän tässä jännää onkin, seurata noita lapsia ja millaisia he ovat. Miten siistejä persoonia tähän maailmaan kasvaa.

Minusta on ihanaa saada olla pienen tytön äiti. Ja samalla kamalan pelottavaa. Jos omista haavoista on jotakin hyötyä, niin niiden hyödyt tulevat esiin tässä. Minä kävin ne kolhut läpi, jotta voin olla viisaampi omaa tyttöäni varten. Jotta hän selviäisi helpommalla.

Näitä ajatuksia on vähän vaikea pukea sanoiksi ja tehdä ajatuksista ymmärrettäviä. Toivottavasti en loukannut tällä ketään, se ei ole missään nimessä tarkoitus. Kävikö selitys mitenkään järkeen?

Tiivistettynä sanoisin, että mielestäni sukupuolesta saa olla innoissaan, mutta on hyväksyttävä ennen kaikkea ihminen. Arvostettava ja rakastettava persoonaa, ja osattava jättää sukupuoli sivuun. Kuunneltava, mitä lapsi itse kertoo. Mikään ei estä bondaamasta perinteisten ”äiti-tytär” tai ”isä-poika” juttujen äärellä, mutta niistä ei pidä tehdä oletuksia tai jättää niitä tekemättä, koska pojan tilalla onkin tyttö tai toisin päin. Omat kiinnostuksen kohteet pääsee jakamaan kuitenkin, ja parhaassa tapauksessa lapsi opettaa uusia myös vanhemmille.

SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?

Instagram

Blogit.fi  

Facebook   

Parhaat ruokablogit  

Nyt on Naistenpäivä, ja naiset kuten minä haluavat silloin kakkua. Mikä tahansa tekosyy, eikö vain? Tämä vihreä raakakakku on onneksi varsinainen hyviskakku, jota kelpaa nauttia ihan jo terveysmielessä! Joten juhlikaa naiset, ja nauttikaa kakkua!

 

Vihreä raakakakku voi näyttää kummalliselta, koska, no, se on vihreä. Mutta usko minua, kun kerron, että se on hemmetin hyvää! Kakusta löytyy vihreää ruokaa, mikä tekee siitä super terveellisen herkun, mutta myös vihannesten makua pehmentäviä aineksia, minkä vuoksi valmis kakku on raakakakkua parhaimmillaan. Mehevää, täyteläistä, kermaista, raikasta ja tulvillaan aitoja makuja!

Yleensä jähmetän raakakakut aina jääkaapissa ja teen massasta sen verran tukevan, että se pysyy hyvin kasassa ilman pakastamista. Tällä kertaa vihreä raakakakku pääsi kuitenkin pakastimeen, ja  pakastetun kakkupalan kylmyys raikasti sen makua entisestään! Jos et hakua tehdä pakasteversiota, lisää ohjeessa olevan kookosöljyn määrää tai heitä täytteen sekaan 1/2dl cashewpähkinöitä, niin kakku valmistuu ihan vain jääkaapissa. Suosin yleensä jääkaappijähmetystä siksi, että kakun koostumuksesta tulee pehmeämpi ja maut pääsevät paremmin esille. Lisäksi voin vielä pakastaa mahdolliset ylimääräiset palaset, mitä en voi tehdä, jos kakku on jo kertaalleen sulanut.

Vihreä raakakakku ei tunne käsitettä herkkupäivä, joten sitä voi nautiskella minä päivänä tahansa ilman yletöntä mässäilyn tunnetta.

1/2dl kookoshiutaleita

1/2dl kaurahiutaleita

1/4dl kookosöljyä

2rkl kookossokeria

1tl psylliumia

Ripaus vaniljajauhetta

Sulata kookosöljy vesihauteessa, ja sekoita sekaan muut ainekset. Painele täyte vuoratun irtopohjavuoan pohjalle ja laita vuoka jääkaappiin.

Käyttämälläni minivuoalla saa hauskasti yhden ison kakkupalasen – tai kaksi pienenempää

 

1 iso päärynä

1 avokado

Kourallinen tuoretta pinaattia

1/2dl kookosmaitoa

5rkl kookosöljyä

2rkl sitruunamehua

3rkl agavesiirappia 

Kaada täyte vuokaan pohjan päälle, ja anna jähmettyä pakastimessa ainakin muutama tunti, mielellään jopa yön yli. Irrota valmis kakku varoen vuoasta, anna pehmetä huoneenlämmössä vartin ajan ja haarukoi antaumuksella nautiskellen!

Jos haluat koristella kakun, viipaloi toinen päärynä suikaleiksi, pyöräytä viipaleet varoen sitruunamehussa tummumisen estämiseksi ja asettele suikaleet kakun pinnalle. Koristelu kannattaa tehdä siinä vaiheessa, kun kakun pinta on jo aavistuksen jähmettynyt, mutta ei vielä täysin, jotta viipaleet eivät painu täytteen sisään, mutta jähmettyvät silti siihen kiinni. Voit myös ripotella pinnalle kookoshiutaleita, kaakaonibsejä tai muita herkkuja. Myös kuivahedelmät sopivat hyvin.

Minun kakkuuni tuli ihan vain pirtsakka kakkukoriste.

Nauttikaa naiseudesta tänään ja jokaisena päivänä. Se on nimittäin aika siisti juttu.