Keuhkokuumeesta toipuminen – miten menee?
5Nyt on kuutisen viikkoa siitä, kun sairastuin kolmannen kerran keuhkokuumeeseen. Keuhkokuumeesta toipuminen on pitkä prosessi, jossa ei auta kiirehtiä – sen muistan jo aiemmilta kerroilta. En tiedä mistä tauti tällä kertaa yhtäkkiä pukkasia, yleensähän keuhkokuume on jälkitauti, mutta toisaalta en ole sitö jälkitautina itse sairastanut koskaan. Miten keuhkokuumeesta toipuminen tässä vaiheessa etenee?
Kolme erilaista kokemusta
Monella tapaa tunnen päässeeni tällä kertaa helpolla. Sairastuin keskiviikkona illalla, ja sain täyden annoksen antibiootteja jo perjantaina, joten parantuminen käynnistyi ennen kuin tilanne pääsi liian rajuksi.
Ensimmäisellä kerralla kuume huiteli liki 40 asteessa, eikä ensimmäisestä antibiootista ollut apua, joten parin päivän jälkeen rinnalle tuli vielä toinen merkki, ennen kuin ne alkoivat tehota. Eivätkä keuhkot kunnolla toipuneet, koska siitä asti on ollut kroonista yskää. Se talvi meni aika heikosti, ja kunto oli kehno. Toisella kerralla tunsin voivani paremmin, mutta tulehdusarvot olivat yli 200 ja antibioottia piti laittaa suoraan suoneen. Pääsin onneksi kotisairaanhoitoon ja hoitaja tuli antamaan pistokset 3 kertaa vuorokaudessa, enkä siten joutunut sairaalaan.
Tilanne oli sikäli vakavampi, mutta itseään piti muistuttaa ottamaan rauhallisesti, koska olo ei muuten ollut yhtä sairas ja pelkkä makoilu ärsytti. Kunto oli jo valmiiksi huono, eikä tilanne tietenkään sitä parantanut. Mutta onneksi tuli kesä, loma ja lämmintä, mikä edesauttoi toipumista huimasti. Aloin pystyä taas lenkkeilemään ja vähitellen saamaan fyysistä kuntoa paremmaksi. Seuraavana talvena jumpissa alkoi jaksaa paremmin ja tuntui, että kyllä se siitä.
Kärsivällisyyttä toipumiseen
Keuhkokuume vie keuhkokapasiteetin varsin alas. Nytkin, vaikka muuten en tuntenut olevani niin sairas, sellainen syvä keuhkoista asti kumpuava yskä on seurannut siitä asti. Hengitys rohisee ja naksuu, ja esimerkiksi nauraessa alkaa helposti yskittää. Silti tilanne tuntuu paljon helpommalta kuin edellisillä kerroilla, varmasti suurelta osin koska sain lääkkeet niin nopeasti. Vaikeinta olikin malttaa mieli tarpeeksi pitkään ja todella ottaa rauhallisesti.
Varasin myös aikaa keuhkolääkärille ja hän ohjasi erilaisiin tutkimuksiin, joista juuri sain pef-seurannan tehtyä. En usko, että tässä mitään astmaa on taustalla, mutta ymmärrän että tutkimuksia tehdään sulkemalla asioita pois. Labrakokeita otettiin laajalla skaalalla ja seuraavaksi lienee vuorossa keuhkojen tietokonekuvaus. Katsotaan miten asia etenee. Lähinnä vain haluan saada selvyyttä siihen, miksi se yskä ei ole koskaan loppunut ja miksi minulle keuhkokuume helposti iskee. Puhelimessa keuhkolääkäri mietti, että kyseessä voi olla jonkinlainen arpikudos tai laajentuma, mikä ensimmäisestä kerrasta on jäänyt.
Liikuntaa vähitellen mukaan
Lääkäri sanoi, että marraskuun aikana ei saanut hengästyä eikä missään nimessä harrastaa liikuntaa. Tein vähän rauhallista kävelyä ja otin kyllä iisisti, mutta yritä nyt saada lapsi aamulla päiväkotiin hengästymättä. Monesti tuli vähän kiire. Kävely teki hyvää ja kun kovat pakkaset iskivät, oli aika helppoa ottaa rauhassa, kun kylmä ilma sai yskimään kiivaammin. Sikäli oli kiva, että hetkeksi lämpeni, vaikka ei tuo märkä plussakeli muuten mukava olekaan.
Pääsimme yhdessä vihdoin ratsastamaan ja kyllä löytyikin taas uusia lihaksia. Nyt olen käynyt nyt pari kertaa lenkillä, ja ilokseni huomasin että se sujuu todella hyvin. Siitäkin kyllä sai reisilihakset helläksi. Ensimmäisen kerran kävin naperon kanssa juoksurattailla, ja toisen kerran itsekseni jäisillä teillä luisuen. Rauhallista vauhtia ja ihan ilman suorittamista sillä mielellä, että menee sen aikaa kun hyvältä tuntuu. Ja jestas että on tehnyt hyvää! Heti paljon skarpimpi ja pirteämpi olo.
Nyt näyttää taas ensi viikolla pakastuvan aika lailla, joten juokseminen jäänee. Toivottavasti kova pakkanen ei jatku kovin kauaa, mutta jouluna olemme muutenkin mökillä eikä siellä lumisillä mökkiteillä oikein juosta, kun hangessa joutuu kahlaamaan. Kävelylle siis sielläkin, ja toki pulkkamäkeen, ja jospa sitten taas vähän lauhtuisi. Mutta onhan tämä talvi otettava varovaisesti. Moneltakin kantilta. En todellakaan halua juuri nyt kokeilla miten koronaan sairastuminen vaikuttaisi, kun keuhkot muutenkin toipumassa. Joten pitää iloita siitä mihin nyt pystyy ja ajatella pitkällä tähtäimellä, että kesään mennessä toipuminen on jo paljon pidemmällä ja kenties taustalla olevia syitä saatu myös selvitettyä.
Tässä vaiheessa olemme nauttineet joulujutuista ja muun muassa leiponeet, askarrelleet, paketoineet lahjoja ja katselleet jouluelokuvia. Joskus tekee todella hyvää joutua pakon edessä pysähtymään ja laskemaan irti rutiineista. Sitten on taas helpompi erotella onko kyse silkasta rutiinien hoitamisesta vai asioista, joista ihan aidosti nauttii ja joita haluaa osaksi arkeaan.
3v neuvola – mitä siellä tapahtui?
Kävimme juuri 3v neuvolassa, missä sai huomata lapsen pärjäävän hienosti ja kasvavan kovaa vauhtia. Miten reipas ja itsenäinen tyyppi hän onkaan! Istuin itse vaan sivummalla lapsen käydessä hoitajan kanssa läpi erilaisia tehtäviä ja temppuja. Uusi neuvola onkin huomattavasti vaikeamman matkan päässä kuin vanha, kun siirryimme Laaksosta vastikään avattuun Kampin perhekeskukseen. Ihan mukavan näköiset tilat, ja onneksi sinne ei tarvitse raahautua enää samaan tahtiin kuin vauvaiässä, joten samapa tuo vaikka olisi pidempi reissu.
Tämä oli pisin ja selkeästi eniten lasta ”testaava” neuvolakäynti. Tuon ikäinen pääsee jo itse ääneen ihan eri tavalla ja osaa kertoa ja näyttää kaikkea mitä osaa. Käyntiin kuului hieno- ja karkeamotorisia tehtäviä sekä kielen kehitystä mittaavia tehtäviä. Myös mukana ollut Pikku-Peppi (nukke) piti mitata ja punnita. Hauska sattuma, että napero on itse syntymästään kasvanut saman verran pituutta kuin nuken on pitkä.
Kolmevuotiaan neuvolakäynti
Napero aloitti kovaäänisen pölötyksen jo odotusaulassa toiselle hoitajalle, ja selitti kaiken tulevista synttäreistä ja nukeistaan lähtien. Huoneessa homma jatkui aika lailla samoin. Hoitaja kyseli perusjuttuna nukkumisesta sun muusta, ja lapsi selitti nukkuvansa omassa huoneessa, eikä kuulemma koskaan herää öisin. Noh, siinä joutui toki vähän korjaamaan. Oli hauska etten saanut oikein itse puheenvuoroa, kun napero itse vastasi jokaiseen kysymykseen vaikka osa oli osoitettu minulle.
Lapselta testattiin motoriikkaa, ja hoitaja sanoi sen olevan erinomainen. Kuulemma monet jutuista ovat vasta neljävuotiaan tasoisia, mitä vähän ihmettelin, koska uskoisin suurimman osan kolmevuotiaista hallitsevan ne jo ihan täysin. Tasajalkaa hyppiminen, varvaskävely, kantakävely, viivan yli hyppääminen ja viivaa pitkin kävely. Kaikki meni hienosti ja lapsesta oli selvästi hauskaa temppuilla. Mutta hänellä tosi hyvä fysiikka – sen näkee jo ponin selässä miten rennosti siellä istuu ja tasapaino pysyy.
Kuvatehtäviä ja näöntarkastus
Oli myös kuvatehtäviä. Hoitaja nimesi sormella osoittamalla muutaman kuvan ja kysyi sitten, missä se ja se on. Esimerkiksi ”tässä on pallo, talo ja koira. Missä on pallo?” Sitten perusjuttuja, kumpi kuvista on suurempi ja kumpi pienempi. Hän tykkää oppia ja tehdä ajattelua vaativia tehtäviä, kuten palapelejä, ja se on ihana huomata. Halu oppia ja imeä tietoa on minusta hurjan tärkeä.
Lisäksi testattiin näköä, mikä oli jutuista ainoa vähän ahdistusta herättävä. Siinä hoitajan äänikin nousi vähän painostavaksi. Lapsen piti nimetä itse muutama kuva, joissa oli talo, ympyrä, neliö ja sydän. Neliötä hän muun muassa sanoi ikkunaksi. Sitten etenkin yhdellä silmällä katsoessa sanoi usein ”en tiedä”, ja minusta vaikutti ettei vain muistanut minkä niminen sen kuvion piti olla. Sitten esimerkiksi sydämen samalta viivalta näki kuitenkin hyvin.
Kielen kehityksestä
Puheen kehityksestä toivoisin, että pääsemme puheterapeutille treenaamaan. Lapsen ymmärrys on valtavan hyvä ja sanavarasto massiivinen. Hän puhuu paljon. Siis höpöttää ihan koko ajan, pitkillä lauseilla, jotka menevät kieliopillisesti ihan oikein. Hän myös ilmaisee hurjan hienoja ajatuksia puheellaan ja kysyy mahtavia kysymyksiä. Esimerkiksi juuri yhtenä iltana keskusteli isänsä kanssa iltapalalla ja kyseli mitä isi söi iltapalaksi kun oli pieni poika, nukkuiko hän päiväunia, mitä isi pienenä poikana söi lounaaksi ja entä sitten millä isi tykkäsi leikkiä. Naureskelin sivummalla. Hän on välillä aika pikkuvanha.
Lausunta on vielä melko epäselvää. Me ymmärrämme oikeastaan kaiken, jotain yksittäisiä sanoja lukuun ottamatta. Me olemme keskustelleet aina. Jo silloin ihan pienenä vauvana hän katsoi tiukasti minua silmiin ja kuunteli, kun puhuin. Alkoi hyvin varhain reagoida sanomalla namnamnam kun puhuin ruuasta tai syömisestä. Tehdä asioita ohjeiden mukaan, eli ymmärtää selkeästi puhetta ja sanojen merkitystä. Ymmärrys on hänellä ollut erinomainen jo kovin pienestä. Se näkyy myös omassa puheessa ja siinä, että keskustelu ja asioiden selittäminen on hänelle todella tärkeää. Puhuminen siitä, miksi jotain asioita tehdään ja jotain ei tai miksi nyt toimitaan tällä tavalla. Kun hänelle selittää asioiden syyt, se rauhoittaa.
Joten puhe ja keskustelu ovat hänelle todella tärkeitä, ja koska me ymmärrämme häntä hyvin, keskustelemme ihan mainiosti. Päiväkodissa on myös alettu ymmärtää hyvin alun jälkeen, ja toki lausunta on tässä melkein vuoden aikana ehtinyt kehittyäkin. Paljon on myös kiinni siitä kenen kanssa keskustelee. Junamatkoilla mökkireissulla hän jutteli vieraiden aikuisten kanssa kovin reippaasti, ja hyvin tuntuivat kaikki ymmärtävän mitä hän puhui. Kunhan keskittyy kuuntelemaan. Silti, koska hän muuten puhuu niin älyttömän hyvin, haluaisin saada lausuntaan tukea nyt tässä varhaisessa vaiheessa ja antaa hänelle kaikki edellytykset ilmaista itseään ja tulla ymmärretyksi kaikkien kanssa.
