Kesä ja loma ja vapaus!
0Kesäkuun alkaessa minulla alkoi myös kahden kuukauden kesäloma. Aiempi työsuhteeni päättyi toukokuun loppuun, ja aika haikein vaikkakin innostunein tuntein palautin työvälineet toimistolle. Työporukka, tehtävät ja ylipäätään koko työsuhde oli kerrassaan loistava, ja siitä jää vain ja ainoastaan hyvää sanottavaa. Upea kokemus, josta olen valtavan kiitollinen ja opin uutta jatkuvasti. Nyt, töiden päättyessä, edessä on kesä ja loma ennen uuden työn alkamista. Jee!
Työporukalta tuli kotiin ihana kukkalähetys töiden päättyessä.
Työsuhteen päättyminen oli haikeaa, mutta samalla on upeaa saada viettää kesä vapaalla. Lähdemme heti tänään mökille ja kotimatkalla käymme ensimmäistä kertaa sitten viime kesän tapaamassa 92-vuotiasta mummoani. Olemme myös yötä hotellissa ja käymme Imatran kylpylässä. Tuntuu todellakin lomalta!
Elokuussa odottaa uusi työ, jonka aloittamisesta olen lievästi sanoen innoissani. Pääsen hyppäämään mukaan juuri sellaisiin hommiin, joita haluan tehdä. On siis upea syksy edessä. Olisin ollut innoissani aloittamaan tämän työn nyt välittömästi edellisen jälkeenkin, mutta tuntuu todella hyvältä saada kesän breikki tähän väliin. Sitten tuorein ajatuksin ja virkistynein mielin mukaan uusiin kuvioihin.
Mitä sitten kesällä?
Meidän kesämme kuluu jälleen pitkälti mökkeillen. Olemme nyt viikon verran mökillä, ja juhannusviikolla lähdemme mökkireissulle heinäkuun loppuun asti. Vietämme aikaa minun perheeni sekä miehen mökillä, ja olemme myös viikon vuokramökillä Vuokatissa, kuten viime kesänä. Nyt vain toivotaan hyvää säätä, niin ei lomasta voi parempaa tehdäkään. Paljon ulkoilua, uimista, retkiä ja kesästä nauttimista.
Tämä kesä on ensimmäinen kesä ilman koiraa. Se tuntuu todella surulliselta. Kotona olemme alkaneet tottua Vilhon puuttumiseen, vaikka välillä sydämestä riipaisee muiston tulvahtaessa mieleen. Se oli niin iso osa meidän mökkeilyämmekin, että muutos tulee olemaan suuri. Ei ole matkakassia sänkynä tai kuppeja lattialla. Ei koiraa nukkumassa pihalla auringossa viltin päällä tai maistelemassa murusia letuista.
Napero on tietenkin kasvanut vuodessa hurjan paljon, ja odotankin lämpimiä uimavesiä, joissa hän pääsee kellukkeiden kanssa läträämään. Ja ihan jo hotelliyö Imatran kylpylässä tuntuu itsellekin luksukselta, kun näinä outoina aikoina kaikki on jäänyt väliin ja hotellissa yöpyminen ja hotelliaamupala ovat lapselle ihan kuin uusia juttuja. Kylpylään päästään myös Vuokatissa, missä onkin todella kiva trooppinen kylpyläparatiisi, ja Leppävirralla miehen mökkikylällä, jos sattuu vaikka sadepäivä. Leppävirralla on myös Muumi jääluola, jonne on tarkoitus mennä tänä kesänä uudestaan. Kuopion kotieläinpiha on myös must kohde, jossa kävimme viime vuonna kahdesti. Ties mitä muuta keksitään!
Viime kesänä eläinpihalla ihasteltiin muun muassa kissanpentuja
Päiväkodin loppusuora
Tällä ja ensi viikolla naperolla on vain kaksi päiväkotipäivää mökkiloman takia, ja juhannusviikollakin päiviä ehtyy kertyä vain yksi tai kaksi ennen kesäloman alkamista. Välissä on enää yksi kokonainen viikko, ja mietin jo että pidänkö hänetkin jo kotona lomalla aiemmin kun en itse ole töissä, mutta siitä tulisi todella pitkä katkos päiväkotiarkeen ennen syksyä. Hyvin päiväkotiin tässä on ehditty tottua, muyta ei lapsi sinne vieläkään haluaisi mennä, vaikka päivät menevätkin hyvin. Saa nähdä millainen kamppailu syksyllä on edessä, kun arkeen paluu koittaa. Mutta siitä murehditaan sitten, nyt nautitaan kun kesä ja loma koittavat!
Pidän lapsen vapaalla osan viikkoa ja teemme sitten yhdessä kesäjuttuja Helsingissä, kuten Suomenlinnan retkeä sun muuta, mutta päiväkotia on ainakin pari kolme päivää silläkin viikolla. Kamppailen vielä vähän itse sen asian kanssa, että lapsi on hoidossa minun ollessani vapaalla, mutta toisaalta päiväkoti edustaa muutakin kuin hoitopaikkaa vanhempien ollessa töissä. On ollut upeaa huomata sitä varhaiskasvatuspuolta ja kaikkea päiväkodissa opeteltua, mikä on siirtynyt leikkeihin kotona. Silti, päiväkotiarki väsyttää ja haluan itse saada lapsen kanssa mahdollisimman paljon yhteistä aikaa. Enää siis muutama hassu hoitopäivä ennen pitkää lomaa, ja nekin päivät pidetään lyhyempinä.
Jos Leppävirralle päin eksyy, suosittelen käymään Muumi jääluolassa! Kun on vaan tarpeeksi päällä, jääluola on ehdottomasti käymisen arvoinen.
Onpa ihanaa kun se kesä vihdoin alkaa! Kesä ja loma ovat joka vuosi odotuksen arvoiset.
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Mitä kaksivuotiaan kanssa jutellaan?
Kaksivuotias napero hauskuuttaa meitä jutuillaan joka päivä. Meidän lapsen puheenkehitys on mennyt niin, että ymmärrystä muiden puheelle on ollut hyvin varhain. Siis siinä mielessä, että olen itse huomannut lapsen reagoivan sanottuihin asioihin ja ymmärtävän mitä niillä haetaan takaa. Sen lisäksi, että juttelulle hymyiltiin, liikkumaan oppinut vauva osasi viedä omat vaatteensa pyydettäessä likapyykkiin, vastasi ”namnamnam!” kun kysyin onko nälkä ja niin edespäin. Tuntuu, että olemme keskustelleet jo kauan, vaikka lapsi vastaili itse vielä jokeltaen tai äännellen muuten vaan. Mutta nyt, mitä kaksivuotiaan kanssa jutellaan?
Meidän tyttö on kova puhumaan. Hän höpisee välillä sellaista vauhtia, etteivät sanat ihan ehdi perässä. Sanavarasto on laaja, oikein hämmästelen mistä hän on kaikki ne sanat tietoonsa napannut, mutta ääntäminen on vielä epäselvää. Miehen kanssa ymmärrämme häntä hyvin, ja toki myös paljon hänen kanssaan aikaa viettävät ovat oppineet ymmärtämään. Mutta myös meiltä menee osa jutuista ohi, ja välillä pitää vähän hakea tarkennusta. Lauserakenteet ovat upeita ja ennen kaikkea lapsen into puhua ja jutella ovat huipussaan. Kyllä se ääntäminenkin sieltä kohdalleen vielä osuu. Me juttelemme ihan kuin missä tahansa ihmissuhteessa, tosin lapsen tason mukaisesti. Nyt hän on esimerkiksi kysellyt, miksi koiramme kuoli. Ei sitä voi täysin ymmärrettävästi selittää, kun ei sitä itsekään meinaa ymmärtää. Haluan olla avoin ja kertoa asioista, mutta en luoda turhia pelkoja tai avata juttuja, jotka ovat kaksivuotiaalle liikaa. Pyrin selittämään miksi joitakin asioita tehdään ja miksi ei, ja lapsi on aina tarvinnut tietynlaista perustelua. Itse näen sen myös tärkeänä. Vaikka toinen on pieni ja vanhemmat tekevät säännöt, on hänellä oikeus tietää miksi ja keskustella asiasta.
Kaksivuotiaan kanssa jutellaan jo melkein kaikesta
Tässä on muutamia hauskoja keskusteluja, joita kaksivuotiaan kanssa on käyty. En malta odottaa mitä sieltä vielä jatkossa tulee. On ihana seurata, miten lapsen huumorintaju ja veikeys tulevat juttujen kautta esiin. On super hauskaa kun on tuollainen pikkukaveri, kenen kanssa hengata, ja vielä parempaa on se miten kaksivuotiaan kanssa jutellaan!
Ja niin, napero muuten puhuu karjalaisittain mie ja sie. Itsehän olen Lappeenrannasta kotoisin, mutta en ole oikeastaan koskaan puhunut mie. Huvittavaa, että tämä syntyperäinen helsinkiläinen on siihen lähtenyt.
Lapsi kantaa jälleen kerran samaa Ryhmä Hau – kirjaa luettavaksi.
Äiti: Ei nyt tuota, ota joku toinen vaihteeksi. Tuo on luettu niin monta kertaa.
Lapsi: Mie haluan tän kirjan, tää on miun lempparikirja! Mie tykkään tästä niiiiin paljon!
Lapsi rakentaa pihalle hiekkalinnaa.
Lapsi: Tää on kummituslinna. Täällä asuu kummituksia.
Äiti: Kummituksia? Ei kai? Eihän sinne sitten uskalla tulla kylään.
Lapsi: Uskaltaa! Ne ei oo pahoja, ne on kilttejä.
Äiti: Okei, no ehkä sitten uskallan.
Lapsi: Niillä on isot hampaat.
Äiti: Pureeko ne?
Lapsi: Joo, puree!
Äiti: Apua, eihän ne saa purra. Sano niille ettei saa äitiä purra.
Lapsi: Kummituuus, ei saa äitiä purra!
Potalla käynti illalla.
Äiti: Eikö ole hätä? Muistathan sitten huudella jos tulee hätä? Kyllä sä osaat, sä oot tosi taitava näissä vessajutuissa. Taitava tyttö!
Lapsi: Isi on taitava poika!
Puistossa kävelyllä.
Lapsi: Äiti älä jätä miuta tänne!
Äiti: No en jätä. Enhän minä sinua mihinkään jätä.
Lapsi: Päiväkotiin äiti jättää.
Lapsi tulee päiväkodista kotiin ja juoksee huoneeseensa nuken luo.
Lapsi: Vauva-Peppi, mie tulin nyt! Mie tulin kotiin! Niin Vauva-Peppi! Olin päiväkodissa, nyt mie oon kotona taas! Niin, Vauva-Peppi!
Lapsi odottaa pihaterassilla ruokaa ja alkaa kiljua.
Lapsi: Äiti, hämäkäkki! Äiti täällä on hämäkäkki!
Äiti: No anna olla, tuun ihan just. Ei se mitään tee.
Kiljuntaa. Lapsi: Eiiii, äitiiiii!
Äiti: Mitä tapahtui?
Lapsi: Hämäkäkki, se tuli miuta kohti!
Vauvatoiveita ja lemmikkejä
Lapsi hieroo pulleaa mahaansa.
Lapsi: Täällä on vauva. Miusta tulee vauva isi. Mie haluan oman vauvan. Milloin mie saan äiti vauvan?
Äiti: Joskus sitten kun oot aikuinen.
Lapsi: Voi kiitos äiti!
Äiti: En minä sitä sulle anna.
Lapsi: Mie hankin vauvan isin kanssa.
Äiti: Isi on niissä hommissa jo varattu. Sun pitää löytää oma mies kenen kanssa hankit vauvan.
Lapsi: En mie halua omaa miestä. Mie haluun vauvan.
Äiti: No voit sinä sen hankkia yksinkin.
Keskustelu käyty useissa tilanteissa ja paikoissa.
Lapsi: Miulla on ikävä Vilhoa.
Äiti: Niin mullakin. Ehkä meillä on joskus uusi koira.
Lapsi: En mie halua uutta koiraa! Mie haluan Vilhon.
Äiti: Ei meille uutta Vilhoa voi tulla. Vilho oli ainutlaatuinen. Jos meille tulee uusi koira niin se on sitten joku ihan toisenlainen.
Lapsi: En mie halua uutta koiraa. Mie haluun lemmikin. Mie haluun pupun!
Jutellaan sylikkäin sohvalla.
Äiti: Kuule joskus sitten kun tää korona helpottaa, ja on taas turvallisempaa tehdä asioita, me mennään yhdessä johonkin reissuun. Tehdään sellanen tyttöjen matka. Ollaan hotellissa yötä ja vietetään oikein tyttöjen laatuaikaa yhdessä.
Lapsi: Joo! Mummo ja kaaki mukaan! (Vaari on siis kaaki)
Kaiken kaikkiaan, napero siis viihdyttää meitä jutuilllaan päivästä toiseen, keksii jatkuvasti uusia aiheita ja kasvattaa sanavarastoan laajemmaksi. Juttuihin liittyy myös paljon tilannekomiikkaa, käsieleitä ja ilmeitä, ja jestas että tuota tyttöä tulee katseltua vieläkin ihan ihmeissään. Missä vaiheessa meille oikein ilmestyi tuollainen minikoomikko, joka pölisee kuin papupata, vitsailee pilke silmäkulmassa ja saa meidät muutkin pohtimaan itsestäänselvyytenä pidettyjä asioita uudesta näkökulmasta! Kaksivuotiaan kanssa jutellaan oikeita keskusteluja, mietitään isoja ja pieniä asioita ja opetellaan ilmaisemaan mikä se on se juttu, mikä saa nauramaan, tekee olon hyväksi tai päinvastoin pistää suun mutruun.