Lapsen ulkovaatteet syksyyn ja talveen
0Ei ole muuten hetkeen tullut tehtyä katsausta lapsen kylmän kauden ulkovaatteisiin. Mutta nyt niille tuli kertaheitolla tarve syksyn saavuttua todellakin rysäyksellä, joten tässä olisi lapsen ulkovaatteet, jotka on hankittu syksyn ja talven varalle. Hyödynsin alennusmyyntejä, kirppareita ja Toria, joiden avulla löytyi kaikki tähän hetkeen tarpeellinen varustelu. Ja sentään jotain pitäisi mahtua vielä viime kaudelta, huh. Seassa on myös satunnaista huivia ja kaulaliinaa, joita tulee käytettyä mutta joita en nyt välttämättä tässä mainitse tai esittele. Plus tietty asusteet menee käytössä sekä syksyllä että talvella, oli ne tässä listattu mihin vaan.
Lapsen ulkovaatteet
Syksyn ulkovaatteet
Pitkään ulkona pärjäsi vain verkkareilla, ja niitäkin tarvitsi lähinnä sisävaatteiden suojaamiseen. Sitten tuli se 4 asteen aamu, ja kuorivaatteet kaivettiin esiin.
- Reiman kuorihaalari
- Jonathan pipo
- Dilling merinovillakauluri
- Reima välikausirukkaset
- Vanhat lapaset ja sormikkaat, joita ei juuri suostu käyttämään, koska kuulemma valuu
- Villahaalari
- Affenzahn välikausikengät
Talven ulkovaatteet
Sitten on niitä vuosia, kun syksyn ja talven välille on vaikeaa vetää selkeää rajaa, mutta sanotaanko nyt vaikka, että näitä alkaa tulla päälle siinä vaiheessa kun koko päivän lämpötila jää alle 5 asteen tienoille ja siitä valuu pakkaskelejä kohti.
- Molon kevyttoppahaalari (tämä jäi jemmaan vielä viime talvelta, ja mahtuu onneksi ainakin vielä tämän vuoden puolella. Kätevä valinta plussakeliin ja pikkupakkasiin.)
- Didriksons Lun talvitakki
- Lindberg Lofoten toppahousut
- Affenzahn talvikengät
- Lahtiset huopikkaat (nämä hän toivoi enoltaan synttärilahjaksi viime vuonna, ja piti ottaa reilu koko että sai halutussa värissä. Mahtuu siis hyvin vielä tämänkin talven. Napero rakastaa huopikkaita.)
- Mainio fisherman merinopipo (ennakkotilattu ja tulossa vasta)
- Polarn O. Pyret talvirukkaset
- Reima pipo
- Mainio merinovilla kypärämyssy (viime talvelta, mutta mahtunee vielä sitten kun on niitä super kylmiä päiviä).
- Jonathan vuorellinen sadehaalari
- Jonathan vuorelliset talvikumpparit
Parhaat asusteet
Mainion pipot on ihan parhaita, koska ne tuottaa näin äitinä mielenrauhaa tiedostaessani, että se kaula pysyy suojattuna väkisinkin. Uusi fisherman-malli on loistava vielä kypärän alle vaikka laskettelurinteeseen! Itsellänikin on vielä merinokauluri, ja voi että se on ihana keksintö. Kaulalle ja niskalle tulee aina kylmä, eikä se jättihuivi ole aina helpoin ratkaisu. Pipoja on meillä molemmilla vaan useampia, enkä oikein edes osaa sanoa miksi. Niitä jotenkin kertyy, mutta tulee niitä vaihdeltuakin eri tilanteisiin.
Ulkovaatteissa panostan vaatteiden kestävyyteen ja vedenpitävyyteen. Kauppatakki voi olla erikseen, ja meillä on ollutkin Molon bombertakki ja Lindexin softshell tässä loppukesän ja syksyn menoissa. Mutta perus ulkoilu vaatii kestoa niin käytön kuin sääolosuhteiden puolesta, koska keli voi olla ihan mitä vaan. Kurahaalari on olemassa lähinnä siksi, että sadekeli tietää myös reippaasti rapaa ja likaa, ja kurahaalari on vaan tosi paljon helpompi huuhtaista hanan alla puhtaaksi kuin toppavaatteet. Mutta talven loskaleikit ja yllättävät sateet sekä syksyn kuorihaalari että talven toppavaatteet kestää hyvin, kuten myös kengät (huopikkaat sitten erikseen isoihin kinoksiin ja pakkasille).
Talvikumpparit jää aika vähälle käytölle, minkä vuoksi niissä on tullut oiottua mutkia ja hankittua helposti läheltä mitä löytyy. Kun muut kengät on paljasjalkakenkiä, ei satunnaisesti käytetyt kumpparit juuri tee eroa.
Vaatehankinnat on helpottuneet kummasti lapsen kasvaessa, koska varpaat ja sormet pysyy paljon paremmin lämpimänä. Kun se pieni tirriäinen lyllersi päiväkodin pihassa hidasta tahtia tai kökötti istuallaan lumikasassa, sormet oli aina ihan jäässä enkä millään meinannut löytää toimivia hanskoja. Nyt meno on sen verran vauhdikasta, että tyyppi tarkenee hyvin, kunhan pysyy kuivana. Kuka tahansa varmaan allekirjoittaisi miten kurjaksi olo menee jos pitää vaikka märissä sukissa kestää ulkona.
Tällaisella setillä siis tätä talvea kohti. Viime talven aikana tyyppi otti yhtäkkiä kunnon kasvuspurtin, ja ensimmäistä kertaa joutui pelkäämään kamojen uusimista kesken kauden. Ulkovaatteissa ei voi olla liikaa kasvunvaraa, tai liikkuminen menee hankalaksi, mutta vähän extraa on pakko olla. Oon sikäli toiveikas, että seuraavat hankinnat edessä vasta ensi keväänä.
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Viime aikojen elämyksiä
Kulttuuri ja taide tarjoaa suuria tunteita ja parhaimmillaan jää mieleen hautumaan pitkäksi aikaa. Mun mielessä on ehdottomasti paikkansa myös kevyelle hömpälle, kuten lenkillä kuunneltaville äänikirjoille, jotka ei saa olla liian vakavia. Mutta ne on myös sitä osastoa, joka unohtuu usein nopeasti tai ei ainakaan tarjoa sitä viihdettä enempää. Sen sijaan nämä elämykset on jääneet mieleen, ja osaa on pohdittu ahkerasti myös naperon kanssa yhdessä. Miten ihana tunne on vaikka jutella yhdessä juuri luetusta kirjasta, sen hahmoista ja tapahtumista, ja miettiä mitä ne merkitsevät. Parhaita yhdessä jaettuja elämyksiä kulttuurin, taiteen ja kirjallisuuden saralla on syytä vaalia!
Parhaita elämyksiä viime aikoina
The Zone of Interest
Äärimmäisen upea ja puhutteleva elokuva. Aiheestaan huolimatta ei raskas, vaan jopa arkinen – kuten kuuluu, koska kyse on arjesta, jota elettiin poikkeuksellisissa olosuhteissa. Vai elettiinkö? Siinä, missä yhden perheen elämä pyörii raiteillaan mukavasti rullaten, vain metrien päässä käydään läpi äärimmäistä kauhua ja inhimillistä kärsimystä. Alleviivausta ei tarvita, koska me kaikki tiedämme mistä on kyse ja osaamme kuvitella vielä pahempaa. Siksi se arkisuus tekee kaikesta vielä karmivampaa. Pahuuteen lipsutaan pikkuhiljaa, kun annetaan vähä vähältä periksi. Elokuvan loppu on sellainen, että telkkarin ruutua jäi tuijottamaan vielä pitkäksi aikaa. Kerrassaan hieno elokuva.
Veljeni Leijonamieli
Rakastettu klassikko, jonka lukemista yhdessä oman lapsen kanssa todella odotin! Omasta lukukerrasta on aikaa, joten en itsekään muistanut kirjaa kovin hyvin. Mutta voi että se on kaunista luettavaa. Huomaa eron moniin lastenkirjoihin, sillä usein tuntuu, että lapsia ei arvosteta kirjallisuudessa tarpeeksi. Jo hyvin pieniä voi lukemisella hieman haastaa, pistää ajattelemaan, tulkitsemaan kieltä ja ennen kaikkea arvostamaan sitä. Suomen kieli on vaikeaa, ja samalla äärimmäisen kaunista. Leijonamielen käännös suorastaan soljuu eteenpäin, ja sitä huomaa lukevansakin erityisellä äänellä. Sellaisella, missä tekstiin eläytyy – välillä kuiskaten, välillä tiukasti ääntä korottaen. Jännittävistä hetkistä päästiin yli, ja kirjan loputtua siitä heräsi jatkuvia kysymyksiä. Lapsi on selannut kirjaa yhä uudestaan, katsonut niitä muutamia kuvia mitä painoksessa on, laittanut kirjanmerkkejä omien suosikkikohtien väliin ja pyytänyt lukemaan niitä yhä uudestaan. Nämä on niitä hetkiä, jotka itsellä suorastaan rusentaa sydäntä. Miten onnelliseksi mut tekeekään se rakkaus, mitä toisella kirjoja ja tarinoita kohtaan on. Enempää en voisi toivoa.
Ja tää tulee myös Helsingin kaupunginteatteriin tänä syksynä!!!
Kuvataidekoulu
Lapsella alkoi tänä syksynä kaksi uutta harrastusta vanhojen jäädessä pois. Tähän mennessä hän on ehtinyt harrastaa uintia, tanssia ja parkouria, ja nyt tilalle tuli kuvataidekoulu ja sirkuskoulu. Aavistelin, että kuvataidekoulu voisi toimia tälle meidän omalle Kylli-tädille, joka jatkuvasti piirtelee ja kertoo samalla tarinaa piirrokseen tulevista hahmoista. Ryhmä vaikutti pieneltä ja mukavalta, opettaja ihanalta. 90 minuutin kesto suoraan eskaripäivän jälkeen tarkoittaa, että päivä on pitkä, mutta tunnin aikana pidetään myös välipala- ja satutauko, mikä auttaa jaksamaan. Ensimmäisellä kerralla oli kastettu paperilehteä musteeseen ja maalattu, ymmärtääkseni. Kun välillä on vaikea nyhtää tietoa mitä eskarissa esimerkiksi on tehty, kuvataidekoulusta hän selitti innoissaan. Uskon, että tästä tulee erittäin hyvä juttu, joka tarjoaa paljon kokemuksia.
Piirrettiin kerran omassa mahassa asuva ”Hirveä Nälkä” samannimisen kirjan inspiroimana.
Asana Rebel
Mulla on ollut useamman vuoden Les Millsin appi, josta oon pystynyt kotona tekemään BodyBalancea. Tykkään siitä kovasti, mutta kesällä iski vastaan valtava määrä Asana Rebelin mainoksia, jotka kumma kyllä koukutti pikemmin kuin ärsytti. Kerta syksy on hyvää aikaa aloitella uusia juttuja, katkaisin ainakin toistaiseksi Les Millsin tilauksen ja otin tilalle Asana Rebelin. Ainakin näin alkuun tuntuu, että se tarjoaa enemmän. Puhelinappi on helposti saatavilla ihan muutaman minuutin pituisiin aamuvenyttelyihin tai lenkin jälkeisiin lyhyisiin vatsalihantreeneihin. Aina ei tarvitse asetella mattoa paikoilleen ja vaihtaa treenivaatteisiin, kun pienet verryttelyt siellä täällä tekee ison eron päivään päätteellä työskennellessä. Oon tykännyt! Asana Rebel tarjoaa paljon, aina ruokaideoista pitkiin ja haastaviin sessioihin. Plus se ei maksa paljon mitään.
Duolingo
Heh, oma pieni opiskelukaveri. Otin Duolingon kokeiluun petratakseni vähän italiaa, jota opiskelin jonkun aikaa aikanaan lukiossa. En voi sanoa oppineeni sitä kovin hyvin, mutta italia on aika helppo kieli. Sitä ymmärtää yllättävän paljon tekstinä, ja ainakin ruokalistan lukeminen joten kuten sujuu (ja ruokahan on Italiassa ykkösjuttuja!). Tein tän itselleni hyvin helpoksi, ihan vain 5 minuuttia päivässä, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Duolingo on ollut ihan hauska oppimisväline, ja katsotaan innostuisiko tässä opettelemaan vielä ruotsia ja saksaakin. Kaikista kieliopinnoista huolimatta englanti on se mitä itse tulee käytettyä, mikä on harmi, koska olisi ihanaa osata paljon kieliä.
PMMP STADIKALLA
Tätä odotettiin, ja oli kyllä hieno. Ja erityisesti nostalginen! Vitsi miten musiikkiin kiteytyy niin paljon muistoja ja mielleyhtymiä. Keli oli sillon perjantain konsertissa aikamoinen, mutta siinä vaiheessa oli kiitollinen päätykatsomon paikoista. Vaikka väkisinkin bändi jäi kauas eteen. Oli silti sairaan siistiä olla mukana, ja kyllä heräsi into päästä vielä hallikiertueen keikalle! Miten sitä onkin vaan ehtinyt jo buukata kaikenlaisia menoja, mitkä osuu päällekkäin näiden kanssa. Tuleehan niitä keikkoja, mutta ei toista PMMP:tä. Ne biisit ei ole vanhentuneet sitten yhtään, päinvastoin, se naisenergia ja tyttönä olemisen voima puskee läpi kenties vahvemmin kuin ikinä.
Leffaankin on ehditty ja muuta pientä kivaa arjen keskelle. Pitää sitä kaikenlaista keksiä, että on mukavaa myös lomakausien välissä. Koska arjen pitää olla kivaa – sitähän se suurin osa elämästä on. Ja esimerkiksi kaikilla tällaisilla elämyksillä se on aika ihanaa.
