Persianlahden risteilyllä tärkeä osa matkaa on itse laiva, koska se toimii matkan ajan omana liikkuvana hotellinaan. Meillä oli Royal Caribbeanin risteily ja laivana oli yhtiön Radiance-luokkaan kuuluva Jewel of the Seas. Olemme miehen kanssa olleet vastaavalla risteilyllä pari kertaa aiemmin Karibialla ja Välimerellä, ja tällä kertaa laiva oli huomattavasti pienempi. Sikäli siellä oli myös vähemmän aktiviteetteja. Isoilta aluksilta löytyy kaikkea mahdollista vesipuistoista, luistinradoista ja elokuvateattereista lähtien. Niille meillä ei nyt tarvetta ollutkaan, kuten ei ole ollut aiemminkaan, mutta harmillista oli, ettei vaippaikäinen lapsi päässyt laivalla uimaan. Isoimmilla aluksilla on erikseen Baby Splash Zone – alue, jonne taaperot saavat mennä uimavaipan kanssa. Mutta kävi ilmi, ettei uimiselle olisi ollut tarvettakaan kuin ehkä pari kertaa.

Royal caribbeanin risteily

Faktoja laivasta Jewel of the Seas

Jewel of the Seasille ominaista ovat suuret lasipinnat, joista tulee paljon valoa myös sisälle. Meillä oli parvekkeellinen hytti 8.kannella. Uima-altaat ja aurinkokansi sekä Windjammer-ravintola ovat 11.kannella, joten välimatka oli lyhyt, mutta illan äänet hukkuivat hyvin matkalle. Alemmilla kansilla oli live-musiikkia, teatteri, elokuvateatteri, erilaisia baareja, kauppoja, spa, ja klubeja sekä kahvila. Ylempää löytyi yökerho, maksullisia erikoisravintoloita, aikuisten allasosasto, lasten allasosasto sekä lapsille ja nuorille suunnattu alue omalla yökerhollaan, pelihuoneella ja leikkipaikalla. Yläkannella on myös minigolfia, ulkoilmaelokuvia, koripallokenttä, juoksurata, kuntosali ja kiipeilyseinä. Tekemistä siis kyllä riittää, jos aurinkotuolissa istumiseen kyllästyy. Laivalla myös järjestetään paljon ohjelmaa aamusta iltaan. Iltaisin kannella pyöri uusia elokuvia, kuten Leijonakuningas, Downtown Abbey ja Maleficent, joita sai katsella porealtaasta käsin tai aurinkotuoliin käpertyen. Teatterissa pyöri esityksiä ja alhaalla tanssittiin.

Kuten sanottu, me emme kummempia kaivanneet ja aika kului lähinnä nappulan perässä juoksemiseen. Kun vapaahetkiä (kiitos isovanhemmat!) tuli, nautiskelimme porealtaassa tai kiertelimme kannella nuuhkimassa meri-ilmaa. Myös lapsen kanssa kierreltiin laivaa ympäri, mutta kaiteiden välissä on isoja rakoja, joihin aina piti mennä keikkumaan, ja välillä kannella oli yksivuotiaita kumoon kaatava tuuli. Lapsesta parasta oli kiipeillä laivan portaissa, joita riitti. Hän kipusi aivan haltioissaan kerros toisensa perään, ja pian innostui myös kävelemään portaita alaspäin. Tanssilattialle hän säntäsi aina ohi kulkiessa, ja flirttaili estottomasti laivan henkilökunnan kanssa.

Syöminen laivalla

Laivalla tosiaan on muutamia erikoisravintoloita, joista joutuu maksamaan erikseen. Me kuitenkin söimme aina hintaan kuuluvissa ravintoloissa. Aamupala oli Windjammerissa, ja se oli buffet. Aamiaista olisi saanut myös ilmaisesta Tides-ravintolasta, mutta aamupalahan on juuri buffet parhaimmillaan! Gluteenittomia vaihtoehtoja löytyi, ja vaikka kaikki eivät olleet niin kaksisia, gluteeniton bagel ja hedelmät maistuivat minulle joka aamu. Lapsi ihastui kaneli-rusinaleipään, eikä olisi välillä muuta syönytkään. Muutenkin hänellä on päällä vaihe, että ruoka kelpaa vain muiden lautasilta, vaikka omalla olisi ihan samaa. Buffetista löytyy niin monenlaista syötävää, että pienellekin lapselle löytyy helposti ruokaa. Olin pakannut mukaan pientä välipalaa ja smoothiepusseja, mutta pääasiassa lapsi söi ravintoloissa samaa ruokaa kuin mekin. Aamulla tarjosin aina tuttuun tapaan puuroa, vaikka se yleensä jäi muutamaan lusikalliseen muiden ruokien alkaessa houkutella enemmän. Mutta lomallahan sitä oltiin. Ja yleensä meidän aamupuuromme onkin sen verran herkullista, etteivät muut ihan siihen yllä!

Lounasta söimme yleensä maissa, mutta laivalla ollessa myös lounas oli buffet samassa paikassa. Lounaan jälkeen tarjolla oli snackseja, mikä käytännössä tarkoitti osaa lounasbuffetista. Illallisella ruokalajeja oli enemmän ja ne olivat parempia, vaikka tiettyjä perusruokia oli tarjolla aina. Itse söin aika kasvispainotteisesti, koska nautin erityisesti erilaisista salaateista, joista kokosi herkullisen lautasen. Minua houkuttelevia lämpimiä ruokia ei oikein ollut, koska olin odottanut etenkin mereneläviä, mutta niitä oli tarjolla vain yhtenä iltana. Se oli vähän pettymys, mutta hyvää ruokaa saimme silti. Buffetissa oli tarjolla useampia gluteenittomia ja sokerittomia jälkiruokia, joista en voinut kieltäytyä. Aika monta kipollista mousseja tuli lusikoitua.

Parina iltana söimme valkoisin pöytäliinoin katetussa Tidesissa, joka on myös ilmainen ja jossa tilataan kolmen ruokalajin illallinen. Teoriassa, koska ilmaisia annoksia saa toki tilata niin paljon kuin haluaa. Jokaisella pöydällä on oma tarjoilija, ja palvelu on todella hyvää. Ruokakin oli aina ihan hyvää, mutta tykkään kyllä itse enemmän buffetin tarjoamasta mahdollisuudesta maistella vähän kaikkea. Lisäksi se oli lapsen kanssa todella paljon rennompaa, sillä hän ei odota ruokaansa, vaan pöytään istuessa alkaa huuto, jos sitä ei ole tarjolla. Vaikka siinä jotain alkupalaleipää yrittää antaa, haluaisi silti, että maha täyttyisi oikealla ruualla. Buffetissa ihmiset myös syövät eri aikaan, joten siellä oli yleensä paljon rauhallisempaa kuin ravintolan puolella.

Millainen hytti

Hytti oli ihan vastaava kuin aiemminkin, eli kaikin puolin siisti ja mukava, mutta ahdas. Hytissä oli parisänky, peilipöytä laatikoilla, televisio, puhelin, kaappi, sohva ja kattoon piilotettu lisävuode, jota ei käytetty. Vessa ja kylpyhuone olivat oma pieni kopperonsa. Tilaa säästyy kun malttaa purkaa tavarat kaappiin ja piilottaa laukut vaikka sängyn alle. Meidän hyttiimme tuli vielä lapsen matkasänky, jonka saimme tungettua yhteen nurkkaan käännettyämme sohvan sivuttain.

Lattia oli täynnä kenkiä, leluja, papereita ja kasseja. Royalilla jaetaan joka ilta huoneeseen paperiesite seuraavasta päivästä, jossa kerrotaan sen päivän kohteesta ja laivalla olevasta ohjelmasta. Pian näitä lappusia pyöri vähän joka puolella. Sitten on käsilaukkuja, reppuja, aurinkorasvoja, puoliksi juotuja mehutölkkejä ja aurinkohattuja siellä sun täällä. Itseäni vähän ahdistaa kun rojua lojuu joka puolella, mutta eipä hytissä nyt juuri aikaa vietetty. Onhan se selkeästi pienempi kuin hotellihuone.

Myös hytteihin kuuluu omat huonepalvelijat, jotka käyvät aamuin ja illoin siistimässä huoneen ja yleensä taiteilevat pyyhkeistä veikeitä eläinhahmoja sängyn päälle. Tarjoilija käytti eräänä iltana samaa kikkaa lautasliinan kanssa hiljentääkseen kiukuttelevan naperon. Käsittääkseni monet työllistävät huonepalvelijoita enemmänkin esimerkiksi tilatessaan ruokia ja juomia suoraan hyttiin, mutta me emme siinäkään kaivanneet ihmeempää. Saimme lapselle sängyn ja itsellemme kaksi peittoa sen älyttömän parisänkypeiton sijaan, ja se riitti meille mainiosti.

Plussat ja miinukset

Laivana Jewel of the Seas oli meille kaikin puolin mainio, emmekä olisi tarvinneet mitään enempää. Kyseessä oli tosiaan kolmas risteilymme, eikä varmasti viimeinen. Risteily on todella miellyttävä ja helppo tapa matkustaa. Tavarat kulkevat vaivattomasti mukana, kaikki tarvittava kuuluu hintaan, pääsee käymään useassa paikassa ilman erillistä matkustamista ja kassien raahaamista, ja nauttimaan myös matkaa tehdessä silkasta lomailusta. Kun lapsi kasvaa tuosta vielä muutaman vuoden ja pääsee täysillä nauttimaan uima-altaista ja laivan huvituksista, risteilyhän on myös perheellisenä mitä parasta lomaa. Reittejäkin löytyy jokaisesta maailman kolkasta.

Koska laiva oli pienempi, myös valikoimaa oli siis vähemmän. Niin aktiviteeteissa kuin ruokailuissa. Ruuat riittivät mainiosti, mutta aika samoja juttuja tuli syötyä joka päivä, eivätkä ruuat olleet niin hyviä kuin aiemmilla kerroilla. Johtuiko se valikoiman koosta vai jostakin muusta, en tiedä. Isommilla laivoilla yleisiä tiloja on toki myös enemmän katseltavaksi, joillakin laivoilla on omat ”keskuspuistonsa” joissa kulkea. Jewel nyt on vain laiva, ilman sen kummempaa. Meille se riitti, mutta toiset haluavat vähän extraa.

Laivalla oli mukavan rauhallista, mistä on toisaalta kiittäminen juuri sitä, että se on pienempi. Ei ole valtavaa vesiallashuvipuistoa, jossa temmeltää kerralla satoja lapsia. Musiikit soivat välillä kovalla, mutta niitäkin pääsee halutessaan pakoon. Liikkuminen on helppoa, ja ylimmältä kannelta alemmille kävelee nopeasti portaikkoja pitkin, jos hissiä ei jaksa odotella.

Voisin hyvin valita saman laivan uudelleen, jos tilanne tulisi eteen. Pidin pienemmästä matkustajamäärästä ja yksinkertaisuudesta. Toisaalta, kyllähän niitä kaikkia ihmeellisyyksiä aina tulisi katseltua, vaikka niihin ei erikseen viitsisi jonottaakaan. Me nyt emme matkustajina kovin ihmeitä vaadi, kunhan on siisti ja mukava paikka nukkua ja pääsee hyvillä mielin katselemaan paikkoja. Lapsen kanssa hermoa kiristi kieltämättä vähän useammin, mutta sekin helpottuu kunhan opimme tähän uuteen tyyliin matkustamisen ja etenkin, kun hän tuosta vähän kasvaa. Mutta kyllä valinta edelleen menee reitti edellä, oli laiva mikä tahansa. Royal Caribbeaniin olemme olleet aina sikäli tyytyväisiä, että kaikki on järjestetty huolella. Voin lämpimästi suositella yhtiötä ja muutenkin erilaisia risteilyjä kaikille, jotka kaipaavat lomalla sopivassa suhteessa leppoisaa olemista sekä aktiivista menemistä, monipuolisuutta ja helppoutta. Ruuat ja palvelut ovat valmiina, joka päivä on uusi kohde, ja majapaikka pysyy silti samana. Tämäkin reissu jätti sen olon, että voisinpa lähteä vaikka heti ensi talvena uudestaan!

No huh, nyt on se reissu heitetty ja takaisin kotisohvalla tutuissa asemissa! Persianlahden risteily oli monipuolinen, hieno matka, jolta jäi paljon mahtavia muistoja. Kyseessä oli myös ensimmäinen oikea ulkomaanmatka yhdessä lapsen kanssa, vaikka pari reissua Tallinnaan on tullut tehtyä yhdessä jo aiemmin. Tälle matkalle lähtivät meidän perheemme lisäksi miehen vanhemmat. Nyt kerron miten Persianlahden risteily meidän porukalla sujui ja millaisia juttuja matkalla koettiin!

Persianlahden risteily alkoi Dubaista

Matka alkoi sunnuntaina aamulennolla Dubaihin. Iranin tilanteen vuoksi Finnair ei käytä tällä hetkellä Iranin ilmatilaa, ja lentää siksi poikkeusreitillä. Sunnuntaisin lennetään isommalla koneella, eikä välitankkausta tarvita, joten lentoaika oli vain reilun tunnin verran pidempi. Istuimme koneessa eturivin paikoilla, joten meille jäi runsaasti jalkatilaa. Lentoemäntä toi meille baby bassinetin, jonka saisi kiinnitettyä seinään vauvaa varten, mutta koska meidän napero on siihen jo hieman liian iso koppa jäi lattialle. Se toimi siinä loistavasti. Koppaan kumottiin repullinen leluja, joilla lapsi leikki tyytyväisenä. Kopassa hän myös nukkui reilun tunnin päiväunet. Eturivistä oli helppo pujahtaa vessaan milloin halusi, ja lapsi istui sylissä nousun ja laskun lisäksi vain muutamia yksittäisiä hetkiä. Lento sujui siis todella helposti. Lisäksi etenkin nousu sai lapsessa aikaan suoranaisia riemun kiljahduksia, kun vatsanpohjassa kutitti.

Olimme ensimmäisen yön Dubaissa hotellissa. Hotelli oli Hyatt Place, ja se oli hinta-laatusuhteeltaan todella hyvä. Sijainnin puolesta en osaa mitään, koska emme kaupunkia sen kummemmin ehtineet tutkia. Heti hotellin aulassa tuli huomanneeksi, kuinka lapsirakkaita Lähi-idässä ollaan! Kun meidän tyttö juoksenteli villinä ympäriinsä ja huikkasi ”hei!” kaikille paikallaolijoille, hänet napattiin syliin jo useamman kerran ja hymyjä sekä lentosuukkoja tulvi joka suunnasta. Sama meininki jatkui koko matkan ajan, ja siitäkös hän nautti! Kävimme vielä ulkona illallisella ja sitten kylpyammeessa leikkimisen jälkeen unille.

Kohti laivaa

Maanantaina matka toden teolla alkoi, kun aamupalan jälkeen pakkauduimme taksiin ja suuntasimme satamaan kohti risteilyalusta. Iranin tilanne vaikutti myös risteilyn matkasuunnitelmaan, sillä kohdemaana ollut Bahrain jätettiin lopulta välistä ja sen sijaan Abu Dhabissa oltiin kaksi päivää. Kaikeksi onneksi pääsimme kuitenkin matkaan, sillä vielä viikkoa ennen Persianlahden risteily ei tuntunut välttämättä ihan parhaalta idealta.

Tiistaina saavuimme ensimmäiseen kohteeseen, eli Arabiemiraatteihin kuuluvalle Sir Bani Yasin saarelle. Vietimme ihan rentoa rantapäivää. Lapsi nukkui päiväunet rattaissa, ja pääsi sen jälkeen leikkimään hiekalle. Rannalta löytyi valtavasti simpukoita kerättäväksi ja meri houkutteli sen verran, että sinne sännättiin pää edellä. Vesi oli sen verran kylmää, että sen jälkeen jouduttiin vähän aikaa lämmittelemään pyyhkeen sisässä.

Miljoonakaupunkeja ja merimaisemaa

Keskiviikkona vuorossa oli Doha, jossa kiertelimme paikallisessa basaarissa (souk/souq) katselemassa myyntikojuja. Nappula sai juoksennella isossa puistossa ilman, että kukaan roikkui hupussa kiinni. Mietin moneen kertaan matkan aikana, että valjaat olisivat kova juttu. Jos jollain on vinkkejä miten saada yksivuotias pitämään kädestä kiinni, otan mielelläni vastaan. Tällä hetkellä suunta on aina päinvastainen kuin pitäisi, ja sinne mennään juosten. Kun kädestä ottaa kiinni, hän käy istumaan tai heittäytyy löysäksi ja huutaa, kunnes siitä laskee irti. Hemmetin ärsyttävää. Oli ihanaa antaa hänen vain mennä vapaasti pitkin isoa nurmikenttää!

Torstaina oli risteilypäivä, jolloin koko päivä oltiin merellä. Oli harmillisen viileää, eikä meidän ollutkaan mahdollista viettää päivää laivan kannella uikkareissa. Sikäli meripäivä kävi vähän tylsäksi. Mies oli lapsen kanssa hytissä päiväunilla, ja minä käperryin erään kannen jättituoliin lukemaan pariksi tunniksi kaikessa rauhassa. Aika kivaa sekin. Mummo otti lapsen hoitaakseen illemmalla ja istuimme miehen kanssa porealtaassa kaikessa rauhassa.

Seuraavat kaksi päivää vietettiin tosiaan Abu Dhabissa. Ensimmäisenä päivänä isovanhemmat tekivät kaupunkikierrosta, ja me kuljimme pitkin Cornichea eli rantaviivaa.

Oli turhan viileää rannalle, mutta rantaviivaa riittii kilometreittäin. Kävelimme sen koko pituudeltaan Marina Mallille asti, söimme lounasta ja kävelimme hieman lisää. Jotain olisi tehnyt mieli nähdä enemmän, mutta laivapäivän jälkeen oli ihanaa päästä liikkumaan! Seuraavana päivänä otimme koko porukka taksin Umm al Emarat Parkiin, josta löytyi taas nurmikenttää juostavaksi. Puistossa oli myös pieni eläinpiha, josta löytyi poneja, kameli, kaneja ja kilpikonnia. Leikkipaikkoja oli runsaasti ja puisto oli todella kaunis ja huollettu. Söimme lounasta terveyskahvilassa, josta tilattiin smoothieita, avokadoburgereita ja kurpitsakeittoa.

Laivalle palattiin vielä rantahiekan kautta. Täällä hiekka oli täydellisen pehmeää ja valkoista ja oikein houkutteli kaivamaan varpaat syvälle sekaan!

Harvoin löytyy noin täydellisen pehmeää ja puhdasta rantahiekkaa!

Viimeinen päivä vietettiin Dubaissa, ja tarkemmin Dubai Mallilla. Se on maailman suurin ostoskeskus, ja rakennettu maailman korkeimman talon juurelle. Siellä on kaikkea liikaa, eikä yksi päivä riittänyt mitenkään kaiken näkemiseen – etenkään, kun mukana kulki yksivuotias. Mallilla on akvaario, lasten huvipuisto, luistinrata, satoja liikkeitä aina merkkiputiikeista rihkamakauppoihin. Minusta on tullut huono shoppailija, enkä oikein osaa nykyään ostaa vaatteita. Hakusessa oli uudet tennarit ja korvakorut, mutta kummatkin jäivät hankkimatta. Lapselle ostin parit pöksyt, paidat ja kimaltavan pienen käsilaukun, sillä hän rakastaa laukkuja ja kulki laivan ravintolassakin minun käsilaukkuani raahaten. Se on varmaankin se hihna, mikä niissä viehättää. Kävin myös ruokakaupan puolella hakemassa vähän tuliaisia ja ostin myös kotiin meheviä medjool-taateleita, joita löytyi niin täytettyinä kuin erilaisilla suklailla kuorrutettuina.

Viimeinen päivä kului vauhdilla, ja Mallin hälyä oli ihana paeta takaisin laivalle. Ainut harmi oli, että lapselle iski flunssa, ja hän oli aika vetämätön. Hän oli köhinyt jo parina edellisenä yönä, ja sitä seurasi nuha sekä lämpöily. Meidän pimu on yleensä melko villi eikä pysy aloillaan, ja rattaisiinkin jouduttiin aiemmin viikolla köyttämään aikamoisen huudon saattelemana. Nyt hän kuitenkin istui rattaissa aika nuukahtaneena ja nukkui pitkät päiväunet. Ohjelma oli sikäli hyvä, että rattaissa sai vain istuskella ja levätä. Seuraavana yönä hänellä oli kuitenkin kuumetta ja hän nukkui yön meidän välissämme, eikä toisin sanoen meistä vanhemmista kumpikaan juuri saanut unta. Aamu alkoi itkuisesti ja selkeästi kipeällä ololla, vaikka kuume oli laskenut. Ruoka ei maistunut muutamaan päivään, eikä oikein juomakaan. Kookosvedestä hän piti ja välillä upposi vähän riisiä sekä ranskalaisia, joita nyt sai napsia että jotain sinne mahaan menisi. Kun vielä loman alussa ruokaa laivan buffetista upposi hyvin, enää eivät edes hedelmät tahtoneet kelvata. Onneksi omia smoothiepusseja oli mukana, ja niitä kului edes jokunen päivän aikana.

PiDennetty aika laivalla

Kotiinpaluu ei ole yleensä se matkan mukavin osuus, tai ainakaan se matkan teko. Lähtiessä on vielä innosta piukeana, mutta loman loputtua haluaa vain nopeasti perille. Vaikka Persianlahden risteily kesti viikon, se tuntui paljon pidemmältä, koska ehdimme käydä monessa eri paikassa. Saimme risteilyä varatessa vähän creditejä, joita sai käyttää laivan järjestämiin retkiin tai palveluihin laivalla. Me ostimme vähän lisäaikaa laivalla. Kun poistuminen oli aamulla 8.30 ja lennon lähtöaika vasta viiden jälkeen, laivalla sai nauttia vielä vähän lomasta kaikessa rauhassa ilman kassien raahaamista. Söimme vielä aamupalan ja lounaan. Lähdimme laivalta vasta kahden aikaan iltapäivällä, joten lapsi ehti nukkua päiväunet kaikessa rauhassa ja me saimme vielä nautittua kannella viimeisistä auringonsäteistä. Kirjaimellisesti, sillä kotona odotti taas vaihteeksi vesisade.

Kävimme lapsen kanssa vielä laivan lääkärillä, jotta saatiin korvat ynnä muut tsekattua ja varmistus siitä, että koneeseen voi mennä. Saimme kipulääkettä, koska oman olimme tietenkin unohtaneet pakata, ja antibioottiakin siellä jo sekoiteltiin, mutta sanoin ettemme me nyt sitä ala ottamaan varotoimenpiteenä. Tuntuu, että on vielä todella pitkä matka siihen, ettei antibiootteja määrättäisi turhaan! Tiedän itse parin vuoden kamalan lääkerumban läpikäyneenä, kuinka pitkään siitä kestää toipua, enkä ota niitä itse tai anna lapselle ennen kuin on ehdottomasti tarve.

Piiiitkä kotimatka

Lennon piti lähteä 17.20, mutta kun pääsimme kentälle, aikataulussa luki 20.15. Se olikin kiva yllätys sairaan lapsen kanssa. Finnairilta oli tullut myöhään edellisenä iltana viesti, että lentoaika on pidempi ja kone joutuu tekemään tankkausvälilaskun Hurgadassa. Lähtöajaksi ilmoitettiin kuitenkin sama. Kentällä oli aika paljon vihaisia suomalaisia. Ilmoitus lähdön viivästymisestä tuli puolisen tuntia ennen alkuperäistä lähtöaikaa, vaikka se on ollut tiedossa jo viikkoja. No, kävimme kentällä syömässä ja lapsi nukahti kantoreppuun, hävitimme yhden käsimatkatavaroista ja etsimme sitä itkun partaalla löytötavaroista, joten siinähän ne viitisen tuntiakin kuluivat. Laukussa olivat paitsi lapsen eväät ja minun lääkkeeni, myös kallis järjestelmäkamera. Juuri kun olimme lähdössä löytötavaroista, kaksi intialaista miestä toivat laukun sinne. Siinä halailtiin ja kiiteltiin varsin vuolaasti, ja oli sellainen helpotus, ettei viidestä tunnista yli yhdeksään tuntiin venynyt lentoaikakaan enää niin harmittanut.

Kone oli pieni, ja meillä oli ihan peruspaikka. Lapsi valvoi ehkä ensimmäisen tunnin, nukkui sylissä välilaskuun saakka, ja koneen taas noustua nukkui Helsinkiin asti. Olin niin helpottunut, ettei hänellä ollut paha olla tukkoisuudesta huolimatta. Itselläni olivat jalat täysin puuduksissa ja matkanteko kävi tylsäksi, kun ei nähnyt lukea eikä pikkukoneessa telkkaria ollut, mutta kyllä siinä itsekin jonkin verran torkahteli, kun viiden tunnin lentoaika oli äkkiä kutistunut puoleentoista. Vaikka meidän piti olla kotona illalla kymmeneltä, ja olimme lopulta vasta viideltä aamulla, ja kyseinen lento oli päinvastoin kaikkea sitä mitä lentoja etsiessämme haimme, se sujui kuitenkin todella helposti. Kotona vaihdoin tytölle pyjaman ja pistin omaan sänkyyn, jossa hän nukkui vielä kahdeksaan saakka. Itse nukahdin vasta myöhemmin päivällä päiväunille, mutta fiilis oli ihan hyvä.

Takana mainio lomaviikko

Persianlahden risteily oli hieno tapa tutustua Lähi-idän maihin ja kaupunkeihin, joissa en ole ennen käynyt. Harmillista on, ettei niissä juuri liikuta kävellen, mutta minulle jäi erittäin positiivinen kuva. Kaikkialla on siistiä, palvelu pelaa, tekemistä ja nähtävää riittää. Voi viettää aikaa rannalla, luonnossa tai pilvenpiirtäjien ympäröimänä. Lapset ovat tervetulleita mukaan menoihin ja lapsia rakastetaan. En ole aiemmin ollut järin kiinnostunut matkustamaan esimerkiksi juuri Dubaihin, mutta tämän jälkeen voisin mielelläni mennä sinne uudestaan lomalle. Kunhan välttyisi paluumatkan yli yhdeksän tunnin lennolta, matka-aika on mukavan lyhyt ja aikaeroa on vain pari tuntia. Nyt ei ollut niin lämmintä kuin odotin, ja parina tuulisena päivänä oli jopa viileää, mikä pääsi yllättämään, mutta kesäistä siellä kuitenkin oli. Teki niin hyvää saada vähän aurinkoa keskelle tätä synkkää talvea!

Seuraavassa postauksessa kerron vähän tarkemmin ajasta laivalla ja kuinka homma siellä toimii.