Sri Lankan ruokakulttuuri ja parhaat maut
0Mua varoiteltiin etukäteen, että Sri Lankassa ruoka on vielä eri tavalla tulista kuin muualla Aasiassa. Thaimaassa joitakin erittäin polttelevia annoksia syöneenä odotin kokemusta mielenkiinnolla. Ja lopputulemana olen syönyt huomattavasti tulisempaa ruokaa Thaimaassa kuin nyt Sri Lankassa. Itse asiassa kaipasin useaan annokseen tujumpaa makua. Sri Lankan ruokakulttuuri on monin tavoin intialaisen ruoan tyyppistä, ja sitten ei kuitenkaan. Perinteet ja maut ovat tälle saarelle ominaisia, ja onneksi päästiin nauttimaan niistä hyvällä kokemuksella.
Pääasiassa syötiin Hikkaduwassa rantaravintoloissa ja kadun varrella, ja näissä paikoissa oli jonkinlainen turistiote läsnä. Hinnat eivät olleet hurjia, mutta kuitenkin joitakin satoja rupioita enemmän kuin paikallisten suosimissa ravintoloissa. Retkillä syömiset meni välillä vähän miten sattuu – välillä tuli vastaan erinomaisia paikkoja ja välillä jäi syömättä kokonaan, ja lapsi eli päivän rusinoilla ja kokiksella. Sen verran tarkkoja oltiin, että katukeittiöt jäi täysin pois laskuista, eikä tuoreita salaatteja syöty. Hedelmiä ja mehuja sen sijaan kyllä, ja paljon, ja välillä söin lautasen reunalle laitetut kurkut tai kaaliraasteen. Pääasiassa ruoka oli kuitenkin kuumaa, enkä esimerkiksi tilannut salaatteja, vaikka välillä olisi tehnyt kovasti mieli.
Riisiä, riisiä, riisiä
Täytyy sanoa, ettei tee mieli riisiä hetkeen. Se oli kiva, että lapsikin oppi syömään riisiä, mitä ei ole aiemmin oikein mennyt. Rice & currya tuli syötyä useaan kertaan, ja etenkin kasviscurryt oli tosi hyviä. Erilaisiin kasvislisukkeisiin oli saatu mielettömän hyviä makuja. Prawnseja söin joka päivä, ja ihania mehuja papaijasta ja mangosta. Aamupalalla syötiin paikallisia aamiaislettuja eli hoppereita. Annokset oli valtavia.
Kaikenlainen deviled -proteiini on erityisesti Sri Lankan juttu, ja Deviled Prawns oli annoksena vähän turhan usein. Se oli alkuun hyvää, ja kyllähän niistä ravuista nauttii, mutta sitten se tomaattinen kastike alkoi tökkiä. Tomaattiset maut olivat muutenkin vahvoja, enkä sano että ne olisivat olleet pahoja, mutta niihin kyllästyi. Thaimaassa ruoka on jotenkin freesimpää, ja ne etikkaiset maut ja ihanat kastikkeet ovat ihan lempiruokani maailmassa. Sri Lankalla ruoka on hyvää, mutta ei niin hyvää. Tuoreet prawnsit ovat silti aina herkkua, ison annoksen niitä sai 2400–3600 rupialla, eli pyöreästi vähän alle tai vähän yli kympillä. Rice & curryt ja fried ricet olivat järjettömän kokoisia annoksia, ja halvimmillaan sellainen irtosi muutamalla eurolla.
Gluteenitonta ja maidotonta
Meidän ruokavaliolle onnistui hyvin, eikä kyllä oltu niin pilkun tarkkoja onko esim. curryyn lisätty vehnää. Lapselle otettiin ilman maitotuotteita, ja siinä sai olla tarkka, koska tykkäävät kyllä laittaa kaiken päälle sulaa voita tai gheetä. Mutta pyydettäessä ymmärsivät hyvin.
Vegejätskiäkin löytyi muutamaan otteeseen, ja parit mehujätskit kaupasta. Lapsi ei ollut erityisen innoissaan ruoasta, mutta alkukankeuden jälkeen söi riisiä ihan hyvällä ruokahalulla. Hänen lemppareitaan olivat hopperit hillolla, beef chop suye, riisi tomaatti(pasta)kastikkeella ja pekonimunakas. Välillä otettiin kaksi ruokaa ja annettiin hänelle osa, mutta yleensä sai oman annoksen, koska me ei haluttu tehdä liikaa kompromisseja omien ruokien mausteiden osalta.
Jos Sri Lankalla voisi syödä kaikkea, vaihtoehtoja olisi toki lisää, ja uskoisin että esimerkiksi rottu olisi ollut meille mieluinen. Myös aamupalalta olisi saanut french toastia, pannukakkua ja croissantia, mutta toisaalta olen iloinen, ettei näin ollut. Syötiin paikallisia makuja, kuten reissussa mun mielestä kuuluu. Täällä oli nimittäin tosi paljon italialaista, ja pizzaa ja spagettia olisi ollut joka ravintolassa.
Uusia makuja
Oli ihana huomata miten lapsi tottui kahdessa viikossa ihan uusiin makuihin ja annoksiin, eikä vetänyt pelkkää hampurilaista. Ranskalaisia oli joka tapauksessa lisukkeena aika monessa annoksessa. Jonkun kerran annos oli hänen mielestään liian tulinen, ja myönnyin putsaamaan ravuista kastiketta parhaani mukaan pois. Viidakkoretkeltä löydettiin kookosletut, jotka oli tehty maissijauhosta ja täytetty kookoksen ja hunajan sekoituksella. Vegaaniset banaaniletut tuli myös maisteltua pariin kertaan. Smoothiekulhot sen sijaan jäivät väliin, koska syötiin aamupalat hotellilla enkä ikinä muiden annosten jälkeen jaksanut niitä.
Mä söin aamupalalla hopperin munalla, lapsi hillolla tai paljaaltaan
Kyllä Sri Lankassa herkuttelemaan pääsee, etenkin, jos tykkää merenelävistä ja pyytää lisää potkua ruokiin. Omat lempparit olivat aamupalalla syödyt munahopperit, ne kookosletut, kasviscurryista ihana leafy greens ja chiliperunat sekä prawns tapenade. Ainoastaan yksi ruoka oli pahaa, ja siitä hetken ajattelin jo mahataudin iskevän. Tilattiin lapselle grillattua mustekalaa, ja ilman sitä voikastiketta annos maistui kaikkea muuta kuin tuoreelta mustekalalta. Jätettiin syömättä, eikä yhden maistiaisen jälkeen onneksi tullut ongelmia. Joten yhteenvetona: hyvää, edullista ja runsasta, mutta pidemmän päälle kyllästyttävää.
Prawns tapenade oli älyttömän herkullinen annos
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Villi ja vauhdikas — kokemuksia Sri Lankasta
Nyt on reissu heitetty, ja takana yksi pidemmän ajan bucket list -kohteista. Kokemuksia Sri Lankasta ehti kertyä parin viikon ajalta, ja sen pohjalta voin lämpimästi suositella kohdetta ihan kaikille. Oltiin matkalla meidän kolmen hengen perheen voimin, ja paikan päällä seikkailin pääasiassa kaksin lapsen kanssa. Miehellä oli isoja nukkumisvaikeuksia ja kun ei muutenkaan ole kunnossa, se vei voimia vähän liikaa. Mutta olen tosi iloinen miten paljon me ehdittiin tehdä ja nähdä! Alunperin olisin halunnut tehdä kiertomatkan ja yöpyä useammassa paikassa, mutta löydettiin Apollomatkojen kautta sen verran edullinen paketti, että mentiin lennot + hotelli -setillä ja tehtiin päiväretkiä. Meiltä kolmelta hengeltä lennot ja hotelli maksoi kahdelta viikolta vain vähän päälle 4600 €.
Kokemuksia Sri Lankasta
Matkaa Sri Lankalle tehtiin reilut 14 tuntia. Lennettiin Istanbulin kautta reilun parin tunnin välilaskulla Turkish Airlinella, joka on kyllä älyttömän kiva lentoyhtiö. Varsin hyvät ruoat, hyvä palvelu, lapselle sylikaupalla pieniä lahjoja (leluja, väritettävää, oma hygieniapussi jne.) ja hyvä viihdetarjonta. Lennot oli perillä hieman etuajassa ja kaikki sujui tosi mutkattomasti. Laskeuduttiin Colomboon puoli kuudelta aamulla unettoman yön jälkeen, joten reissu alkoi melko tokkuraisissa tunnelmissa. Mutta kyllä se aina matkan alussa menettelee, kun on intoa täynnä. Oltiin tilattu auto kuskaamaan meidät parin tunnin päähän hotelliin.
Hikkaduwa
Meidän hotelli oli etelärannikolla Hikkaduwassa, joka on pieni ja vilkas rantakohde. Isoja aaltoja, merikilpikonnia, korallia ja surffareita — varsin kelpo paikka. Hotelli oli Citrus Hikkaduwa ihan meren rannalla. Ensi alkuun vaihdettiin huonetta pariin otteeseen, koska yläkerrokseen ei saanutkaan lapselle sänkyä. Toinen huone oli heti ravintolan vieressä, ja sinne kuului ihan älytön meteli illan musiikista puolille öin. Se oli varsinkin miehen nukkumiselle ihan myrkkyä.
Vaihdettiin huonetta hotellin toiselle laidalle, mikä vähän auttoi, mutta ei täysin. Vaikka ilmastointi humisi ja aalloista kuului ryskettä, bassot ja pilliin vihellykset kuului hyvin selvästi. Lisäksi ainakin ekassa alakerroksen huoneessa oli aivan varmasti hometta. Lapsen kanssa nukuttiin ihan hyvin, mutta oli tosi harmi että meteli vei miehen reissusta paljon voimia. Huone oli sinänsä ihan toimiva ja palvelu hyvää. Aamupalakin ihan jees, vaikka olisi voinut olla parempikin. Sijainti meren rannalla oli hyvä, ja naperokin oppi uimaan runsaan altaassa pulikoinnin myötä. Jälkikäteen ottaisin kuitenkin ehdottomasti eri hotellin, ja tekisin sen paikan vaihdoksen ainakin muutamaan otteeseen. Mukavan oloisia majataloja ja hotelleja oli paljon. Vika yö oltiin Negombossa lentokentän lähellä pienessä söpössä B & B majoituksessa, koska 7.15 lähtevälle lennolle piti herätä aikaisin. Ei tarvinnut sitten ihan kahdelta yöllä vielä lähteä kentälle.
Hikkaduwassa oli kiva ranta missä kulkea, ja merikilpikonnat ui ihan siinä omassa rannassa. Aallot ja virtaukset on voimakkaita, mutta aamuisin vesi oli matalammalla ja rantaan tuli pieniä matalikkoja missä lapsenkin oli helppo kahlata ja uida. Aaltoja karkuun juokseminen oli kuitenkin parasta.
Kulttuuri
Liikenne on aikamoista. Siis oikeesti hullua. Töötti kaikuu kun bussit ajavat 80 km/h pikkukatuja pitkin, tuk tukit pujottelevat pitkin poikin ja kaduilla juoksentelevat niin kulkukoirat, lehmät kuin ihmiset. Alussa pelotti katsoa eteenpäin, kun tuntui että koirat jää alle, mutta kummasti niihin tottui. Kerran oli jo läheltä piti tilanne ja melkein jäätiin tuk tukilla bussin alle, mutta onneksi vaan melkein. Kuulemma Sri Lankalla kuoli liikenteessä viime vuonna 11 000 ihmistä.
Lapsi oksensi automatkalla kahdesti, vaikka kotona ei ikinä ole kärsinyt matkapahoinvoinnista. Ehkä sekin kertoo menosta jotain. Valtateillä matka sujui varsin rattoisasti, mutta pienemmät tiet ovat yhtä mutkaa ja kurvia, ja kun sen lisäksi ajotapa on jatkuvaa ohittelua ja muiden kulkuneuvojen seassa pujottelua, kyyti on kuin vauhdikkaimmassa huvipuistolaitteessa.
Ihmiset on aivan ihania, etenkin lapselle. Joka paikassa hänestä huolehdittiin, hänet huomioitiin ja päätä siliteltiin. Sri Lankassa rakastetaan lapsia, ja etenkin tuollainen vaalea kiharapää sai sellaista ihailua osakseen että oppi kyllä nopeasti keimailemaan. Lapsen kanssa oli turvallista ja helppoa kulkea, ja löysin heti alkuun todella hyvän retkijärjestäjän jonka kanssa sovin lopulta kaikki meidän retket ja sovittiin vielä että pidetään yhteyttä vielä nyt reissun jälkeenkin. Jää nähtäväksi miten se toteutuu.
Pari töykeämpää kohtaamista oli, ja se kiteytyi pitkälti tippikulttuuriin missä tyyliin joku näyttää kadulla korissa olevaa käärmettä ja alkaakin sitten vaatia maksua sen näyttämisestä. Hyvästä palvelusta tippasi mielellään, ja sitä onneksi pääasiassa olikin. Vilkkailla turistipaikoilla paikalliset ovat oppineet ottamaan matkustajista hyödyn irti, enkä itse esimerkiksi tykkää yhtään juuri eläinten käyttämisestä turistien viihdykkeenä. Näkyi niin käärmeitä kuin apinan- ja krokotiilinpoikasia. Vaatteiden ja matkamuistojen kaupustelijoita oli, mutta ei onneksi kovin päällekäyviä. Ehkä härskein oli rantaravintolan pöytään tullut selvästi jossain pöllyssä oleva kalastaja, joka yritti tarjota suoraan ämpäristä merisiiliä syötäväksi. Kieltäydyin.
Sää
Lämmintä, kosteaa ja kuumaa oli. Odotin sadetta, koska mielikuva oli että siellä tropiikissa kuuroja tulee paljon, mutta sadetta oli vielä odotettua enemmän. Kuulemma tammikuu on yleensä kuiva kuukausi, mutta nyt oli muutama päivä kun satoi koko ajan. Se ei onneksi niin haitannut, koska niitä päiviä kului myös retkillä, joilla oli kivaa sateesta huolimatta.
Pilvistä oli myös usein, ja aurinkoa olisi ollut kiva nähdä enemmänkin. Toisaalta heti kun aurinko paistoi, iho alkoi punoittaa kaikesta rasvaamisesta huolimatta, joten pilvisellä oli helppoa. Lapsella oli uv-puku ja -hattu, ja silti alussa tuli kunnon aurinkoihottuma poskiin. Saatiin se onneksi hoidettua juurikin sadepäivän ja seuraavan päivän pilvisyyden aikana. Uv-säteily oli aika armoton. En ole vuosiin polttanut ihoa, olen varovainen auringon kanssa ja käytetään viisikymppistä vedenkestävää rasvaa, ja silti se ei meinannut riittää.
Nyt totuttelua taas kotioloihin ja arkeen, ja onneksi kohta onkin jo viikonloppu! Jaan tässä vielä lisää kokemuksia reissusta ja retkistä mitä tehtiin.
