Talviloman Tukholman risteily
0Meillä napero päätyi talvilomalle vähän vahingossa, kun lomalappu piti palauttaa jo tammikuun alussa ennen meidän reissua. Oli ajatus, että mennään mökille, mutta se ei sitten toteutunutkaan. Itselläni oli ihan perus työviikko ja napero sitten lomaili. Hyvinhän se sujui niinkin. Alkuviikko meni isovanhemmilla yökyläillen, ja he kävivät useampaan kertaan luistelemassa ja uimassa. Etäpäivänä tyyppi leikki tyytyväisenä kotona mun tehdessä töitä, ja hyvin meni sekin – vaikka iltaa kohden havahtui aina siihen, että ulkoilut jäi sellaisena päivänä ihan olemattomiin. Välillä toisaalta ihana mahdollistaa kiireetöntä olemista ihan vaan kotona, koska me ollaan yleensä aika paljon menossa. Viikonloppuna oli sitten kaverini ja kummipojan kanssa Tukholman risteily, mikä toi vähän erityisempää loman tuntua talvilomaviikkoon.
Lähdettiin risteilylle lauantaista maanantaihin, ja aloitin maanantaina työt vähän myöhemmin aamupäivällä. Napero jäi silloinkin vapaalle, koska en viitsinyt viedä enää lounasaikaan eskarille. Muutama tunti kotona, ja sitten vuorossa sopivasti kuvataidekoulu, kun itse jatkoin työpäivää pidemmälle iltaan.
Edellisestä Tukholman risteilystä on jo hetki, mutta silloinkin ohjelma oli aika lailla sama. Hytit oli nyt todella edulliset, joten otettiin kumpikin omat, niin sai illaksi ja yöksi vähän enemmän rauhaa ja paremmat unet. Lisäksi sai muutenkin levittäytyä hyttiin enemmän, kun ei ole neljää henkeä ängetty samaan pieneen tilaan.
Elämykset Viking Cinderellalla
Meillä oli varattuna sekä illallisbuffa että ateriakuponkeja, jotka käytettiin ekana iltana a la cartessa. Buffa on aina ajatuksena hauska, mutta olin aika skeptinen ruokien suhteen, koska ne ei ole osuneet viime vuosina kovin hyvin kohdilleen. Tällä kertaa ruoista jäi kuitenkin hyvä fiilis, ja olin positiivisesti yllättynyt Viking Cinderellan tarjonnasta. Toinen aamupala syötiin myös buffassa, ja toinen ravintolassa.
Ilallinen Ocean & Grill -ravintolassa oli maukas – otin alkupalaksi ihanan suupalan rapeaa tofua, ja pääruoaksi caesarsalaatin. Premium-aamupala oli ihana ja tila viihtyisä. Jo pelkkä buffet-osuus olisi riittänyt kaikkine herkkuineen, mutta lisäksi sai vielä tilata lämpimän ruoan pöytään. Otin avokadotoastin. Parasta oli iki-ihana puuro marjakompotilla, rusinoilla, hasselpähkinöillä ja ripauksella kanelia ja sokeria.
Buffet oli se mikä eniten yllätti. Pääruokiin en edes koskenut, koska ne ei näyttäneet erityisen houkuttelevilta, mutta alkupaloilla saikin herkuteltua mahan turhankin täyteen. Rapuja, kaloja, sillejä, salaatteja – nam! Jälkkäriksi pikkuruisia suklaakakunpaloja ja vegejäätelöä. Aamupalalla oli paljon perinteisiä aamupalabuffan vaihtoehtoja, mutta oikein hyviä kaikki mitä söin. Parasta silti se vastaava puuro, jonka söin edellisellä aamiaisella. On se vaan niin hyvää!
Herkuttelu kyllä piisasi, ja taas huomasi ettei omalle olotilalle ole ideaalein se tilpehöörin napostelu ja miljoona erilaista ruokalajia kerralla. Vaikka sellaisesta tykkään, tuloksena on päänsärky ja tukkoinen olo. Suosin selkeitä annoksia. Mutta lomalla on eri meininki, ja sekin on välillä ihan ok.
Käytiin vähän pyörimässä tax freessä, kummipoika sai valita sieltä itselleen synttärilahjan ja omani tuhlasi omaa rahaansa jälleen uuteen pehmoleluun. Miehelle ostettiin tuliaisiksi turkinpippureita, itselleni ostin uuden kasvoseerumin (Björk and Berries, uusi tuttavuus, mutta vaikutti ihanalta) ja heti ekana iltana hankittiin jo hieman matkakarkkeja. Kotona tuntuu olevan tällä hetkellä turhan isot varastot joulun jäljiltä, joten enempää ei ostettu, ja noistakin taidan viedä loput töihin.
Iki-ihana Junibacken
Maissa ei näillä reissuilla ole paljoa aikaa, ja nyt mentiin samaan kohteeseen kuin viime risteilyllä muutama vuosi sitten: Junibackeniin. Junibacken on ihana paikka lapsille, ja näin kaikenlaisia sisäleikkipuistoja kammoavana viihdyn siellä itsekin. Parastahan on, että napero pääsee sinne kaverin kanssa viilettämään ja itselläni on siinä samalla mieluista juttuseuraa. Viime kerralla hän oli nimittäin ainut lapsi, ja vaikka paikka oli silloinkin mieluinen, osa kokemuksesta jäi puuttumaan. Lisäksi nyt nuo sadut ovat paljon tutumpia ja ennen kaikkea rakkaampia (lempikirja on Veljeni Leijonamieli), joten paikasta sai sikälikin enemmän irti.
Leikin ohessa käytiin tietysti ajamassa satujunalla ja myös katsomassa lyhyt Peppi-aiheinen näytelmä. Se oli ruotsinkielinen, mutta pääpaino esityksessä oli musiikilla ja laululla, joten nämä ei-ruotsinkieliset (aikuiset myös…) sai esityksestä hyvin irti. Eikä esitys kestänyt kuin puolisen tuntia.
Junibackenissa meni siis useampi tunti, kunnes suunnattiin takaisin laivalle. Viking Linen terminaalilta pääsi Djurgårdeniin kätevästi lautalla, jotka oli ajoitettu myös ilmeisin sopivasti risteilyturistien aikataulujen mukaan.
Lapset odottivat laivalla eniten leikkipaikkaa, mutta siellä vietettiin lopulta vain hetki ensimmäisenä iltana. Parasta heidän mielestään oli ”ovileikki”, kun juoksivat vauhdilla ulko-ovelta toiselle ja hyppivät kannella ilman ulkovaatteita hyytävässä tuulessa. Toinen intoa nostattava juttu oli visiitti kannella 2 autokannen alapuolella. Että pienistä jutuista ne parhaat muistot jää. Surua aiheutti, kun (yllättävän) rakas lelulisko unohtui lasten pelipaikalle ja oli hetkeä myöhemmin jo kadonnut. Sen perään itkettiin tovi, mutta onneksi aika auttaa ja illalla diskossa tanssiessa alkoi hymykin löytyä takaisin.
Oli kiva risteily parhaassa seurassa, ja tuli mieleen että seuraavalle voisi mennä nopeammin uudestaan. Helppoa ja kätevää ajanvietettä, ja Tukholmaan pitäisi mennä useammaksi päiväksi muutenkin kiertämään museoita ja kaupunkia ajan kanssa.
SEURAATKO JO MUUTEN MYÖS TÄÄLLÄ?
Mitä tehtiin Sri Lankassa?
Kahdessa viikossa Sri Lankassa ehti nähdä ja tehdä paljon, mutta silti myös nauttia kiireettömästä oleskelusta, rantaelämästä, lukemisesta ja rauhallisista aterioista. Tuo saari olisi täynnä nähtävää ja koettavaa, ja haluan joskus vielä palata takaisin ja suunnata sisämaan vehreälle vuoristoalueelle. Vaikka sisämaan puolella jonkin verran poikettiin, pääasiassa nämä viikot kuluivat rannikolla. Mutta siis mitä me tehtiin Sri Lankassa noiden kahden viikon aikana?
Safareita
Käytiin lapsen kanssa kahdella safarilla. Heti alkuun Yalan kansallispuistossa, missä nähtiin runsaasti vesipuhveleita, peuroja, norsuja, krokotiileja ja myös se harvinainen leopardi, tavallaan. Leopardi köllötteli puussa noin 100 m päässä meistä, ja nähtiin hännänpää sekä vähän päätä sekä haukotteleva suu. Mutta voidaan sanoa nähneemme!
Toinen safari oli Udawalawessa, ja se oli jopa kivempi. Hiljaisempi, enemmän pikkutietä, ja norsuja ihan jeepin vieressä. Nähtiin myös 10 päivän ikäinen poikanen! Molempiin puistoihin meni autolla reilu pari tuntia ja safarilla jeepissa vielä muutama tunti lisää. Paljon istumista, mutta niissä maisemissa matkat meni helposti. Jeepissä istuin napero sylissä, ja niillä pomppuisilla hiekkateillä saikin pidellä kiinni.
Udawalawen päivään kuului myös visiitti Elephant Rehabilitation Centerissä, jossa orpoja, yksin jääneitä ja heikossa kunnossa olevia norsunpoikasia hoidetaan nelivuotiaiksi, ja vapautetaan sitten takaisin luontoon. Oltiin paikalla ruokinta-aikaan, mikä olikin hauska näytös pikkunorsujen ja isompienkin kipittäessä hirveää vauhtia maitobaarille ja vaatiessa äänekkäästi lisää.
Lähiretket
Hikkaduwan lähellä käytiin tuk tukilla pari puolen päivän retkeä, joilla vierailtiin Sanharajan sademetsässä ja vesiputouksella, tsunamimuseossa, jokiristeilyllä, kilpikonnien sanctuaryssa, Spice Gardenissa, jalokivikaivoksella ja buddhalaisessa temppelissä.
Peraliya on Hikkaduwan kyljessä oleva pieni paikalliskylä, jonka asukkaista 99 % kuoli tapaninpäivän tsunamissa. Paikalla on muistomerkkinä suuri buddhapatsas, ja erikseen joukkohaudan päälle rakennettu muistomerkki historian pahimmalle junaturmalle, jossa jättiaalto pyyhkäisi kokonaisen junan mukanaan. Nämä museot ovat aina haastavia, koska kuvamateriaali näyttää kaiken kamaluuden mitään peittelemättä. On vedessä turvonneet ruumiit, kuolleet lapset ja kaikki mahdollinen. Yritin lapsen kasvot pitää kiinni vain tulvivia katuja ja itse aaltoa esittävissä kuvissa, mutta ainahan sieltä jotain muutakin ehtii vilahtaa.
Tuk tukilla matkustaminen on aika näppärää ja sen verran kiva paikallinen tyyli, että matkantekokin kuului hauskalla tavalla retkiohjelmaan. Tuuli tuiversi tukassa ja sai kokea ympäristön kaikilla aisteilla. Etelän maihin kuuluvaa roskien polton hajua, lämpimän tuulen, meren, koirien haukunnan ja sademetsässä sirisevät sirkat.
Oli muuten järjettömän isoja lepakoita täällä, ihan haukan kokoisia!
Tuk tukilla käytiin myös läheisessä Gallen kaupungissa, missä on ihana vanha linnoitus täynnä söpöjä pikkukatuja ja putiikkeja. Kerran mentiin sinnepäin junalla ja saatiin se Sri Lankan must do junaretki. Alunperin olin ajatellut että mennään lopuksi vielä junalla Colomboon lähemmäs lentokenttää, mutta tuli todettua ettei se kaikkien matkalaukkujen ja reppujen kanssa olisi kovin mukavaa. Ens kerralla sitten se kuuluisa junamatka Ellasta Kandyyn.
Merimatkalla
Käytiin merellä valasretkellä, mutta se meni aika penkin alle. Lähtö viideltä aamulla, ei näkynyt valaita mutta sentään delfiineitä, tuli sade ja aikamoinen myräkkä. Aallot löi paattiin sisälle, oli hemmetin kylmä, vettä vaan roiskui ja puolet matkustajista oksensi. Roikuin itse kylmästä tuulesta ja roiskeista huolimatta suurimman osan matkasta laivan reunalla merta katsellen, koska horisontin tuijottaminen auttoi kestämään heilutuksen.
Aaltoja on hyvälläkin säällä, mutta nyt ne oli vielä tuplasti isompia. Ois voinut jättää väliin, mutta kokemus sekin. Ajatus oli ollut jäädä Mirissaan lounaalle ja nähdä vähän paikkoja sielläkin, mutta satoi tosiaan vaan vettä ja oli sen verran kylmä, että palattiin vaan kotikylään. Matkalla pidettiin tien laidalla oksennustauko, kun lapsen maha ei enää kestänyt.
Neljästätoista päivästä oltiin retkellä viitenä päivänä, kahtena päivänä osan aikaa Gallessa ja viimeisenä päivänä matkattiin Colombon kautta Negomboon. Colomboakin olisi voinut hetken katsella enemmän, mutta siellä oli isot ruuhkat ja matkoihin kului jo sen verran aikaa, että käytiin vaan lounaalla ja lelukaupassa (lapsi sai lelun kun oppi uimaan) ja suunnattiin sen jälkeen vikan yön majapaikkaan. Siellä pikaiset iltauinnit ja reissun vika illallinen. Majoittaja kyyditsi meidät aamuyöstä viideksi lentokentälle, mihin oli majatalosta noin vartin ajomatka.
Ihana retkijärjestäjä
Varasin mulle ja lapselle Yalan safarin heti ekana päivänä, ja meidän oli tarkoitus mennä sinne parin ekan päivän jälkeen. Varaamisessa oli vähän sekaannusta, ja mutkien jälkeen päädyttiinkin lähtemään jo heti tokana päivänä. Sen jälkeen varasin meidän kaikki maksulliset retket saman järjestäjän kautta näppärästi whatsupilla. Ongelmana oli, että netti oli käytössä vain hotellin alueella, joten välillä viestittely ja asioiden sopiminen oli hankalaa. Lisäksi itse olen sellainen asiat kuntoon kerralla -tyyppi, että paikallisten kiireetön tyyli järjestellä välistä hieman tuskastutti. Hyvä opetus toisaalta myös itselle, että joku päivä sain varmistuksen illalla yhdeksältä, että aamulla yhdeksältä tulee olla valmiina lähtöön. Sinänsä taas oli tosi helppoa vaan laittaa viestiä, että meitä kiinnostaisi nyt tällainen – onnistuuko ja paljon maksaa.
Retkien järjestäjä oli Safety Tours, ja siellä hoidettiin kaikki todella hyvin. Etenkin kun lapsen kanssa kahdestaan retkeiltiin, oli tosi tärkeää tuntea että kaikki sujuu turvallisesti ja luotettavasti. Sitten sai vaan nauttia, oppia ja kokea.
Kaikkea ei tietenkään ehdi kokea mitä haluaisi, mutta aika hyvin me ehdittiin.
